Kaarle Herttuan kuumatka

Paula-Christiina Wirtanen:

Huhtikuussa 1972 oli tähän mennessä toiseksi viimeinen miehitetty lento Kuuhun. Apollo 16 laskeutui Kuun eteläiselle kraatteriselle ylängölle, ja lennolla oli käänteentekevä tieteellinen merkitys laskeutumisalueen ollessa hyvin erilainen kuin mitä odotettiin. Artikkelissa kerrotaan myös alueen havaitsemisesta kaukoputken avulla.

Toiseksi viimeisestä Kuuhun laskeutumisesta tulee huhtikuussa kuluneeksi 50 vuotta. Lyhyt, mutta sitäkin loisteliaampi Apollojen aikakausi oli lähestymässä loppuaan. Apollo 16 olisi toinen selkeästi ylängölle laskeutunut lento. Tämä oli myös toinen ns. J-sarjan lennoista [1] ja jatkaisi edellisen Apollon tapaan entistä kunnianhimoisempaa Kuun tutkimista. J-tyypin lennoilla Kuun pinnalla vietettiin kolme vuorokautta ja mukana oli myös kuuauto. 

Laskeutumispaikaksi oli valittu tällä kerralla ylänköalue Descartes-kraatterin vierellä.

Lennon miehistö

Lennon komentajaksi nimettiin John Watts Young (1930–2018). Hänen uransa Nasan palveluksessa kesti huikeat 42 vuotta ja aktiivisen lentouransa aikana hän teki yhteensä kuusi avaruuslentoa.

Kun Mercury-ohjelma lopetettiin, oli tarve uusille astronauteille alkuperäisen ”Valiojoukon” lisäksi. Vuonna 1962 valittiin Nasan toinen astronauttiryhmä (”The Next Nine”), jossa Nasan palvelukseen astui Youngin lisäksi mm. Neil Armstrong ja Jim Lovell.

Young oli mukana ensimmäisellä miehitetyllä Gemini-lennolla Virgil Grissomin lentäjänä. Gemini X -lennolla hän puolestaan toimi komentajana Michael Collinsin ollessa lentäjänä. Apollo-ohjelmassa Young oli toiminut Apollo 10:n komentomoduulin pilottina. Se oli lopullinen testi Kuuhun laskeutumista varten. Tuolla lennolla komentajana toimi Thomas Stafford ja kuumoduulin pilottina Eugene Cernan. He testasivat kuumoduulia lentäen sillä 15 kilometrin korkeuteen Kuun pinnasta Youngin ollessa vastuussa komentomoduulista. Nyt, neljännellä avaruuslennollaan, John Young pääsisi itse laskeutumaan Kuun pinnalle. 

Apollo-ohjelman jälkeen Young oli mukana vielä kahdella sukkulalennolla. Hänen viimeinen sukkulalentonsa oli vuonna 1983, jonka jälkeen hän työskenteli Nasassa vuoteen 2004 jääden eläkkeelle 74-vuotiaana. Young oli ainoa astronautti, jolla oli lentoja sekä Gemini-, Apollo- että sukkulaohjelmissa ainoastaan Mercury-lentojen jäädessä puuttumaan. [2, 3]

Kuumoduulin pilotiksi Apollo 16 -lennolle valittiin Charles Moss Duke Jr. (s. 1935). Hän aloitti uransa Nasan viidennessä astronauttiryhmässä vuonna 1966. Ennen pääsyään avaruuslennolle hän oli ollut todistamassa Apollo 11:n ensimmäistä laskeutumista Kuuhun toimiessaan lennonjohdossa CAPCOMina kuualuksen laskeutumisen aikaan. CAPCOM tarkoittaa Capsule Communicatoria ja hänen tehtävänään on välittää viestit lennonjohdon ja avaruusaluksen välillä. 

Apollo 16 oli Duken ainoa avaruuslento ja hän oli lennon aikana 36-vuotias ollen nuorin Kuun pinnalla käynyt ihminen. Hän jättäytyi Nasasta Apollo-ohjelman jälkeen ja on toiminut sittemmin mm. liike-elämässä sekä kristillisessä palvelustyössä. [4]

Sekä Young että Duke olivat Apollo 13 -lennon varamiehistössä yhdessä Jack Swigertin kanssa. Duke sairastui vihurirokkoon ja päämiehistössä ollut Thomas Kenneth ”Ken” Mattingly II altistui sitä kautta virukselle. Hänellä ei ollut luontaista suojaa taudille ja hänen tilalleen otettiin Swigert varamiehistöstä. Niinpä Ken Mattinglyn (s. 1936) vuoro astua avaruusalukseen ensimmäiselle lennolleen tuli Apollo 16:n komentomoduulin pilottina. 

Suurelle yleisölle Mattingly lienee tutuin elokuvasta Apollo 13 [5], jossa häntä näytteli Gary Sinise. Tällä hetkellä Ken Mattinglyllä on ikää 85 vuotta eikä hän tähän päiväänkään mennessä ole sairastanut vihurirokkoa.

Duken tapaan Mattingly aloitti Nasan viidennessä astronauttiryhmässä ja Apollo 16:n jälkeen hän oli mukana kahdella sukkulalennolla vuosina 1982 ja 1985. [6]

Apollo 16:n komentoalus sai nimekseen Casper ja kuumoduuli tunnetaan nimellä Orion. Laukaisu tapahtui Kennedyn avaruuskeskuksesta 16.4.1972 kello 19.54.00 Suomen aikaa. Täysin ongelmitta ei lento kuitenkaan sujunut, sillä hieman lähdön jälkeen komentoaluksessa ilmeni ongelmia ohjausmoottoreiden kanssa.

Suunnanmuutos (yaw-vaakakierre) aiheutti valtavaa tärinää komentoaluksessa. Yksikään varoitusvalo ei kuitenkaan palanut ja lentoa jatkettiin suunnitelmien mukaan. Apollo 16 saapui Kuun kiertoradalle hieman myöhässä suunnitellusta aikataulusta. Youngin ja Duken ollessa kuumoduulissa valmistautumassa laskuun vika toistui. 

Nyt oli tosi kyseessä lennon jatkamisen kannalta. Tällaisessa tilanteessa tehtävä voidaan keskeyttää, jolloin laskeutuminen Kuuhun jää väliin ja paluumatka alkaa saman tien.

Kävi ilmi, että vika oli varajärjestelmässä ja ensisijaiset ohjausmoottorit toimivat virheettömästi. Useiden tuntien viivästyksen ja pohtimisen jälkeen Houston antoi luvan jatkaa lentoa varajärjestelmien ongelmista huolimatta ja laskeutuminen Kuun pinnalle saattoi alkaa. Lento onnistui ja tutkimusretket saatiin tehtyä, joskin suunniteltua tiiviimmällä aikataululla.

Descartesin ylängöllä

Kuumoduulista astuttiin ulos ensimmäiselle tutkimusretkelle 21. huhtikuuta 1972 kello 18.48 Suomen aikaa. Astronautit valmistelivat kuuauton, pystyttivät tutkimuslaitteiston ja lipun. John Young teki lipulle laivaston tervehdyksen hypäten samalla ilmaan.

Mutta todellinen yllätys oli luvassa jo ensimmäisen kuukävelyn aikaan.

Aiemmin tehdyillä Apollo-lennoilla geologeilla oli summittaiset odotukset siitä, mitä alueelta löytyy ja mitä sieltä tulee etsiä. Descartesin ylängön odotettiin olevan vulkaanista muodostumaa ja astronauttien tehtävänä oli etsiä tästä todisteita.

Youngin ja Duken saama kenttägeologian koulutus osoittautuikin hyödylliseksi, mutta eri tavalla kuin odotettiin. He nimittäin eivät löytäneet vulkanismista minkäänlaisia todisteita! Sen sijaan koko alue oli täynnä törmäysbreksiaa. Tämä oli käänteentekevä havainto tieteelliseltä kannalta ja teoria ylängön tuliperäisyydestä osoittautui saman tien vääräksi. Maassa olleet geologit eivät aluksi olleet edes uskoa kuulemaansa, mutta uskottava se oli. Viimeistään saadut kivinäytteet alueelta vahvistivat asian.

Tuliperäisen muodostuman sijasta laskeutumispaikka oli Nectariksen törmäysaltaan heittelettä, jota ilmeisesti myös Imbriumin heitteleet olivat muokanneet. [2, 7, 8]

Kenties tunnetuin kivi lennolta on näyte 61016, lempinimeltään Big Muley [9]. Nimi kivelle annetttiin Apollo 16 -lennon kenttägeologian tiimin johtajan Bill Muehlbergerin lempinimen ”Muley” mukaan. 

Big Muley on basalttista törmäyssulakiveä, jossa on mukana rautapitoista anortosiittia. Ikämäärityksen perusteella (3,97 ± 0,25 miljardia vuotta) se olisi Nectariksen altaan törmäyssulaa.

Apollo 16 palasi maahan mukanaan 731 yksittäistä kivi- ja kuuperänäytettä, joiden yhteispaino oli 94 kg. Näistä yksin Big Muleyn paino on 11,7 kg ja se on edelleen suurin Kuusta saatu näyte.

Apollo 16 oli ainoa lento, jolla saatiin näytteitä Nectariksen alueelta. Näytteiden mukana oli myös pieniä basaltteja Mare Nectariksesta. Ne olivat sinkoutuneet alueelle luultavasti 250 kilometrin päässä olevan Theophilus-kraatterin synnyttäneestä iskusta. [8]

Charles Duke jätti Kuuhun muistoksi valokuvan perheestään. Kuvassa on hänen itsensä lisäksi myös hänen vaimonsa sekä heidän kaksi lastansa. Kun Duke oli harjoittelemassa tehtäväänsä varten, hän vietti suurimman osan ajastaan Floridassa muun perheen asuessa Houstonissa. Hän jätti valokuvan osoittaakseen koko perheen olleen mukana Kuussa hänen ajatuksissaan. Kuvan taakse hän oli kirjoittanut: “Tämä on astronautti Charlie Duken perhe Maa-planeetalta, jolta hän laskeutui Kuuhun 20. huhtikuuta 1972.” [10]

Miehistö palasi Maahan 27. huhtikuuta 1972 kello 21.45.05 Suomen aikaa. Lennon kokonaisajaksi tuli 11 päivää, 1 tunti, 51 minuuttia ja 5 sekuntia. Komentomoduuli Casper on esillä Alabaman Huntsvillessä Space and Rocket Centerissä. 

Löydä Descartes!

Lunar 100 -luettelossa [11] Apollo 16:n laskeutumisalue on numerolla L64: Descartes. Kraatteri on saanut nimensä 1600-luvulla eläneeltä ranskalaiselta René Descartesilta. Hän oli paitsi merkittävä matemaatikko myös filosofi. Hänen tunnetuin lausahduksensa ”Cogito ergo sum” (”Ajattelen, siis olen”) tunnetaan hyvin nykyaikanakin. Kuun pinnalle Descartes sai nimensä vuonna 1837.

René Descartesia pidetään modernin filosofian perustajana hänen käsitellessään tieteellisen ja filosofisen ajattelun perusteita painottaen ennakkokäsityksistä vapaan tutkimisen periaatetta. Tässäkin mielessä odotusten osoittautuminen vääräksi juuri hänen mukaansa nimetyllä laskeutumisalueella Kuussa oli mitä mainiointa kohtalon huumoria.

Descartesin ja Apollo 16:n laskeutumispaikan löytäminen Kuusta on hieman muiden laskeutumisalueita hankalampaa. Descartes ei ole poikkeuksellisen selvästi erottuva kraatteri, vaan yksi todella monista muista muutenkin kraatteripitoisella alueella. Pääsääntöisesti alueen kraatterit ovat vanhoja ja varsin kuluneita.

Helpoiten alueen löytää käyttämällä apunaan Mare Nectariksen vierellä olevaa selvästi tunnistettavaa kraatterikolmikkoa Theophilus, Cyrillus ja Catharina. Tästä kolmikosta pohjoisin on Theophilus. Sen halkaisijan verran länteen siirtymällä erottaa pyöreän ja selväpiirteisen Kantin. Tästä kutakuinkin saman verran vielä länttä kohden ollaan Descartesin ja laskeutumisalueen tuntumassa.

Itse Descartesia helpommin erottuu suuri ja matala Abulfeda. Se on saanut nimensä Syyriassa asuneelta aijubidiprinssi Abu al-Fidalta, joka oli 1200–1300-luvun taitteessa elänyt maantieteilijä ja historioitsija. Nimen antoi jo Giovanni Riccioli vuonna 1651.

Kun Abulfedan löytää, löytyy vanha ja kulunut Descartes helposti Abulfedasta koilliseen. Itse laskeutumispaikka on Descartesin pohjoispuolella.

Jerry Jantunen kuvasi laskeutumisalueen Espoossa 6.2.2014 kello 19.51–19.53. Kuun vaihe oli ensimmäinen neljännes (kasvava puolikuu). 

Kuvan oikeassa reunassa on Kant ja aivan keskellä kuvaa näkyy Descartes. Apollo 16:n laskeutumispaikka on merkitty keltaisella ympyrällä. Descartesin lounaispuolella oleva suuri sileäpohjainen kraatteri on Abulfeda, jonka reunavallien varjot erottuvat hienosti pohjalta hieman epätasaisina.

Samaa aluetta kuvasi hieman laajemmin Lasse Ekblom Nousiaisissa 27.11.2018 kello 2.03. Kuvan oikeassa reunassa näkyy Mare Nectaris ja keskellä kuvaa erottuu kraatterikolmikko Theophilus, Cyrillus ja Catharina. Descartes ja Apollo 16:n laskeutumispaikka on kuvassa vasemmalla. Vähenemässä olevasta Kuusta oli valaistuna 82 %.

Myös Jef De Wit Belgiasta on jälleen muistanut meitä piirroshavainnollaan. Piirros Descartesin alueesta on tehty 18.4.2021 kello 21.45–0.15 Suomen aikaa. Kuusta on ollut valaistuna 36 % ja piirrokseen on merkitty mukaan laskeutumispaikan lisäksi myös nimistöä.

Piirroksessa ilmansuunnat ovat sellaiset, miltä ne ovat näyttäneet kaukoputken lävitse katsottuna.

Vähenevän Kuun aikana Descartesin löytäminen on jonkin verran hankalampaa, kun Theophiluksen kolmikkoa ei voi käyttää maamerkkinä. Tämän huomasin itse ollessani jouluyönä havaitsemassa. Viimeinen neljännes oli lähestymässä ja huomasin Descartesin alueen olevan terminaattorin tuntumassa. Otin alueesta valokuvan myöhempää tutkimista varten.

Lähetin kuvan Jari Kuulalle kommentoiden Descartesin olevan siellä ”jossain röpelikössä”. Hän sitten kuvaa tutkiessaan löysikin sekä Descartesin että Apollo 16:n laskeutumisalueen merkiten ne kuvaan.

Lopuksi

Otsikko on tähän mennessä varmasti herättänyt ihmetystä. Kuinka Descartes tai Apollo 16 liittyy Ruotsia (ja myös Suomea) 1600-luvun alussa hallinneeseen Kaarle-herttuaan? No, ei mitenkään. Etsiessäni tietoa miehistöstä vilkaisin Internetin tarjontaa asiasta. Selaimessa oli vahingossa jäänyt päälle asetus, joka käänsi englanninkielisen tekstin suomeksi ja teki sen turhankin hyvin Charles Duken saadessa sitä kautta nimekseen Kaarle Herttua.  

Ajatus Kaarle-herttuan kuumatkasta ruokki paitsi mielikuvitusta, kuulosti valmiiksi myös uteliaisuutta herättävältä otsikolta. Kiitos Sinulle, hyvä lukija, mikäli olet jaksanut tänne saakka tutustua artikkeliin. Kenties seuraavaksi haluat tilaisuuden tullen etsiä Descartesin aluetta kaukoputken avulla. Parhaiten se onnistuu keskikokoisella kaukoputkella ja noin satakertaisella suurennuksella.

Hyvää kevättä kaikille.

Taulukko

L    kohde       lat(°) long(°) läpimitta (km)

L64  Descartes   11,7S  15,7E     48

Kiitokset

Kiitokset Jari Kuulalle ja Teemu Öhmanille kommenteista ja tarkennuksista sekä Veikko Mäkelälle artikkelin oikoluvusta. Kiitos myös kaikille havaitsijoille, joiden kuvia sain käyttää artikkelissa.

Viittaukset

[1] List of Apollo mission types. National Aeronautics and Space Administration Wiki.
[2] Öhman, T., 2018. John Young (1930-2018). Hieman Kuusta, 7.1.2018.
[3] Chaikin, A., 2018. John Young, True Believer. Air & Space Magazine, 9.1.2018.
[4] Charles Duke. National Aeronautics and Space Administration Wiki.
[5] Apollo 13. IMDb.
[6] Ken Mattingly. National Aeronautics and Space Administration Wiki.
[7] Wood, C.A., 2003. The Modern Moon: A Personal View, s. 115-117. Sky Publishing Corporation, Cambridge. MA.
[8] Apollo 16 Mission – Samples Overview. Lunar and Planetary Institute.
[9] Lunar Sample 61016. Lunar and Planetary Institute.
[10] Orwig, J., 2015. Apollo 16 astronaut explains hidden message behind the family portrait he left on the moon. The Independent 2.11.2015.
[11] Lunar 100 -luettelo. Kuu ja planeetat harrastusryhmä, Ursa.

Lisätietoja

Apollo 16. Nasa.
Apollo 16: Nothing So Hidden. NASA STI Program, YouTube.
Apollo 16 Video Library. Nasa.
Charlie Duke. Virallinen kotisivu.
Howell, E., 2018. Apollo 16: Exploring the Highlands. Space.com, 1.10.2018.
Lagerstedt, I., 2008: Rakettimiehiä, kilpajuoksu Kuuhun, s. 352-362. Karisto, Hämeenlinna.
Descartes. The Moon-Wiki.
Tarkempi kartta alueesta. Lunar and Planetary Institute.