Sinus Iridum – Sateenkaarten lahti

Paula-Christiina Wirtanen:

Sinus Iridum on eräs tunnetuimmista Kuun pinnanmuodoista. Oikeanlaisessa valaistuksessa se aiheuttaa “Kultaisena kädensijana” tunnetun ilmiön. Kohde tarjoaa paljon havaittavaa pienelläkin kaukoputkella. Entä voitko nähdä alueella Giovanni Cassinin karttaansa ikuistaman kuuneidon?

Sinus Iridum, joka suomeksi tarkoittaa Sateenkaarten lahtea, on yksi tunnetuimpia Kuun pinnanmuotoja. Se sijaitsee Kuun läntisellä puoliskolla Mare Imbriumin (Sateiden meren) reunalla, ja sitä reunustaa Montes Jura (Jura-vuoristo).

Tunnelmallinen nimi on peräisin 1600-luvulta Giovanni Battista Ricciolilta, kuten myös useat muut nimet Kuussa. Kohde on näyttävä ja helposti pienilläkin optisilla laitteilla havaittavissa. Toisinaan, kun mare-alue on vielä varjossa ja Jura-vuoristo näkyy, kohdetta kutsutaan “Kultaiseksi kädensijaksi”. Tämä näyttää aivan kahvalta, josta voisi kuvitella nostavansa Kuun taivaalta.

Kevät on erityisen mukavaa aikaa havaita kasvavaa Kuuta. Sinus Iridumiin ja mahdollisesti Kultaiseen kädensijaan voi tutustua parhaiten kolme vuorokautta puolikuun jälkeen. Jo aiemmin artikkelisarjassamme tutuksi tulleessa Chuck Woodin Lunar 100 -luettelossa tämä on saanut numerokseen L14: Sinus Iridum.

Mare imbriumin ja Sinus Iridumin sijainti Kuussa. Kartta: Virtual Moon Atlas / LRO WAC / T. Öhman.

Juuri tällä alueella sijaitsee myös Promontorium Heraclides, jonka Giovanni Cassini ikuisti omaan karttaansa kuuneitona. Cassinin kartasta ja neidosta onkin artikkeli toisaalla tässä numerossa. Kenties oletkin lukenut jo sen ja miettinyt, näetkö kuuneidon itse? Mikset selvittäisi asiaa ja tutkisi aluetta kiikarilla tai kaukoputkella?

Valtavan suuri kraatteri

Sinus Iridum on valtavan suuri kraatteri Imbriumin altaassa. Imbriumin allas syntyi 3,85 miljardia vuotta sitten ja tästä 650 miljoonaa vuotta myöhemmin suuri kappale törmäsi altaan reunaan murtaen sen. 

Vielä myöhemmin tuokin muodostuma alkoi täyttyä pinnalle purkautuvalla laavalla ja ainoastaan toinen reuna jäi pystyyn ja näkymään ikään kuin Mare Imbriumin laajennuksena – kuin lahtena meressä. Tämän muodostuman tunnemme nyt Sateenkaarten lahtena.

Tarkempi kartta alueesta. Kartta: Nasa / ASU / LRO WAC / QuickMap / T. Öhman.

Kun Sateenkaarten lahtea katselee kaukoputkella, sen pinnassa voi nähdä myös harjanteita, jotka luovat mielikuvaa lahdesta. Reunustavaa Jura-vuoristoa tarkkaillessa nähdään myös hieno Bianchini-kraatteri. Se on nimetty 1600-luvun lopulla eläneen italialaistähtitieteilijä Francesco Bianchinin mukaan. Bianchini on pyöreä ja tasapohjainen kraatteri, jonka läpimitta on 38 kilometriä. Sillä on myös pieni keskusvuori. Sitä kohti Sinus Iridumissa kulkee hentoinen säde, joka on luultavasti lähtöisin Copernicukseesta.

Koska Kultainen kädensija vaatii juuri oikeanlaisen valaistuksen, sen näkyminen ei ole aina aivan itsestään selvää. 

Vesa Vauhkonen oli sopivaan aikaan kaukoputkensa äärellä. Hän kuvasi ”Kultaisen kädensijan” Rautalammilla 23.12.2012 kello 18.10. Kuusta oli valaistuna 81 %.

Piirroshavainnon kohteesta teki Juha Ojanperä Parkanossa 20.2.2013 klo 20.15–20.45. Kuusta oli tuolloin valaistuna 76 %.

Antti Taskinen kuvasi Sinus iridumin vähenevällä Kuulla 10.11.2020 klo 8.10 Joensuussa. Kuusta oli valaistuna viimeisen neljänneksen jälkeen 32 %. Havaintokertomuksessaan hän kertoo: ”Sinus Iridum oli terminaattorin lähellä ja näkyi siksi mukavasti kapenevassa kuunsirpissä. Muistaakseni en ole tätä kohdetta aiemmin kuvannut tässä valaistuksessa. Promontorium Laplace kylpi auringonvalossa ja lahden vastakkaisen puolen reunavallit heittivät komeat varjot.”

Tässä kuvassa on näkyvillä myös harjanteita luomassa aaltomaista vaikutelmaa Sateenkaarten lahteen ja Bianchini hienosti puoliksi varjossa ilta-auringon laskussa.

Sinus Iridum vähenevällä kuulla 10.11.2020 klo 8.10. Sky-Watcher Explorer 200 PDS, 2× Barlow, ZWO ASI 120MM-S, Baader 685 nm IR-Pass-suodin. Kuvat ovat noin 1000 ruudun pinoja (25 % pinottu 4000–5000 ruudusta). Käytetyt ohjelmistot: FireCapture, As!3, RegiStax6, Ps, Lr. Kuva: Antti Taskinen.

Ja vielä yksi esimerkkihavainto, joka tulee Lasse Ekblomilta. Hänen havaintokuvansa on otettu 6.2.2017 klo 19.32, Nousiaisissa. Kuusta on ollut valaistuna 77 %.

Tässä kuvassa etelä on ylöspäin, kuten kaukoputkella katsottaessa kohde usein nähdään. Lasse on saanut kuvattua kohteen varsin jyrkässä valaistuskulmassa, ja Promontorium Heraclides erottuu selvästi. Kamera ei näe tässä kuuneitoa, toisin kuin rakastunut Cassini omaa karttaa piirtäessään.

Sinus Iridum 6.2.2017 klo 19.32. CPC1100, ASI224MC, IR-Pass. Kuva: Lasse Ekblom. Alkuperäinen kuva Taivaanvahdissa.

Luna 17 ja kuukulkija

Lunohod 1 neuvostoliittolaisessa postimerkissä vuodelta 1971. (Wikimedia Commons)

Miehitettyjä lentoja alueelle ei ole tehty eikä sieltä ole saatu kuuperänäytteitä. Neuvostoliitto kuitenkin lähetti vuonna 1970 matkaan Luna 17 -luotaimen mukanaan Lunohod 1 -kuukulkija. Tämä oli ensimmäinen liikkuva ja kauko-ohjattava robottialus, joka laskeutui toisen taivaankappaleen pinnalle.

Laskeutuminen Kuun pinnalle tapahtui 17.11.1970, ja kulkija oli toiminnassa kymmenen kuukautta. Tuona aikana se liikkui kymmenen ja puoli kilometriä lähettäen runsaasti televisio- ja panoraamakuvaa. Kulkijan varustuksessa oli myös muun muassa Rifma-röntgenspektrometri, jonka avulla voitiin mitata kuuperän alkuaineita, kuten rautaa, titaania ja alumiinia. Aluksen penetrometrillä voitiin taas tutkia kuukamaran kovuutta.

Viimeinen yhteys mönkijään saatiin 14.9.1971, ja laitteen lopullinen sijainti jäi epäselväksi, kunnes se löydettiin Lunar Reconnaissance Orbiterin kuvista uudestaan 17.3.2010. Lunohodin sijaintipaikka oli noin 60 kilometriä lounaaseen Promontorium Heraclideksesta ja sitä voidaan käyttää edelleen laserpeilinä.

Lopuksi

Sinus Iridumin alueen näkemiseen riittää hyvin tavallinen pienehkö kaukoputki, Kultaisena kädensijana tunnetun efektin erottaa jopa paljain silmin. Alue on katsomisen arvoinen, joten tilaisuuden tullen sitä ehdottomasti kannattaa katsella, vaikka omaksi ilokseen.

Uusia havaintoja voi lähettää tästä, kuten muistakin kohteista, Taivaanvahtiin. Hienoja havaintoja ja keskustelua alueesta on myös avaruus.fi-foorumin Kuu-keskustelualueella.

Hyviä ja selkeitä keväisiä iltoja!

Mikäli artikkelissa mainittu Lunar 100 -luettelo on entuudestaan vieras, voit tutustua siihen tarkemmin linkkien kautta löytyvistä lähteistä.

Kiitokset

Kiitos Veikko Mäkelälle oikoluvusta, Jari Kuulalle kommenteista ja Teemu Öhmanille kartoista ja pienistä tarkistuksista tekstiin. Kiitos myös teille, joiden havaintoja sain käyttää artikkelissa.

Taulukko

L    kohde         lat(°)  long(°)   läpimitta (km)
L14  Sinus Iridum  45,0N   32,0W        260

Linkkejä

Wirtanen, P.C., 2021. Kuuneito Sateenkaarten lahdelta. Zeniitti 1/2021.
Wood, C.A., 2012. The Lunar 100. Sky & Telescope.
Wirtanen, P.C., 2019. Lunar 100 – kuukohteiden Messierin luettelo. Zeniitti 4/2019.
Taivaanvahti
avaruus.fi -foorumi > Kuu

Lähteitä ja lisätietoa

Wood, C.A., 2006. Out the porthole. LPOD 20.8.2006.
Helin, M., 2019. Haasteena piirroshavainnointi, kohteena Kuu. Zeniitti 2/2019.
Seronik, G., 2020. Diving into the Moon’s Bay of Rainbows. Sky & Telescope, 3.3.2020.
Sinus iridum. The Moon-Wiki.
Howell, E., 2016. Lunokhod 1: 1st Successful Lunar Rover. Space.com, 19.12.2016.
Coulter, D., 2010. Old Moon Rover Beams Surprising Laser Flashes to Earth. NASA, 3.6. 2010