Tähtiharrastajana punaisella planeetalla

Eeva-Kaisa Ahlamo

Tähtitiede on siitä hauska harrastus, että siinä riittää inspiroivia yksityiskohtia, joihin voi paneutua sydämensä kyllyydestä. Oma harrastukseni käsittää niin havainnointia, valokuvausta, nojatuolitähtitiedettä kuin taiteellisia projektejakin. Näihin viimeksi mainittuihin lukeutuu Mars-kalenteri.

Eräänä päivänä loppuvuodesta 2020 selailin nettiä. Silmiini sattui maininta, että Marsissa alkaa 7.2.2021 uusi vuosi. Jäin pohtimaan, miten Marsin vuosia oikeastaan lasketaan. Selvittelin asiaa, ja huvituin siitä Marsin ajanlaskun informaatiomäärästä, joka netistäkin löytyy. Planeetallahan on ihan oma ajanlaskunsa, sekä siihen sopivat käsitteet ja lait. Tietysti, miksei olisi. Mutta olemme niin tottuneita maakeskiseen ajattelutapaan, ettei tuollaista juuri tule ajatelleeksi. Mitenköhän tilanne mahtaa muuttua, jos joskus menemme Marsiin?

Tuolloin 2021 alkuvuodesta tein nopeasti seinäkalenterin Marsin vuodelle 36, mutta aikaa oli sen verran vähän, että kalenterista tuli hyvin yksinkertainen, ja moni asia jäi hampaankoloon kaivelemaan. Huomasin tuolloin, että seuraava vuosi 37 alkaisi 26.12.2022. Mikä mainio joululahja tuollainen kalenteri olisikaan, ajattelin tuolloin. Ratkaisisi kaikki joululahjaongelmat kerralla.

Alkuvuodesta 2022 aloin miettiä, josko tosiaan saisin uuden kalenterin tehtyä. Mietin, mitä siihen haluaisin mukaan. Pyörittelin inspiraation vuoksi planetaario-ohjelma Stellariumia, jossa sijaintipaikaksi saa valita myös Marsin. Satuin osumaan näkymään, joka vallitsee Marsissa 19.7.2023. Ohjelman mukaan Maa, Venus ja Saturnus kohtaisivat Marsin aamutaivaalla vain 1,5° etäisyydellä toisistaan. Millainen näky se olisikaan! Stellarium hahmotteli Maan kirkkaudeksi n. -1 magnitudia, Venuksen -2mag. Näystä inspiroituneena päätin, että haluaisin kalenteriin mukaan Tähdet-vuosikirjan tyylisesti vinkkejä siitä, mitä Marsin taivaalla olisi eri aikoina nähtävissä. Samalla päätin tosissani kalenterin myös valmistaa.

Jo edellistä kalenteria tehdessä olin törmännyt asioihin, jotka vaativat ratkaisua. Marsin vuosi kestää 687 Maan päivää, eli 668 tai 669 Marsin vuorokautta eli solia. Maapallolla kuukaudet jakavat vuoden isompiin osiin, ja vaikka ne eivät suoraan Kuun vaiheita noudatakaan, on kiertolaisemme kuitenkin vaikuttanut niiden syntyyn. Marsilla ei tällaiseen jaotteluun sopivaa kiertolaista kuitenkaan ole. Miten siis jakaa 669 solia osiin?

Tiedeyhteisö on sopinut, että Marsissa alkaa uusi vuosi, kun pohjoisella pallonpuoliskolla on kevätpäiväntasaus. Planeetan asento määrää vuodenajat, astronominen vuodenaika alkaa päiväntasauksista ja -seisauksista myös maapallolla. Koska nämä perustuvat johonkin konkreettiseen, ajattelin jakaa kalenterin ensin neljään osaan vuodenaikojen mukaan. Lohkot ovat kuitenkin kovin pitkiä. Koska tarkoituksena oli tehdä käytännöllinen kalenteri, jatkoin jaksojen jakamista niin, että vuodenajat jaettiin 40 solin osiin ja jokaisen vuodenajan viimeinen osa oli tynkä. (40 valikoitui määräksi lähinnä sen vuoksi, että kalenteriin tulisi sopiva määrä kalenteriaukeamia. Tällä jaottelulla niitä tuli 18.) Kutsuin jaksot karanteiksi (muoto tulee numerosta 40, vrt. “karanteeni”), jotta niitä ei vahingossakaan tulisi verrattua kuukausiin. Yritin nimittäin tehdä Marsin ajanlaskusta aivan oman kokonaisuutensa, enkä halunnut apinoida Maan tapoja sen suunnittelussa. Kuten tiedeyhteisökin, päätin käyttää pohjoista pallonpuoliskoa “default-asetuksena”, eli vuodenajat ovat nimenomaan pohjoisen pallonpuoliskon aikoja.

Virallisesti ei siis ole olemassa mitään valmista jaottelua Marsin solien jakamiseksi “kuukausiin”. Monia muotoja on ehdotettu (kts. https://en.wikipedia.org/wiki/Timekeeping_on_Mars#Martian_calendars ), mutta ne perustuvat lähinnä ajatuksille kuukausista ja viikoista, jotka itse koin vieraaksi. Tarkoitushan olisi nimenomaan yrittää unohtaa Maalle ominaiset tavat ja käsitykset, ja luoda Marsille aivan oma systeeminsä. Omassa järjestelmässäni en erityisemmin edes ajatellut viikkoja, jaoin karantit vain visuaalisesti helpommin luettaviin kymmenen solin jaksoihin.

Solien jaottelussa esille tuli heti ensimmäinen iso Marsille tyypillinen tekijä: sen rata on hyvin elliptinen. Siksi Marsin vuodenajat ovat kovin eripituisia keskenään. Aphelissa eli kauimpana Auringosta Mars tietysti liikkuu hitaammin radallaan Auringon ympäri kuin lähempänä ollessaan. Marsin kevät kestää 194 solia, kun taas syksy on vain 143 solia. (Kesä on 178 solia ja talvi 154.) Toisin sanoen Marsin (pohjoisen pallonpuoliskon) keväässä ja kesässä on viisi karanttia, kun syksyssä ja talvessa on vain neljä. Kalenteria tehdessä oli siis hauska konkreettisesti huomata, kuinka Keplerin toinen laki toimii käytännössä.

Mieheni auttoi tekemään Excel-taulukon, joka laskee Maan vastaavat päivämäärät Marsin soleille. Netistä löytyi näppärä laskuri tarkoille ajoille, eli Earth Date to Martian Solar Longitude Conversion: http://www-mars.lmd.jussieu.fr/mars/time/martian_time.html Sillä pystyin tarkistamaan, että päivät osuivat joten kuten kohdalleen. Piirsin kalenteriin solien alle Maan vastaavan päivämäärän, jotta Marsin ajanlaskua olisi helpompi seurata. (Tämä oli ehkä puuduttavin osa kalenterin tekoa. Tein sen käsin, joten aina välillä piti tarkistaa, että palkit tulivat oikeaan kohtaan. Virheet kertautuivat nopeasti, ja rivin päissä olevat pätkät piti leikata tarkkaan.) En pyrkinyt tässä aivan täydelliseen tarkkuuteen, koska kyseessä on enemmänkin taideprojekti. Myös the Planetary Societyn sivu https://www.planetary.org/articles/mars-calendar linkkeineen auttoi hahmottamaan Marsin vuoden kulkua, ja kertoi lisää taustoista.

Opin samalla, että Marsin vuosi 1 alkoi pohjoisen pallonpuoliskon kevätpäiväntasauksesta 11.4.1955. Tuona (Marsin) vuonna Marsissa riehui yksi koko planeetan kattaneista pölymyrskyistä. Tiedeyhteisö päätti jälkikäteen nimetä tuon vuoden ykköseksi, jotta tutkimuksilla olisi selkeämpi aikarajaus, ja niitä olisi helpompi vertailla keskenään.

Seuraavaksi alkoi hauska, mutta pitkäkestoinen vaihe. Hain Stellariumista jokaiselle karantille jonkin taivasnäkymän aiheen piirtämistä varten. Asetin paikaksi Perseverancen laskeutumispaikan, koska se on pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta melko lähellä päiväntasaajaa. (Lähellä napoja näkymät olisivat rajallisemmat, ja Perseverance täyttäisi vuoden kalenterin ensimmäisellä karantilla. (Tässä vaiheessa olin jo alkanut ajatella kaikkea suoraan Marsin vuosissa, vuodenajoissa ja karanteissa.)) Muutaman viikon ajan klikkailin itseäni Marsin vuoden läpi eri taivaankappaleita seuraten. Stellarium toimii toki Maan päivämäärissä, joten seurasin sisäplaneettoja ensin pääpiirteissään läpi 687 päivän. Jos vastaan tuli konjunktioita, hain lähimmän kohdan tunti tunnilta, minuutti minuutilta ja parhaimmillaan vielä sekunnin tarkkuudella. Stellariumin numeroinfot olivat tässä suureksi avuksi. (Ulkoplaneettojen oppositiotkin etsin tällä tavalla käsin.)

Kun olin saanut listan mahdollisista taivasnäkymistä valmiiksi, valitsin jokaiseen karanttiin kiintoisimmat kohtaamiset. Täytin tyhjiksi jääneet karantit muilla infoilla, joten joillakin kalenterisivuilla kerrotaan auringonpimennyksistä, Phoboksesta ja Deimoksesta sekä Marsin taivaan pohjoisnavasta. Piirsin näkymät kalenteria varten Photoshopilla.

Näkymiä varten yritin selvittää, miltä Marsin taivas todellisuudessa näyttäisi. Aivan selkeää vastausta tähtien näkymiselle en kuitenkaan löytänyt. Toisaalta Marsin kaasukehä on niin ohut, että seeingin pitäisi olla aika mehukas tähtiharrastajalle. Toisaalta ilmassa lentää niin paljon pölyä, että se vähentää näkyvyyttä huomattavasti. Luotainten kuvat paikan päältä eivät varsinaisesti auta, koska kamera-asetuksia on vaikea verrata todelliseen tilanteeseen. (Kts. esim. https://en.wikipedia.org/wiki/Astronomy_on_Mars#The_color_of_the_sky ja https://mars.nasa.gov/MPF/science/clouds.html ) Ehkäpä joku tutkija osaa vastata tähän. Joka tapauksessa piirsin kuvat edes jotenkin realistisesti: Marsin auringonlasku on valon taittumisen vuoksi sininen, muuten kaasukehä on toffeenväristä höttöä. Soin itselleni jonkin verran myös taiteellisia vapauksia.

Sisäplaneettojen edesottamuksia seuratessa aurinkokunnan rakenne tuli jälleen konkreettisemmaksi. Olisi kiehtovaa nähdä, miten vaikkapa Merkurius todellisuudessa Marsista on havaittavissa. Merkuriuksen vuoden suurin elongaatio on 19°43’, joten kovin kauas auringosta se ei Marsinkaan taivaalla pääse. (Kaivoin myös sisäplaneettojen elongaatiot Stellariumista klikkailemalla. Kiehtovaa, kuinka jännittäväksi numerojen seuraaminenkin voi käydä. “Nyt se luku vielä kasvaa, nyt se hidastuu, hidastuu, nyt, nyt… Nyt se lähti laskuun!” Mitään järkeähän tuossa ei ollut, mutta en keksinyt muutakaan tapaa selvittää noita. En osaa koodata.) Vauhti, jolla Merkurius kiertää Aurinkoa, tuli kalenteria tehdessä hyvin selväksi. Planeetta kun viuhuu jommassa kummassa elongaatiossa jokaisessa karantissa.

Minulla on aika vahva kolmiulotteinen hahmottamiskyky. Siksi lisäsin kalenteriin myös kaavakuvan sisäplaneettojen paikoista jokaisen karantin alussa. Ajattelin, että niiden vertaaminen taivasnäkymiin sekä siihen, miten Mars näkyy Maan taivaalla, auttavat hahmottamaan sisäplaneettojen tanssia Auringon ympäri. Tiedot sain ihastuttavasta palvelusta Solar System Live: https://www.fourmilab.ch/cgi-bin/Solar (Yksi englannin kielen suosikkisanoistani on orrery. Aina tulee mietittyä, millainen laite olisi ursary.) Nämä kaaviot piirsin Illustratorilla.

Jo edellistä kalenteria varten olin muuntanut erilaisten luotainten perillepääsypäivät Marsin vuosiksi. Lisäsin vuosipäivät myös tähän kalenteriin. Niissä kiinnostavaa on se, että sopivia laukaisuikkunoita saattaa olla käyttämässä useita luotaimia. Niinpä Perseverancen lisäksi myös Hope ja Tianwen viettävät ensimmäistä syntymäpäiväänsä Marsissa tämän vuoden vaiheessa (Maan aikaa). Viking 1:n laskeutumisesta tulee tässä kalenterissa 25 vuotta.

Valitsin eri kalenterinäkymiin myös luotaimia esiteltäväksi. Niistäkin oli hauska kaivaa tietoa ja referoida sitä infoteksteiksi. Jätin luotaimista kansallisuudet pois, koska päätin pitää kalenterin niin areosentrisenä (marskeskisenä) kuin pystyin. Muutenkin kirjoitin luotainesittelyt lievästi animistiseen tapaan. Varsinkin kuuluisampiin luotaimiin suhtaudutaan muutenkin jonkinlaisina persoonina (esim. “Oppy”), sama tyyli on siis vallalla tässä kalenterissa. Sinänsä on hauska hahmottaa luotainten työtä nimenomaan Marsin näkökulmasta. Esimerkiksi Mars Global Surveyor toimi Marsin kiertoradalla vuosina 23-28.

Jokaisessa kalenteriaukeamassa on pääkuvana sitten vielä jokin kuva Marsista. (NASAn kuvat ovat public domainissa vähäisillä rajoituksilla.) Valitsin kalenteriin näyttäviä kuvia, joihin kirjoitin myös lyhyet infotekstit. Asettelin kuvia hieman aiheen mukaan, esim. Spirit-mönkijän ottama ikoninen kuva auringonlaskusta on jaksossa, jossa on myös Spiritin yhteyden katkeamisen seitsemäs vuosipäivä. (Samalla aukeamalla on myös itse Spiritin esittely.) Tekstien kirjoittaminen oli välillä haasteellistakin, kun “lyhyt matikka ja yksi kurssi fysiikkaa lukiossa” -taustalla yritin selvittää, missä lämpötilassa hiilihappojää sublimoituu Marsin kaasukehän paineessa. Hauskaa se silti oli, ja opin paljon kaikenlaista uutta tietoja hakiessani.

Kun olin tehnyt hyvän pohja-ajatuksen kalenterille, se rakentui sen päälle aika lailla itsestään. Toki jouduin tekemään paljon valintoja, kuten mitä näkymiä otan mukaan, mitkä luotaimet esittelen, mitä kuvituksia Marsin pinnalta valitsen. Yritin tehdä aika laidasta laitaan, ettei kalenteri toistaisi itseään. Kun otin kalenterin tosissani työn alle, lupasin Alnilamin Anulle (jonka tunnen), että voisin koettaa tehdä siitä pienen testierän myyntiä varten. Anu sanoi jo kesäkuussa, että olisi mukava saada sellainen Helsingin kirjamessuille. Se antoi minulle hyvän deadlinen, koska tyypillisenä graafisena suunnittelijana en saa mitään aikaan, jos minulla ei deadlinea ole. Myyntimahdollisuus antoi myös motivaation nähdä hieman vaivaa kalenterin eteen. (Jos olisin tehnyt sen vain itselleni, tuskin olisin viitsinyt niin kauaa projektin eteen töitä tehdä.)

Koko hommassa palkitsevinta oli sukeltaa Marsin maailmaan. Kun palkkatöiden jälkeen istuin iltaisin koneella nakuttelemassa Stellariumia tai piirtämässä kuvia, minulle oli täysin luonnollista tehdä siirtymä Maasta Marsiin. Sulauduin Marsin maailmaan niin täysin, että välillä maapalloa tähtikarttanäkymään piirtäessäni mietin, että tuolla minäkin olen, vaikka olenkin nyt täällä Marsissa katsomassa Maa-planeettaa taivaalla. Stressaavissa tilanteissa puhutaan usein perspektiivin muutoksesta. Se todella toimii, vaikkapa muuttamalla perspektiivi Marsiin.

Tähtiharrastajalle Marsin taivas on toki tuttu, koska tähtikuviot ovat samat kuin maapallolla. Sitä suuremmalla syyllä taivasnäkymät ovat kiehtovia, koska planeetat kulkevat Marsin taivaalla samojen tähtikuvioiden läpi. Itse ainakin odotan Marsin vuoden alkua siksikin, että siinä pääsee vertaamaan planeettojen paikkoja Maasta ja Marsista katsottuna “livenä”. (Taidanpa tehdä vertailevaa tutkimusta Tähdet-vuosikirjan ja kalenterin kanssa.) “Jännä” yksityiskohta ainakin minulle oli se, että tämän Marsin vuoden ajalle ei osu yhtään Maan alakonjunktiota, eli Maasta katsottuna Marsin oppositiota. Myös Maan vuotuinen vaihtelu Marsin taivaalla on kalenterissa hauska seurattava.

Pari asiaa jäi vielä hampaankoloon. Erityisesti Jupiterin ja Saturnuksen retrogradista liikettä olisi ollut hauska vertailla Maasta katsottuna vastaaviin, mutta en lopussa enää jaksanut. (Kun prokkiksen saa valmiiksi, sen haluaa hetkeksi unohtaa täysin.) Myös eläinratavalon näkyminen Marsin taivaalla kaipaa vielä selvittelyä. Oma veikkaukseni olisi, että se näkyisi reilusti voimakkaampana kuin Maasta. Mutta kuinka paljon? Ja kuinka korkealle taivaalle se ulottuisi?

Loin kalenterin harrastuspohjalta ja täysin tekemisen ilosta, toiveena tuottaa inspiraatiota ja iloa myös muille. Marsia ajatellaan aina oikeastaan tieteen näkökulmasta, mutta jos ihminen sinne joskus vielä jalallaan astuu, ensimmäinen asia jonka hän tekee, on etsiä Maa taivaalta. Tämä kalenteri on siis suunnattu tähtiharrastajille, jotka muutenkin hahmottavat aurinkokunnan kolmiulotteisena taivaankappaleiden temmellyskenttänä. Sisältö on tuttu, vain näkökulma on muuttunut.

Nautin suuresti tällaisista projekteista, ja omaksi ihmetykseksenikin saan niitä välillä jopa valmiiksi. Muuta hyötyä en näistä oikeastaan saakaan. Tässäkin kaikkien rahaan liittyvien siirtojen jälkeen jäin sentään plussan puolelle kokonaista 27,40€. Sitä enemmän nautin tosin siitä, että tänä jouluna ei tarvinnut stressata joululahjoista! 😀

Kuvat:

Marskalenteri37.jpg: Teetätin kalenterin kirjapainossa omakustanteena. Paino-Kaarinan laatu oli erittäin hyvää, ja kalenterista tuli näyttävä.

EarthVenusSaturnScreenshot: Stellariumin käsitys planeettojen kohtaamisesta. Tämä näky inspiroi tekemään kalenterin.

MarsExcel: Saalista Stellariumista. Kirjasin kiintoisia kohtaamisia, elongaatioita, jne. suoraan Exceliin (näköjään päivästä riippuen eri kielillä), jotta löytäisin tapahtumat myöhemmin uudelleen Stellariumista.

MarsKalenteriScreenshot: Kalenterin rakentamista InDesignissa. Olen ammatiltani tiedottaja, joten Adoben ohjelmat ovat onneksi hyvinkin tuttuja.