Matti Helin
Marras- ja joulukuu ovat pilvisimmät kuukaudet Suomessa. Tästä huolimatta lukijamme saalistivat monen monituista taivaanilmiötä. Toimitukseemme saapui kuvia niin naapuristamme Kuusta, revontulista kuin myös haloista ja monista muista kauniista kohteista.
Lokakuu alkoi revontulten merkeissä. Pirjo Koski kuvasi tulia Laitilassa:
5.10.2020 reposet jäivät pilvien ja sumun tärväämiksi. Muutaman kuvan sain otettua omalta kotipihalta ennen tienoon totaalista tukkeentumista. Tällä kertaa mitään ei ollut tehtävissä eikä ajaminen kauemmas olisi kannattanut. Harmi, koska taivaalla oli pötkötellyt Sar.
- Revontulia. Kuva: Pirjo Koski
Jälleen taivaalla komeili jännä, ikäänkuin irtonainen vihreä kaaren yläosa. Tämän yhteydessä oli aiemmin illalla näkynyt sar.
Lokakuun 14. päivän aamuna Jani Päiväniemi seurasi Kuun nousua;
Aamukahvia keittäessäni en ollut uskoa silmiäni, taivaalla näkyi kuvattavaa pitkän pilvisen ja sumuisen jakson jälkeen. Kävin nappaamassa kuvan Kuusta ja sen tämän aamun vieruskaverista, Venuksesta.
Kuu ja Venus. Kuva: Jani Päiväniemi
Syksyn kuvauskohteista yksi ehdoton on linnunrata:
14.10. 2020 illalla ei tarvinnut ohjelmaa juuri miettiä, kun pilvikartta näytti hyvälle eli pilvet loistivat poissaolollaan. Ajelimme puolison kanssa Lepäisille Uuteenkaupunkiin ikuistamaan linnunrata. Illan teemana oli vimmattu konttaaminen etualojen vuoksi ja yritys saada kuvauksellisesti kapeassa sektorissa sijaitseva linnunrata edes jotenkuten nätisti kuviin.
Linnunrata. Kuva: Pirjo Koski
Mukava reissu joka nollasi arjesta.
Ikaalisissa oli lokakuun 16. päivänä selkeää. Linnunrata kimmelteli kauniisti:
Selkeä yö ja hieman pakkasta- siispä ulos kameraa ulkoiluttamaan. Linnunrata oli jälleen kaunis ja loisti aika kirkkaana. Otin siitä tälläkertaa tuollaisia kokeiluja, että Linnunrata kaartuu kotitalon ylitse.
Linnunrata. Kuva; Heidi Rikala
Eli koti Linnunradan alla. Jonkin verran oli joitain höttöpilveä ja hieman näytti siltä, että pohjoisella olisi ollut revontulien kajoa – siellä oli myös eniten pilviä.
Paula Mattila kuvasi tyylikkään halon Turussa:
Komeiden kuuropilven aamupäivätaivas tarjosi myös haloja,tässä miten 22r näkyi parhaimmillaan,sivuauringon kirkastumakin siellä taitaa olla.
22 asteen rengas. Kuva: Paula Mattila
Lokakuun viimeisenä päivänä täysikuu nousi näennäisesti taipuillen ilmakehän ansiosta. Jani Päiväniemi kuvasi kiertolasitamme Kuusamossa:
Kuu: Kuva ja video: Jani Päiväniemi
Heidi Rikala kuvasi komeat hämäränsäteet marraskuun viidennen päivän iltana;
Olin menossa kuvaamaan Maanvarjoa, mutta suunnitelmat muuttui, kun huomasin upeat hämäränsäteet. Täytyy sanoa, että enpä muista aikoihin nähneeni näin hienoja ja selkeitä säteitä.
Hämäränsäteet. Kuva: Heidi Rikala
Maanvarjo jäi kuvaamatta, koska se meni ohitse.
Taivas selkeni 8.11. lounaan kulmalla:
Miltein kolme viikkoa kestänyt pilvi ja sade-episodin väistyttyä oli aika alkaa toteuttamaan nippua ideoita jotka hihkuivat toteuttamista.
Kyllä huomasi olleensa pois kentältä. Kameran käyttö oli lievästi sanoen kökköä, sommittelu tuntui mahdottomalta puhumattakaan muusta olennaisesti hyvää kuvaan vaikuttavista tekijöistä eli esimerkiksi uuden kuvauspaikan löytämistä pimeässä…
Pyhällä hengellä pystyssä pysyttelevä lato osoittautui erittäin vaikeaksi sommiteltavaksi linnunrataan nähden ja mukavuus sekä leppoisuus olivat käsitteitä, jotka eivät aivan tällä reissulla toteutuneet.
Mukavuus karisi lämpömittarin pudotessa plussalta nollaan ja alle ja kameran rungon, jalustan jalkojen ja objektiivin käydessä jäätymään. Leppoisuus loppui totaalisesti siinä kohtaa, kun ymmärsin miten kiire tässä jälleen tulee, mikäli mielin toteuttaa linnunrata kuvat ennen tutkassa näkyvän pilvihutun saapumista ja sormien sekä varusteiden lopullista jäätymiskuolemaa..
Noh, ei muuta kuin hommiin! Ja pian metsän eläimet saivat nauttia pian varsin värikkäästä ja paikoin kovastakin jupinasta koskien mm.kameran säätöjä
Reissu loi silti juuri sen efektin kuin pitikin, hauskuutta tekemiseen pitkästä aikaa, vaikka likimain kaikki tökki, eli ehkä juuri sen vuoksi.
- Linnunrata. Kuvat: Pirjo Koski
Päätin kotiin päin lähtiessä poiketa Pyhärannan kautta ottamassa ehkä vielä pari kuvaa ja katsomassa tähtiä. Matkalla linnunrata oli ehtinyt saamaan seurakseen keveitä alapilviä ja näkymä oli niin kaunis, että otin vielä muutaman kuvan.
Oli aivan uskomattoman hiljaista, vain hyvin etäinen koiran haukahdus kuului silloin tällöin. Kävelin ylös kallioiden päälle seisomaan, työnsin kädet taskuun ja katselin niska takakenossa tähtiä. Hengitin muutaman kerran syvään ja tyhjensin ajatukseni.
Autolle palatessani olotila oli pitkästä aikaa rauhallinen.
Marraskuun 17. päivän iltana näkyi revontulia. Jani Päiväniemi kuvasi niitä Kuusamon Käylässä. Revontulien ohessa näkyi myös laineita:
Kävin poikani kanssa revontulia kuvaamassa alkuillasta rannalla. Ensin näkyi pidempään rauhallinen kaari ja joitain säteitä. Sitten huomasin jänniä aaltoja tulien yläpuolella. Myös punainen himmeä kaari ajelehti revontulikaaren yläpuolella.
Otin timelapse pätkän miten ne kehittyvät. Ajattelin ovatko dyynejä vai ilmahehkua tai jotain yläpilveä. Enpä tiedä. Sitten kaari aktivoitui vyöksi ja tuli lyhyt show. Kylmä ja kova tuuli jäähdytti ilmaa joten lähdimme kotiin.
-
- Revontulia: Kuvat: Jani Päiväniemi
Lasse Nurminen sai kuviinsa revontulien lisäksi tähden kehän:
Lähdin 22.11.katselemaan repolaisia, tällä(kin) kertaa ehkä hieman turhan myöhään. Paras vaihe oli jo mennyt ohi, mutta jotain tuolla vielä myöhempäänkin erottui.
Siinä kuvatessa sitten pilviäkin alkoi taas kertymään kiusaksi. Pilvilautan jo pukatessa päälle katsoin takatöllöstä yhden sarjan kuvia. Jo laajiskuvastakin erottui selkeä kehä Vegan ympärillä. Jatkoin kuvaamista ja hieman ennen pilvimassan takareunaa päätin vielä kokeilla 50-millisellä kehän nappaamista. Kiirehän tuossa meinasi tulla, mutta muutaman ruudun ehdin kuitenkin vielä napata.
Kehä. Kuva: Lasse Nurminen
Vegan lisäksi myös mm. Joutsenen kuvion Deneb ja Otavan kauhan tähdet saivat pienimuotoisempaa kehää ympärilleen.
Pilvet kyllä heijastavat tehokkaasti valosaasteen alaspäin, eron huomaa noissa laajiskuvissa. Jälkimmäisen ruudun kohdalla pilvirintama oli kerinnyt selän taakse ja heijasteli Turun alueen valoja. Silmälläkin tuon maiseman valaistumisen aisti selkeästi, kamerasta puhumattakaan. Kameran asetukset ja jälkikäsittely molemmissa laajiskuvissa sama.
Samaisena yönä revontulia oli kuvaamassa myös Pirjo Laitilasta:
Repohälyn koittaessa meni mietintään illan kuvauspaikka. Laitilan lähialueiden pelloille liikkuakseen tarvitsee sukellusvenettä, joten jäljellä on vaikein paikka noin sommitteluja sekä valoa ajatellen eli Pyhäranta.
Alussa pääsi heti jo miltein autosta noustua kuvaamaan, mutta sitten näytelmä notkahti joten oli aika siirtyä kohti nuotiopaikkaa ja eväitä. Nuotiolle päästyäni pystytin jalustan veden äärelle ja jätin kameran jalustalle. Etuala valaistui mukavan punertavaksi nuotion luodessa valoaan ympäristöön.
Kiipesin kymmenisen metrin matkan takaisin kalliolle hyllellä olevalle nuotiolle. Istahdin alas syöksähtääkseni saman tien ylös- yllättäin näet revontulisäteet pyyhkivät taivasta ilmantuen tyhjästä. Pingoin kalliota alas kameralle. Päästyäni hollille etualan valaisuun tarkoitettu nuotio luonnollisesti otti ja sammui…
Laitoin kameran ottamaan kuvaa ja juoksin kalliotasanteelle lisäämään klapeja, ja siitä kipitin takaisin kameralle. Tuota voitaneen kutsua hyvällä omallatunnolla hyötyliikunnaksi- tulta kun piti myös kohennella välillä…
Setti starttasi aktiivisena, suorastaan räjähtäen, mutta muutaman minuutin aktiivisen riehumisen jälkeen kaari rauhoittui, vähän liiaksikin. Illan tuntomerkkeinä oli jälleen todella upeat, miltein zeniitissä käyneet säteet. Pikkunättiä settiä ja mukavaa piristystä harmauteen.
- Revontulia. Kuvat: Pirjo Koski
Marraskuun lopulla näyttäytyivät revontulet eteläisenkin Suomen korkeudella. Paula Mattila kuvasi tulet Turussa:
Kymmenen ja yhdentoista välillä oli jälkeen mahdollisuus seurata josko revontulia näkyisi,lähes koko tuon ajan oli himmeä kaari juuri ja juuri näkyvissä mutta muutaman minuutin ajan näkyi eläväinen kaari.
Revontulivyö. Kuva: Paula Mattila
Marraskuun viimeisenä päivänä Kuu pilkisteli pilvien välistä:
Kuu näkyi ehkä kokonaiset 3,5 minuuttia, josta suurin osa meni säätämiseen…
- Kuu. Kuvat: Pirjp Koski
Heidi Rikala kuvasi revontulia linnunradan kera joulukuun 8-9 yönä:
Aika vaatimattomaksi jäi tämä revontulinäytös. Kaari oli aika matalalla ja säteitä liikkui hiljakseen. Odottelin josko ne voimistuisivat, mutta ei siitä sen kummempaa tullut. Puoli 2 maissa ne hieman aktivoituivat hetkeksi.
Revontulia. Kuva; Heidi Rikala
Jani Päiväniemi kuvasi lumitykityksen oheistuotteina syntyneitä haloja:
Illalla näkyi lumetuksen aikaansaamaan jääsumuun syntyneitä keinovalopilareita rinteillä. Muutama kännykuva. Hieman viitettä aurinkokaaresta mutta ei näy kuin pieni pätkä kuvassa niin en merkkaa.
Haloja jääsumussa. Kuva: Jani Päiväniemi
Kiitos ahkerille kuvaajille! Toivottavasti vuosi 2021 tuo mukanaan pilvetöntä taivasta.
