Apollo 15 – Apenniinien yli lentävä haukka

Paula-Christiina Wirtanen:

Heinä–elokuun taitteessa tuli kuluneeksi puoli vuosisataa Apollo 15 -lennosta. Se oli aiempia kunnianhimoisempi kuulento ja ensimmäistä kertaa astronauteilla oli mukanaan kuuauto, Lunar Rover. Apollo 15 oli yhdeksäs miehitetty Apollo-lento ja neljäs, joka laskeutui Kuuhun. Jäljellä oli vielä kaksi kuulentoa. 

Kuuhun laskeutuneista Apollo-lennoista tulee vuosien 2019–2022 aikana kuluneeksi jo viisikymmentä vuotta. Heinäkuun lopulla 1971 lähetettiin matkaan Apollo 15. Se tulisi olemaan neljäs Kuuhun laskeutunut miehitetty lento.

Nasa luokitteli Apollo-ohjelman lennot kirjaintunnuksilla niiden tehtävän ja vaativuuden mukaan kirjaimilla A-J. Esimerkiksi Apollo 10 sai tyypin F, ja lennon tarkoitus oli olla lopullinen harjoitus ensimmäistä Kuuhun laskeutumista varten. Myös kuumoduulilla lennettiin pinnan yläpuolella, vain itse laskeutuminen jätettiin väliin. Seuraavan, G-luokan lennon, oli tarkoitus tehdä ensimmäinen onnistunut laskeutuminen Kuuhun. Tässä tehtävässä Apollo 11 onnistuikin. Tavoitteita koko ajan lisättiin ja lentojen tyyppikirjaimissa siirryttiin eteenpäin. [1]

Apollo 15 oli ensimmäinen J-luokan lento ja siltä odotettiin paljon. J-tyypin kunnianhimoisilla lennoilla tarkoituksena oli viettää Kuun pinnalla entistä pidempi aika, tehdä useampia kuukävelyjä ja panostaa tieteelliseen tutkimukseen vielä aiempaa enemmän. Tämän tyypin lennoilla astronauteilla oli mukanaan myös kuuauto, joka laajentaisi tutkittavaa aluetta merkittävästi edellisistä kerroista. Apollo 15:n miehistö viettikin Kuun pinnalla kolme vuorokautta.

Komentomoduuli oli nimeltään Endeavour, ja kuumoduuli kantoi nimeä Falcon (Haukka). Alus lähti matkaan 26.7.1971 ja laskeutuminen Kuuhun tapahtui 30. ja 31. heinäkuuta välisenä yönä puolenyön jälkeen Suomen aikaa. 

Laskeutumisalueeksi Apollo 15:lle oli valittu Sateiden merta (Mare Imbriumin) reunustavan Apenniinien (Montes Apenninus) vuoriston juurella sijaitsevan Hadleyn rillenä (Rima Hadley) tunnetun laavakanavan lähistö.

Lennon komentajaksi valittiin David Scott (6.6.1932–), joka laskeutui yhdessä kuumoduulin pilottina toimineen James Irwinin (17.3.1930–8.8.1991) kanssa Kuun pinnalle Al Wordenin (7.2.1932–18.3.2020) jäädessä kiertoradalle komentomoduulin pilottina.

Komentaja David Scottille Apollo 15 oli kolmas avaruuslento. Hän aloitti uransa Nasassa osana kolmatta astronauttiryhmää (The Fourteen), johon Nasa lokakuussa 1963 valitsi yhteensä 14 uutta astronauttia Gemini- ja Apollo-ohjelmia varten. Scott teki ensimmäinen avaruuslentonsa Gemini 8:lla yhdessä Neil Armstrongin kanssa. Tuolla lennolla oli tavoitteena suorittaa telakoituminen kiertoradalla sekä tehdä siihen mennessä pisin avaruuskävely. Tehtävä kuitenkin epäonnistui alusten kieppuessa telakoinnin jälkeen hallitsemattomasti. Tämä tapahtuma on otettu mukaan myös Armstrongista kertovaan elokuvaan Ensimmäisenä Kuussa (First Man, 2018) yhtenä vauhtia ja vaarallisia tilanteita tarjoavana kohtauksena. Hieman rauhallisemmin lentoa taustoitetaan HBO:n sarjan Avaruuden sankarit (From the Earth to the Moon, 1998) ensimmäisessä jaksossa.

Seuraava avaruuslento Scottilla oli Apollo 9, jolla tehtiin telakointi- ja irrottautumisharjoituksia sekä testattiin kuumoduulia ja uutta avaruuspukua Maan kiertoradalla. Scott toimi komentomoduulin pilottina ja sai vihdoin tehdä edellisellä kerralla väliin jääneen avaruuskävelyn. Hänen seuraava ja viimeinen avaruuslentonsa oli sitten suoraan kohti Kuuta.

James Irwin ja Al Worden aloittivat astronautteina huhtikuussa 1966 ja kuumatka oli heidän ainoa lentonsa avaruudessa.

Kirjassaan Kuumatka [2] James Irwin kertoo kokemuksistaan itse lennolta sekä tietenkin tapahtumista Kuun pinnalla. Apollo-alus ei ollut mikään Star Trekin Enterprise, vaan hyvinkin ahdas kolmelle astronautille. Teippirullasta oli suuri hyöty tarvikkeiden kurissa pysymiseen, sillä painottomuuden takia kaikki mahdollinen leijui muuten silmien edessä, ja karkuun päässyttä ruokaakin joutui tarvittaessa jahtaamaan. Irwin kertookin kirjassaan, kuinka juuri hänen totuttuaan painottomuuteen olikin aika laskeutua Kuun pinnalle.

Kuumoduuli Falcon liiteli Apenniinien vuoriston ylitse laskeutuakseen laaksoon vuoriston juurelle.

Laskeutuminen on aina jännittävä. Irwin piti sen aikana hermonsa aisoissa ajatellen kyseessä olevan simulaation ja kaiken sujuvan mainiosti kuten simulaattorissa. Lasku ei kuitenkaan sujunut pehmeästi. Aluksen merkkivalon ilmoittaessa kontaktia kaikki jalat eivät kuitenkaan olleet Kuun pinnalla, vaan kuumoduuli oli pienen kraatterin reunalla. Kun laskeutumisaluksen moottorit sammutettiin, tömähti Falcon Kuun pintaan.

Laskeutumisalus jäi kraatterin reunalle yksitoista astetta vinoon. Mikäli alus ei olisi tukevalla alustalla tai olisi vaarassa kallistua enemmän, paluulennolle olisi lähdetty saman tien. Mitä enemmän alus on kallellaan, sitä vaikeammaksi paluu Kuun pinnalta muodostuu ja aluksen kaatuessa se olisi tietenkin mahdotonta. Kaikki järjestelmäraportit ja lukemat tarkistettiin Houstonissa. 

Vaikka alus oli vinossa, se ei kuitenkaan ollut vaarassa kallistua enempää, joten miehistö sai jäämisluvan Houstonin kutsuessa kuumodulia ”Pisan kaltevaksi torniksi”.

Houston, Haukka on Hadleyn tasangolla

Kuun pinnalle laskeuduttuaan Scott ja Irwin eivät poistuneet heti aluksesta, vaan he ihailivat ja kuvasivat näkymää Scottin seistessä kuumoduulin yläluukulla puolen tunnin ajan. Laskeutumisalue oli hienoissa maisemissa: kolmella suunnalla kohosivat korkeat vuoret ja puolentoista kilometrin päässä oli syvä Hadleyn rille. Apenniinit hehkuivat kullanvärisinä aamuauringossa – siis Kuun aamun auringossa, Kuun vuorokausi kun tunnetusti on paljon Maan vastaavaa pidempi. Sehän kestää kokonaisen kuukauden. Kuun vuosi koostuukin kahdestatoista vuorokaudesta, jotka on jaettu kolmeenkymmeneen kiertoon, jotka taas on sitten jaettu tunteihin, minuutteihin ja sekunteihin.

Ensimmäinen varsinainen tehtävä ja kuukävely sai odottaa kuitenkin myöhemmälle yöunien jälkeiseen aikaan.  Yöunet? Nukkuminen? Voisi kuvitella, että juuri Kuun pinnalle laskeutumisen jälkeen olisi yksinkertaisesti jännittävää, ja halu päästä saman tien seikkailemaan pinnalle olisi suuri! Apollo-lennot eivät kuitenkaan olleet mitään lomamatkoja tai huvilentoja, vaan tarkoitus oli tehdä vakavaa tutkimustyötä ja seuraavat vuorokaudet olisivat työntäyteisiä. Nukkuminen ja lepo tulivat siis tarpeeseen. Irwin kertoi nukkuneensa tuon ensimmäisen yön Kuussa parhaiten koko lennolla.

Heräämisen jälkeen oli aika ottaa käyttöön kuuauto ja aloittaa tutkimusretki. Ensimmäinen tehtävä suuntautui kauimmaksi. Tämä oli perusteltua ja järkevää, koska jonkin mennessä vikaan kuuautossa olisi vielä riittävästi aikaa ja happivarastoa tulla kävellen takaisin kuumodulille. Ensimmäinen EVA (Extravehicular Activity) eli ”kuukävely” kestikin yli seitsemän tuntia ja tutkimusretki suuntautui kohti Hadleyn rilleä, joka on romahtanut laavatunneli syvyydeltään lähemmäs 400 metriä ja leveydeltään noin puolitoista kilometriä.

Erityisesti Irwinille päivä oli raskas, sillä hänen juomareppunsa ei toiminut kunnolla ja hän kärsi nestevajauksesta tehtävän jälkeen. Tämä vaikutti hänen terveyteensä myöhemmin, sillä hänellä havaittiin lennon aikana mahdollisesti kaliuminpuutoksesta johtuneita rytmihäiriöitä. James Irwin kuolikin sydänkohtaukseen 61-vuotiaana 8. elokuuta 1991 – kaksikymmentä vuotta Kuussa käyntinsä jälkeen. Hän menehtyi ensimmäisenä kahdestatoista Kuussa kävelleestä ihmisestä.

Toinen päivä elokuuta, kolmen vuorokauden kuluttua, oli lähdön aika. Kuun pinnalla oli vietetty aikaa yhteensä 66 tuntia, 54 minuuttia ja 54 sekuntia, joista aluksen ulkopuoliseen toimintaan oli kulunut reilut 19 tuntia. Kuuautolla oli ajettu 27,9 kilometriä. Mukaan Kuun pinnalta tuli 77 kilogrammaa kuukiviä sekä irrallista kuupölyä.

Kenties tunnetuin kivinäyte lennolta on vajaan kolmensadan gramman painoinen valkoinen anortosiittimöhkäle, luettelonumeroltaan 15415. Irwin kuvailee, kuinka kivi oli kuin nostetttu jalustalle. Alusta oli likainen ja paksun pölyn peitossa oleva ojennettua kättä muistuttava kivi, jonka päällä oli sitten tämä lähes pölytön valkoinen kivi. Juuri tuollaista, Apenniineiltä peräisin olevaa anortosiittiä, he olivat etsineetkin. Se vahvistaisi epäilyn Kuun vuorten koostuvan vaaleammasta ja kevyemmästä kiviaineksesta. 

Löytö kiehtoi tutkijoita jo etukäteen, koska sen arveltiin edustavan Kuun alkuperäistä pintaa. Aiempien näytteiden perusteella Kuun oli päätelty olleen aivan syntyessään sula, jolloin kevyt anortosiitti on noussut magmameren pinnalle ja myöhemmin muodostanut Kuun kuoren. Tämän kiven odotettiin olevan aurinkokuntamme ja Kuun synnyn alkuajoilta neljän ja puolen miljardin vuoden takaa. Se oli myös aiempia Kuusta saatuja anortosiittinäytteitä suurempi. Jo paluumatkan aikana pidetyssä lehdistötilaisuudessa sitä kutsuttiin nimellä Genesis Rock (”Luomispäivän kivi”). 

Tutkimuksissa Genesis-kivi osoittautui lopulta puoli miljardia vuotta nuoremmaksi, vaikka aivan täsmällistä ikämääritystä sille ei ole vieläkään saatu varmuudella tehtyä. Tämä ei vähennä näytteen arvoa, vaikka jo seuraavalla Apollo-lennolla astronautit saivatkin kerättyä vanhempia ja suurempia näytteitä Kuun alkuajoilta [3].

Muista kuuperänäytteistä yksi komentaja Scottin suosikeista on näyte 15016, Seatbelt Basalt (Turvavyöbasaltti). Hieman erikoisen lempinimensä näyte sai siitä, että komentaja Scott päätti vielä kerätä sen mukaan näytteeksi kolmannella tutkimusretkellä, vaikka Houstonista komennettiin jo takaisinpäin. Niinpä keksittiin, että Irwinillä olisi muka ongelmia turvavyön kanssa ja hänen valitellessaan tuota Houstoniin kävi Scott vaivihkaa poimimassa tuon huokoisen ja kaasurakkuloiden täyttämän basalttimöhkäleen mukaansa.

Maininnanarvoinen on myös luettelonumeroa 15555 kantava komentaja Scottin mukaan nimetty Great Scott, joka on toiseksi suurin Kuusta tuotu näyte. Painoa Great Scottilla on 9,3 kilogrammaa ja ikää 3,3 miljardia vuotta. Scott ja Irwin näkivät myös vihertävää regoliittia (eli irtonaista kuuperää, näytteet 15425, 15426 ja 15427), jonka väri johtui pyroklastisista lasipalloista. Nämä näytteet edustavat luultavasti aikojen saatossa hyvin vähän muuttunutta Kuun vaipan koostumusta ja niistä on uusissa tutkimuksissa löydetty myös enemmän vettä kuin aiemmin pidettiin mahdollisena [4].

Lento oli paitsi onnistunut, myös todellinen menestys. Kaikki kolme astronauttia olivat panostaneet geologian opintoihinsa. Pinnalle lähetettävän miehistön tulee tietää, mitä etsiä, sekä osata valita oikeat näytteet pinnalta.

Vaikka Al Worden ei kävellytkään Kuun pinnalla, hän teki kiertoradalta geologisia havaintoja Kuusta, ja näiden havaintojen perusteella Apollo 17 joulukuussa 1972 päätettiin suunnata Taurus–Littrowin alueelle. Paluumatkalla Worden teki myös ensimmäisen muualla kuin Maan kiertoradalla tapahtuneen avaruuskävelyn [5].

Kirjassaan Falling to Earth [6] Al Worden kertoo Kuun kiertoradalla työskentelystä muiden ollessa pinnalla, ja paljon muutakin sekä lennosta että Nasasta ja sen henkilökunnasta tuohon aikaan.

Galileon koe ja postin kulku avaruudessa

Suurelle yleisölle tältä lennolta television kautta tutuimmaksi tulleet tapahtumat olivat viimeisen päivän ohjelmassa. Vuorossa oli nimittäin ensipäiväkuoren leimaus! Lennon ensipäiväkuori ja postimerkki julkaistiin ja koska haluttiin osoittaa postilaitoksen toimittavan kirjeitä jopa Kuuhun, leimasi komentaja Scott kuoren ja postimerkit Kuun pinnalla! 

David Scott kertoi televisiolähetyksessä Kuun pinnalta seuraavaa:

”Okei, osoittaaksemme, että meidän postilaitoksemme kuljettaa postin mihin tahansa maailmankaikkeuden kolkkaan, minulla on nyt mieluisa tehtävä laskea liikkeelle täällä Kuussa uusi postimerkki, joka on omistettu Yhdysvaltojen avaruuden valtaukselle. Olen varma siitä, että monet ovat jo nähneet postimerkissä olevat kuvat. Ensimmäinen kappale on tässä kirjekuoressa. Merkissä lukee: ’Yhdysvallat avaruudessa, suurten saavutusten vuosikymmen’. Olen ylpeä saadessani toimia täällä postiljoonina. Nyt leimaan tämän merkin. On elokuun toinen päivä vuonna 1971, postimerkin ensipäivä. Mikä olisikaan parempi paikka tämän uuden merkin liikkeelle laskemiseen kuin Hadleyn rotko!” [7]

Sittemmin tämä historiallinen kuori on taltioitu Smithsonian-instituutin omistamaan Kansalliseen postimuseoon. [8]

Samassa lähetyksessä tehtiin myös tunnettu Galileon koe. Tarinan mukaan Galileo Galilei aikoinaan tutki fysiikkaa pudottamalla erikokoisia kuulia Pisan tornista. Näin Galileo osoitti, että esineiden putoamisnopeus ei riipu kohteen massasta. Tuohon aikaan ajateltiin yleisesti massaltaan suuremman tippuvan nopeammin, kuten Aristoteles oli arvellut. Historian valossa on epäselvää, tekikö Galileo tämän kokeensa oikeasti vai ei, mutta kiihtyvyyden laki oli kuitenkin esitetty. Tämän huomioon ottaen Apollo 15:n kuumoduulin nimittäminen Pisan kaltevaksi torniksi oli varsin sopivaa, vaikka komentaja Scott ei sitä kovin hyvänä vitsinä pitänytkään.

Vaan kuinka käy, mikäli sieltä tornista pudottaa vasaran lisäksi haukan sulan? Näiden pitäisi fysiikan lain mukaan pudota pinnalle täsmälleen yhtä aikaa. Maapallon olosuhteissa ilmakehä kuitenkin aiheuttaa sulan leijailun paljon pidempään. Kuussa kokeen voisi tehdä ilmakehättömissä oloissa! Ja näin tapahtuikin: sekä geologin vasara että haukan sulka tiputettiin yhtä aikaa ja kuten odottaa sopikin, nämä leijailivat rinta rinnan osuen samaan aikaan kuuperään. [9]

Haukan sulka oli sopiva valinta pelkästään kuumoduulin Falcon-nimen perusteella, mutta lisäksi komentaja Scott oli itse napannut kyseisen sulan ilmavoimien akatemian haukkamaskotilta.

Sulka oli tarkoitus tuoda takaisin Maahan, mutta lähtövalmisteluissa pahaksi onneksi ja Scottin harmiksi Irwin käveli sen päältä ja se hautautui Kuun pinnan muutaman senttimetrin paksuiseen kuupölykerrokseen. Siellä sulka on edelleen muistuttamassa kokeesta ja odottamassa löytäjäänsä.  

Ennen lähtöään astronautit jättivät myös muistomerkin siihen mennessä kuolleiden astro- ja kosmonauttien nimillä varustettuna. Muistokyltissä on mukana myös noin kuukautta aiemmin Sojuz 11 -lennolla kuolleiden kosmonauttien nimet.

Pienikokoisen, noin kahdeksan ja puoli senttimetriä pitkän veistoksen suunnitteli belgialainen Paul Van Hoeydonck ja se tunnetaan nimellä Fallen Astronaut (Kaatunut astronautti). [10]

Kolmikko palasi maahan 7. elokuuta 1971, joten lento kesti yhteensä 12 vuorokautta. Lennon jälkeiselle karanteenille ei enää nähty tarvetta, vaikka aiemmilla lennoilla se olikin ollut käytössä.

Mainittakoon vielä, että Falcon ei ollut ainoa alus Kuussa tuolla hetkellä. Astronauttien tutkiessa Mare Imbriumin itäreunaa, oli omaa kymmenen kuukautta kestänyttä tutkimustaan maren länsireunalla suorittamassa myös Neuvostoliiton automaattinen ja miehittämätön mönkijä Lunohod 1. [11, 12]

Paljon porua postimerkeistä

Apollo-astronauteilla oli yleisesti ollut tapana ottaa mukaan lennolle pieniä matkamuistoja. Se ei ollut aivan Nasan sääntöjen mukaista, mutta ei myöskään missään laissa kiellettyä toimintaa. Kuussa tai yleensä avaruudessa käyneitä esineitä saattoi myydä eteenpäin myöhemmin. Myös Apollo 15:n miehistöllä oli suunnitelma hankkia rahoitusta lastensa koulutukseen myymällä Kuussa käyneitä esineitä. 

He olivat tämän virallisen, Kuussa leimatun ensipäväkuoren lisäksi salakuljettaneet kuumoduulissa suuren määrän muitakin kuoria kertomatta asiasta sen kummemmin. Nämä oli leimattu Kennedyn avaruuskeskuksessa Apollon lähtöpäivän aamuna. Paluunsa jälkeen astronautit ostivat näitä vasta julkaistuja postimerkkejä, liimasivat ne kuoriin ja leimauttivat ne USS Okinawan postitoimistossa. Kuorissa oli luonnollisesti myös astronauttien nimikirjoitukset, numerointi sekä maininta siitä että ne olivat olleet mukana Kuussa 30.7.–2.8.1971. Paluumatkalla Kuusta paljon aikaa kuluikin nimikirjoitusten raapustamisessa kuoriin, niitä kun oli hurjat 398 kappaletta! 

Ennen kuumatkalle lähtöä komentaja Scott oli sopinut kuoret painattaneen postimerkkikauppias Hermann Siegerin kanssa näiden kuljetuksesta ja myymisestä. Sata kuorta oli tarkoitus antaa Siegerille myytäväksi ja astronautit saisivat pitää itsellään loput 298. Kuoret oli tarkoitus laittaa myyntiin vasta vuosien kuluttua Apollo-ohjelman jo loputtua. Mutta toisin kävi: Sieger ei noudattanutkaan sopimusta, vaan kuorten myynti alkoi välittömästi. Hups! Tämä myyntitoiminta tuli Nasan tietoon ja siitä seurasi skandaali, joka tunnetaan ensipäiväkuoriskandaalina. [13, 14]

Nasa koki saaneensa tästä melkoisen mainetappion ja edellisenä kesänä palanneet juhlitut astronautit olivatkin yllättäen sekä Nasan johdon että senaatin kynsissä ja heillä olleet kirjekuoret takavarikoitiin. He olivat varamiehistönä Apollo 17 -lennolle, mutta varamiehistöön valittiin uudet astronautit. Scottin, Wordenin ja Irwinin ura astronautteina päättyi eikä kukaan heistä enää palannut avaruuteen.

Irwin mainitsee kirjassaan [2] ensipäiväkuoriskandaalista hyvin lyhyesti, mutta Worden [6] kertoo tarinan huomattavasti laajemmin. Syy saattaa olla siinä, että Irwinin kirja ilmestyi alkukielellä jo 1973, jolloin asia oli tuore ja oikeuskäsittely vielä kesken. Wordenin kirja ilmestyi vasta vuonna 2011. 

Astronautit saivat kunniansa palautettua oikeusjutun päätyttyä vuonna 1983. Oikeuden päätöksessä todettiin astronautit syyttömiksi, kuorten takavarikointi laittomaksi ja he saivat kuorensa takaisin. Erityisesti Worden oli kokenut raskaana joutumisensa syntipukiksi, Irwin oli suunnitellut lopettavansa Nasan palveluksessa piakkoin muutenkin keskittyäkseen kristilliseen uraansa, josta hän myöhemmin tuli tunnetuksi. 

Filatelistit tuntevat nämä Kuussa käyneet kuoret nimellä Sieger Covers, ja niiden myyntihinta onkin noussut tasaiseen tahtiin aikojen kuluessa. [15, 16]

Ikävää, että muutoin menestyksekäs lento sai tällaisen jälkipuinnin tahrien sekä Nasan että astronauttien mainetta. Asia ei luultavasti olisi noussut edes uutiseksi, mikäli kuorten myyminen olisi toteutunut alkuperäisen suunnitelman mukaan vasta Apollo-ohjelman jälkeen.

Tutkimusmatkailua parhaimmillaan

Scottin laskeutuessa Kuun pinnalle noudatti hän Neil Armstrongin esimerkkiä ja piti ensimmäiset askeleet Kuun pinnalla ottaessaan lyhyen puheen:

”Kun seison tässä ihastelemassa tuntemattoman Hadleyn rotkon ihmeitä, minusta tuntuu jollain tapaa selvältä, että ihmisen perusluonteeseen kuuluu tutkimusmatkailu. Ja tämä on tutkimusmatkailua parhaimmillaan” [17, 18]

Sitä Apollo 15 varmasti oli. 

Laskeudu alueelle kaukoputkella

Apollo 15:n laskeutumisalueeseen kannattaa ehdottomasti tutustua myös kaukoputken avulla. Siellä on paljon katseltavaa tavallisen harrastajakaukoputken omistajalle. Jo pienellä kaukoputkella erottaa Mare Imbriumia ympäröivät Apenniinit, samoin lähellä laskeutumispaikkaa olevan Archimedes-kraatterin. Myös Hadleyn rilleä voidaan ihailla omalta takapihalta. 

Kuinka löydät laskeutumisalueen Kuusta ja mitä sieltä voi nähdä? Tästä on artikkeli toisaalla tässä numerossa.

Kiitokset

Kiitokset Veikko Mäkelälle artikkelin oikoluvusta, Jari Kuulalle kommenteista sekä Teemu Öhmanille lisätiedoista ja täsmennyksistä erityisesti kuuperänäytteiden osalta.

Viittaukset

[1] Alphabetical mission types. Wikipedia.
[2] Irwin, J.B. & Emerson Jr, W.A., 1977. Kuumatka. Englanninkielinen alkuteos ”To Rule the Night”, suom. Tytti Träff. Ristin Voitto, Tikkurila, 1977.
[3] Apollo 15 Mission – Lunar Sample Overview. Lunar and Planetary Institute.
[4] Öhman, T., 2013. David Scott ja geologisen kenttäkokemuksen tärkeys. Hieman Kuusta, 18.3.2013.
[5] Öhman, T., 2020. Al Worden (1932–2020). Hieman Kuusta, 18.3.2020.
[6] Worden, A. & French, F., 2011. Falling to Earth – An Apollo 15 Astronaut’s Journey. Smithsonian Books, Washington DC, 2011.
[7] Kuumatka [2], s. 93.
[8] Canceling Stamps on the Moon. Smithsonian National Postal Museum. 
[9] The Apollo 15 Hammer-Feather Drop. Nasa.
[10] Memorial to Fallen Astronauts on the Moon. Nasa.
[11] Howell, E., 2016. Lunokhod 1: 1st Successful Lunar Rover. Space.com, 20.12.2016.
[12] Wirtanen, P.C., 2021. Sinus Iridum – Sateenkaarten lahti. Zeniitti 1/2020.
[13] Apollo 15 postal covers incident. Wikipedia.
[14] Öhman, T., 2012. Mahalasku Maahan. Hieman Kuusta, 5.11.2012.
[15] Numminen, P., 2018. Apollo-lentäjät tekivät sivubisnestä viemällä Kuuhun seteleitä ja postimerkkejä ja huutokauppaamalla ne. Iltalehti, 6.2.2018.
[16] Weinberger, H.G., The Flown Apollo 15 Sieger Covers. Space Flown Artifacts.
[17] Kuumatka [2], s. 68
[18] Pomeroy, R., 2019. What Did Other Astronauts Say as They Took Their First Steps on the Moon? RealClear Science, 5.9.2019.

Linkkejä ja lisätietoa

Manheim, M., 2021. Apollo 15: A Mission of Many Firsts. LROC, 30.7.2021.
Apollo 15: In the Mountains of the Moon. NASA STI Program, YouTube.
Atkinson, N., 2012. Look, It’s a Moon Buggy! LRO’s Best Look Ever at the Apollo 15 Landing Site. Universe Today, 5.3.2012.
Mianecki, J., 2011. Apollo 15’s Al Worden on Space and Scandal. Smithsonian Magazine.
Four Out of Six Apollos. Nasa, 23.12.2008.
Larkin, A., 2021. Jaw-dropping remastered NASA photos celebrate Apollo 15’s 50th anniversary. CBS News, 4.8.2021.
Wirtanen, P,C., 2021. Kaukoputkella Scottin ja Irwinin jalanjäljillä. Zeniitti 3/2021.