Marsin oppositio 2022 – havaintokauden tuloksia

Paula-Christiina Wirtanen:

Marsin havaintokausi kaudella 2022–2023 oli kohtuullinen. Vaikka sääolot eivät suosineet havaitsemista, saatiin kauden aikana onnistuneita ja varsin hienojakin tuloksia.

Marsin oppositio oli 8.12.2022, ja havaintokautta riitti vuodenvaihteen kummallekin puolelle. Tämänkertainen oppositio ei ollut yhtä hieno kuin kahden vuoden takainen, koska planeetan läpimitta jäi pienemmäksi. Mars ilmestyi havaittavaksi aamutaivaalle kesän lopussa ja paras havaintokausi ajoittui loka- ja tammikuun väliselle ajalle. Planeetan kulmaläpimitta oli suurimmillaan joulukuun alussa 17,2 kaarisekuntia.

Loppukesän satoa

Ensimmäiset havainnot saatiin heinäkuun lopulla, 30.7.2022. Tällöin Marsia olivat kuvaamassa Tomi Kurri Ulvilan tähtitornilla ja Lasse Ekblom Nousiaissa. Kulmaläpimitta kohteella oli tuolloin 8,2”, jolloin keskikokoisella tai suuremmalla kaukoputkella Marsista erottaa tuolloin punaisen värin, joitain tummempia alueita pinnalta sekä mahdollisen vaiheen. Havaintokertomuksessaan Kurri toteaakin: “Planeetta on vielä kaukana, mutta Marsin vaihe ja joitain yksityiskohtia erottui jo visuaalisestikin!”

Kuva 1. Vaihekulma kaavion avulla selitettynä. Kaavio: Hannu Karttunen, Ursa ja Tuorlan observatorio.

Vaihe? Ulkoplaneetalla? Kyllä vain! Vaikka Mars kiertääkin Maan radan ulkopuolella, sillä voidaan nähdä jonkinlainen vaihe. Silloin Mars näkyy kaukoputkessa hieman munanmuotoisena. Tämä johtuu siitä, että Mars on naapuriplaneettamme ja aurinkokunnan mittakaavassa varsin lähellä. Siksi vaihekulma (eli Auringon ja havaitsijan välinen kulma kohteesta katsottuna) voi kasvaa sen verran suureksi, että Mars ei näykään aina täysin pyöreänä.

Heinäkuun lopussa Marsin pinnasta oli valaistuna 85 % eikä juuri sen kapeammaksi planeetta voikaan mennä.

Marsin ulkopuolella olevilla planeetoilla vaihetta ei ole nähtävillä, koska niiden paljon suuremman etäisyyden takia vaihekulma on aina pieni. Maan radan sisäpuolisilla planeetoilla (eli Merkuriuksella ja Venuksella) taas on havaittavissa aivan samanlaiset vaiheet kuin Kuullamme, koska niiden vaihekulma voi saada kaikki arvot 0–180 asteen väliltä.

Tomi Kurrin valokuvassa (kuva 2) Mars näyttäytyy kutakuinkin sellaiselta, kuin sen visuaalisesti voisikin kaukoputkessa odottaa näkevänsä, joskin valokuvassa tummuuserot näkyvät voimakkaampina ja tarkempina. Lasse Ekblom onnistui saamaan kalustollaan hieman enemmän yksityiskohtia ja havaintoon (kuva 3) on saatu mukaan myös eteläinen napakalotti (SPC). Tumma nykerö kuvan keskiosassa on Marsin nollameridiaanilla sijaitseva Sinus Meridiani.

Heinäkuun lopulla Marsin eteläisellä pallonpuoliskolla kesäpäivän seisaus oli jo takanapäin ja SPC olikin kutistunut jo varsin pieneksi. Sen sulamista kokonaan ei voitu tarkkailla tällä havaintokaudella, koska syksyn aikana Marsia alettiin tarkkailla melko suoraan ekvaattorin tasosta. Viimeiset havainnot eteläisestä napakalotista saatiin 5.9.2022 (kuva 4).

Kooltaan suurempi pohjoinen napakalotti (NPC) saatiin havaitsijoiden iloksi kurkistamaan reunalta syyskuun aikana (kuva 5). Samalla planeetan kulmaläpimitta oli kasvanut kymmeneen kaarisekuntiin.

Antti Taskisen havainnossa (kuva 5) kannattaa huomata myös kirkas, valkoinen alue lähellä Syrtis Majoria. Onko se sykloni, pilvi vai kenties marsilaisten leiritulia? Vertailussa muualla maailmassa samaan aikaan tehtyjen havaintojen kanssa kohde näkyi parhaiten sinisten suotimien lävitse kuvattuna, joten kyseessä on vaalea vesijäästä koostuva pilvi – samantapainen, kuin omalla taivaallamme olevat cirrukset. Sijainti pilvellä on ehkä hieman epätavallinen, mutta erottuu selkeästi valokuvasta.

Vaalea Hellas

Hellaksen tasanko (Hellas Planitia) Marsissa on vaalea alue Syrtis Majorin eteläpuolella. Kumpikin pinnanmuoto on tunnettu vaihtelevasta tummuuserostaan. Niinpä kohteita kannattaakin tarkkailla Mars-havaintojensa yhteydessä. Havaintojen perusteella Hellas oli tällä kaudella huomattavan vaalea jo loppukesän havainnoissa.

Hellas erottuu selkeästi vaaleana alueena paitsi Antti Taskisen havainnossa 8. syyskuuta (kuva 5), jo kuukautta aiemmin Lasse Ekblomin havainnossa (kuva 6), jossa Syrtis Major ja Hellas ovat juuri tulleet nähtäviksi itäreunan takaa.

Kuva 6. Mars 9.8.2022 klo 5.21. CM = 245°. CPC 1100, Neptune-C II, X-Cel 2×, IR-Pass 685 nm. Kuva: Lasse Ekblom.

Pohjoisen navan pilvisyys

Syksyn havainnoissa Marsin pohjoisen napakalotin alueella saatiin valokuviin myös selvästi havaittavia pilviä. Marsin tutkimista helpotti myös planeetan kulmaläpimitan kasvaminen.

Ekblomin havainnossa 31.10. (kuva 8) kuvassa erottuu myös Tharsiksen alueen tulivuoret.

Opposition ja pilvien aikakausi

Havaintokauden sääolosuhteet muuttuivat havaitsemisen kannalta varsin mahdottomiksi syksyn edetessä ja opposition tuntumassa havaintoja saatiin varsin vähän. Joulukuu olikin paitsi opposition myös pilvien kuukausi. Mutta se oli pilvien kuukausi myös Marsissa!

Joulukuun havainnoissa nimittäin Marsin ohuita pilviä saatiin kuvattua muuallakin kuin napa-alueella ja kuin joululahjaksi joulun ajan säät suosivat havaitsemista, vaikka opposition ajankohta ja silloin tapahtunut Marsin tähdenpeitto menivätkin pilvisissä merkeissä.

Ekblomin havainnossa 23.12. (kuva 9) ohutta pilveä on tulossa Marsin kiekolle (merkitty nuolella).

Pilvisyyttä on havaittavissa selvästi myös Timo Kantolan kuvassa 25./26.12 (kuva 10). Värejä on liioiteltu, mutta värien korostaminen on hienosti korostanut myös kiekon reunalla näkyviä pilviä.

Joulukuun lopulla Marsin pohjoisella pallonpuoliskolla oli kevätpäivän tasaus. Tällöin pohjoinen napakalotti alkaa rakoilla, mutta tarkempia havaintoja pohjoisen napakalotin elämisestä saa seuraavien oppositioiden aikana, jolloin Marsia katsellaan hieman pohjoisen pallonpuoliskon suunnasta.

Kesää kohti mentäessä myös napa-alueiden pilvisyys alkaa vähentyä ja tämän tutkimisen kannalta   havaintojen teko kannatti vielä vuoden 2023 puolellakin, vaikka Marsin kiekko alkoikin nopeasti pienetä. Kovin paljon havaintomateriaalia ei sääolosuhteiden vuoksi kuitenkaan saatu, mutta jotain niistäkin voimme päätellä.

Jerry Jantusen havainnoissa 18.11. ja 26.12. on Marsista sopivasti sama puoli näkyvillä ja näissä huomaa myös napa-alueiden pilvipeitteen muutosta: tapaninpäivänä, juuri Marsin tasauspäivän aikana, pilvisyys on huomattavasti pienempi Syrtis Major -puolella, kuin edellisessä kuussa tehdyssä havainnossa (kuvat 11 ja 12).

Selvää napa-alueen pilvisyyttä joulun ajalta on kuitenkin nähtävillä vielä nollameridiaanin tuntumassa Mika Turdénin kuvassa 24./25.12. (kuva 13) sekä Timo Kantolan havainnossa 25./26.12 (kuva 10). Ero on kuitenkin selvä verrattuna Lasse Ekblomin kuvasarjaan 12./13.11.2022 (kuva 14).

Kuva 13. Mars 24./25.12.2022 klo 23.48–0.02. CM = 345°, kulmaläpimitta 15,7”. Celestron C8, Sky-Watcher HEQ5 Pro, Baader Hyperion 2.25× Barlow, ZWO ADC, ZWO ASI 224MC. Kuva: Mika Turdén.

Kuva 14. Mars 12./13.11.2022 klo 23.24-0.33. CM = 350°, 354°, 357°, 5,4° ja 6,6°; kulmaläpimitta 16,3”. CPC 1100, X-Cel 2×, Neptune-C II (IR), ASI 224MC (RGB), IR-Pass 807 nm, IR/UV-poistosuodatin. Kuva: Lasse Ekblom.

Vuoden 2023 puolella napa-alue ja sen pilvisyys olikin vähentynyt merkittävästi, kuten voimme todeta Antti Taskisen ja Ari Haaviston havainnoista 2.1.2023 (kuva 15) ja 26.1.2023 (kuva 16).

Kuva 15. Mars 2.1.2023 klo 20.51. CM = 221°, kulmaläpimitta 14,4”. Celestron C11, ASI 290MM. IR 685 nm. Kuva: Antti Taskinen.

Kuva 16. Mars 26.1.2023 klo 20.31–20.40. CM = 359°, kulmaläpimitta 11,3”. Newton 600/2400, Powermate 2×,Paracorr 2, ASI 183MM, IR-RGB. Kuva: Ari Haavisto.

Visuaalihavaintojen Mars

Laadukkaiden planeettakameroilla otettujen valokuvien lisäksi Marsia havaittiin myös perinteisellä tavalla visuaalisesti. Piirroshavaintojen lukumäärä jäi varsin vähäiseksi luultavasti keliolosuhteiden takia.

Itse aloitin visuaalisen havaitsemisen kauden jo lokakuussa, mutta seeing ja muut havainto-olosuhteet heilahtelivat siinä määrin, etten saanut oikeastaan mitään raportoitavaa lomakkeelle. Luulin hetken ajan kaukoputkeni jopa rikkoutuneen! Niinpä omalta osaltani onnistuneiden havaintojen määrä Marsin osalta tällä havaintokaudella jäi ainoastaan yhteen piirrokseen.

Yritystä kuitenkin on ollut ja onneksi onnistumisiakin.

Juha Ojanperä havaitsi Marsia 12.10.2022 (kuva 17). Hän kertoo:

 “Ensimmäinen visuaalihavaintoni Marsista sitten opposition 2020. Marsin kulmaläpimitta oli vielä pieni (havainnon hetkellä noin 13,1″), mutta Ulvilan tähtitornin Celestronilla (280/2800 mm) erottui silti jo kohtalaisesti yksityiskohtia, vaikka seeing oli vain keskinkertainen ja Mars vain 17 asteen korkeudella.

 Havaintoani ja piirrostani Mars-karttaan vertaamalla pystyin toteamaan, että olen nähnyt ainakin Syrtis Majorin ja Hellaksen tasangon. Hellaksen tasanko on Marsin yläosassa näkynyt vaalea alue. Virtual Planet Atlaksen -mukaan Mars on nyt sellaisessa asennossa Maahan nähden, että Marsin napa-alueet eivät ole kovin hyvin näkyvissä. Siksi napalakkeja ei näkynyt. Marsin vaihe havaintohetkellä oli 89,5 %.”

Toisen havaintonsa hän saikin tehtyä kuukautta myöhemmin, 13.11.2022. Pohjoinen napakalotti on erottunut selvästi visuaalisestikin katsottuna (kuva 18).

Kuluvan vuoden alussa visuaalihavainnon raportoi Aki Karjalainen. Hän havaitsi Marsia 2.1.2023 kello 1.30–2.00 15 cm:n objektiivilla varustetulla Maksutovilla välttävässä seeingissä (kuva 19). Hän kertoo:

“Vaikka seeing ei ollut kummoinen, innostuin tekemään Marsista piirroksen. Ajoittain oli lyhyitä hetkiä, jolloin näkymä hieman rauhoittui. Moon & Skyglow -suodin paransi yksityiskohtien erottumista hieman. Syrtis Major ja sitä ympäröivät alueet erottuivat tummana kolmiomaisena tai paksua V-kirjainta muistuttavana muotona. Lyijykynäpiirros on skannauksen jälkeen väritetty tietokoneella sellaiseksi kuin se mielestäni kaukoputkessa näytti.”

Myös ainoa oma havaintoni on tammikuun alusta, 5.1.2023 (kuva 20). Selvimmin erottui Mare Sirenum hieman epämääräisen kolmiomaisena. Aivan reunalta näkyy Mare Cimmeriumin aluetta.

Napakalotti näkyi vaaleana ja epämääräisenä alueena, seeingin sattuessa paremmaksi kuitenkin sen saattoi todeta olevan aivan todellinen ilmiö eikä kuvittelua.

Loppuyhteenveto havaintokauden tuloksista

Havaintokauden sääolosuhteet olivat vaihtelevat. Varsinkin syksyllä sään ollessa selkeä havainto-olosuhteissa oli suurta vaihtelua ja kelvollista seeingiä harvoin. Tämä huomioon ottaen havaintojen laatu on varsin hyvä.

Hellaksen tasanko näkyi koko havaintokauden varsin vaaleana. Samoin pohjoisen napakalotin yllä saatiin havaittua pilvisyyttä, joka väheni Marsin pohjoisen pallonpuoliskon edetessä vähitellen kevättä kohti. Myös muualla Marsissa saatiin havaittua pilvisyyttä joulukuun aikana sekä jo syyskuussa planeetan pintaa vasten.

Kiitos kaikille havaitsijoille sekä erityisesti onnea heille, ketkä onnistuitte tekemään havaintonne seeingin ollessa kutakuinkin kohtuullinen.

Mitä seuraavaksi?

Seuraavat Marsin oppositiot ovat 16.1.2025 ja 19.2.2027. Nämä ovat aphelioppositioita eli Marsin kulmaläpimitta jää varsin vaatimattomaksi ollen parhaimmillaankin noin 14”. Mars on kuitenkin taivaalla varsin korkealla ja voimme tarkastella pohjoisen napa-alueen muutoksia tämänkertaista oppositiota paremmin.

Luulen myös taidokkaiden kuvaajiemme (ja kenties tarkkasilmäisimpien visuaalihavaitsijoidemmekin) saavan tulevista oppositioista varsin hienoja havaintoja.

Palaamme tulevaan oppositioon ja Marsin näkymiseen silloin vuoden 2024 loppupuolella.

Kiitokset

Kiitos Veikko Mäkelälle artikkelin oikoluvusta, kaikille havaitsijoille hienosta työstä sekä BAA:n Mars-jaoston vetäjälle, tohtori Richard McKimille, avusta joidenkin havaintojen tulkinnassa.

Taulukko: Mars-havaitsijat kaudella 2022–2023

Havaitsija        havaintoja valokuva piirros

Ekblom Lasse           12        x
Haavisto Ari            1        x
Hämäläinen Mika         1        x
Jantunen Jerry          3        x
Kankaanpää Jari         2        x
Kantola Timo            1        x
Karjalainen Aki         1                 x
Kuossari Petri          1        x
Kurri Tomi              1        x
Lahtinen Tapio          3        x
Ojanperä Juha           2                 x
Taskinen Antti          3        x
Turdén Mika             1        x
Wirtanen Paula          1                 x

Linkit

Kauden Mars-havainnot Taivaanvahdissa
Wirtanen, P.C.: Katsaus kauden havaintoihin. Esitelmä Aurinkokuntapaamisessa 12.2.2023.

Briefly in English

Although Finnish observers made quite limited number of observations due to weather conditions, the quality isgood. Hellas Planitia was notability bright in this apparition from the first observations on the end of July (images 5 and 6). In Antti Taskinen’s image (5) there is also bright white cloud near Syrtis Major.

The last observation of SPC was made on 5 September (image 4) and it was not possible to track diminishing of the cap to the end. During September NPC appeared to discoverable.

Bright clouds over NPC were clearly visible. The cloud activity declines during December (images 11–16). Also, other Mars clouds near disc limb were photographed (images 9 and 10).

Some visual observations were made as well during apparition in unstable seeing conditions.

Special thanks to BAA Mars Section leader Dr. Richard McKim for interpretations concerning some observations.