Terminaattori liikkeellä

Paula-Christiina Wirtanen:

Kuun valon ja varjon raja liikkuu koko ajan Kuun kiertäessä Maata. Mikäli havaitsija tarkkailee Kuuta useamman tunnin ajan, on tuo raja jo havaittavasti siirtynyt. Marraskuun 21. päivän iltana tehdyissä havainnoissa tämän huomasi selvästi.

On vuosi 2021. Viilenevässä marraskuisessa illassa vielä varsin kupera Kuu on nousemassa pimeälle taivaalle heijastaakseen kelmeän valonsa pahaa aavistamattomien havaitsijoiden ylle. On vain ajan kysymys, jolloin kirkkaan valon keskeltä saapuisi uhka tulevaisuudesta. Terminaattori on liikkeellä!

Päivän ja yön rajamailla

Kuun tapauksessa terminaattori on onneksi huomattavasti vähemmän pelottava tapaus. Tähtitieteessä sillä tarkoitetaan yön ja päivän rajaa planeetan tai kuun pinnalla – oman Kuumme tapauksessa juuri sitä, mistä erotamme Kuun vaiheet.

Terminaattori kiertää Kuun kaksi kertaa yhden kuunkierron aikana. Ensiksi kasvavassa Kuussa uudestakuusta täysikuuhun ja toisen kerran pienenevällä Kuulla täysikuusta uuteenkuuhun.

Kuuhavaitsijalle terminaattori on jopa ystävä. Juuri sen tuntumasta voi erottaa parhaiten kraattereita ja muita Kuun pinnan yksityiskohtia. Toisinaan terminaattorin pimeällä puolella olevat vuorenhuiput tai kraatterien reunat saattavat näkyä vielä valossa. Koska Kuu on ilmakehätön kappale, hämärää siellä ei ole. On vain valo ja varjo, ja tästä syystä Kuun varjot ovat myös usein varsin selkeitä ja teräviä.

Mikäli pystyy havaitsemaan tarpeeksi pitkään, valaistusolosuhteet terminaattorin tuntumassa saattavat muuttua hyvinkin nopeasti erilaisiksi. Yön ja päivän raja kulkee Kuun pinnalla varsin nopeasti. Nopeimmillaan liike on ekvaattorilla, jossa terminaattori liikkuu 15,4 kilometriä tunnissa. Kuun pituusasteissa tämä tarkoittaa noin puolta astetta. Navan ja ekvaattorin puolivälissä (45. leveyspiirillä) terminaattorin liikenopeus on 70 % ekvaattorin vastaavasta.

Yhden illan kuuhavaintoja

Erinomaisen esimerkin terminaattorin liikkeestä ja sen vaikutuksesta Kuun pinnan yksityiskohtien näkymiseen tarjoaa sunnuntai-iltana 21.11.2021 tehdyt havainnot.

Markku Poutanen Helsingistä ihaili alkuillasta Kuuta nousevaa sään seljetessä kello 18.15 jälkeen. Hän ottikin valokuvan järjestelmäkameralla ja teleobjektiivilla kello 19.30. Havaintokertomuksessaan hän kertoo:

”Oikea reuna oli sopivan rosoinen ja neljän kraatterin jono näkyi hauskasti terminaattorin reunalla (Langrenus, Vendelinus, Petavius, Furnerius). Yläoikealla Mare Crisiumin reunavuoret näkyivät komeasti. Muuten maisema oli vielä vähän yksitasainen Mare Imbriumin ja Oceanus Procellarumin suunnalla, mutta kyllä se siitä kohenee kunhan viikko kuluu ja kunnon varjoja alkaa syntyä.”

Täysikuun ajankohdasta oli kulunut reilut kaksi vuorokautta ja pienenemässä olevan Kuun itäreunalla oli mukavasti ihailtavaa. Mainittu kraatterinelikko tuli mukavasti hallitsemaan itäreunaa. Poutasen havainnon ajankohtana huomaa vielä nelikon olevan täysin terminaattorin valoisalla puolella, vaikka varjoja selvästi näkyykin.

Kuu 21.11.2021 kello 19.30. Canon EOS R6 + Sigma 150-500 + 2× telejatke 1/500 s f/8,0 ISO 1600. Kuva: Markku Poutanen. Napsauttamalla saat artikkelin kuvat suuremmiksi.

Samoihin aikoihin kraatterinelikkoa oli tutkimassa myös Vesa Puistovaara, joka on lisännyt Ulvilassa ottamaansa kuvaan myös kraatterien nimet että nimensä niille antaneet henkilöt.

Sekä Poutasen että Puistovaaran kuvassa kraatterinelikon ylimmän (Langrenuksen) pohja on osittain varjossa ja Petaviuksen keskusvuori heijastaa reunavallien alaosaan yltävän varjon. Vendelinuksesta erottuu yksityiskohtia.

Langrenus, Vendelinus, Petavius ja Furnelius 21.11.2021 klo 19.10. Kuva: Vesa Puistovaara.

Seuraavat havainnot Kuusta saatiin noin kahden tunnin kuluttua. Heikki Lehto kuvasi Kuuta Turussa kello 21.30 ja Paula Wirtanen Vantaalla hieman myöhemmin kello 21.41–42. Terminaattori oli jo selvästi liikkunut ja kraatterinelikko (josta Vesa Puistovaara käytti lempinimeä ”Daltonit”) olivat jo lähempänä valon ja varjon rajaa. Petaviuksen keskusvuori heitti korkean varjon aivan kraatterin reunalle saakka ulottuen terminaattorin pimeälle puolelle. Langrenuksen ja Vendelinuksen pohjat olivat kokonaan jo varjossa.

Selvästi erottuvien kraatterien lisäksi myös Mare Crisium oli vetäytynyt enemmän varjoon, reunavallien ollessa vielä näkyvillä pimeyden keskeltä kuin kaksi lyhyttä ”kultaista kädensijaa”. Itse tein piirroshavainnon sekä Mare Crisiumista että Petaviuksesta. 

Petavius on Kuun komeimpia kraattereita. Sen läpimitta on yli 180 kilometriä ja se on muodoltaan pyöreä. Koska kraatteri sijaitsee Kuun näkyvän puolen reunalla, se näyttäytyy muun alueen kraattereiden tavoin soikeana maanpäälliselle havaitsijalle.

Petaviuksesta erottui selvästi sen eteläisen reunavallin tuntumassa oleva rako, itse kraatterin pohjassa olevaa rakoa en erottanut. Vieressä oleva 57 km leveä kraatteri on Wrottesley. Seeing oli varsin hyvä, kaukoputkena Skymax-127.

Mare Crisiumin vieressä pohjoispuolella näkyvä kraatteri on Cleomedes. Piirroksen kohteesta teki Jari Kuula Harjavallassa samana iltana kello 22.30–23.30. Hän kertoo:

”Havaintokeli oli marraskuiseksi todella hyvä! Cleomedeen pohja on selkeästi kupera, ja luoteisreunaan osunut Tralles on työntänyt massoja ison kraatterin pohjalle. Cleomedeen kolmihuippuinen keskusvuori nousee melkein kilometrin korkeuteen. Rima Cleomedes ei erottunut piirrettäväksi saakka, sen sijaan saman suuntainen Rima Burckhardt erottui hyvin. Jälkimmäinen alkaa Geminuksen eteläreunasta. Burckhardtin tunnusmerkkinä on sen korvat, kaksi vanhempaa kraatteria on jäänyt keskisesti sen alle.”

Cleomedes 21.11.2021 klo 22.30–23.30. M170/2550, okulaarit 13 & 8 mm. Piirros: Jari Kuula.

Valokuvaa Kuusta vielä lähempänä puoltayötä olivat ottamassa Ari Haavisto Lempäälässä, Petri Kuossari Janakkalassa ja Jari Kankaanpää Kauhavalla. Näissä havainnoissa kraatterit ovat jo pimentymässä. Petaviuksenkin pohja on jo kokonaan varjossa keskusvuoren näkyessä enää osittain pimeyden keskeltä. Myös Mare Crisiumin pinnalla voi nähdä varjon siirtyneen.

Kankaanpään kuvassa on Langrenus vasemmalla ja Petavius oikealla.

Langrenus ja Petavius 21.11.2021 klo 23.52. Meade 12SCT, TeleVue 2,5× Barlow, IR-longpass & Asi 174 mm.
Kuva: Jari Kankaanpää.

Kiitokset

Kiitokset Veikko Mäkelälle artikkelin oikoluvusta sekä tietenkin kaikille illan havaitsijoille.

Linkki

Illan kuuhavainnot Taivaanvahdissa