Osittainen auringonpimennys 25.10.2022 näkyi hyvin

Matti Helin

Lokakuun 25 päivällä näkyi osittainen auringonpimennys. Se nähtiin lähes koko maassa, eteläisintä osaa lukuun ottamatta. Pohjoisimmat havainnot tehtiin Utsjoella.

Pimennys näkyi syvimmillään maan pohjois- ja itäosissa, jossa Aurinko peittyi lähes 70 prosenttia. Etelä- ja lounasosissa pimennys jäi noin 59 prosenttiin. Pimennys tapahtui keskipäivällä, elo kun Aurinko oli korkeimmillaan. Kuitenkin, eteläosissa pilvinen sää esti pimennyksen näkymisen. Tämä ei kuitenkaan estänyt täysin pimennyksen havainnointia etelässäkään.

Havainnot kartalla. Kuvasta näkyy, miten negatiiviset havainnot keskittyvät eteläosiin maata

Pimennys oli hyvin samankaltainen vuoden 2021 kesäkuun pimennyksen kanssa. Tällöin Auringosta pimeni pohjoisosissa noin 60 prosenttia, eteläosissa noin 50. Silloinkin pimennys näkyi keskipäivän aikoihin.

Tulevat vuodet eivät ole suosiollisia Suomesta käsin havainnoitaviin pimennyksiin. Seuraavaa auringonpimennystä joudutaan odottamaan vuoteen 2025 asti. Tällöin, 29.3.2025, Suomessa näkyy osittainen auringonpimennys. Tällöinkin pimennys on syvimmillään maan pohjoisosissa, jossa aurinko peittyy noin 47 prosenttisesti.

25.10.2022 pimennyksen havaintoja

Jari Kankaanpää kuvasi pimennyksen Lunt 60 -aurinkoteleskoopilla.

Sain juuri ennen maksimia härvelit ojennukseen ja kuvausvalmiuteen. Täällä länsisuomessa pimennys näkyi alusta maksimiin pilvettömänä. Loppuvaiheet osittain pilviverhon suodattamana ja ihan finaali vielä suhteellisen hyvin. Lounaishorisontissa oli mielenkiintoisia mantelipilviä ja osa sessiosta menikin niiden tallentamiseen digijärkkärillä.

Lunt 60 Ha & Asi 1600mm. Kuva: Jari Kankaanpää

Sotkamossa  Mauri Hyvönen tarkkaili pimennyksen kulkua melko talvisissa maisemissa.

Aamu näytti valkenevan Kainuussa aurinkoisena. Lähestyttäessä puoltapäivää alkoi taivaalle kertyä sumua. Havaintoa aloitellessa Naapurinvaaralla,  alku näytti että taivas pysyisi pilvettömänä. Noin 20 min. pimennyksen alkamisesta alkoi sumu nousta myös vaaralle. Sumu pysyi sopivan paksuna koko pimennyksen ajan että pystyin ottamaan kuvia ilman aurinkokalvoa. Kokeilin myös kuvata puhelimella, Samsung S10, ja yksi kuva on otettu sillä, missä kamera on jalustalla ja pimennys näkyy taivaalla. Tuo varsinainen kuva pimennyksestä ajoittuu lähelle maksimi %. Tuo yksi kuva puiden välissä tuo mieleen kuunsirpin mutta tällä kertaa kuu varjostaakin päätähteämme, saaden sen näyttämään talvisessa,sumuisessa, maisemassa kuunsirpiltä. Se onnistui kuvata sittenkin.

Vaikka etelässä olikin pilvistä, saatiin sieltäkin havainto pimennyksen kulusta. Timo Vartiala kuvasi pimennyksen aiheuttaman valon vähenemisen luovasti:

Tarkoitus oli kuvata nopeutettu video pimennyksestä. Edellinen päivä ja ilta oli selkeitä ja sain jalustan napasuuntauksen tehtyä valmiiksi.

Kuva: Timo Vartiala

Pimennyksen aikana jalusta sai viettää sadetta ja kuvauskohde vaihtui kukkapuskaan, josta otin kuvasarjan ennen pimennyksen alkua määritetyillä kameran säädöillä, joita käytin koko sarjan ajan. Valotusmittarin mukaan pimennyksen syvin vaihe oli – 2 aukkoa, mikä on enemmin kuin auringon valon väheneminen aiheuttaisi. Pilvipeitteen paksuuden vaihtelu selittää eron.

Kuvat: Timo Vartiala

Ismo Komulainen kuvasi pimennyksen kännykkäkameralla, käyttäen ohutta pilvipeitettä aurinkosuotimena:

Kuva: Ismo Komulainen

Myös projisointimetodia käytettiin pimennyksen havainnointiin. Muhoksella sen otti käyttöön Jarmo Pesonen.

Auringonpimennyksen alusta myöhästyin muutaman minuutin. Alkuun oli ohutta pilvihuntua välissä. Pilvettömiä hetkiä oli ajoittain. Auringon heijastetulla kuvalla näkyy hienosti pilvien virta sävyttäen kuvaa. Kuvat projisoin A4 paperiarkille, joita oli kaksipäällekäin liimattuna pahvilaatikon palaselle.

Kuva: Jarmo Pesola

Auringon kuvan heijastaminen kaukoputken läpi, vaatii harjaannusta Viritellessäni kuvaa paperille, mietin, mitähän pannuhuoneessa poltellaan kun oli hieman pistävää käryä nenälle, mutta huomasin suhistelevani tähtikaukoputkea auringonvalolla hetimiten. Kaukoputki on Skywatcher 150*1200 Dobson, jonka okulaareista tähän peliin 25 mm on paras. Kuvat on otettu Olympus TG-5 pokkarilla n 60 cm päästä taustasta.

Pilvet vahvistui reilua puolta tuntia ennen osittaisen auringonpimennyksen loppua. Pilvien läpi näki paljain silmin kuun varjon poistuvan “länteen” eli auringon kellon yhdeksään. No, en tarkistanut Belgiasta sainko kuviin yhtä monta auringonpilkkua, -pilkkuryhmää.

Järvenpäässä Keijo Toikkanen joutui toteamaan pilvien peittäneen auringon. Tämä ei kuitenkaan estänyt pimennyksen havainnointia radioteleskoopilla.

Pilvet estivät auringonpimennyksen havaitsemisen näkyvän valon aallonpituuksilla, mutta yhdistyksemme aurinkomyrskyradioteleskooppi onnistui havaitsemaan sen. Pimennys näkyy signaalin voimakkuuden muutoksena molemmissa käyrissä, mutta paljon selvemmin alemmassa. Siinä signaali vahvistuu noin klo 12:14 alkaen ja palaa normaalitasolle noin klo 14:18. DHO38:n käyrässä näkyy matala kuoppa.

Kaikkialla pohjoisessakaan ei ollut pilvetöntä. Tämän joutui toteamaan Sari Pietikäinen, joka kuitenkin onnistui nappaamaan hyvät kuvat pimennyksestä.

Nojuu. Pilvistähän meillä Rovaniemellä oli, mutta lähdin kuitenkin toiveikkaana kuvaamaan… Meinasi olla pienia alkuvaikeuksia kameran tarkentamisen kanssa, kun kohde oli niin vahvasti pilvien takana. Ensimmäinen kuva on otettu 12:13, heti kun aurinko vilahti sen verran pitkään näkyvillä, että sain asetukset ja tarkennukset suurinpiirtein kohdilleen.

Kuva: Sari Pietikäinen

Ekat kuvat otin vielä suodattimen kanssa, mutta pian luovuin siitä ja kuvailin vaan pilvien läpi. Eipä kyllä kauheasti ollut kuvattavaa. 13:04, eli toisen kuvan aikoihin oli pidempi läpikuultava hetki pilvissä, ja viimeinen havainto auringosta oli 13:08.

Eli ihan maksimivaiheeseen asti en nähnyt pimennystä, ja sinnikkäästi odottelin pimennyksen loppuun asti, mutta ei tullut enää mitään nähtävää.
Olipa silti kiva nähdä edes vilaus pimennyksestä. Nyt saunaan lämmittelemään…

Pohjoisin havainto tehtiin Utsjoella. Utsjoen Ursa järjesti auringonpimennysnäytöksen, jota sää suosi.

Utsjoen Ursan järjestämässä pimennysnäytöksessä mukana. Tapahtuman järjestäjän Juhani Harjunharjan (kuvassa) virittämän projisoinnin kautta kaikki paikalla olijat pääsivät ihailemaan pimennystä syvempänä kuin mistään muualta Suomessa.

Kuva: Mikko Suominen