Ursan ilmakehän optiset ilmiöt -ryhmä järjestää perinteisen havaintotempauksen, halohuhtikuun. Kevään aloittava huhtikuu onkin monesti yksi vuoden parhaita kuukausia halojen tarkkailuun. Laajat, koko taivaan halonäytelmät ovat todennäköisiä, mutta etenkin alkukuusta voi vielä nähdä keinovalopilareita ja pohjoisessa jopa jääsumuhaloja.
Halojen tarkkailu on helppoa ja hauskaa puuhaa. Niitä voi hyvin bongailla paljain silmin. Valokuvaaminen kuitenkin kannattaa, sillä kuvista voi helpommin tunnnistaa eri halomuodot. Käytännössä mikä tahansa kamera sopii halojen kuvaamiseen. Kännykät, joissa on laajakulmainen objektiivi, ovat varsin hyviä. Paras väline on kuitenkin järjestelmäkamera, johon on liitetty laajakulma- tai kalansilmäobjektiivi. Kuvanlaatuasetuksena kannattavin on raw -muoto.
Valonlähde tulisi, jos mahdollista, sijoittaa joko tarkoitukseen tehdyn peittäjän tai esimerkiksi puun, peukalon, liikennemerkin tai vastaavan taa, jolloin linssiheijastuksilta vältytään. Nämä heijastukset voivat välillä olla hämmentävän samanlaisia eri halojen kanssa ja toisaalta, heijastukset voivat peittää alleen himmeitä halomuotoja.
Aurinkoa ei kannata katsella paljain silmin, eikä myöskään peilijärjestelmäkameran lävitse, jotta estettäisiin silmien vahingoittuminen. Aurinkolaseja kannattaa suosia päiväaikaan haloja tarkkaillessa.
Aina kun haloja on näkyvissä, kannattaa kuvata eri puolille taivasta. Kuvista voikin löytyä himmeämpiä ja harvinaisempia halomuotoja
Havainnot haloista raportoidaan Ursan Taivaanvahti -havaintojärjestelmän halolomakkeella.
Halohuhtikuun edistymistä voi seurata Taivaanvahdin seurantanäkymästä.
