Matti Helin
Vuodenvaihteen maissa näkyi kaksi planeetan peittymistä. Ensimmäisenä oli 5.12. , kun Uranus peittyi kasvavan kuun taa. Tämä, samoin kuin muutamaa päivää myöhäisempi Marsin peittyminen, jäivät valitettavasti koko maassa pilvien peittämäksi. Onneksi tammikuun 2. aamuyöllä näkynyt Uranuksen peittyminen hyvin lähestulkoon koko maassa.
Ensimmäinen Uranuksen peitto tapahtui joulukuun 5. päivänä, mutta se tosiaan jäi pilvien taa. Alkuilta oli kuitenkin lupaava. Tarkkailin taivaankappaleiden lähentymistä alkuillasta, jolloin taivas oli vielä täysin kirkas. Kuitenkin, mitä lähemmäs kappaleet tulivat toisiaan, sitä enemmän taivaalle alkoi kertymään utua ja lopulta pilviä.
Sinisenä hohtava Uranus ja kasvava kuu, sekä kasvava pilviharso
Uranus näkyi kuvissa kauniin siniseltä.
Varmistin vielä Stellariumista kappaleiden paikat ja kyllähän ne oikein olivat.
Kuva: Stellarium
Uranuksen peittymisen näkemättä jääminen ei onneksi paljoa harmittanut. Seuraava kun oli tiedossa jo noin kuukauden kuluttua, tammikuun 1. ja 2. päivän välisenä yönä.
Ilta näytti tuolloin lupaavalta pilvien suhteen. Taivas oli kirkas, kun kannoin 20cm pääpeilillä varustetun kaukoputkeni ulos jäähtymään. Menin hetkeksi torkkumaan ja palasin kaukoputken luo hivenen puolenyön jälkeen. Kurkkasin ensin Marsia, joka loisti korkealla etelän suunnalla. Siitä en kuitenkaan onnistunnut näkemään paljoakaan yksityiskohtia. Ilma näes oli rauhaton ja planeetta väreili voimakkaasti okulaarissa.
Kun Uranuksen peittymiseen oli enää viisi minuuttia aikaa, siirsin kaukoputken kohti Kuuta. Kaukoputkessa oli okulaari, joka mahdollisti noin satakertaisen suurennoksen. Kuun yksityiskohdat näkyivät melko hyvin, tosin väreily oli välillä melko reipasta. Uranus näkyi vaalean sinisenä tähtenä, josta saattoi havaita aavistuksen kiekkoa.
Kun kello kävi puoli yhtä, Uranus alkoi himmenemään. Laskin päässäni kolmeen, jonka jälkeen planeettaa ei enää näkynyt. Hieno kokemus! Vaikka Uranus näytti okulaarissa lähestulkoon tähdeltä, se ei selvästikään sitä ollut.
Uranus herkeä ennen peittymistä. Kuvattu okulaarin läpi, kuvassa näkyy vain osa Kuusta. Pohjoinen alhaalla, itä oikealla
Peittymistä oli tarkkailemassa useita havaitsijoita, kiitos selkeän sään. Moni havaitsi, kuten itsekin, vain peittymisen, eikä jäänyt odottelemaan planeetan esiintuloa.
Kauhavalla Jari Kankaanpää tarkkaili peittymistä kaukoputken ääressä
Uranuksen peittyminen piti kiirettä kuvauksen kanssa. Pakkasessa tuli sähellettyä niin, että meinasin myöhästyä sekä peittymisen , että esiintulon taltioimisessa.Suuri kirkkausero kuun ja planeetan välillä, sekä varsin nopea peittyminen ja vauhdikas esiintulo olivat yllättävää.
Olin aikeissa kuvata Marsia peittymisen aikana joten kameran ja putken välissä ollut 2,5 x Barlow oli liikaa surentava ja se kavensi kuvakenttää (Asi 244mc) aiheuttaen vaikeuksia paikallistaa, mistä kohtaa Uranus tulee esille kuun takaa. Laajennin esiintulokuvaa pitkin reunaa skannaamillani otoksilla ja tasoitin kohteen ja kuun kirkkauseroja kuvankäsittelyllä. Peittymisen alun kuvasin ilman Barlowia mustavalkoisella (Asi 174mm). Värjäsin kuvan värinäytteillä esiintulokuvan väreistä.
Peittymisen näin visuaalisesti näytöltä. Oli hauska seurata miten Uranus vähitellen himmeni kuin kipinä pimeyteen. Planeetan sininen sävy tuli selvästi esiin pienestä kulmaläpimitasta huolimatta
Valotin alemman kuvan Uranuksen mukaan, jolloin kuu ylivalottui valkoiseksi. Uranuksen siiryttyä yläreunasta kuvakentän ulkopuolelle valotin uuden pätkän kuun mukaan. Sain väriä ja vähän yksityiskohtia pintaan. Harmikseni en saanut itse esiintuloa taltioitua ja tässä Uranus on lähimmillään kuun reunaa mitä sain.
Jorma Koski nappasi kamerallaan kohteet hiukan ennen peittymistä:
Uranus peittyi ennustetusti Kuun taakse. Keli oli kirkas, vähän piti siirtyillä kun puun oksat uhkasivat tulla kuvaan viime hetkellä kun planeetta oli juuri katoamassa.
Sari Pietikäinen kuvasi peittymisen ja esiintulon. Kuun kirkas kiekko häiritsi Uranuksen löytymistä kuvista.
Ollappa kaukoputki…. Mutta ei ole, joten piti pelkällä järkkärillä yrittää Uranus tavoittaa kotiparvekkeelta. Ja sieltähän se löytyi kaupungin valojen päältä. Onhan tuo kohteiden kirkkausero niin suuri, että ei meinannut tulla mitään kuvaamisesta. Jotain sentään sain filmille.
Kamera: Canon EOS 5D Mark II, Polttoväli: 400 mm, Aukko: f/10.0, Valotusaika: 6/10 s, ISO: 400,
Oisin niin halunnut vielä tuohon koostekuvaan piirrellä jotain havainnollistavia nuolia, kun loppupään kuvista on planeettaa tosi vaikea löytää, mutta taas loppui photoshop-taidot kesken…
Jari Virtanen Lohjalta kuvasi peittymisestä videoita ja onnistuikin tallentamaan sekä peittymisen että esiintulon:
Kuvasin Uranuksen peiton ja esilletulon kameralla, joka antaa 2,25 kertaisen kuvan 4K:na. Polttoväli siis 1125 mm. Herkkyys oli korkea eli peittovaiheessa 6400 ja esilletulovaiheessa 3200. Videokäsittely DaVinci Resolve 18 free-ohjelmalla.
Kuvauksessa kolmijalan päällä oli seurantamoottori, joka piti kuuta kohtuullisen hyvin paikoillaan. Polaarisuuntaus onnistui tällä kertaa hyvin. Varusteita oli moottorin päällä 3 kg, mutta se pyöri sittenkin! Kameran kellon tarkkuuden mittasin ottamalla sarjana muutaman kymmenen kuvaa kännykkään asentamani NTP-appin näytöstä. Heitto oli -2.5 sek. Käsiteltyäni videot (videon exif-tiedot/Resolven timeline-aika/-2,5 sek kameran heitto) pääsin tulokseen, että Uranus hävisi näkyvistä n. klo 00:35:54.5 . Vertasin aikaa Stellariumin PC- ja Mac- applikaatioiden arvioon ajasta, jolloin Uranuksen kiekko juuri häviää näkyvistä. Molemmat antoivat ajan väliltä 00:35:55 – 00:35:56. Eli oma mittaukseni heitti vain n. -1.5 sek näistä muista kahdesta. Käytin ajan arviointiin myös Stellariumin iPhone – ja iPad – appeja & Web-versioita. Kaikki (apit,web-versio) antoivat järjestään n. 5 sekuntia aikaisempia arvoja! Syytä en osaa sanoa näin “suureen” heittoon (maan päällä n. 2 km:n sijaintiero). Ehkä appi-laskennassa käytetään yhtä tai jopa kahta desimaalia vähemmän tarkkuutta?
Selvittääkseni oikean ajankohdan latasin PC:lle IOTA-järjestön Occult V4.2022 -ohjelman, jolla pääsin tuloksiin: Peittyminen (keskikohta) 00:36:00.5 +- 4.8 sek. Ilmestyminen 01:29:16.6 +- 4.5 sek. Tulkitsen niin, että peittyminen kesti 9.6 sek ja ilmestyminen 9 sek. Paikkakoordinaatit olivat (N 60.245162, E 24.022452, korkeus 30 m). Kuun kirkkauden takia ilmestymisen ajankohtaa oli mahdotonta arvioida ilman kunnon teleskooppia. Ensimmäinen havainto valopisteestä oli kello 01:29:36.5 , eli noin 16 sekuntia oikeaa aikaa myöhemmin.
https://www.taivaanvahti.fi/images/uploads/202301/111457_b38b5aba9fd3038b6ba109c7df7723bf.mp4
Kouvolassa oli myös selkeää ja Tero Sipinen otti tehtäväkseen havainnoida peittymistä. Esiintulon kanssa sitten olikin vaikeuksia:
Innostuin maastoutumaan kun oli Uranuksen peitto tulossa, repoaktiivisuutta menossa ja tähtikirkas taivas. Laskeskelin että ehdin juuri sopivasti kuvauspaikalle mutta toisin kävi. Kun sain kameran pystytettyä kuvauspaikalla ja todettua että testikuvassa ei näy minkäänlaista viherrystä, tarkistin tilanteen käyristä: Bz oli juuri sillä hetkellä ampaissut ylös. No, Uranuksen kimppuun siis.
Sieltähän se löytyi Kuusta ylävasemmalle. Ei paljain silmin mutta kuvaan sen sai kun poltti Kuun puhki. Kuvaussuunnitelmaksi hioutui kuvaparit niin, että ensin kuva “Uranus-moodilla” ja heti perään “Kuu-moodilla”. Muuten pidin asetukset samoina (f8, 1/160 sek), vaihdoin vain herkkyyden ISO 3200 > 100. Jälkikäsittelyssä kuvaparin kohdistus ja Uranus -otoksesta vain Uranus jälkimmäiseen, Kuun mukaan valotettuun kuvaan. Näitä kuvapareja sitten sopivasti ennen h-hetkeä ja mahdollisimman lähellä ennen peittymistä.
Muuten ok suunnitelma, mutta itse peittyminen jäi näkemättä. Melkein olisi ollut parempi ottaa videota peittymisen hetkestä, vaikka siinä olisi uhrannut Kuun puhkipalamisen alttarille. Muutaman kuvaparin yhdistelin ja tein animaation.
Aika lähellä h-hetkeä menin vielä kääntämään kameraa ja sillä aikaa Uranus olikin ehtinyt jo piiloon Kuun taakse.
Olin (kerrankin) ennen kuvaamaan lähtöä laittanut kameran tarkasti aikaan ja kun tarkastelin Stellariumin avulla Uranuksen sijaintia sillä ajanhetkellä kun otin siitä viimeisen kuvan, se oli Stellariumin mukaan jo osittain Kuun reunan takana! Mutta kun lisäsin viimeiseen uranuskuvaan Kuulle havainnereunan, niin ei se nyt ihan niin hilkulla oikeasti ole ollut.
Kaikenlaista heittoa Stellariumin simulaatiossa, koordinaateista alkaen (Stellariumista valittu vain Kouvola sijainniksi).
No mutta sinne se kuitenkin hävisi, niinkuin pitikin. Esiintuloa en jäänyt odottelemaan vaan suuntasin kotiin. Kävin kyllä vielä pihalla esiintulon aikoihin kameran kanssa sihtailemassa Kuun reunaa, mutta totesin että toivoton tehtävä, Kuun valaistun reunan loisteesta ja Uranuksen himmeydestä johtuen. Jos se sielä jossain oli, niin hukkui kohinaan. Uskotaan että tuli myös pois Kuun takaa
Itä-Suomessa, Juvalla, Petri Martikainen oli myös peittymistä seuraamassa.
Kokeilin kuvata Uranuksen peittymistä Nikonin 55-200 mm kittilinssillä seurannalla. Yllättävän hyvinhän tuo onnistui. Pääkuvana 15 sekunnin välein kuvatuista 2 sekunnin valotuksista (f/5.6, ISO 400) koostettu cropattu video klo 00.09-00.38.
Toisena kuvana viimeinen usmattu ja cropattu yksittäiskuva, jossa Uranus vielä näkyy (klo 00.34.29).
Kuvasin peittymishetkeä myös Nikonin superzoomilla käsivaralta potkukelkkatuelta. Kuvassa 3 yksi usmattu ruutu hetkeä ennen peittymistä klo 00.33.23.
Kuvassa 4 viisi yhdistettyä samalla tavoin usmattua kuvaa peittymisen tienoilta klo 00.33.23-00.34.35. Keskimmäinen kuva on otettu klo 00.34.11.
.
Seuraava mielenkiintoinen peittyminen tapahtuu 9.11. päivällä, jolloin Kuu peittää Venuksen. Vaikka marraskuu onkin tilastollisesti yksi vuoden pilvisempiä ajankohtia, toivotaan, että tilastoihin tulisi poikkeama sille päivämäärälle.
