Marraskuinen pimennys

Paula-Christiina Wirtanen ja Veikko Mäkelä:

Marraskuun 19. päivänä saatiin osassa maatamme havaita osittaista kuunpimennystä. Eteläisemmässä Suomessa se näkyi vain puolivarjopimennyksenä, mutta pohjoisessa osassa maatamme oli mahdollista nähdä myös osittaisen pimennyksen alkuvaiheet ennen Kuun laskemista. 

Varsinkin täydellinen kuunpimennys on varsin hienoa seurattavaa. Ensin Kuu peittyy hennosti puolivarjoon, sitten täysvarjo alkaa peittää Kuuta vähän kerrallaan ja lopulta Kuu humpsahtaa kokonaan Maan varjoon. Yli puolet pimennyksistä ei kuitenkaan ole täydellisiä, vaan varjo peittää Kuun vain osittain tai nähtävillä on pelkkä puolivarjon aiheuttama pimennys.

Mikäli Kuu ei peity kokonaan täysvarjoon, kyseessä on osittainen kuunpimennys. Tällainen nähtiin Suomessa edellisen kerran heinäkuussa 2019. Kuun ollessa Maan varjossa tapahtuu Kuussa täydellinen auringonpimennys. Osittaisen kuunpimennyksen aikana täydellinen auringonpimennys on Kuussa vain täysvarjon verhoamalla alueella.

Mikäli Kuu lipuu kuitenkin juuri täysvarjon ohitse, on Kuussa nähtävillä osittainen auringonpimennys ja Maasta katsoen tapahtuu Kuun puolivarjopimennykseksi kutsuttu tapahtuma. 

Maapallo heittää avaruuteen varjokartion, jonka keskiosassa on täysvarjo, jonka sisällä Aurinko peittyy kokonaan Maan taakse. Reunoilla on puolivarjo, jossa Aurinko näkyy osittain peittyneenä. Maan ja Kuun koot sekä niiden väliset etäisyydet eivät ole mittakaavassa. Kuva: Veikko Mäkelä.

Maapallo heittää avaruuteen varjokartion, jonka keskiosassa on täysvarjo, jonka sisällä Aurinko peittyy kokonaan Maan taakse. Reunoilla on puolivarjo, jossa Aurinko näkyy osittain peittyneenä. Maan ja Kuun koot sekä niiden välinen etäisyys eivät ole keskenään mittakaavassa. Kuva: Veikko Mäkelä.

Kuun puolivarjopimennys häviää näyttävyydessä osittaiselle, puhumattakaan täydellisestä kuunpimennyksestä. Se jää helposti huomaamatta, sillä Kuu himmenee vain vähän. Kuun täytyy olla melko syvällä puolivarjossa, jotta pimennys olisi jotenkin havaittavissa ja silloinkin lähempänä täysvarjon reunaa.

Vuonna 2020 Suomessa oli puolivarjopimennyksiä havaittavissa jopa kolme kappaletta. Niistä ensimmäinen, 10. tammikuuta, olikin havainto-olosuhteiden kannalta menestys [1] kesäkuisen jäädessä tuloksiltaan vaatimattomimmiksi [2]. Marraskuun 2020 puolivarjopimennystä ei tiettävästi saatu havaittua ollenkaan.

Erikoinen kuunpimennys 19.11.2021

Pimennyksen näkyminen eri puolilla Suomea.
Kuva: Veikko Mäkelä / Tähdet 2021.

Marraskuussa oli kuluneen vuoden ainoa Suomessa näkynyt kuunpimennys. Lapissa, Kemi–Salla-linjan pohjoispuolella, se näkyi osittaisena. Kuitenkin isossa osassa Suomea pimennys näkyi varsin vaatimattomana puolivarjopimennyksenä. Puolivarjon vaihe oli nähtävillä valoisalla taivaalla Kuun laskiessa ennen osittaisen pimennyksen alkua.

Erikoiseksi pimennyksen teki se, että aivan pohjoisimmassa Suomessa (kuten Utsjoella ja Inarissa) ehti Kuu vielä nousta uudelleen taivaalle pimennyksen loppupuolella. Osittainen vaihe oli tuolloin jo päättynyt puolivarjovaiheen ollessa vielä näkyvissä. Maamme sijainti napapiirin molemmilla puolilla mahdollistaa näinkin jännän tilanteen. Erikoisuutena tässä pimennyksessä oli myös sen poikkeuksellisen pitkä kesto. Tämä johtui Kuun sijainnista lähellä apogeumia eli ratansa kaukaisinta pistettä, jolloin Kuun liike on hitaimmillaan. Joka tapauksessa tämä pimennys oli komeimmillaan Amerikan mantereella.

Suomessa ongelmana rajoitetun näkyvyysalueen ja Kuun hyvin matalan sijainnin lisäksi oli myös pilvisyys. Marraskuu on tilastollisesti yksi pilvisimpiä kuukausia. Yrityksiä havaita pimennystä kuitenkin oli ja loppujen lopuksi muutamia havaintoja tästä pimennyksestä saatiin tehtyä.

Puolivarjoa havaitsemassa

Teemu Öhman oli valmistautunut Äänekoskella kuunpimennyksen näkemiseen. Tuolla olisi selkeän sään sattuessa mahdollista havaita pimennyksen puolivarjovaihe. Hän kertoo: 

”Vähästä se jäi kiinni, mutta en voi rehellisesti sanoa nähneeni puolivarjopimennystä. Kuu kyllä näkyi jopa melko selkeältä taivaalta heti pimennyksen alettua, mutta tuolloin pimentymistä ei vielä pysty havaitsemaan. Hieman myöhemmin Kuun laskiessa, kun ainakin valokuvia syynäämällä pimennyksestä olisi kenties pystynyt jotain aistimaan, pilvet peittivät horisontissa olleen Kuun.

Pimennys siis oikeastaan jäi näkemättä, vaikka tavallaan olikin näkyvissä. Ottaen huomioon, että nyt on marraskuu, tuokin oli jo positiivinen yllätys ja aamu Likolahden rannalla oli oikein nätti.” 

Harmillisesti pilviä kieltämättä Kuun edessä on ollut eikä tuosta voi puolivarjoa erottaa. Tällaista havaitsijan elämä joskus kuitenkin on.

Kuu 19.11.2021 noin kello 8.20 Likolahden rannalla. Kamera Nikon Coolpix P900, kuvaa muokattu hyvin lievästi GIMPillä.
Kuva: Teemu Öhman.

Joni Virtanen onnistui kuitenkin puolivarjopimennyksen havaitsemisessa Kokkolassa.

Puolivarjopimennys oli jo varsin syvällä eikä osittaisen pimennyksen vaiheen alkuunkaan ollut enää kuin kymmenisen minuuttia, jolloin Kuu olisi kuitenkin jo horisontin alapuolella. Hän kertoo: ”Ihan taloni vieressä kohoaa Kokkolan vanha vesitorni. Sen huipulla on etäohjattava kamera, jolla jokainen voi käydä ihastelemassa ennalta määrättyjä näkymiä. Aamulle osunut puolivarjopimennys sattui näkymään samassa kuvassa Kokkolan tuulimyllyjen kanssa.”

Havaintohetkellä Kuu on juuri laskemassa ja vielä puoliksi näkyvillä. Vasen ylänurkka on selvästi tummentunut, ja puolivarjo on siinä selvästi havaittavissa.

Puolivarjoon pimentynyt Kuu laskemassa Kokkolassa 19.11.2021 kello 9.04. Kuvaan lisätty nuoli helpottamaan Kuun löytämistä. Kuva: Kokkolan radioamatöörikerhon vesitornikamera, Joni Virtanen.

Osittain pimentyneen Kuun lasku

Vaikka Suomen sääolosuhteet olivat pimennyksen aikana vaihtelevia, osittaisestakin pimennyksen vaiheesta saatiin kuva todisteeksi. Havainto tuli Luoteis-Lapissa sijaitsevasta Muoniosta. 

Havaitsija kertoo: ”Ehdin juuri nähdä kuunpimennyksen alun ennen kuin Kuu katosi tunturin taakse. Kuvattu valitettavasti kännykällä.”

Osittainen pimennyksen vaihe Muoniossa kello 9.23. Kuva: J. Nikki.

Vaikka kyseessä ei ollutkaan heinäkuun 2019 tapainen lämpimän sään näyttävä osittainen pimennys eikä puolivarjokaan oikein näyttäytynyt suurimmassa osassa maatamme, on hienoa, että tästä erikoisesta ja Suomen olosuhteissa varsin vaatimattomasta ja vaikeasti havaittavasta pimennyksestä raportoitiin onnistuneita havaintoja.

Tulevista pimennyksistä

Vuonna 2022 on luvassa kaksi täydellistä kuunpimennystä. Niistä kumpikaan ei näy Suomen taivaalla kunnolla. 16. toukokuuta tapahtuvan pimennyksen puolivarjoalue ulottuu Lounais-Suomeen, mutta koska Kuu ei ole kovin syvällä puolivarjossa jää tämä pimennys käytännössä näkymättä. Marraskuussa näkyvä pimennys taas muistuttaa jonkin verran tässä käsiteltyä, se tapahtuu vain Kuun noustessa.

8.11.2022 tapahtuvan pimennyksen puolivarjovaihetta voi seurata osassa maatamme, mutta pohjoisimmassa Lapissa Savukoski–Tromssa-linjan pohjoispuolella Kuu nousee jo osittaisen pimennyksen vaiheessa. Eteläisessä Suomessa pimennys ei näy lainkaan. 

Suomen taivaalla näkyvää täydellistä kuunpimennystä saammekin odotella vuoden 2025 syyskuun 7. päivän aamuun, jolloin Kuu nousee osittain pimentyneenä. Sitä odotellessa luvassa on kuitenkin osittaiset kuunpimennykset lokakuussa 2023 sekä syyskuussa 2024. Nämä näkyvät myös Suomen taivaalla hyvin, joskin pimennykset ovat varsin pieniä ja Kuusta peittyy enintään yhdeksän prosenttia. 

Lisätietoa ja linkkejä

Mäkelä, V. et al (toim.): Tähdet 2021, s. 93.
Kuunpimennys 19.11.2021. Zeniitin uutiset 16.11.2021.
Öhman, T., 2021. Kumma kuunpimennys. Hieman Kuusta, 17.11.2021.
Pimennys 19.11.2021 Taivaanvahdissa
Nasa Eclipse Web Site

Viittaukset