Mars – havaintokausi 2020–2021

Paula-Christiina Wirtanen:

Paras Marsin oppositio pitkään aikaan oli viime vuoden lokakuussa. Mars oli kohtuullisen korkealla ja sen läpimitta parhaimmillaan yli 22 kaarisekuntia. Paras havaintokausi oli elokuusta joulukuuhun, vaikka loppuvuoden havaintoja pilasikin pilvinen sää. Planeetasta saatiin havaintoja myös tämänkin vuoden puolella.

Yleisesti ottaen Mars-kausi oli menestys ja laadukkaita havaintoja saatiin runsaasti. Tässä artikkelissa esittelemme kauden havaintoja ja havaintokertomuksia sekä tutkimme, minkälaisena Mars harrastajien kaukoputkissa on näkynyt. Tarkempi raportti havaintokaudesta on luvassa seuraavassa Zeniitissä.

Alkuvuodesta 2020 Mars kävi jo tervehtimässä aamutaivaalla. Paljain silmin sen saattoi nähdä matalalla Vaa’an ja Skorpionin tähdistöissä, mutta se oli erittäin hankalasti havaittavissa pienen kulmaläpimittansa ansiosta. Kevään aikana kulmaläpimitta alkoi kuitenkin kasvaa ja heinäkuussa Mars palasi öiselle taivaalle, jolloin se lihoi, se kasvoi ja kirkastui kohti lokakuista oppositiota.

Varsinaisen varaslähdön havaintokauteen teki kuitenkin Jukka Laakso kuvaten Marsia jo toukokuussa. Mars oli tuolloin edennyt Vesimiehen tähdistöön ja Laakso teki havaintonsa Auringon ollessa jo korkealla itäisellä taivaalla. Hän kertoo havaintokertomuksessaan: ”Mars on noussut jo vajaaseen pariinkymmeneen asteeseen kuvausta ja näkyvyyttä helpottaen. Niinpä kohtuullisella seeingillä sain siedettävästi yksityiskohtia esiin C6:lla, kuten ison eteläisen napalakin.”

Marsin kulmaläpimitta oli toukokuun lopulla 9,2″, jolloin keskikokoisilla, yli 15 senttimetrin kaukoputkilla, saattoi jo erottaa joitain yksityiskohtia kiehtovan naapuriplaneettamme pinnasta, vaikkakaan ei kovin tarkasti. Toukokuussa myös Marsin eteläisellä pallonpuoliskolla elettiin kevättä ja Laakson havainnossa napakalotti on vielä komeasti ja suurena näkyvillä.

Heinäkuussa iltojen hämärtyessä Mars alkoi nousta aamuöiselle taivaalle. Heinäkuun lopun ja elokuun alun öiden Mars-havaintoja alkoikin saapua Taivaanvahtiin tasaisella tahdilla. Marsin havaintokausi 2020–2021 oli alkanut!

Lakkiin lippa – Marsin kesäinen yllätys

Elokuun kuluessa Marsin kulmaläpimitta oli kasvanut jo varsin mukavan kokoiseksi. Maapallon pohjoisen puoliskon kesän ollessa loppupuolella Marsin vuodenajoissa eteläinen pallonpuolisko lähestyi keskikesää seisauspäivän ollessa 6. syyskuuta [1,2]. 

Aiemmin varsin suurena näkynyt eteläinen napakalotti alkoi sulaa nopeasti ollen jo heinäkuisella taivaalla pienenemään päin.

Eteläinen napakalotti jättää usein sulaessaan pienen riekaleen varsinaisen jäätikön ulkopuolelle tummempien alueiden tullessa esille. Tämä ”lippa”, joka silloin havaitaan, tunnetaan nimellä Novus Mons. Ennen kalotin jakautumista voi huomata napakalotin muuttumisen hieman epäsäännöllisen muotoiseksi. Tämän voi havaita hyvissä olosuhteissa visuaalisestikin, kuten vuoden 2003 oppositiossa [3]. Tällä kerralla tehdyissä visuaalihavainnoissa (Ojanperä, Wirtanen) napakalotin epäsäännöllistä muotoa tai jakautumista ei kuitenkaan havaittu. Kansainvälisissä havainnoissa suurilla suurennuksilla ja hyvissä olosuhteissa epäsäännöllinen napakalotti havaittiin kuitenkin myös visuaalisesti tämänkertaisenkin opposition aikana [4]. Suomalaishavaitsijoiden valokuvissa epäsäännöllisyys on kuitenkin selkeästi nähtävissä. 

Napakalotin muodon muuttumista ja erillisen riekaleen irrottautumista saattoi odottaa tapahtuvaksi heinäkuun lopulla. Heinä–elokuun vaihteessa alkoikin tapahtua. Ensimmäiset kuvat, josta epäsäännöllisen muodon saattoi nähdä aivan selvästi, tulivat Taivaanvahtiin aivan elokuun alussa. Epäsäännöllinen napakalotti näkyikin sitten useissa havainnoissa.

Taivaanvahtiin raportoiduissa havainnoissa selvästi irrallinen kalotinlippa havaittiin ensimmäisen kerran 15.8.2020 Tapio Lahtisen havainnossa. Antti Taskisen kuvassa 22.8.2020 irralleen jäänyttä siivua ei enää ollut näkyvillä, mutta Ari Haaviston kuvassa 21.8.2020 se vielä näkyi. 

Mars-kausi alkoi havaitsijoiden saadessa lyhyen yön aikana ihailla enimmäkseen Marsin ”aavikkopuolta”. Elokuun puolenvälin jälkeen havaitsijoita ilahdutti myös Marsin kuuluisimman puolen tehdessä tämänkertaisen kauden ensiesiintymisensä hyvissä havainto-olosuhteissa.

Marsin eteläisestä napakalotista, sen ominaisuuksista ja muutoksista napaprojektioineen on luvassa enemmän asiaa ja analyysiä Zeniitin seuraavassa numerossa.

Kasvavan Marsin havaitsemista

Elokuun lopussa Marsin kulmaläpimitta oli 18,7″. Tämä on enemmän, kuin tulevassa vuoden 2022 oppositiossa parhaimmillaankaan. Paras aika oli kuitenkin vielä edessä. Mars oli myös tähän aikaan korkeimmillaan vasta pitkällä aamuyön puolella.

Marsin löytäminen taivaalta ei kuitenkaan ollut vaikeaa! Se hallitsi koko syksyn eteläistä taivasta yhtäkään tähteä kirkkaampana ja erottui selkeästi punaisena Helsingin keskustankin valojen keskeltä.

Lasse Ekblom havaitsi Marsia 28.8.2020 kello 3.00.”Elysium Planitia näkyvillä, Syrtis Major ja Hellas kiertymässä esiin.”, hän kommentoi havaintoaan.

Timo Inkinen taas otti kuvansa 2.9.2020 klo 02.08 Hyvinkäällä. Havaintoyöstään hän kertoo seuraavaa:

“Katsoin Marsia myös visuaalisesti TS 102/F11 ED –putkella ja on se vain hyvä peli kestämään suurennuksia! Käytössä oli sama 2,5× PowerMate –jatke Pentax SW 7,5 mm okulaarin kanssa, mistä tulee 374× suurennus ja 0,27 mm lähtöpupilli 102/1122 mm putkessa. Ei voi oikein enempää 4″ ED–linssiputkelta vaatia, kun tuollakin suurennuksella kuvassa oli vain vähäinen alku värivirhettä planeetan yläreunassa. Näin ajoittain suunnilleen saman verran yksityiskohtia kuin liitteenä olevassa kuvassa, mutta paljon heikommalla kontrastilla (ts. tuo tumma alue välähteli satunnaisesti näkyville ja napakalottia sai hakemalla hakea).”

Antti Taskinen otti paitsi yksittäisiä kuvia, jälleen myös animaation 2.9.2020 klo 2.03–4.23. Seeing oli kuvaussession aikana vaihteleva ja parhaimmillaankin keskinkertainen. Sen vaihtelun huomaakin animaatiosta, samoin kuin pyörimisliikkeen. Rinnalla oleva mustavalkoinen kuva on otettu infrapunakanavalla ja siinä näkyykin pinnanmuotoja varsin hyvin, koska siihen aallonpituusalueeseen seeingin vaihtelu vaikuttaa vähemmän.

Erityisesti infrapunakuvassa tulivuoret Arsia Mons ja Olympos Mons erottuvat ”näppylöinä” planeetan pinnasta.

Marsin suuret tulivuoret ovat varsin hankalia havaittaviksi visuaalisesti. Suurin niistä, Olympos Mons, esiintyy visuaalihavaitsijoille tarkoitetuissa, klassisella nimistöllä varustetuissa, kartoissa nimellä Nix Olympica, Ólympoksen lumet. 

Tämä johtuu siitä, että Marsin tulivuoret voi visuaalisesti nähdä vain ajoittain ja valkoisina kohteina planeetan pinnalla. Seeingin täytyy silloinkin olla hyvä ja kaukoputkenkin jo varsin suurikokoinen.

Ólympoksen lumet saivat nimensä Giovanni Schiaparellilta Marsin kartoittamisen alkuvaiheissa juuri valkoisuudestaan: valkoinen alue tuli ja meni, toisinaan näkyi ja toisinaan ei. Lumi ei kuitenkaan käyttäydy tuolla tavoin ja selitykseksi 1900-luvun alussa ehdotettiin pilviä. Tämä selitys osuikin oikeaan ja avaruusluotainten aikakautena selvisi, että kaukoputkella nähtiinkin juuri suurten tulivuorten yllä olevia orografisia pilviä. Sellainen syntyy, kun ympäristöään korkeampi kohde (tässä tapauksessa tulivuori) ohjaa kostean ilmavirtauksen nousemaan ylöspäin ja tiivistymään [5].

Visuaalisesti suurinkin eli Nix Olympica on vaikea havaintokohde ja muiden vuorten näkeminen suoraan kaukoputkeen katsomalla on vielä vaikeampaa. Kuvaamalla ne saa houkuteltua esille. 

Tulivuoret näkyvät selvästi myös Lasse Ekblomin 7.9. klo 3.18 ottamassa kuvassa. Suuri tulivuori alhaalla kello seitsemän kohdalla on Olympos Mons; siitä ylöspäin vinorivissä hieman Orionin vyön tapaan Ascraeus Mons, Pavonis Mons ja Arsia Mons.

Hienon kuvasarjan ja animaation sai Antti Taskinen 15.9. Animaatio on otettu kello 0.15–3.55 ja yksittäiskuvat kello 1.15 ja 2.55. Ensimmäisessä kuvassa (ja animaation alussa) Sinus Meridiani on kiertymässä poispäin ja Solis Lacus tulossa esille reunan takaa. Toisessa kuvassa (ja animaation lopussa) Marsin silmäksikin kutsuttu Solis Lacus onkin katsomassa suoraan kohti katsojaa. 

Solis Lacusta ympäröivä vaalea Thaumasian alue erottuu kuvassa selvästi, samoin kuin kärrynpyörämäistä vaikutelmaa tuovat tummat kaistaleet. Tätä, samoin kuin muitakin havaintoja, kannattaa verrata Marsin karttaan, mikäli haluaa tunnistaa tarkemmin havaintoihin merkittyjä yksityiskohtia. Marsin karttaan voi tutustua mm. Zeniitti-lehdessä 3/2020. [6]

Laitteistona Taskisella oli Sky-Watcher Explorer 200 PDS, Tele Vue 4× Powermate sekä planeettakamerana ASI120MM-S.

Tähtikallion havaintokeskuksessa syvä taivas -tapaamisen aikaan Juha Ojanperällä oli tilaisuus kurkata Marsia mojovalla Astrofox-kaukoputkella, jonka objektiivin läpimitta on huikeat 910 mm. Hän sai tehtyä kaksi havaintoa keskinkertaiessa seeingissä 19.9.2020, eroa havainnoilla on noin kolme tuntia. Ensimmäisessä havainnossa Sinus Meridianin ympäristö on ollut tarjolla, sen vieressä olevan Edomin näkyessä selvänä kolona. Myöhemmässä havainnossa on nähty Mare Erythareumin aluetta.

Jerry Jantunen kuvasi Marsia Helsingin Kaivopuiston tähtitornin Celestron 11:llä 20.9.2020. Hän kertoo: ”Keli oli parasta, mitä tänä syksynä on toistaiseksi tullut vastaan. ’Käärmeen pää’ lähellä kuvan keskustaa on Sinus Meridiani, joka on Mars-kartoissa nollameridiaanin paikka. Pohjoisessa (alhaalla) on Acidalian alueella pilviä.”

Syyskuu oli mainiota havaintoaikaa. Syksy oli lämmin, Marsin kulmaläpimitta suuri ja selkeitä öitä mukavasti. Havaintoja tehtiinkin runsaasti.

Valokuva ja piirros vertailussa

Itselläni oli tavoitteena tehdä mahdollisimman monena yönä havainto visuaalisesti. Erityisesti kiinnosti piirtämällä tehdyn visuaalihavainnon ero valokuvattuun. Kuulun itse myös niihin hieman vanhanaikaisiin ihmisiin, joiden mielestä kaukoputken okulaariin katsominen on vain yksinkertaisesti kivaa. Lähes kaikki havaintoni tein omalla Skymax-127-kaukoputkella saadakseni myös vertailukelpoisen aineiston havaintosilmäni kehittymisestä projektin aikana. 

Hyvän vertailuparin sainkin Antti Taskisen valokuvahavainnosta 26.9. klo 00–03 ja omasta piirroksestani samoihin aikoihin, kello 1.15–1.27. Kamera osoittautui tänäkin yönä lahjomattomammaksi.

Havaintokertomus itseltäni kertoo:

”Pilvisen illan jälkeen taivas selkeni sen verran, että Mars tuli kuin tulikin esille. <…> Syrtis Major oli tummin yksityiskohta tällä kertaa, Sinus Sabaeuksen ollessa samaa tummuusluokkaa. Syrtis Major erottui selvästi tylppäkärkisenä. Deucalionis Regio erottui selvästi, samoin Hellaksen tasanko ja Aerian-Arabian alue. Eivät pompanneet aivan yhtä selvän vaaleina esiin, kuin edellisellä havaintokerralla, mutta reunoiltaan selvemmin erottuvana. Napakalotinkin löysi, mutta on melkoisesti pienentynyt tässä syksyn aikana.

Seeing oli varsin hyvä. Kokeilin myös suurempaa suurennusta, mutta kuvan terävyys kyllä kärsi melkoisesti. 150-kertainen oli tällä kertaa erittäin hyvä valinta planeetan näkyessä sillä terävänä ja väreilemättömänä.

Marsin keskimeridiaani oli 306° ja Mars on nyt niin lähellä, että sen melkein tuntee.”

Lisää syksyn satoa

Syyskuun aikana Marsin kulmaläpimitta kasvoi yli 22 kaarisekunnin ja havaintokausi tämän opposition osalta oli parhaimmillaan.

Petrus Kurppa Turun Ursasta kertoo havainnostaan 27.9. klo 5.00: ”Sattumalta päätin kurkistaa ikkunasta herätessäni kissan yölliseen konserttiin. Siellä näkyy Mars! Syksyn ensimmäinen yritys kotipihassa. Lopputulos ei paras mahdollinen, mutta potentiaalia on päästä jo Iso-Heikkilän tähtitornin linssiputkea pidemmälle kuvauksessa.”

Kissa toimi viisaasti herättäessään, lopputuloksena kun oli mainio kuva, jossa nähdään Sinus Meridianin aluetta.

Seuraavana yönä havainnot jatkuivat. Kevolan tähtitornissa Paimiossa Marsia olivat kuvaamassa Jani Laasanen ja Petrus Kurppa. Syrtis Major ja Hellas hallitsivat maisemia.

Samoihin aikoihin Marsia oli havaitsemassa myös Lasse Ekblom Nousiaisissa ja Jerry Jantunen Helsingissä. 

Lokakuu, opposition kuukausi

Lämmin ja selkeä syksy otti hieman takapakkia lokakuussa. Selkeitä öitä, vieläpä varsin havaintokelpoisella kelillä, kuitenkin oli. Lokakuun havainnot aloitti Jerry Jantunen. Hän kertoo:

”Nyt oli Ursan tornissa tarjolla sen verran hyvää keliä, että en ole ihan joka vuosi vastaavaa nähnyt. Ilmassa oli vain rauhallista aaltoilua ja Mars näkyi suuren osan ajasta terävästi. Planeetan kulmahalkaisijakin oli jo 22,4 kaarisekuntia. 

Kuvassa on etelä suurin piirtein ylhäällä. Oikealla alhaalla Syrtis Major paistattelee aamupäivän valossa. Kello 8:n suunnalla erottuu juuri ja juuri Elysium Mons -tulivuori, joka on menossa kohti Marsin yöpuolta. Se näyttää ainakin nyt minun väsyneillä silmilläni eriväriseltä kuin muualla terminaattorin kupeessa olevat pienet pilvet, joten tuo Elysiumin vaalea saattaa olla kuuraa tulivuoren rinteillä.”

Pilvisyyttä Olympos Monsin ja Elysium Monsin yllä (vasemmalla ja alhaalla oikealla) sai kuvattua Lasse Ekblom 10.10. klo 1.31. Napalakki oli kutistunut myös melko pieneksi.

Vaihteleva sää tarjosi myös opposition ajankohdalle selkeitä hetkiä. 

Valokuvahavaintoja oppositioyöltä tarjosivat Petrus Kurppa ja Lasse Ekblom, ja seuraavana yönä havaintoja saatiin lisää. Matti Tainio Kaarinasta kertoo kuvassa näkyneen hieman enemmän yksityiskohtia, kuin visuaalisesti. Jani Laasanen taas kertoo: ”Marsin juuri menneen opposition kunniaksi vielä yksi havainto täydentämään kattausta. Seeing oli totuttuun tapaan heikohkon oloinen ja Mars väreili ruudulla kuin flipperipallo. Oli lopulta kuitenkin mukava yllätys, että näinkin selvän kuvan sain materiaalista kursittua kokoon. Planeetan alareunasta voi jopa erottaa Olympos Monsin vaaleana näkyvän tulivuorialueen.”

Visuaalisesti punaisen planeetan oppositiota olin havaitsemassa paitsi itse Vantaalla, myös Juha Ojanperä Ulvilan tähtitornilla. Solis Lacus erottui kummassakin havainnossa tummana, joskaan ei kärrynpyörämäisenä.

Itse kommentoin tunnelmia oppositioillalta seuraavasti:

“Pitkähkön tauon jälkeen pääsin jälleen katsomaan Marsia – vielä sen ollessa kirkkaimmillaan opposition tuntumassa! Sää tässä välillä on ollut joko turhankin pilvinen tai sitten seeing on ollut täysin möhnäinen ja mitään järkevää ei ole saanut havaittua.

Nyt keskinkertaisessa seeingissä ja muutoinkin varsin mainiossa säässä sain kaukoputkeni takapihalle ja melkoisen suurenahan se marspallukka siellä putkessa näkyi. Käytin suurennuksia väliltä 120-180, mutta 150-kertainen sai toimia pääsääntöisenä havainnontekosuurennuksena. Yli 200-kertaisella kuva meni melkoisen möhnäiseksi, vaikka komean näköinen muuten olikin. Apuna havainnossa oli kontrastia parantamassa Omegonin Skylum-suodin, tuttuun tapaan.

Havainnossa erottuu näemmä selvästi kiilamaisena Aonius sinus (se tuskin on mikään muukaan), myös Aurorae Sinus erottui. Mare Sirenum näkyi jälleen tummimpana alueena Solis Lacuksen kanssa. Solis Lacus näkyi selvästi erillisenä plänttinä aika-ajoin, hieman väreillen. Kaiken kaikkiaan mainio katsella, vaikka ihan huippusää ei ollutkaan. <..> Marsin keskimeridiaani oli 105°.”

Seuraavana perjantai-iltana havainnot jatkuivat ja havaitsijoita olikin runsaasti liikkeellä.

Vesa Vauhkonen Suonenjoelta kommentoi: ”Mars loisti ennen iltakymmentä Tyyrinmäellä hetken aikaa erinomaisen seeingin vallitessa. Muutama AVI ehdittiin ottaa. Puolen yön tietämissä keli oli muuttunut taas umpisurkeaksi.”

Tomi Kurri sai Tampereella vangittua Marsin pyörimisliikettä animaatioon. Hän kertoo:

”Kirkas perjantai-ilta Marsin opposition tienoilla, harvinaista herkkua. Kuvasin planeettaa parvekeobservatioriosta käsin yhteensä 4 tunnin ajan, kaukoputkena 8 tuuman Celestron. 

Animaatio koostettu 15 kuvasta, joista jokainen on erillisestä videosta pinottu ja Registaxilla käsitelty. Seeingin vaihtelu illan kuluessa on hyvin näkyvissä videolla. Marsin pyöriessä suuri kanjoni Valles Marineris kääntyy piiloon ja aurinkokunnan suurin tulivuori Olympus Mons tulee näkyviin. Animaatiossa ilmansuunnat oikein päin.

Kerrassaan mahtava havaintoilta päättyi sankan sumun noustessa noin 2 aikaan yöllä, hyvä merkki siitä, että oli aika pakata tavarat ja mennä nukkumaan.”

Valokuvahavaintoja tältä yöltä saivat myös Antti Taskinen, Mika Hämäläinen, Harri Kiiskinen, Mikko Ankelo, Pirkka Suokari ja Jari Virtanen. Visuaalisesti Marsia olivat ihastelemassa ainakin Juha Ojanperä ja allekirjoittanut.

Jari Kankaanpää otti 17.10. klo 1.03 kuvan, jolle hän antoi nimen “Interplanetaarinen hymiö”. Hän kommentoi kuvaansa: ”Mars tuijottaa (Solis Lacus) maahan ihmetellen opposition aiheuttamaa kuvausinnostusta Telluksella. Jäähyväisiksi se ikään kuin iskee silmää (Mare Sirenum).”

Kuvasta erottuu selvästi myös napakalotti ja Olympos Mons.

Katoava kalotti, pienenevä planeetta

Opposition jälkeen hyvää havaintokautta oli vielä kaksi kuukautta jäljellä, Mars olisi myös korkeimmillaan taivaalla iltayön puolella. Ikävä kyllä, marras- ja joulukuu ovat pääsääntöisesti varsin pilvistä ajankohtaa maassamme. Selkeitä iltoja kannatti siis hyödyntää!

Lasse Ekblom saikin 23.10. klo 23.22–23.40 otettua hienon stereokuvan Marsista.

Jerry Jantunen kertoo havainnostaan 24.10. klo 1.02: ”Vasemmalla on Sinus Meridiani kiertymässä meistä poispäin samalla, kun oikealla Solis Lacus ja Valles Marineris tulevat paremmin näkyviin. Oikealla reunalla ovat Tharsiksen tulivuoret, joista Ascraeus Mons (tai mahdollisesti sen yllä oleva pilvi).” 

Samalta yöltä rinnalla on Janne Sievisen havainto. Kummassakin valokuvassa erottuu vielä napakalotti selvästi. Itse en nähnyt sitä enää tämän illan havainnoissa visuaalisesti. Tämä on linjassa vuoden 2005/2006 Marsin opposition kanssa, jolloin visuaalisesti havaittuna eteläinen napakalotti katosi visuaalihavaitsijoiden kaukoputkista näkyvistä silloin, kun valokuvissa se vielä erottui [7].

Itse olin erinomaisissa havainto-olosuhteissa tekemässä visuaalihavaintoa 3.11. klo 22.05–22.15:

”Mukavassa marraskuisessa säässä taivas selkeni ja Mars esitteli jälleen ikonisinta puoltaan. Seeing oli varsin hyvä, tämän syksyn parhaita.

Syrtis Major hallitsi näkymää, näkyen komeasti keskellä Marsia. Se oli tummin kärjestä. Syrtis Minor näkyi pienenä, mutta selvästi erottuvana nyppylänä. Kuvassa oikeassa reunassa erottuu Sinus Sabaeus ja Pandorae Fretum, näiden kahden välissä oleva Deucalionis Regio näkyi selvästi vaaleampana alueena. Sinus Meridiani ei ollut vielä kiertynyt näkyville.

Vaaleista tasangoista selvästi vaaleimpana erottui Aerian–Arabian alue, mutta Hellaksen tasanko oli myös muuta pintaa vaaleampi. Se erottui tällä kertaa erittäin selvästi.

Hellaksen tasankoa reunustavat Mare Hadriacum ja Hellespontus erottuivat vähän tihrustamalla, mutta kuitenkin selvästi Hellasta rajaavana yhtenäisenä alueena. Napakalottia en erottanut.

Kaiken kaikkiaan loistava ilma ihastella Marsia havainnontekoon menevää aikaa kauemminkin! Marsin keskimeridiaani oli 290° ja kulmaläpimitta 19,6″.

Rinnalla vertailtavaksi Jani Laasasen samaan kellonaikaan tekemä valokuvahavainto.

Huonon sään pölymyrsky

Marraskuun puolivälissä alkoi kuulua kummia: Marsissa olisi havaittava pölymyrsky! Niiden suhteen havaintokausi oli ollut varsin vaisu, sillä parhaimmillaan pölymyrsky voi peittää planeetan laajalta alueelta pitkäksikin ajaksi. Silloin tutut yksityiskohdat jäävät erottumatta. 

Ikävä kyllä, pölymyrskyn esiintymisen aikana säätila maassamme oli varsin kehno. Kuvia ja havaintoja kyllä saatiin, mutta erittäin huonoissa havainto-olosuhteissa seeingin ollessa sieltä huonommasta päästä. Erityisen hyvin alueet eivät näkyneet, mutta vertaamalla normaalitilanteeseen selviä ”ylimääräisiä” pölymyrskyn vaalentamia alueita oli nähtävillä valokuvissa. Voidaan leikkisästi sanoa, että pölymyrsky jäi lähes havaitsematta huonon sään takia. 

Parhaan havaintokauden loppu

Joulukuussa Mars olisi korkealla taivaalla jo ennen iltauutisia. Joulukuun alkupäivinä saatiin vielä jonkin verran havaintoja, mutta valtaosa kuukaudesta oli pilvien peittämää.

Itselleni tuli tilaisuus havaita Marsia erinomaisissa olosuhteissa vielä 7.12. klo 18.45–19.00. Havaintokertomus kertoo: 

”Mars olikin pienentynyt jonkin verran sitten viime näkemän. Marsin kulmaläpimitta oli havaintoiltana 13,5″ eli aavistuksen verran vähemmän kuin kesällä aloittaessani havaintojakson. Tästä huolimatta hyvä havaintosilmän kouliminen on toiminut ja pienenevästä planeetasta erotti silti selviä yksityiskohtia, kunhan malttoi rauhassa katsella. Ennen havainnonteon aloittamista katselin planeettaa yleisesti muutaman minuutin, jolloin sieltä vähitellen alkoi erottaa jotain. Suodin paransi kontrastia merkittävästi.

Seeing ja sää yleensäkin olivat varsin hyviä, kohtalaista tuulta lukuun ottamatta. Kylmä tuuli tuntui sormenpäissä (operoin kynsikkäillä) ja sen verran myös tärisytti kaukoputkea, että suuremmista suurennuksista oli luovuttava, vaikka periaatteessa sään puolesta olisi voinut niitä käyttääkin. Kaukoputkellani hyväksi havaittu 150-kertainen pääasiallinen suurennus oli jälleen toimivin kokonaishavainnon tekoon. Joten, välineet esiin ja tekemään piirrosta pöllön huhuillessa lähimetsässä.

Havainnonteon aikana Marsin pienen pyörähtämisenkin ehti huomata selvästi. Tilanne vastaa hetkeä havainnon alussa. Juuri parempaan tarkkuuteen en Skymax-127:lla kykene tämänkokoisen kohteen kanssa, mutta kyllä Mars katsomisen arvoinen joka tapauksessa oli tälläkin kertaa, vaikka tämän opposition osalta se paras jakso onkin jo vääjäämättä takana.”

Samana iltana havaitsemassa oli myös Lasse Ekblom, joka totesi napajäätikön kutistuneen jo lähes olemattomiin, vaikka pienenpieni kalotti kuvassa vielä erottuukin.

Omalta osaltani tämä jäikin kauden viimeiseksi Mars-havainnoksi. Tilaisuus tutkia Marsia oli vielä seuraavana iltana Ursan tähtitornilla, mutta seeing oli selvästi huonompi ja mitään uutta Marsista en visuaalisesti kyennyt näkemään edes Celestron 11 -kaukoputkella. Seeingin vaikutus erityisesti visuaalihavaintoihin on merkittävä.

Loppukuukausi oli hyvin pilvinen ja havainnoista ei voi päätellä täsmällistä ajankohtaa, jolloin napakalotti olisi ollut vielä viimeistä kertaa mahdollista saada valokuviin mukaan. Vuoden 2021 puolella tehdyissä suomalaishavainnoissa se ei enää ollut näkyvillä.

Kansainvälisesti säätilanne oli parempi ja BAA:n Mars-kauden seurannan perusteella vielä tammikuun puolivälissä eteläinen napakalotti erottui yli 35 cm:n objektiivin kaukoputkilla otetuissa kuvissa [8].

Jäähyväiset Marsille

Tammikuun aikana Marsin kulmaläpimitta pieneni nopeasti. Tammikuulta saatiin havaintoja Lasse Ekblomilta sekä Petrus Kurpalta. Niissä näkyi vielä suurimpia ja selkeimpiä yksityiskohtia pienestä kulmaläpimitasta huolimatta.

Helmikuussa Mars nousi vielä uutisiin Perseverance-luotaimen laskeutuduttua onnistuneesti Marsin pinnalle. Vuorokautta ennen laskeutumista Antti Taskinen sai vielä tehtyä havainnon. Hän kertoo:

”Mars vuorokautta ennen Perseverance-luotaimen laskeutumista sinne. Koko oli 6,9″ ja vaihe 89 %. En odottanut näkeväni juuri mitään yksityiskohtia planeetan pinnalta, mutta aika mukavasti jotain kuitenkin erottui: Syrtis Major, Hellas, Sinus Sabaeus ja Sinus Meridiani nyt ainakin.”

Mars-havaintojen kokonaissaalis kasvoi vielä muutamalla Lasse Ekblomin ottamalla kuvalla maalis- ja hutikuussa, joissa yhä pienenevä ja himmenevä Mars näyttää yhä utuisammalta. Lasse Ekblomin kuvaparissa on infrapunakanava sekä IR-RGB ja se on otettu 19.4.2021. Marsin kulmaläpimitta oli enää 4,9″ ja Solis Lacus -puolta on näkyvillä. Tästä Mars ei enää kasvakaan ennen kuin seuraava oppositio alkaa lähestyä. Tämä hieno havaintokausi on päättynyt ja seuraavan kerran tilaisuus havaita Marsia kunnolla tulee vuoden 2022 lopulla. Ja yhtä upeasti kuin tällä havaintokaudella näkyvää Marsia saammekin odotella 2030-luvun puoliväliin.

Huomioita havainnoista

Kaiken kaikkiaan Mars-kausi oli menestys. Vastaavanlaista oppositiota saamme odotella varsin pitkään, joten sikälikään havaintointoa ei ole syytä ihmetellä. Havaintoja saatiin paljon. Kaikkia havaintoja ja kaikkien havaitsijoidenkaan tekemiä havaintoja en ole sisällyttänyt tähän artikkeliin, mutta voin kertoa, että jokainen niistä on kyllä huomioitu ja tutkittu. Havainnot voi halutessaan käydä itse katsomassa Taivaanvahdissa, ja mikäli jollakulla teistä on vielä pöytälaatikossa havaintoja, ne kannattaa edelleenkin sinne käydä lisäämässä. Erityisesti visuaalihavaintoja olisi mukava saada lisää vertailuun.

Seeing ja muut olosuhteet vaikuttavat tietenkin valokuvahavaintoihinkin, mutta varsinkin infrapunakanava tuntuu olevan vähemmän herkkä ilmakehän häiriöille. Seeingin merkityksestä visuaalihavainnossa on esimerkki aurinkokuntatapaamisessa 14.2.2021 pidetyssä esityksessä, jossa kurkistettiin hieman myös tuoreisiin, vielä työn alla oleviin tarkempiin raportteihin havaintokaudesta [9].

Selkeitä iltoja oli alkusyksystä suorastaan ruhtinaallisesti, marras- ja joulukuun tuodessa sitten pahojakin taukoja havaitsemiseen.

Tässä artikkelissa julkaissut havainnot on pääsääntöisesti käännetty standardiin asentoon (etelä ylhäällä ja itä oikealla) vertailun helpottamiseksi. Kannattaa huomata, että Taivaanvahtiin raportoiduissa havainnoissa tässä on suurta hajontaa eri syistä johtuen. Ikävän harvassa havainnossa oli mukana ilmoitettu keskimeridiaani tai Marsin koko, onneksi täsmälliset havaintoajat olivat lähes aina mukana niiden selvittämiseksi. Tällainen näennäisesti pieni asia kannattaa jatkossa huomata, sillä se helpottaa havaintojen vertailua ja käsittelyä melkoisesti. Yleisesti ottaen kuitenkin kiitos havaitsijoille laadukkaasta työstä.

Lopuksi

Ahkeralla havaitsemisella, mikäli on vielä onnea kelien suhteen, voi saada yksittäiskuvia koko planeetan pinnan alueelta tai mahdollisesti laatia ikioman kartan. Kuvasarjan koko Marsista koostikin mm. Lasse Ekblom, kuten myös animaation koko Marsin pyörimisestä. Omista havainnoistaan kartan Lasse Ekblomin lisäksi koosti myös Jari Kankaanpää.

Ekblomin animaatiossa huomaa erinomaisesti Marsin eteläisen napakalotin epäkeskisyyden: napakalotti pyörii akselin etelänavan ympäri.

Mars-kauden havaintojen käsittely jatkuu lehtemme seuraavassa numerossa. Siinä esittelemme tarkemman, useiden havaitsijoiden pohjalta saadusta materiaalista koostetun havaintokauden kartan sekä pureudutaan myös tarkempaan analyysiin eteläisen napakalotin näkymisestä ja sen koon muutoksista. Tutstumme myös havaintoihin Marsin kuista. Kuten huomaatte, havainnoistanne on myös ihan oikeaa hyötyä ja Mars-asioista kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti palata tuolloin jälleen lehtemme pariin!

Siihen saakka, hyvää kesää kaikille teille.

Kiitokset

Kiitos Veikko Mäkelälle artikkelin oikoluvusta sekä täsmennysehdotuksista. Kiitos myös kaikille havaitsijoille, erityisesti teille, joiden havaintoja sain käyttää tässä artikkelissa.

Huomautus

Artikkelia päivitetty 11.7.2021 lisäämällä linkki harrastusryhmien YouTube-kanavalla olevaan aurinkokuntatapaamisessa pidettyyn Mars-esitelmään.

Taulukko

Havaitsija         Havaintoja Valokuva Piirros

Ankelo Mikko            3         x
Ekblom Lasse           40         x
Haavisto Ari            8         x
Hakala Raimo            1         x
Hämäläinen Mika         3         x
Ihalainen Tauno         1         x
Inkinen Timo            6         x
Jantunen Jerry         13         x
Jokinen Ari             1         x
Kankaanpää Jari        13         x
Kiiskinen Harri         2         x
Koskimo Martti          2         x
Kurppa Petrus          20         x
Kurri Tomi              8         x
Laakso Jukka            1         x
Laasanen Jani           7         x
Lahtinen Tapio          9         x
Lehtonen Dennis         1         x
Ojanperä Juha           8                   x
Paaso Antti             1         x
Rabb Harry              6         x
Saarivirta Jussi        2         x
Salo Tuomas             1         x
Sievinen Janne          2         x
Suokari Pirkka          1         x
Suominen Jarkko         1         x
Tainio Matti            5         x
Taskinen Antti         19         x
Tikkanen Petri          1         x
Vastamäki Rainer        2         x
Vauhkonen Vesa         11         x
Veikkolainen Toni       1         x
Virtanen Jari           3         x
Wirtanen Paula         22                   x

Viitteet

[1] Beish, J.D., 2019. The 2020–2021 perihelic apparition of Mars. Mars Observers Cafe.
[2] The Seasons on Mars. ESA Science & Technology.
[3] Mars-havaintoja, elokuu 2003. Kuu, planeetat ja komeetat, Ursa.
[4] McKim, R., 2020. 2020 Opposition observations part 1 (till Sep 19). BAA.
[5] Öhman, T., 2020. Mars-maisemia havaitsijoille 3: Pinnanmuodot ja niiden geologia. Kraatterin reunalta 28.9.2020, Ursa.
[6] Wirtanen, P.C., 2020. Kaukoputki kohti punaista planeettaa. Zeniitti 3/2020.
[7] Napakalotin pieneneminen (havaintokausi 2005/06). Kuu, planeetat ja komeetat, Ursa.
[8] McKim, R., 2021. 2020 Opposition observations part 2 (from Sep 20). BAA.
[9] Wirtanen, P.C., 2021. Mars – havaintokausi 2020–2021. Esitelmä aurinkokuntatapaamisessa 14.2.2021.

Linkit

Havaintokauden Mars-havainnot Taivaanvahdissa

English summary

Mars opposition in October 2020 was long-awaited in Finland. The previous opposition in August 2018 was very poorly observable in Finland; the altitude of Mars in Helsinki was at best only few degrees and in Northern Finland Mars was permanently under the horizon. So, this was the best apparition of Mars since 2005.

Active Mars season begun in August and almost all of observations were made using planetary imaging cameras.

Novus Mons (“Mountains of Mitchel”) were visible in photographs during August 15th and 21st, but not in the visual observations contrary to the August 2003 apparition [3]

South Polar Cap was visible in photographs still on December, but not visually anymore in the end of October. This is identical to the apparition 2005/06 when SPC was still visible in photographs in the same time when visual observers did not saw it [7].

Due to cloudy weathers in November and December the last visibility of SPC in photographs is unsolved. It was not detected in the photos taken in January, albeit in the Mars blog of BAA there was reported “A tiny dull cap is still clearly visible upon the very best images with apertures of 35 cm and above.” [8].

In addition the dust storm in the end of November was almost unobserved.

The better alalysis of the diminishing of SPC and south polar projections will be in our next issue. Also the albedo map of Mars based on Finnish observations during this apparition will be published.