Lukijoiden kuvat

Kevät ja alkukesä ovat olleet taivaanilmiöiden tarkkailijoille tuottoisa. Taivaalla on näkynyt planeettoja, revontulia, kangastuksia ja ukkosia. Käydäänpä tutkimaan, millaista satoa kuvaajien muistikorteille on kertynyt!

Kevät ja kangastukset ovat erottamaton pari. Tapio Nylund kuvasi niitä Pyhärannassa 3.4.

Aamuvarhaisella Rihtniemennokalla lintujen kevätmuuttoa seuratessa näkyi horisontissa alapuolinen kangastus. Noin kymmenen kilometrin päässä pohjoisessa rahtialus Varmland oli suuntaamassa Selkämerellä Rauman satamaan johtavalle Valkeakarin väylälle. Komentosillan lisäksi näkyivät laivan kansirakenteet ja etumasto kangastuksena.

12.4. Tapio Iso-Tyyrinki kuvasi upeat mammatuspilvet Huittisissa. Pilviet saivat seurakseen myös kauniin sateenkaaren.

Pyörälenkillä ihailin jatkuvasti vaihtuvaa näytelmää taivaalla. Täysiä satenkaaria, tummia ukkospilviä, sateen etureunassa alle sadan metrin etäisyydellä olevia  sateenkaaren päitä, kunnes huomasin nuo “pallukat”. 

23.4. iski voimakas geomagneettinen myrsky. Vaikka kevätyön taivas ei kovin pimeä enää ollutkaan, olivat revontulet hulppeat. Ne täyttivät parhaimmillaan koko taivaan. Terhi Törmälä ihaili näytöstä Kaakkois-Suomessa.

Jos revontulikausi päättyi viime yöhön, ei harmita. Olin ensin ajatellut, että ajan Lappeenrannasta Elimäelle, ihan varmuuden vuoksi mahdollisimman kauas pilvirajasta joka näytti kulkevan Etelä-Savon rajaa noudatellen täällä kaakossa. Mutta eihän siitä mitään tullut, en ehtinyt kuin vähän ohi Taavetin, niin näin jo tuulilasin läpi säteitä taivaalla ja pysähdyin ensimmäiselle (hyvin sottaiselle sellaiselle) P-paikalle ja kaivoin kameran esiin. Korona pyöri pään päällä vauhdikkaasti. Huokailin ja manailin, että minnekä sitä nyt tästä, niin muistin erään hyvän peltoaukean läheltä Kaipiaisista. Siitä näki erityisen hyvin länteen, itään ja etelään. Pohjoinen hiukan tukkoisempi, mutta tulin siihen tulokseen ettei haittaa. Jatkoin nopeasti matkaa ja siirryin peltoaukealle mahdollisimman nopeasti. Siinä vaiheessa oli selvä palautumisvaihe meneillään ja tulet olivat hiukan himmeämpi ja niitä näkyi siellä täällä. Viritin kameran uudelleen ja napsin kuvia eri ilmansuuntiin. Etelässä, kaukana näkyi jotain.. mitä? Keskellä taivasta oli melko punaisia tulia, mutta etelässä näkyi punaista ja vihreää. Hyvin matalalla. Kotona, maanantaina selvisi, että Virossa oli päästy ihailemaan RAGDAa, joten kaivoin kuvat uudelleen esille. Ja kyllä, siellähän se oli, RAGDA, hyvin himmeänä ja hyvin matalalla, mutta se oli. 

Samaan aikaan (klo22.54 – 22.58) näkyi suunnilleen suoraan etelässä vihreä, erikoinen ja yksinäinen tiplu.

Tämän jälkeen koillisesta alkoi levitä hienot chorusaallot. Peittivät lopulta lähes koko taivaan, vähän etelätaivaalle jäi tilaa. Kirkkaat sykkivät revontulet valtasivat alaa. Vähän ennen puolta yötä revontuliovaali syöksähti pääni yli melkein valkoisena etelätaivaalle ja hetken siinä näkyi dyynit. Tämän jälkeen keskelle taivasta muodostui komea korona, jossa näkyi sinistä paljain silmin, muutoin se oli lähinnä valkoinen. Lopulta korona oli siirtynyt reilusti yli zeniitin etelän puolelle taivasta. Enpä muista olenko kuvannut koskaan koronaa etelätaivaalla täällä kaakossa.

Korona pyöri enemmän ja vähemmän kirkkaana taivaalla 0.30 – 1.50

, siinä vaiheessa pilvistyi niin paljon, että päätin lähteä kotiin Lappeenrantaan. Lappeenrannassa kävin vielä tutulla rannalla katsomassa miltä näyttää. Kauniita punaisia säteitä, jotka nekin näkyivät omin silmin, kunnes nouseva aurinko alkoi valaista taivasta niin kovin, että hävisivät vähitellen näkyvistä.

Yrjö Benson Keravalla kuvasi myös revontulimyrskyä:

 

G4 aurinkomyrsky mutta revontulet olivat yllätttävän himmät ja höttöiset.

Yleensä pyrin valokuvissani tuomaan revontulet esiin sellaisena kuin silmäni näkivät ne. Tällä kertaa teen poikkeuksen ja olen kontrastia ja värikylläisyyttä säätäen tuonut esiin revontulien muodot ja värit sellaisena kuin silmää paljon tarkempi kamera ne näki. Kamera on enemmän “oikeassa” kuin värierottelukyvyltään ja erottelukyvyltään muutenkin aika huono silmä.

Petrus Kurppa kuvasi Kuuta ja Venusta

Olin jo hyvää matkaa tekemässä lähtöä kauppaan, kun pysähdyin kuuntelemaan huhtikuun lopun kevätyön lintukonserttia. Laitakaupungin kiireiden päätyttyä tämä ääni on yhdessä kuunvalon kanssa yksi kauneimmista hetkistä, joita muistan kokeneeni tähtiharrastajana.

Jäin tuumimaan, ettei minulla ole kyllä oikein hyvää kuvaa kuun sirpistä, liion Venuksestakaan, kun sen kanssa aloittelin aikoinaan planeettakuvausta vuosia sitten. Joten ei muuta kuin kaukoputki pihalle ja äkkiä kuvaamaan. Tuntuu käsittämättömän hyvältä tuurilta, että juuri sitä hetkeä varten sadunomaisen kaunis usva kuun ja Venuksen edestä häipyi toviksi, jotta sai kuvattua melko skarpit otokset. Loppuillan nämä tuntuikin olevan enemmän tai vähemmän paksun usvan peittämänä. Kaunista toki katsella kauppamatkaa tehdessä. 

Noin kaksi tuntia kestänyt loppukevään ukkonen. Tarjolla oli ajoittain runsasta sadetta sekä ihan mukavaa jyrinää, paikoin oli tullut rakeitakin. Videolta löytyi nämä kaksi salamaa, jotka ovat peräkkäiset välähdykset samasta leimahduksesta.