Matti Helin:
Taivaanvahtiin saapui viime vuonna uusi ominaisuus. Havainnot voi nyt kääntää vapaasti suomen- ruotsin- ja englanninkielen välillä. Saimme haastateltavaksemme Emma Bruusin, henkilön Taivaanvahdin takana. Hänen ansiotaan on myös pitkälti tämä uusi päivitys.
Emma Bruus. Kuva: Markku Sarimaa.
Kertoisitko, miten Taivaanvahti syntyi. Miten idea siihen syttyi ja miten varsinainen sivusto saatiin aikaan?
Kauanko kesti idean synnystä siihen, että palvelu julkaistiin?
Nykypäivänä digitaalikamerat ovat osa kaikkien arkipäivää, mutta 2000-luvun alussa ne olivat vasta hitaasti yleistymässä. Ennen tätä taivaanilmiöiden harrastajat kuvasivat filmille tai täyttivät pahvisia havaintokortteja.
Uuden vuosituhannen alun murroksen aikakausi ja tietovarastotyö matkapuhelinoperaattorin palveluksessa saivat miettimään, että myös havaintojen keruu voisi olla modernisoinnin tarpeessa. Pidin ajatuksesta esityksen Ursan Cygnus-kesätapahtumassa 2006. Idea jäi tuolloin kiinnostamaan muutamia muitakin, mutta todelliset resurssit sen toteuttamiseen kuitenkin puuttuivat.
Idea hautautui muutamaksi vuodeksi, kunnes sain 2011 legendaarisen puhelun “Ehditkö palaveriin tunnin kuluttua?” tutulta Tähdet ja avaruus -lehden päätoimittaja Marko Pekkolalta. Marko oli saanut kasaan hankkeen etenemiseksi tarvittavat kaksi tärkeää komponenttia: käyttöliittymäkuvat ja pienen rahoituksen. Tästä päästiin idean pyörittelystä varsinaiseen toteutukseen.
Vuosien mittaan Taivaanvahti on saanut useita päivityksiä. Mitkä tähänastisista ovat olleet merkittävimmät?
Alkuvuosina teimme todella paljon kehitystä ylläpidon toimintoihin. Järjestelmän julkaisun jälkeen huomasimme, että havaintojen käsittelyn lisäksi tarvittiin paljon ilmiöihin liittyvää tiedotusta. Mekanismit tähän piti kehittää alusta alkaen itse. Myös yleisiä toiminnallisuuksia toki työstettiin siinä rinnalla.
Suurin yksittäinen uusi alue oli ehkä vuonna 2018 julkaistu pimeiden havaintopaikkojen ilmoitusmahdollisuus. Tähän asti Taivaanvahti oli keskittynyt vain havaintojen keruuseen ja eri harrastajaporukat olivat ylläpitäneet havaintopaikkatietoa sekalaisina listoina erilaisilla foorumeilla. Havaintopaikkatiedon vastaanotto antoi mahdollisuuden tiedon jäsennellympään esitykseen.
Mennään tähän uuteen monikielisyys -ominaisuuteen. Syntyikö ominaisuus Suomen ulkopuolisten henkilöiden “painostuksesta” vai oliko tavoitteena houkutella Suomen ulkopuolisia käyttäjiä, jotka eivät olleet kuulleet taivaanvahdista ja /tai jotka ovat kaipailleet taivaanvahdin kaltaista arkistointipalvelua?
Monikielisyys ja kansainväliset yhteydet eivät ole mitenkään uusi asia havaintojen keruussa. Jo ennen Taivaanvahtia toiminut Riku Henrikssonin kehittämä Deep Sky Archive oli syvän taivaan piirroshavaintoja vastaanottava havaintopalvelu, jonka pääkielenä oli englanti. Sittemmin Taivaanvahti on pitkälti korvannut Deep Sky Archiven suomenkielisten havaitsijoiden keskuudessa.
Kansainvälinen sisällön jaettavuus jäi kuitenkin toimintona vahdista puuttumaan. Maamme on lopulta hyvin pieni kielialue, eikä havainto suomeksi ollut kovin kansainvälisesti ymmärrettävässä muodossa. Palaute maailmalta sisällöstä oli lähinnä “Näyttää kivalle, mutta ei me oteta tuosta mitään tolkkua”.
Myös Taivaanvahdin harvat ruotsinkieliset käyttäjät mainitsivat lomakkeiden olevan pelottavan monimutkaisia. Näin erityisesti tilanteessa, jossa sisältö ei ollut saatavana omalla äidinkielellä. Ymmärrän tämän hyvin, sillä lomakkeet monine valintoineen voivat etenkin lisätietokentässä näyttää himmelille jo ihan suomenkieliselle käyttäjällekin.
Taivaanvahti oli alun perin ohjelmoitu vain suomeksi ilman minkäänlaista tukimahdollisuutta useammalle kielelle. Suurin este tilanteen muuttamiselle oli sopivan tuen ja rahoituksen löytyminen. Ursa yhdistyksenä toimii pääosin suomenkielellä, joten rahoitus tämän yleishyödyllisen palvelun kehittämiseen piti löytää yhdistyksen ulkopuoliselta taholta, joka eniten muutoksesta hyötyisi.
Niinpä ensimmäisenä lähdettiin ratkomaan suomenruotsalaisen vähemmistön tarpeita ja muuntamaan järjestelmää kaksikieliseksi. Näistä lähtökohdista sorvasin hakemuksen Svenska kulturfondenille 2017. Koko hakemus piti kirjoittaa ruotsiksi ja vaikka puhunkin sitä melko sujuvasti, teen välillä kielivirheitä.
Hakemuksen lausunnoissa ja taustatukena oli kourallinen suomenruotsalaistaustaisia tähtiharrastajia ja tiedemiehiä, kuten Thomas Hackman, Kaj Höglund, Göran Högnäs, Olav Eklund, Mikael Granvik, Johan Lindén ja Jan Westerhom. Heille kuuluu suuri kiitos siitä, että pääsimme mitenkään liikkeelle.
Oliko päivitys kuinka isotöinen? Kuinka paljon päivityksen tekoon osallistui väkeä?
Myöhään yöajoille venyneen hakemuksen kirjoitusurakan jälkeen saimme Svenska kulturfondenilta 18 000 € apurahan. Rahoituksen turvin kielisyysasiaa uskalsi lähteä edistämään. Olin alun perin ajatellut, että muutokset toteuttaisi ulkopuolinen ohjelmistotalo ja olisin itse mukana vain teknisessä, ohjaavassa roolissa. Siksi haettu apurahakin oli toki alun perin suurempi ja mitoitettu ammattimaisen ohjelmistoprojektin kokoiseksi.
Saatu apuraha ei kuitenkaan antanut mahdollisuutta toteuttaa muutoksia aivan niin kuin alun perin olin ajatellut. Punnitsin asiaa hetken ja päätin lähteä itse koodaamaan kokonaisuutta, sillä se oli käytännössä ainoa tapa venyttää penniä riittävän pitkälle. Kaikki järjestelmän taustalla olleet teknologiat eivät olleet ennestään tuttuja, joten jouduin opettelemaan paljon uutta. Muutoskokonaisuus kuului kuitenkin listaan ‘asioita, jotka pitää tehdä ennen kuolemaa’, joten sen eteen saattoi nähdä vaivaa.
Silloinen työni Affecto Finlandilla projektipäällikkönä ei helposti antanut mahdollisuutta irrottautua osa-aikaiseksi. Toisaalta kielisyysmuutosten työmäärä oli niin suuri, ettei sen toteuttaminen pienen vauvan kanssa iltatöinä ollut mitenkään mahdollista. Niinpä muutin työtoimenkuvaani teknisemmäksi ja siirryin tietosisältöarkkitehdiksi Solitalle. Näin sain irrottauduttua osa-aikaiseksi toteuttamaan jotain, mitä en ollut koskaan aiemmin tehnyt: monikielistä palvelua.
Teknisiin muutoksiin ohjelmistossa kului yli 800 tuntia omaa työaikaa, noin 22 viikkoa aktiivista koodausta.
Millä tekniikalla käännös hoituu?
Ohjelmoinnin lisäksi urakan loppuun saattamiseen vaadittiin myös ei-teknistä käännöstyötä. Osan käännöksistä tein itse, mutta savottaa oli niin paljon, että ei se olisi yksin mitenkään onnistunut.
Kiinteät tekstit, kuten infonapit, ilmiötunnistukset ja valikot on käännetty ‘käsin’ komiteavoimin. Ajatus käännättää havaintokertomukset kolmelle kielelle syntyi vasta aika loppuvaiheessa projektia. Tätä kuvaustekstien käännöstä ei tietenkään voida tehdä mitenkään muuten kuin käännöspalvelun avulla.
Aina havainnon muutosten jälkeen havainnon kuvaus ja tekniset tiedot lähetetään siis Googlen Translate API:lle, joka leipoo niistä ruotsin- ja englanninkieliset versiot. Ei aina täydellisesti, mutta kyllä siitä ulkomaalainen keskimäärin paremmin selvää saa kuin suomenkielisestä versiosta.
Kiinteissä käännöksissä eniten urakoi ystäväni Camilla Lukkarila, joka kaksikielisenä keskittyi ruotsikäännöksiin. Havaintopaikat ruotsinsi nuori biologi Christina Elgert, jonka tutkimuskohteina oleville hyönteisille pimeys on elinehto. Tämän lisäksi apuja on tullut mm. Revontulikyttääjät-Facebook-ryhmältä, Ursan tulipallotyöryhmäläisiltä, Taivaanvahdin ylläpitotiimiltä, Jonna Rintamäeltä, Ruotsin SAAF-yhdistyksen syvän taivaan jaoston vetäjältä Timo Karhulalta ja tietysti vielä omalta isältä.
Ihan kaikkia kiinteitä tekstejä ei ehditty kääntää ennen julkaisua. Eniten puutteita sekä englanti- että ruotsikäännöksissä on ilmakehän ilmiöitä sisältävän Muu ilmiö -lomakkeen infonapeissa ja harvinaisten halomuotojen infoteksteissä. Pelkästään halomuotojen nimien käännös oli urakka. Aiheesta on huomattavan vähän kirjallisuutta ruotsiksi, joten suurelta osaa halomuotoja yksinkertaisesti puuttui ruotsin kielestä nimi.
Onneksi Marko (Pekkola) oli nuoruudessaan kerännyt tuhansia tieteellisiä julkaisuja haloista, joista ruotsinkieliset kaivettiin autotallin perukoilta esiin. Olennaisin oli ruotsalaisen alan pioneerin Gösta H. Liljequistin paperi, jonka termistöä käytettiin useiden ruotsi-käännösten pohjana. Näillä päästiin alkuun. Onkin mielenkiintoista nähdä, jääkö hankkeesta elämään uusia sanoja ruotsinkieleen.
Tilanne on sama varmasti monessa maassa, sillä ilmakehäharrastus on nimenomaan haloilmiöiden osalta Suomessa poikkeuksellisen kovalla tasolla. Tämä on helppo nähdä edellisen 30 vuoden aikana löydettyjen uusien halomuotojen nimistä, joissa suorastaan vilisee tuttuja paikallisia harrastajia. Aivan tuoreimmilta halolöydöiltä puuttui jopa englanninkielinen nimi, mutta Marko Riikosella oli ehdotuksia niihin.
Ilmakehän ilmiöiden käännöksissä kaivataan edelleen apua sekä ruotsiksi, että englanniksi. Ihan pienistä asioistakin on apua ja mukaan voi ilmoittautua osoitteeseen taivaanvahti@ursa.fi.
Miten toivot laajemman käyttäjäkunnan hyödyttävän harrastajia ja alan tutkijoita?
Onko esimerkiksi joistain taivaanilmiöistä tullut laajalti havaintoja, jotka ovat saattaneet esimerkiksi auttaa tutkijoita enemmän, kuin pelkästään Suomesta tulleet havainnot? Tai jos ei, onko tällaisia mahdollisesti toiveissa tulla?
Taivaanvahtiin kerätään havaintoja monista sellaisista ilmiöistä, jotka eivät katso maiden rajoja. Yhteistyömuotoja voi helposti löytyä erityisesti revontulten ja tulipallojen kohdalla. Järjestelmän ruotsinkielinen nimi “Himlakollen” on itseasiassa Ruotsin meteoriverkon vetäjän Eric Stempelsin keksimä. Suomenkielisen nimen äänestyksen voitti aikoinaan Jarmo Moilasen ehdotus ja englanninkielinen nimi Skywarden on muistaakseni Janne Karin idea.
Koko käännös englanniksi oli itseasiassa tutkimustuloksiin sidottu, tiedostettu “vahinko”. Alunperinhän Taivaanvahti oli tarkoitus kääntää vain ruotsiksi. Vuonna 2018 avaruusfyysikko Minna Palmroth kuitenkin kiinnostui harrastajien revontulihavainnoista. Tämä yhteistyö johti uuden revontulimuodon, dyynien, löytymiseen. Ensispekulaatio ilmiöstä ja syntyneeseen tieteelliseen julkaisuun liitetyt havainnot löytyvät kaikki Taivaanvahdista. Paperin julkaisu vuoden 2020 alussa kuitenkin venyi ulkoisista syistä.
Uuden revontulimuodon julkaisua odotellessa havahduin huomioon, ettei kumpikaan nyt toteutettavista kielistä, suomi tai ruotsi, olleet kovin kansainvälisiä. Pohdin, olisiko yhden lisäkielen sijaan mahdollista ponnistaa “kaksoset” vielä ennen paperin julkaisua. Koeponnistuksen lopputuloksena totesin, että saatamme ehtiä kääntää Taivaanvahdin pääpiirteet myös englanniksi ennen dyynien julkaisua. IT-hankkeillehan on tyypillistä, että laajuus kasvaa ja niin kävi tässäkin. Mutta nähdäkseni hyvällä ja tarpeellisella tavalla.
Onko päivityksen jälkeen vieraskielisten osuus taivaanvahdin käyttäjissä kasvanut?
Revontulihavaintoja on iloksemme saapunut myös Ruotsista. Emme juurikaan ole vielä mainostaneet Taivaanvahdin olemassaoloa Suomen ulkopuolella. Käyttäjät muualta Pohjoismaista ovat kuitenkin kovasti tervetulleita juuri yhdessä seurattavien taivaanilmiöiden vuoksi. Näen kaikenlaisen kulttuurijaon ja lähentymisen muiden Pohjoismaiden kanssa erittäin tervetulleena kehityskulkuna.
Millaista palautetta olet saanut Taivaanvahti -palvelusta näiltä käyttäjiltä?
Tosi hyvää palautetta. Erityisesti ulkomaiset tutkijat ovat sanoneet järjestelmää nyt paljon ymmärrettävämmäksi ja ruotsinkielisiä käyttäjiäkin on tullut lisää. Paras palaute projektista on aina “Uppouduin lukemaan niitä havaintoja!”
Onko Taivaanvahti -palveluun tulossa lähiaikoina uusia päivityksiä? Laajennetaanko monikielisyyttä? (Saksa, kiina, ym…)?
Ei näillä näkymin. Pohjoismaissa kulkee kapasiteettimme tämänhetkinen havaintojen keruun raja: jotta pystyisimme laajentamaan toimintaa merkittävästi kansainvälisempään suuntaan, pitäisi järjestelmän ylläpitoon olla olemassa edes jonkinlaiset vakaat resurssit.
Tällä hetkellä Suomi-pohjainen noin 12 hengen aktiiviylläpitäjien tiimi toimii täysin vapaaehtoispohjalta ja ilman yhtään palkattua työntekijää. Niinpä Taivaanvahdin saisi sekä teknisesti että viestinnällisesti tukkoon miljoonan kiinalaisen sateenkaarihavainnoilla.
Millaisena näet vahdin vaikkapa viiden vuoden kuluttua?
Taivaanvahdin kehitys varmasti jatkuu, vaikka nyt hetki pitää kyllä vetää henkeä.
Näen, että yksi kehitettävä alue olisi tapahtumakokonaisuuksien tai näytelmien esitystavan kehittäminen. Tällä hetkellä olemme keskittyneet paljon yksittäisten havaintojen näyttöön. Kymmenen toimintavuoden aikana havaintoja on saapunut yli 100 000. Samaan tapahtumaan liittyvien havaintojen kautta voitaisiin kuitenkin saada parempi kuva jostain suuremmasta taivaan tapahtumasta liittyen esimerkiksi komeettaan, pimennyksiin, tähdenlentoparviin, supernoviin tai eeppisiin revontuliöihin.
Toinen asia, missä voisimme parantaa, on infonappien taakse tallennetun laajan taivaanilmiötiedon tuominen esiin jonain sanasto- tai hakemisto -tyyppisenä kokonaisuutena. Järjestelmän syövereissä on paljon sellaista tietoa, mikä ansaitsisi päästä enemmän esiin.
LINKIT:
– Pimeät havaintopaikat: https://www.taivaanvahti.fi/locations/browse/map
– Svenska kulturfonden: https://www.kulturfonden.fi/
– Deep Sky Archive: http://www.deepsky-archive.com/
– Solita: https://www.solita.fi/
– SAAF: https://www.saaf.se/
– Ruotsin tulipalloverkko: https://www.astro.uu.se/~meteor/
– Dyynipaperi: https://agupubs.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1029/2019AV000133
– Christina Elgert: https://researchportal.helsinki.fi/en/persons/christina-barbro-cecilia-elgert
