Eeva-Kaisa Ahlamo
Aina välillä tähtinäytöksiin eksyy ihmisiä, jotka ovat kiehtoutuneet astrologiasta. Eikä ihan mistä hyvänsä viihdelehtien katsauksesta lähitulevaisuuteen, vaan syntymätähtikartoista, nousevista merkeistä ja astrologisista huoneista. Pitäisiko tähtinäyttäjän siksi tietää perusteet myös harhateille joutuneesta sisar”tieteestä”, jos ei muuten, niin ainakin viihde- ja historia-arvon vuoksi?
Heti kärkeen täytyy tehdä selväksi, mistä aiheessa on kyse. Kuten tiedämme, astrologia on pseudotiedettä, eikä sillä ole astronomian kanssa mitään tekemistä. Tiedeyhteisö on hylännyt astrologian pätemättömänä, sillä se ei omaa selitysvoimaa ilmiöiden ja tapahtumien tieteellisessä selittämisessä. Astrologian väittämien pätevyyttä on myös tutkittu tieteellisesti, mutta näissä tutkimuksissa ei ole saatu aikaan tuloksia, jotka tiedeyhteisön vallitsevan mielipiteen mukaan tukisivat astrologisen perinteen väittämiä vaikutuksia. Astrologia ei ole osoittanut toimivuuttaan kontrolloiduissa tutkimuksissa eikä sillä näin ollen ei ole tieteellistä validiteettia.
Kaikki tietävät oman horoskooppinsa, ja monelle on hienoa tähtinäytöksessä nähdä myös se tähtikuvio, josta horoskooppi on peräisin. No, ainakin jos se sattuu olemaan Leijona tai Härkä. Ravun tai Oinaan edustajat eivät yleensä ole niin ihastuneita. Useimmille horoskoopit edustavatkin lähinnä eläinradan merkkejä. Jos joku planeetta sieltä välillä läpi kulkee, niin ihan hauska juttu. Astrologia niin sanottuna “tieteenä” on kuitenkin paljon monimutkaisempaa, mutta omalla tavallaan myös kiehtovaa pitkälle vedettyjen väitteidensä takia.
Astrologiassa puhutaan syntymäkartasta. Syntymäkartan laatimiseen tarvitaan syntymän tarkka paikka ja aika. Mitä tarkempi, sen parempi, aika kuitenkin vähintään tunnin tarkkuudella. (Suomessa vielä tarkemmin, kuten tulemme näkemään.) Syntymäkartta kertoo siis taivaan asennon planeettoineen syntymän hetkellä ja paikassa. Yllättäen syntymäkartan tärkein elementti ei suinkaan ole aurinkomerkki (eli se perushoroskooppi), vaan nouseva merkki. Juuri nousevaa merkkiä varten tarvitaan niin tarkka aika ja paikka: nouseva merkki on se tähtikuvio, joka oli ylittämässä itäisen horisontin syntymän hetkellä sillä paikalla, jossa sattui syntymään. Ja tässä astrologia ajautuu ensimmäisiin vaikeuksiin.
Nouseva merkki määrittää kohdan, jota kutsutaan astrologiassa “kärjeksi” (cusp). Tuosta kohdasta lasketaan astrologian huoneet, joita on siis 12 kappaletta kuten eläinradan tähtikuvioitakin. Niitä kutsutaan tietysti samoilla nimillä (Kauris, Vesimies, Kalat, jne.), mutta astrologiasta puhuttaessa ei pidä vetää yhtä-kuin -viivaa näiden välille. Tähtikuviot eivät ole sama asia kuin astrologian huoneet, ja vuosisatojen aikana ne ovat eriytyneet toisistaan yhä enemmän. Kun siis astrologiassa puhutaan Leijonasta tai Kaksosista, se ei tarkoita tähtikuvioita. Viime joulukuun Jupiterin ja Saturnuksenkin kohtaaminen Kauriissa tapahtuikin joidenkin astrologien mielestä Vesimiehessä ja merkitsi näin lopullista Vesimiehen ajan alkamista. Kalojen ajastahan ollaan tässä pikkuhiljaa siirtymässä Vesimiehen aikaan, kun prekessio muuttaa kevättasauspistettä. Piste siirtyy Vesimieheen vuonna 2597, mutta astrologiassa moiset pikkumaiset huomautukset eivätluonnollisesti haittaa…
Taivaan 360° voidaan jakaa kätevästi 12 huoneeseen, joista jokainen huone on 30°. Eläinradan tähtikuviot eivät tietenkään ole tasakokoisia, joten jo tässä astrologia eriytyy omaksi taiteenlajikseen, vaikka se käyttääkin huoneiden nimeämiseen eläinradan tähdistöjä ja järjestystä. Silti astrologian sisälläkin kiistellään siitä, miten huoneet tulisi jakaa. Kaikkein vanhimpia tapoja on kaksi: merkkihuonejako sekä tasahuonejako. Merkkihuoneessa (whole sign) nouseva merkki on ensimmäinen huone, ja syntymähetken kärki (cusp) on sillä kohdalla, mistä tuo tähtimerkki alkaa. (Eli vaikka olisi syntynyt juuri ennen kuin merkki vaihtuu seuraavaan, lasketaan kärjen silti olevan merkin alussa.) Eläinradan huoneet seuraavat kärjestä 30° välein siten, että kuusi ensimmäistä ovat horisontin alapuolella ja huoneet 7-12 horisontin yläpuolella. Koska kärki pakotetaan tässä jaossa merkin alkuun, huoneet siis jotenkin edes yrittävät osua tähtikuvioihin, vaikka eivät siinä kovin hyvin onnistukaan. Tasahuonejaossa taas syntymähetken kärki on tasan tarkkaan horisontissa, ja siitä lasketaan huoneet 30° välein riippumatta siitä, mihin kohtaan tähtikuviota kärki osuu.
Tämä 30°:een runnominen aiheuttaa tietysti sen, etteivät planeetat aina (tai edes yleensä) osu siihen huoneeseen, jota vastaavassa tähtikuviossa ne oikeasti majailevat. Astrologiaohjelmat projisoivat halutun huonejaon planeettakartan päälle, ja siitä voi sitten lukea, mihin astrologiseen huoneeseen planeetat asettuvat. Juuri huoneet ovat astrologian työsarkaa: eri huoneet edustavat eri asioita, joita planeetat sitten aktivoivat. Tässä huomaa jo syvän astrologian monimutkaisuuden peruslehtien horoskooppihöttöön verrattuna: nouseva merkki määrittää kaikkien 12 huoneen merkit, ja siihen päälle vielä planeetat jonakin annettuna hetkenä.
Seuraavan kerran jos joku siis kysyy, voitko laatia hänelle tähtikartan, ensimmäinen kysymys on, tietääkö henkilö nousevan merkkinsä. Jos vastaus on kyllä, seuraava kysymys on, mitä huonejakoa sopisi käyttää.
Takaisin huonejakoihin siis. Merkki- ja tasahuonejaoista on astrologiassa luovuttu jo vuosisatoja sitten. Niiden lisäksi käytössä on ollut mm. Porphyry, Regiomontanus, Campanus, Alchabitius ja Morinus. Nykyään astrologiassa tyypillisin huonejako on Placidus, joka varsinkin suomalaisessa käytössä on upea valinta: se ei nimittäin toimi pohjoisilla leveysasteilla kovin hyvin, ja napapiirin pohjoispuolella sitä ei voi käyttää ollenkaan. (Sitä käytetään kumminkin, mutta “voideltuna” versiona. Vaikea sanoa, millainen vaikutus tällä on Lapissa syntyneiden kohtaloihin.)
Huonejaot tehdään “tieteellisesti”, mutta niiden perustava idea on se, miten huoneet projisoidaan tähtikartan päälle. Tapoja on monia, ja niistä syntyvät erilaiset tavat tehdä astrologisia karttoja. Osa tavoista (esim. ensimmäiset merkki- ja tasahuonejaot) perustuvat paikkaan. Placidus perustuu aikaan: se tekee huonemäärityksen siitä, kuinka nopeasti kohteet liikkuvat esim. horisontista meridiaanille kulminoimaan (astrologisessa kartassa huone 10:n kärki). Napapiirin pohjoispuolella, jossa aurinko (tai välttämättä planeetatkaan) ei aina kosketa horisonttia puoleen tai toiseen, tämä tällainen on tietysti aika turhaa odottelua.
Myös nouseva merkki on vaikeuksissa. Sehän on ainoa asia astrologiassa, joka perustuu jollakin tapaa todelliseen tilanteeseen taivaalla, ja siitä lasketaan kuitenkin kaikki. Hankaluuksia tuottaa erityisesti se, että eri tähtikuvioilta menee eri aika nousta horisontin yläpuolelle. (Neitsyellä ja Vaa’alla menee pisimpään, Kaloilla ja Oinaalla lyhimpään, jälkimmäisten kohdalla parhaimmassa tapauksessa vain puolisen tuntia. Syntymähetki pitäisi siis tietää alle puolen tunnin tarkkuudella, jotta horoskooppi voitaisiin laskea oikein.) Mitä kauemmas päiväntasaajalta mennään, sitä suuremmaksi nämä erot kasvavat. Suomessa on siis huomattavan paljon todennäköisempää, että nouseva merkki on Neitsyt, Vaaka tai Leijona, kuin että se olisi Vesimies tai Kalat. Tästä kun lasketaan huoneet, täytyy Suomessa siis olla paljon ihmisiä, joiden kahdeksatta huonetta eli kuoleman taloa hallitsee Härkä. (Tämä voisi toki selittää montakin suomalaista tarinaa.)
Kaiken kaikkiaan tämä on se pohja, jolle astrologia rakentuu. Siihen päälle voidaan sitten alkaa heitellä planeettoja, niin pitkälle kuin haluaa. (Osa astrologiaa harrastavista ottaa huomioon myös esim. kääpiöplaneetat Eriksen ja Cereksen, osa ei.) Taivaankappaleiden keskinäisistä asennoista (trini, puolitoistaneliö, tuplakvintiili, ysiö, jne.) voidaan sitten tehdä astrologisia päätelmiä perustuen tähtimerkkeihin ja niiden hallitsemiin huoneisiin.
Kuten yllä olevasta huomaamme, astrologia ei ole yksinkertaista. Silti se on jokseenkin kiintoisaa, lähinnä siksi, että on kiehtovaa nähdä, kuinka pitkälle astrologi pystyy tarinaa jatkamaan ilman, että onnistuu täydellisesti sotkeentumaan omaan näppäryyteensä. Länsimainen horoskooppiastrologia syntyi n. 100 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Lisäksi kun otetaan mukaan Kiinalainen ja Intialainen astrologia, jotka pelaavat omilla pelisäännöillään, on soppa lopullisesti valmis. Kaikesta huolimatta tähtinäytöksissä kysellään edelleen astrologian perään, voidaan todeta, että ei kiinnostus siihen näin parintuhannen vuoden jälkeenkään kauheasti näytä osoittavan hiipumisen merkkejä.
Harmi.
Kirjoitus perustuu Alexander Boxerin riemastuttavaan kirjaan A Scheme of Heaven.
