Matti Helin
Syksy on syvän taivaan kuvaajalle ja visuaalihavaitsijalle erinomaista aikaa. Monenlaista nähtävää löytyy sekä kiikareilla, erikokoisille kaukoputkilla että paljain silmin havainnoivalle.
M27, nostopainosumu
M27 on yksi taivaan kauneimmista ja kirkkaimmista planetaarisista sumuista.
Nostopainosumu on yksi kulmaläpimitaltaan suurimmista planetaarisista sumuista. Kaikkiaan sen halkaisija on taivaalla noin 1/4 astetta, mutta kirkkain osuus, joka kaukoputkella yleisesti nähdään, on noin 8×4 kaariminuuttia.
Nostopainosumu on iältään noin 4000-10 000 vuotta. Sumun keskustähti on melko kirkas O7-luokan sinertävä kääpiö, jonka kirkkaus on 13,5 magnitudia. Sillä on ilmeisesti myös kirkkaudeltaan 17 magnitudin kellertävä seuralaistähti 6,5 kaarisekunnin päässä. Keskustähden voi nähdä noin 20-25cm pääpeilillä varustetulla kaukoputkella. Nostopainosumun etäisyys on noin 1 300 valovuotta, mutta .
Tämän planetaarisen sumun havainnointi onnistuu jo 7×50 kiikareilla. Tuolloin sumu näyttää vihertävän harmaalta, melko pyöreältä, pieneltä tuhrulta. Noin 70mm kaukoputkella sumusta alkaa jo näkemään hieman tiimalasimaista muotoa. 20cm kaukoputkella sumusta näkeekin jo selvästi nostopainomaisen muodon ja kirkkauseroja sumussa. Isolla kaukoputkella sumu on hieno ja kookas näky.
M27, havaintolaite 20cm Dobson
Nostopainosumu sijaitsee linnunradan vyön edessä. Alueella ei ole kovinkaan kirkkaita tähtiä, joten kohteen löytäminen voi aluksi tuntua hankalalta. Todellisuudessa kohde on kuitenkin melko helppo löytää Nuolen tähdistön pohjoispuolelta. Nuolen tähdistön taas löytää helposti Delfiinin tähdistön avulla.
M31 + seuralaisgalaksit
Andromedan galaksi eli Messier 31 on Andromedan tähdistössä sijaitseva Sb-tyyppinen kierteisgalaksi. Se on Linnunrataamme lähinnä oleva suuri galaksi ja samalla myös näennäisesti pohjoisen tähtitaivaan kirkkain. M31 seuralaisineen kuuluu yhdessä Linnunradan kanssa noin 50 galaksin muodostamaan paikalliseen ryhmään.
Galaksilla on selvä sinisiirtymä, eli se lähenee meitä. On laskettu, että Andromedan galaksi ja Linnunrata törmäävät toisiinsa noin neljän miljardin vuoden kuluttua.
M31 on helppo kohde. Se löytyy Andromedan ja Kassiopeian välistä. Galaksi näkyy valosaasteettomassa paikassa melko helposti jopa paljain silmin. Kiikarilla kohde on selvästi pitkulainen sumu. Noin 70-100mm kaukoputkella löytyvät seuralaisgalaksit M32 ja M110. Kuvia katsomalla voisi olettaa, että nämä seuralaisgalaksit ovat melko lähellä. Todellisuudessa ne ovat kuitenkin yllättävän kaukana ytimestä, joten kannattaa aluksi käyttää melko pientä suurennosta.
M31 ja M32. Pölyjuovat näkyivät selvästi. Havaintolaite 20cm Dobson
Isohkolla kaukoputkella, noin 15-25cm, galaksista löytyy mukavasti yksityiskohtia. Tummat pölyvyöt näkyvät aluksi vaivoin, mutta kunhan kohdetta tarkkailee pidemmän aikaa, pomppaavat ne lopulta selvärajaisina näkökentässä. Myös muutama kirkkaampi alue spiraalihaaroissa on mahdollista nähdä.
M33
Kolmion galaksi (M33, NGC 598) on kierteisgalaksi, ja se kuuluu paikalliseen ryhmään oman linnunratamme ja Andromedan galaksin kanssa. Toisin kuin M31, kolmion galaksi ei lähene meitä, vaan liikkuu nopeudella 2 km/s Linnunradasta poispäin. Kolmion galaksin etäisyys Maasta on noin 2,8 miljoonaa valovuotta. Galaksi on massaltaan melko pieni, vain noin 15 miljardia aurinkoa
M33 on laaja ja suhteellisen kirkas galaksi, joten äkkiseltään voisi ajatella sen havaitsemisen olevan yhtä helppoa kuin M31:n? Ei. M33 pintakirkkaus on hyvin pieni, eli vaikka paperilla kirkkautta löytyy, on kohde hankala, etenkin jos taivaalla on yhtään valosaastetta, utua tai kuun valoa.
Haasteista huolimatta galaksin voi erinomaisissa olosuhteissa nähdä jo paljaalla silmällä. Kohde onkin kaukaisin, jonka voi nähdä ilman apuvälineitä. Kiikareilla kohde on melko helppo, mutta vaatii mielellään valosaasteettoman paikan ja hyvin hämärään totuttautuneet silmät. Noin 20 cm kaukoputkella kohteesta löytyy mukavasti yksityiskohtia, kuten spiraalihaarat ja muutamat haarojen kirkastumat.
Kuva: Tero Hirvikoski
Suuri repeämä
Suuri repeämä on melko raflaava nimitys. Kyseessä on Joutsenen tähdistön seudulla näkyvä pimeä juova linnunradan hehkun edessä.
Pimeällä, kirkkaalla yötaivaalla repeämä on vaikuttava näky. Tämä pimeä pöly- ja kaasusumu on suurelta osin aurinkokunnan (joka on lähellä Orionin käsivarren sisäreunaa) ja seuraavan, sisäänpäin olevan haaran, Jousimiehen käsivarren välillä. Pilvet estävät taustalla olevien, miljoonientähtien näkymisen.
Suuri repeämä ulottuu noin 800–1 000 parsekin etäisyydelle Maasta. Pilvien arvioidaan sisältävän noin miljoona auringon massaa plasmaa ja pölyä
M13
Herkuleen tähdistössä on useita pallomaisia tähtijoukkoja. Nämä ikivanhoja tähtiä sisältävät joukot ovat hyvin nimensä mukaisia.
Ehkä tunnetuin pallomainen tähtijoukko pohjoisella taivaalla on M13. Se on kirkas pallomainen tähtijoukko Herkuleen tähdistössä. Tähtijoukon löysi Edmond Halley vuonna 1714, ja Charles Messier luetteloi kohteen 1. kesäkuuta 1764. Tähtijoukon suhteellinen kirkkaus on 5,9 magnitudia. Kohteen voi optimiolosuhteissa nähdä paljaalla silmällä, mutta kovin helppo kohde se ei ole.
M13 läpimitta on noin 145 valovuotta. Messier 13 on noin 25 100 valovuoden päässä Maasta. Vuonna 1974 tähän pallomaiseen tähtijoukkoon lähetettiin radioviesti Arecibon observatoriosta.
M13 20cm kaukoputkella. Okulaarissa kimmeltävien tähtien määrä on lähes pyörryttävä, joten piirtämisessä on haasteita…
Kiikareilla katsottaessa kohde on pyöreä utuläikkä. Noin 15 sentin kaukoputkella ensimmäiset tähdet alkavat näkyä ja 20-25 sentin kaukoputkilla näkymä okulaarissa on erityisen kaunis. Himmeät tähdet alkavat erottua utupallosta ja kohde onkin melko kolmiulotteisen ja elävän näköinen. Isolla kaukoputkella voi nähdä niinsanotun mersun merkin, joka on pimeä sumu melko lähellä joukon keskustaa.
Kuva: Juha Järvenpää
Perseuksen kaksoistähtijoukko
NGC 869 ja NGC 884 – jotka sijaitsevat lähellä toisiaan Perseuksen tähdistössä,sijaitsevat noin 7 600 valovuoden etäisyydellä Maasta ja ovat noin 12,8 miljoonaa vuotta vanhoja.
Näennäisen magnitudi joukoilla on noin 3,7 ja 3,8 magnitudia. Nämä tähtisikermät ovat näkyvät helposti jo paljain silmin, mutta kiikareilla tai pienelläkin kaukoputkella katsottuna ne ovat upea näky. Isolla kaukoputkella näkymä on jopa epätoivoinen, varsinkin, jos toiveena on piirtää kohde. Tähtiä suorastaan tulvii okulaariin ja niiden asettelu oikeille kohdilleen on melkoinen haaste.
Kuva: Juha Järvenpää
Tämä kaksoistähtijoukko löytyy helposti Perseuksen tähdistön keulasta, suunnilleen Perseuksen tähdistön ja Kassiopeijan välistä.
Lähteet: https://freestarcharts.com https://www.messier-objects.com https://www.taivaanvahti.fi Tähtitieteen harrastajan käsikirja 4
