Matti Helin:
Vuosi 2022 on alkanut taivaan ilmiöiden havaitsijoille melko mukavissa merkeissä. Revontulia on näkynyt mukavasti ja aurinkomyrskyt ovat vahvistuneet useamman hiljaisen kauden jälkeen. Revontulten lisäksi lukijamme ovat kuvanneet muun muassa aurinkokunnan kappaleita, syvää taivasta ja erilaisia ilmakehän ilmiöitä.
Vuoden ensimmäisenä yönä Emil Pietilä kuvasi Kalifornia -sumua:
Ilta näytti selkeältä, joten päätin kokeilla uutta Optolong L-eNhance monikapeakaistasuodatinta. Kalifornia-sumu tuntui olevan helppo kohde aloittaa sen suhteellisen helpon löydettävyyden ansioista. Vaikka tässä onkin vain n. puolitoista tuntia valotusta, josta n. 5 minuuttia on RGB:tä, sain yllättävän hyvin yksityiskohtia näkyville. Oikeastaan koko suodattimen tehokkuus yllätti minut. Sain keskeltä kaupunkia bortle asteikolla ehkä 7 tai 8 puolessatoissa tunnissa enemmän yksityiskohtia esille kuin aiemmin tätä kohdetta RGB:nä kuvatessani kolmessa tunnissa. Harmillisesti tuo RGB data aiemmalta kerralta kärsi voimakkaasta “walking noise” ilmiöstä, joten en voinut sitä tähän käytttää. Muuten olisin varmaan lisännyt senkin tähän kun se oli kuitenkin samalla optiikalla otettu.
Kuva: Eemil Pietilä
Kapeakaista: Canon EOS 1200D, Samyang 135 mm, f/3,2, ISO 800, 30 sec x 150
RGB: Canon EOS 450D, Samyang 135 mm, f/3,5, ISO 400, 30 sec x 10 +iOptron SkyGuider Pro
Kuvankäsittely: PixInsight ja Photoshop
6.1.2022, vain pari päivää Venuksen alakonjunktiosta Markus Hotakainen sai planeetan kuvattua
Kapoinen Venus oli kuin Kuu tropiikin taivaalla. Alakonjunktioon noin 59 tuntia, mutta löytyi silti helposti kameraoptiikalla (kuvaa rajattu), ja taivaan hieman tummuessa erottui myös paljain silmin.
Venuksen sirppi. Kuva: Markus Hotakainen
Eero Karvinen seurasi aitiopaikalla Nopean ja hitaan aurinkotuulen kohtaamisalueen, CIR:n osumista Maahan.
Huono sää meinasi pilata koko esitelmän, mutta pilviaukko löytyi lopulta. Aggressiivinen alimyrsky tarjosi parasta antia pitkiin aikoihin omalla kohdalla. Alla kuvia eri vaiheista.
- Kuvat: Eero Karvinen
Kuvassa ovaali hetkeä ennen alimyrskyn kirkastumista ja kuvattu kohti itää. Ovaalissa erottuu vaakatasossa dyynimäiset muodostelmat. Samanlaisia muodostelmia myös kolmoskuvassa, joka on kuvattu kohti länttä lähes samaan aikaan.
- Kuvat: Eero Karvinen
Eero Karvinen havaitsi himmeän sumukaaren Kuun valossa. Mukana oli myös mahdollinen toisen kertaluvun sumukaari:
Kuun sumukaari kovassa pakkasessa. Itse kaari näkyi näin selkeästi vain valokuvassa.
Kuva: Eero Karvinen
Paula Mattila havaitsi Turussa nätin pintahalon.
Hiukan hitaasti lähti käyntiin oma taivastapahtumavuoteni mutta tässä pintahalo Ruissalon sillalta,näkyikin hienosti.
22- ja 24 asteen renkaat. Kuva: Paula Mattila
15.1. näkyi kirkkaat revontulet eteläisintä Suomea myöten. Turussa pilvet meinasivat torpata näytöksen, mutta onneksi eivät kokonaan.
Ilta oli pilvinen,ei mahdollisuuksia nähdä revontulia mutta heräsin yhdeltä ja ajattelin vielä mennä tarkistamaan,pilviä oli edelleen mutta revontulet jo näkyvissä ja niin kirkkaat että ne pystyi vaivatta näkemään kaupungin valoissakin.
Kuva: Paula Mattila
16.1.2022 Helsingissä Jerry Jantunen tarkkaili Kuun pinnanmuotoja:
Sirsaliksen rille on pitkä, kapea rotko, joka kulkee Darwin-kraatterin itäpuolelta Oceanus Procellarumiin. Nimensä se on saanut Sirsalis-kraatterista, joka on lähellä Procellarumia osittain vanhemman samankokoisen kraatterin (Sirsalis A) päällä. De Vico A -kraatterin reunoilla rille laskee ja nousee melko jyrkästi. Crügerin itäpuolella rille tekee mutkan.
Crüger-kraatterilla on tasainen tumma laavapohja. Crüger muistuttaa aika paljon kuvan oikeassa reunassa Procellarumin rannassa olevaa Billy-kraatteria, mutta erottuu vaaleasta ympäristöstään selvemmin.
Kuva: Jerry Jantunen, 279/2800 mm Schmidt-Cassegrain, IR 685, QHY5III224
Myös Darwin-kraatterissa on rillejä (Rimae Darwin), jotka yhdistyvät Sirsalis-rilleen melkein kohtisuoraan. Tässä kelissä Darwinin rilleistä erottui kunnolla vain yksi, pari muuta hyvin heikosti.
Rimae Sirsalis on Lunar 100 -listan kohde L77 ja Crüger L52.
Utsjoella 17.1. näkyi hurjan hienot helmiäispilvet:
Voimakkaat ja kirkkaat helmiäispilvet laajasti Utsjoella etelä/länsitaivaalla.
Kuva: Merja Paakkanen
Tammikuun 21. päivän iltana näkyi hieno revontulimyrsky. Minna Glad tarkkaili niitä Puolangalla:
Revontulet lymyilivät pilvien takana jo alkuillalla seitsemän maissa. Kahdeksalta pilvet suvaitsivat väistyä, ja vartin päästä kaari alkoikin elää ja nostella rauhallisia säteitä.
- Kuvat: Minna Glad
Puoli yhdeksältä kaari malttoi taas asettua ja välillä melkein katosi näkyvistä. Varttia yli yhdeksän se kirkastui ja tiivistyi, mutta kunnon alimyrsky ei vielä alkanut. Puolen tunnin päästä näyttäytyi kaksikin kaarta ja jälleen rauhallista sädettämistä. Puoli 11:een mennessä viherrys oli himmentynyt siinä määrin, että päätin pitää teetauon. Tauko venähti tunnin mittaiseksi, mutta sitten intensiivinen kaari ilmestyi, aktivoitui ja pyöritti itäpäädyssään hienoa spiraalia!
Spiraalista on pieni animaatio, joka sisältää 1,5 min jakson alkaen klo 23.38.26. Kaaressa näkyi vielä erilaisia muotoja ainakin puolilleöin asti, mutta ei enää niin näyttäviä. Sen jälkeen n. puolen tunnin ajan ilmestyi yksittäisiä himmeitä säteitä harvakseltaan sinne tänne.
Samaa revontulishowta katseli Jani Päiväniemi Kuusamossa:
Revontulia näkyi jo alkuillasta joten päätin laittaa kameran kuvaamaan timelapsea illan ajaksi. Videota kertyikin reilu kolme tuntia. Linssi jäätyi välillä ja lämmitin oli laitettava loppuajaksi, sen verran kylmää oli.
https://www.taivaanvahti.fi/images/uploads/202201/104071_d7ef5e35b941aa602e3655504e1d798e.mp4
25.1.2022 iltana näkyi Kuusamossa upeat helmiäispilvet. Jani Päiväniemi nappasi niistä sekä kuvia että videon.
Omalle kohdalleni komeimmat helmiäispilvet näkyivät tänään iltapäivällä. Väreissä ei säästelty mutta näytös kesti vain n. 15 minuuttia kunnes olin tullut kuvauspaikalle. Näytös oli varmaan alkanut jo aiemmin, mutta pilvet olivat todella hienot!
- Helmiäispilviä. Kuvat: Jani Päiväniemi
Eero Karvinen kuvasi eläinratavalon lisäksi mahdollisesti mielenkiintoista ilmahehkua:
Eläinratavalossa ei itsessään ole mitään erityistä, mutta tässä kuvassa epäilen, että kamera on onnistunut taltioimaan atomaarisen hapen rekombinaatiossa muodostuvan Herzbergin 415-430 nm alueella tapahtuvan sinisen ilmahehkun. Punertava ja violettiin taittuva sävy voi olla lisäksi peräisin heikosta SAR-kaaresta. Itse kuvan pääasiallinen kohde olikin kuvata SAR kaarta, koska päivällä tapahtunut kohtalainen CME oli syöttänyt rengasvirran alueelle suuren määrän korkeaenergisiä ioneja ja näin ollen rengasvirran ja plasmapaussin vuorovaikutusalueella pitäisi olla riittävästi energian kytkeytymistä ionosfääriin noin 400 km korkeuteen punaisen emissioalueen muodostumiseksi.
Kuva: Eero Karvinen
Kuvassa sininen ilmahehku kiilamaisen eläinratavalon ja linnunradan välissä
Marko Myllyniemi kuvasi Kuuta 11.2.2022
Sen verran piti malttaa Retroradion kuuntelulta ulos, että kävin nappaamassa illan Kuun talteen Nikonin P900 -kameralla. Alkaa olla sen verran loistetta, ettei paljon muuta kannattane kuvatakaan… Havaintokeli olisi kerrankin mainio.
- Kuvat: Marko Myllyniemmi
Kiitos kaikille kuvia lähettäneille! Kevättä kohti.
