Kaukoputkella Scottin ja Irwinin jalanjäljillä

Paula-Christiina Wirtanen:

Apollo 15 -lennosta tuli tänä kesänä kuluneeksi puoli vuosisataa. Tässä numerossa on erillinen artikkeli lennon muistoksi, mutta miltä laskeutumisalue näyttää kaukoputkessa? Entä kuinka sen löytää? Seuraavassa kerrotaan, kuinka laskeutumisalueen voi löytää Mare Imbriumin avulla.

Mare Imbrium on helppo löytää jo paljain silmin hahmottamalla tuttu ”Kuu-ukon naama”. Sitten etsi sen oikea silmä ja – siinä se on! Maren kaakkoisreunaa ylängöstä rajaa poikkeuksellisen suuri vuoristo: Montes Apenninus (suom. Apenniinit). Sen ylitse Apollo 15:n kuumoduuli Falcon liiteli ennen laskeutumistaan vuoriston juurella olevaan laaksoon.

1600-luvulla elänyt tähtitieteilijä Johannes Hevelius nimesi Kuun vuoret Maa-planeetaltamme tuttujen vuoristojen nimillä. Heveliuksen vuoristoille antamat nimet ovat edelleen käytössä ja osa Kuun virallista nimistöä [a]. Myös Montes Apenninus sai vuonna 1647 nimensä häneltä Italiassa sijaitsevien Apenniinien mukaan. Chuck Wood lisäsi vuoriston tunnettuun Lunar 100 -luetteloonsa [1] numerolla L4: Montes Apenninus. Koska tuo luettelo on laadittu helpoimmasta kohteesta vaikeimpaan, tarkoittaa tämä helposti tutkittavissa olevaa kohdetta. 

Kuun komein vuoristo

Montes Apenninuksen saattaa erottaa paljain silminkin, mutta jo kiikareilla sen tunnistaa selvästi. Tarkemmin vuoristoa voi helposti tutkia pienelläkin kaukoputkella. Komeimmillaan sitä voi ihastella sopivissa valaistusolosuhteissa kasvavalla Kuulla puolikuun tuntumassa ja pienenevällä Kuulla vuorokautta ennen viimeistä neljännestä.

Vuoristossa on yli 3000 huippua ja korkeuttakin löytyy yli viisi kilometriä [2]. Valon tullessa sivulta vuoriston rosoisuuden ja massiivisuuden erottaa helposti. Myös Kuun korkein vuori, 5 500 metriä korkea Mons Huygens, on tässä vuoristossa. Se on yli puolet oman planeettamme Himalajalla olevan Mount Everestin (8 849 m) korkeudesta [3, 4]. On tosin arvioitu, että Kuun etelänavan tuntumasta saattaa löytyä vielä tätä korkeampia, kahdeksan kilometrin korkuisia, vuoria.

Montes Apenninus on syntynyt 3,9 miljardia vuotta sitten Imbriumin altaan yhteydessä. [2]

Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa, että allas ei tarkoita merta! Allas on törmäyssyntyinen, mutta mare (meri) on laavasyntyinen. Ensin suuresta törmäyksestä on syntynyt allas ja vasta useita miljoonia vuosia myöhemmin se on alkanut täyttyä laavalla. 

Imbriumin altaan tapauksessa mare kyllä täyttää varsin kauniisti melkein koko altaan, mutta useimmiten näin ei ole. Allas on yleensä paljon marea suurempi ja mare itsessään ei aina edes tarvitse omaa allasta [5].

Kun Imbriumin allas alkoi täyttyä, tämän jätti-iskun reunavallit eivät jääneet laavan alle, vaan näkyvät edelleen vuoristoina. Kuun Apenniineissa on kyse alkuperäisestä Imbriumin altaan pohjamateriaalista lähes neljän miljardin vuoden takaa. Maren basaltin ikä 3,3 miljardia vuotta, joten se on 600 miljoonaa vuotta törmäysallasta nuorempi. [6]

Astronautit ja herra Hadley

Apollo 15 laskeutui vuoristomassiivin juurella sijaitsevaan laaksoon Rima Hadleyn (suom. Hadleyn rille) läheisyyteen. Tämän rillen pituus on 80 kilometriä [b], leveys 1,5 kilometriä ja syvyys laskeutumispaikan tuntumassa noin 300 metriä sen ollessa syvimmillään lähes 400 metriä.

Kaukoputkella katsottaessa Kuun rillet näyttävät aivan yhtä hyvin veden kuin laavankin aikoinaan kuluttamilta uomilta. Apollo-lentojen ollessa ajankohtaisia suurin osa tiedemiehistä piti rillien todennäköisenä selityksenä joko romahtaneita laavatunneleita tai muuten laavan aiheuttamia uomia, mutta ennen miehitettyjä lentoja Rima Hadleynkin olemusta ja syntyä oli voitu vain arvailla. Rima Hadleylle laskeutuminen oli mukana Apollo-lentojen tavoitteissa alusta lähtien ja kohteen tutkiminen oli alunperin tarkoitettu Apollo 19 -lennon tehtäväksi. Komentajaksi tuolle lennolle ajateltiin jo Apollo 13:n matkalla mukana ollutta Fred Haisea. Suunniteltuja lentoja jouduttiin kuitenkin perumaan jo syksyllä 1970. Koska Apollo 19 ei toteutuisi, annettiin Rima Hadleyn tutkiminen Apollo 15:n tehtäväksi [7].

Rima Hadley paljastui vulkaaniseksi muodostelmaksi, romahtaneeksi laavatunneliksi. Apollo-lentojen jälkeen pidettiin jopa Kuun täydellistä vedettömyyttä aivan selvänä, mutta asiaan tuli muutos vuonna 2008. Brownin yliopistossa tehdyt uudet analyysit Apollo-lentojen näytteistä osoittivat Kuun vulkaanisessa lasissa olevan varastoituneena vettä enemmän kuin aiemmin oltiin luultu. Rillejen vulkaanista ja laavasyntyistä alkuperää uudet tutkimukset eivät kuitenkaan ole muuttamassa, sillä virtaavaa vettä Kuussa ei kuitenkaan ole eikä ole koskaan ollutkaan [8].

Rillen eteläpäässä on epäsäännöllinen ja pitkulainen kraatteri Béla, kooltaan 11×2 km. Nimen takana ei ole ketään erityistä ihmistä, vaan kyseessä on yleinen enimmäkseen Unkarissa käytetty nimi. 

Nykyisen käsityksen mukaan Béla itsekin on vulkaaninen kraatteri ja on toiminut rillen aiheuttaneen laavan purkausaukkona, vaikka alkupääksi on esitetty myös Palus Putredinistä [9, 10, 11]. Varmuudella kuitenkin tiedetään, että mikäli astronautit olisivat olleet paikalla 3,3 miljardia vuotta aiemmin niin he olisivat todistaneet laavavirtojen olemassaolon [12].

Rima Hadley on nimetty lähellä olevan Mons Hadleyn (Hadleyn vuoren) mukaan. Vuori taas on saanut nimensä englantilaiselta matemaatikolta ja oktantin keksijältä John Hadleyltä [13] ja on ollut osa Kuun virallista nimistöä vuodesta 1935. Lunar 100 -luettelossa rille on saanut numeron L66: Rima Hadley. 

Tämä varsin komea rille ei ole yhtä tunnettu kaukoputkella Kuuta tutkiville, kuin vaikkapa suurempi ja komeampi Vallis Schröteri [14], jonka löytää Kuun pinnalta helposti. Hadleyn rillen löytäminen on vaikeampaa ja siihen tarvitaan vähintään keskikokoinen kaukoputki, suurehkon suurennuksen mahdollistavat havainto-olosuhteet sekä tietenkin sopiva Kuun vaihe kasvavan puolikuun jälkeen tai kuusi vuorokautta täysikuun jälkeen.

Rima Hadley on varsin hyvin kätkeytynyt vuoriston juurelle. Sitä voi lähteä etsimään käyttäen suurta ja helposti tunnistettavaa Archimedes-kraatteria maamerkkinä. Kraatterista itäkaakkoon Apenniinien suuntaan suunnistamalla voi huomata hieman erivärisen alueen, Palus Putrediniksen (suom. Mätänemisen suo) [15]. Tämän ja Apenniinien välissä on pieni laakso, jossa uoma sijaitsee. Mikäli erotat selväpiirteisen Hadley C -kraatterin, sen ympäriltä voit tutkia, näkyykö rille. Mikäli näet sen, niin onnea: siinä se on! Rima Hadley, jonka vierelle Apollo 15 laskeutui.

Hadley kaukoputkessa

Allaolevassa esimerkkihavainnosta selviää, miltä Kuu näytti Lasse Ekblomin kaukoputkessa Nousiaisissa 4.5.2017 kello 20.58. Kasvavan Kuun vaihe oli 67 % ja puolikuusta oli kulunut reilun vuorokauden verran. Rima Hadley erottuu kuvasta komeasti vuoriston juurella. Kaukoputkena Ekblomilla on kuvatessa ollut Celestron C-11, jossa objektiivin halkaisija on 28 senttimetriä. Tasapohjainen kraatteri kuvassa on Archimedes.

Jerry Jantusen havainnossa 16.2.2015 klo 19.58 Espoossa näkyy Palus Putredinis, Montes Apennines -vuoristoa sekä itse Rima Hadley aivan kuvan keskellä. Kaukoputkena on ollut Celestron C-8 ja Kuusta on ollut valaistuna 65 %.

Piirroshavainnon kohteesta tarjoaa Jari Kuula. Hän on havainnut Hadleyn rilleä Harjavallassa tämän vuoden huhtikuussa hieman puolikuun jälkeen 20.4.2021 klo 22.30–23.25. Kaukoputkena hänellä on ollut 17 cm objektiivilla varustettu Seppo Salin vuonna 1976 valmistama Maksutov-putki ja Kuusta on ollut valaistuna 56 %.

Punainen täplä Kuulan havainnossa on Apollo 15:n laskeutumispaikka. Juuri laskeutumispaikan tuntumassa rille tekee tiukan mutkan, joka astronuttien mielestä muistutti hieman kyynärpäätä ja he nimesivätkin tämän takia mutkan kohdalla olevan pienen kraatterin nimellä Elbow. Se hyväksyttiin sittemmin osaksi Kuun virallista nimistöä. Kuula muistaa myös heinäkuun 1971 kuulähetyksessä Heimo Tauriaisen käyttäneenkin paikasta nimeä ”Kyynärpäärotko”.

Melko tuore kuva tältä keväältä on myös Jani Laasaselta 21.3.2021 klo 20.00 Turusta. Hän kuvasi Apenniinien ympäristöä Turun Ursan tähtitornissa olevalla Yrjö Väisälän valmistamalla linssikaukoputkella. Rima Hadleyn erottaa vielä osittain varjossa. Kuva on otettu aivan ensimmäisen neljänneksen tuntumassa.

Lopuksi

Näin syyskaudella kasvavan Kuun havaitseminen on hieman hankalaa, mutta vähenevä puolikuu tarjoaa aamuisella taivaalla paljon katseltavaa. Noin vuorokautta ennen viimeistä neljännestä on erinomainen tilaisuus katsoa, miltä Apollo 15:n laskeutumisalue näyttää omalla kaukoputkellasi. Montes Apenninus erottuu kyllä helposti, mutta erotatko Hadleyn rillen? Se ei onnistu välttämättä ensimmäisellä yrityksellä.

Ellet onnistu näkemään Hadleyn rilleä ensimmäisellä yrittämällä, niin ei hätää! Alueella on paljon katseltavaa. Lehtemme tulevassa numerossa tutustummekin muihin kiinnostaviin kohteisiin tämän laskeutumisalueen tuntumassa, kuten tasapohjaiseen Archimedes-kraatteriin. 

Uudet havainnot ovat luonnollisesti tervetulleita Taivaanvahtiin ja keskustelua Kuusta ja sen havaitsemisesta voi käydä Avaruus.fi -foorumilla.

Hyvää ja selkeää syksyä!

Taulukko

L   kohde              lat(°) long(°) läpimitta (km)

L4  Montes Apenninus   18,9N   3,7W       70
L66 Rima Hadley        25,0N   3,0E        -

Kiitokset

Kiitokset Veikko Mäkelälle oikoluvusta, Jari Kuulalle kommenteista sekä lähdemateriaalin kanssa auttamisesta sekä tietenkin kaikille teille havaitsijoille, joiden havaintoja sain käyttää artikkelissa.

Huomautukset

[a] Hevelius nimesi myös muita Kuun pinnanmuotoja, mutta niiden käyttö ei yleistynyt. Merien ja kraatterien nimistöksi vakiintui (niin ikään 1600-luvulla eläneen) Giovanni Ricciolin keksimä nimistö. Hänen ideansa oli nimetä kuun “meret” sään tai mielentilojen mukaan sekä antaa kraattereille tiedemiesten tai filosofien nimiä [16]. 

[b] Joissain lähteissä, kuten [6], annetaan Rima Hadleyn pituudeksi 135 kilometriä. Useimmissa lähteissä, kuten The Moon-Wikissä [17] luku on kuitenkin 80 kilometriä, joten luotan sen oikeellisuuteen. Kyseessä on luultavasti sekaannus eri mittayksiköiden välillä.

Viittaukset ja lähteet

[1] Lunar 100 -luettelo. Kuu ja planeetat -harrastusryhmä, Ursa.
[2] Planck, A., 2016. The Apennine Mountain Range: The Most Spectacular Feature on the Moon. Andrewplanck.com, 29.2.2016.
[3] What is the tallest mountain on the Moon? Liberty Science Center, 12.7.2019.
[4] Mons Hyugens. Mountain Professor.
[5] Öhman, T., 2021. Kuun törmäysaltaat ja meret – kaksi eri asiaa. Kraatterin reunalta, 31.1.2021. Ursa.
[6] Apollo 15 Mission – Lunar Sample Overview. Lunar and Planetary Institute.
[7] Williams, D.R., 2003. Apollo 18 through 20 – The Cancelled Missions. Nasa.
[8] Öhman, T., 2015. Uusi Kuu. Zeniitti 5/2015.
[9] Rükl, A., 1990. Atlas of the Moon. Hamlyn, London, 1990.  s. 70.
[10] Westman, J., 1995. Vanha ja uusi Kuu. Ursa, Helsinki, 1995. s. 140–142.
[11] Roberts, H., 2007. A meandering channel on the Moon: Rima Hadley. Sydney Observatory, Museum of Applied Arts & Sciences.
[12] Wood, C.A. & Collins M.J.S., 2013. 21st Century Atlas of the Moon, s. 34. West Virginia University Press, Morgantown, 2013.
[13] John Hadley. Encyclopedia Britannica.
[14] Wirtanen, P.C., 2019. Lumenvalkeaa ja yönmustaa. Zeniitti 5/2019.
[15] Wood, C.A., 2006. A Corner of Decay. Lunar Photo of the Day, 22.1.2006.
[16] Wirtanen, P.C., 2021. Cassini ja Kuun neito – Kuun kartoitusta 1600-luvulla. Esitelmä Ursan jäsenillassa 3.3.2021.
[17] Hadley Rille. The Moon-Wiki.

Linkit

Wirtanen, P.C., 2021. Apollo 15 – Apenniinien yli lentävä haukka. Zeniitti 3/2021.
Tarkempi kartta alueesta. The Lunar and Planetary Institute.
Taivaanvahti
Avaruus.fi -foorumi > Kuu