Lopputalvi ja kevät ovat olleet taivaanilmiöiden harrastajille monipuolista ja antoisaa aikaa. Taivaalla on vilkkunut vuoroin revontulet, rakettilaukaisut ja salamat. Toimituksemme sai näytille komean kokoelman eri ilmiöistä.
Tammikuun puolessa välissä koettiin eteläistä Suomea myöten todella komea revontulimyrsky. Taivaanvahtiin saapui lähes 150 kappaletta havaintoja. Tuikku Asikainen pääsi kuvaamaan revontulikoronaa Porissa:
Sukua oli kylässä ja mietin josko voisi kuitenkin hetkeksi lähteä revontulijahtiin, kun aktiivisuusarvotkin oli melkoiset. Illallinen oli venynyt yli puolen yön ja pilviä oli, mutta päätimme mennä toiveikkaasti rannalle, josko pilvenraosta jotain näkyisi. Vävypoika ja pari isointa lastenlasta lähti mukaan ja kylläpäs saimme kyytiä. Koko taivaan monimuotoiset revontulet, isoa kaaria taivaan poikki, säteitä ja kaikenlaista outoa muotoa ja sitten vielä juuri kun olimme pakkaamaassa kameraa, niin aamuyöstä vielä väritkin tuli mukaan. Kuukaan ei paljon haitannut siinä aktiivisuudessa. Tulia oli joka puolella, kuunkin vieressä.
- Kuvat: Tuikku Asikainen
Niska ja selkä vääntyi kun ei tiennyt oikein minne suunnata kameraa. Ja sitten niitä revontulikruunuja, toinen toistaan upeampia. Ihan ensimmäinen kerta aurorakoronaa meille kaikille! Ja vielä kotirannoilla! Huh huh!
- Kuvat: Tuikku Asikainen
Monivuorinen haave toteutui ja vielä täällä melkoisen etelässä, Porissa. Hurjaa yli 20 m/s merituulta tuskin edes huomasi kun oli niin innoissaan!
Helmikuun ensimmäisen päivän iltana Pohjois-Suomen taivasta halkoi komea tulipallo. Jorma Kuusela sai bolidista hienon videon:
Panu Lahtisen havainnon jälkeen tarkistin oman kamerani ja tulipallo oli osunut hyvin kuvakenttään. Tulipallon kesto on noin 10,5 sekuntia kunnes se katoaa puun taakse. Kohteen lentosuunta oli lännestä itään.
Kevättalven kuuttomina iltoina hyvin näkyvä eläinratavalo oli monien kuvaajien kohteena. Mikko Ankelon kuvissa valo näkyy erityisen kauniisti ja selkeästi:
Kevättalven “pakollinen” havaintokohde. Siellähän se loisti tuttuun tapaan meren yllä tänäkin vuonna. Näkyi helposti visuaalisesti.
Kuva: Mikko Ankelo
Eläinratavalo näkyy sitä paremmin, mitä etelämmäs mennään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ilmiötä kannattaisi pohjoisessakin kokeilla havaita. Tästä todisteena Keijo Lehtimäen kuva Kuusamosta:
Olimme Päiväniemen Janin kanssa Kuusamossa, Käylän rannalla kuvailemassa taivaan ilmiöitä. Ensimmäisenä kuvattiin eläinratavaloa kun se hämärän loputtua alkoi ilmestymään taivaalle. Myös revontulet alkoivat tulemaan esiin.
Kuva: Keijo Lehtimäki
Kuusamossa oli pakkassumua ja Jani Päiväniemi saikin kuvattua hienon sumukaaren ja gloorian.
Aamulla olisi ollut valokuvaajan keli tunturissa ja minä töissä.
No kuvailin kännykällä mitä sattui näkymään ja tässä himmeä sumukaari ja ihan heikko glooria. Jotain kuitenkin.
4.3. illalla Jani Päiväniemi oli kuvaamassa revontulia. Hienossa videossa näkyy aktiivisen revontulivyön ja säteiden lisäksi myös steve -kaari.
Sain hälyn pojaltani kun hän oli pulkkamäessä että revontulet näkyy. Pakkasin kameralaukun ja lähdin rannalle kuvaamaan. Kuvasin reilun puolentunnin timelapsen kuvien lisäksi.
Tuikku Asikainen vietti viisi päivää maaliskuun puolessavälissä Utsjoen maisemissa revontulia kuvaillen:
Olin haaveillut Utsjoen kevättalvisesta revontulikyttäysreissusta varmaan jo muutaman vuoden. Nyt päätin, että haaveilut riittää ja toimeksi! Niinpä vietin viisi vuorokautta pohjoissuomen kauniin karuissa, rauhaa uhkuvissa maisemissa eikä kiirettä ollut kuin aktiivisina revontuliöinä kuvatessa. Ylipäätäänkin viidestä yöstä neljänä oli taivaan tulia ja kahtena erityisen kirkkaat koko taivaan tulet.
Ensimmäisenä aktiiviyönä hajosi kuvausjalustan jalka ja ilman äkillinen, siis minuuteissa tapahtunut (!) pakastuminen huurusti linssin. Tunkkasin jalan seuraavaa iltaa varten ja ymmärsin, että lämpöpanta on oltava jo heti alusta lähtien objektiivissa kiinni. Tässä on niitä jälkimmäisen yön kuvia.
Kuva: Tuikku Asikainen
Seisoin yksin pikkupakkasessa Ailigas tunturin juurella, pikkupakkasessa ja kuutamo loisti niin kirkkaana, että kevättalvinen lumi kiilsi ja kimalsi. En osannut odottaa mitään näin kirkasta, melkein kuin päivällä, ja jännitin miten reposet nyt näkyisi. Olin jo kahdekselta valmiina kun ensimmäiset tähdet syttyi. Puoli kymmenen maissa ilmaantui ensimmäiset haalean kauniit tulet, niitä sitten ihailin ja kuvailin reilun tunnin kun kaari äkillisesti lehahti pystyyn ja siitä lähti sellainen näytös, että en ole koskaan aiemmin nähnyt. Hihkuin ääneen ja pää vaan pyöri, mistä löytyy vielä hienompia ja vielä hienompia tulia, niitä oli zeniitissä pohjoisessa, etelässä, lännessä ja idässä. Kaikkein kirkkaimmat oli melko lähellä zeniittiä.
-
- Kuvat: Tuikku Asikainen
Kuviot vaihtelivat nopeasti ja olivat maagisen kauniita. Ne olivat niin kirkkaita, että oli vaikea ehtiä säätää kameraa riittävästi kun taivas tykitti tulia joka puolelta. Kuvasin niin kauan kuin pystyin, vielä aktiivivaiheen jälkeenkin odotellen, jos se alkaisi uudelleen. Mutta viisi tunti hangessa rämpimistä alkoi silloin jo vaatia veronsa ja ajattelin, että mieluummin kaatuu hotellin sänkyyn kuin hankeen, joten luovutin. Mutta vielä hotellin ikkunasta katselin eteläisen taivaan tulia ja mieli teki ulos. Uni voitti onneksi. Hieno elämys. Ei pohjan paloja voita mikään! Utsjoelle täytyy päästä pian takaisin!
Revontulia näkyi myös 27.3. Kuusamossa, jossa Voitto Pitkänen sai talteen upean kirkkaat loimut:
-
- Kuvat: Voitto Pitkänen
Pekka Parviainen on kunnostunut vuosikymmenten ajan upeilla otoksilla taivaanilmiöiden ja -kappaleiden saralla. Hänen sarjansa auringonpilkkujen kierrosta jatkaa samalla hienolla tasolla:
Sää selkeni ja repsahti sopivasti pilkkuryhmien 12993-94-95 kuvaamista ajatellen. Oheisissa kuvissa on ryhmien vaellus 19.-27.4. (eri päivien kuvia ei ole otettu samalla kellonlyömällä). Jonain päivänä kuvia saattoi tulla jopa 100kpl päivän 5-6 eri hetkinä hyvää seeing:ä tavoiteltaessa, mutta seeing-asteikolla 1-5 (5=paras) koskaan en osunut 3-4 parempaan säähän.
Kuva: Pekka Parviainen
- Kuvat: Pekka Parviainen
Yleensä peräkkäisissä kuvissa isot pilkkukeskukset olivat keskenään kovin vaihtelevan muotoisia! Neloskuvassa on esimerkkeinä 100%:n rajauksia paremmista keleistä postauksen pokkarikuvista; yleensä lämpimän päivän varhainen aamu osoittautui (odotetusti) olosuhteiiltaan parhaaksi.
Auringon aktivoituminen näkyy myös muillakin kuin näkyvän valon aallonpituuksilla. Petrus Kurppa havaitsi 25.4. lähitähteämme ja kuvat ovat huikeita:
Ennusteen kääntyessä kenties taas kerran kohti viileitä ja pilvisiä päiviä, piti ottaa ilo irti vielä tänään auringon kuvaamisen kanssa. Ja olipas kerrassaan hyvä hetki, suuri purkaus oli juuri reunalla.
Kuva: Petrus Kurppa
Välineet: Daystar Quark Chromosphere, Optolong IR UV blocking filter, TS Optics 80 ED, Rowan Astronomy Tilt adapter, ZWO ASI 174MM.
Kuva: Petrus Kurppa
Viimeisen vuoden aikana on näkynyt paljon rakettilaukaisuja.29.4. hämärätaivaalla havaittiin laajalti ilmiö, joka paljastui Angara-kantoraketiksi. Raketti oli lähtöisin Plesetskin avaruuskeskuksesta.
Jorma Karppinen videoi raketin Vaalassa:
Markku Haukalla sattui olemaan 500mm lintuobjektiivi kamerassaan, kun hän huomasi raketin Rantasalmen taivaalla:
Kuva: Markku Haukka
Ismo Komulainen bongasi raketin Sotkamossa:
Näin kolme valopistettä itätaivaalla. Ne liikkuivat etelästä pohjoiseen. Ensimmäisen valopisteen perässä oli kolmesakarainen pyrstö (raketti?). Toinen oli pelkkä piste ja kolmannen ympärillä ns. halokehys ja sen sisällä valopistettä kiertävä jättövana.
- Kuvat: Taisto Komulainen
Tomi Kurri Nakkilasta kuvasi huhtikuun lopulla keväään viimeiset syvän taivaan kuvansa. Kohteena oli Pelikaanisumu:
Deep Sky -kuvauskauden päätös, IC 5070 Pelikaanisumu.
Kuva: Tomi Kurri
Kuvasin tätä Joutsenen tähdistössä sijaitsevaa emissiosumua vappuviikonloppuna ennen aamunsarastusta. Kokonaisvalotusaikaa kertyi vain 55 minuuttia.
Toukokuun 15. päivänä osassa maata koettiin kevään ensimmäisiä ukkosia.
Eero Karvinen kuvasi salamointia Nurmeksessa:
Toukokuun aikana on perinteisesti näkynyt hienoja pyramidihalonäytöksiä. Niin myös tänä vuonna, kun etenkin Turun seutua hellittiin erinomaisen selkeillä pyrarenkailla. Ohessa kauniita kuvia Raisiosta:
Aamusta alkaen näkyi haloja taivaalla. Ensin perusmuodoilla ja myöhemmin pyramidikattauksella. Yhdentoista nurkilla heräsi epäily 23° parheliasta ja napsin pari varmistusruutua talteen. Jo aamupäivän ruuduista löytyi sitten käsitellessä muutakin pyramiditavaraa.
- Kuvat: Lasse Nurminen
Puolen päivän jälkeen 18° rengas oli hetkittäin todella selvästi erotettavissa ja pientä häivähdystä 20° ja 35° renkaista tuntui livetilanteessa olevan. Näytelmän parhaat hetket sijoittuivat tuonne kello yhden ja kahden nurkille. Muutamat lyhyet käsivarapinot ehdin napsia ja pinotuissa kuvissa muodot sitten nousivat vielä mukavammin esiin.
Kevät toi mukanaan myös sateenkaaret. Terhi Hirviniemi oli iltakävelyllä lähipuistossa, kun taivaalle ilmestyi upea tuplasateenkaari.
Kuva: Terhi Hirviniemi
Kiitos jälleen kerran hienoista kuvista ja tunnelmista! Toivottavasti alkava kesä on taivaan tarkkailijoille yhtä antoisa kuin kevät oli.
