Joulutähden odottelua

Paula-Christiina Wirtanen:

Joulukuussa 2020 Jupiter ja Saturnus olivat alle asteen päästä toisistaan ja lähimmillään planeettojen etäisyys oli vain viidesosan Kuun läpimitasta.

Planeettojen konjunktiolla tarkoitetaan tähtitieteellisen määritelmän mukaan tilannetta, jossa kaksi tai useampi planeettaa asettuvat Maasta katsottuna samalle linjalle, ts. niiden rektaskensiokoordinaatit ovat samat. Joskus sillä voidaan tarkoittaa taivaankappaleiden lähekkäintä kulmaetäisyyttä taivaalla, tai yleistäen vain kappaleiden kohtaamista taivaalla.

Konjunktiot eivät periaatteessa ole kovin harvinaisia taivaalla. Kukin planeetta kiertää Aurinkoa omalla kiertonopeudellaan ja säännöllisesti nopeampi planeetta ohittaa hitaamman. Jupiterin ja Saturnuksen tapauksessa näin käy 19,85 vuoden välein ja tätä kohtaamista kutsutaan toisinaan myös nimellä ”suuri konjunktio” (engl. Great conjunction). Ratojen kaltevuuksien takia kohtaamishetkellä niiden etäisyys kuitenkin vaihtelee ja todellinen lähes yhteen sulautuminen taivaalla on harvinaista.

Joulun kynnyksellä talvipäivänseisauksen aikaan, maanantai-iltana 21.12.2020, näin kuitenkin tapahtui: planeettojen keskinäinen etäisyys taivaalla oli vain kuusi kaariminuuttia, joka on viidesosa Kuun näennäisestä läpimitasta. Planeetat olivat silloin Maasta nähtynä liki kosketusetäisyydellä toisistaan. Vajaan asteenkin päästä toisistaan planeetat oli mahdollista nähdä 13.–29.12.2020.

Kannattaa huomata, että läheisyys on vain näennäistä: Maasta nähtynä planeetat ovat yhdessä, mutta todellisuudessa ne ovat silti edelleen omilla radoillaan ja etäisyyttä Jupiterin ja Saturnuksen välillä on silti lähes 800 miljoonaa kilometriä.

Tilanne Helsingin taivaalla 21.12.2020 klo 16.30. Kaavio: Veikko Mäkelä.

Edellisen kerran näin lähekkäin nämä kaasujättiläiset olivat 16.7.1623. Jupiter ja Saturnus olivat silloin Kravun tähdistössä – mutta siellä oli myös Aurinko. Tämä konjunktio jäi näin ollen näkymättä Auringon läheisyyden vuoksi. Sitä edellisen kerran tapahtuma oli ollut 4.3.1226, jonka sitten pystyikin aamuhämärissä näkemään.

Muita merkittäviä suuria konjunktioita

Melko lähekkäin olevia konjunktioita on ollut myös 25.8.1563, jolloin planeettojen etäisyys toisistaan oli 6,8’. Se on ollut lähes yhtä tiivis kohtaaminen kuin tällä kerralla.

Vuoden 1683 konjunktiossa 2. elokuuta etäisyys oli 11,6’. Edellisen kerran kohtuullisen lähekkäin oleva konjunktio tapahtui taas 18.2.1961, jolloin kaksikon etäisyys oli 13,8’. Kovin yleisiä eivät näinkään lähekkäiset kohtaamiset ole.

Mikäli taas konjunktio tapahtuu kohtaavan planeetan opposition aikaan, saattaa tapahtua kolminkertainen konjunktio. Tällöin planeetat kohtaavat kolme kertaa melko lyhyen ajan sisällä. Tämäkin on todella harvinaista.

Jupiterin ja Saturnuksen kanssa tällainen kolminkertainen kohtaaminen tapahtui edellisen vuonna 1981. Tällöin planeetat olivat konjunktiossa 14. tammikuuta, 19. helmikuuta sekä 30. heinäkuuta. Konjunktioissa etäisyys oli tuolloin kuitenkin varsin normaali eli reilun asteen verran.

Seuraavan kerran Jupiterilla ja Saturnuksella vastaava kolminkertainen konjunktio tapahtuukin vasta vuosina 2238–2239.

Betlehemin tähti?

Kolminkertainen suuri konjunktio tapahtui myös vuonna 7 eKr. Kalojen tähdistössä. Ensimmäinen kohtaaminen tuolloin tapahtui keväällä, toinen syksyllä ja kolmas joulukuun alussa.

Tätä kohtaamista on pidetty yhtenä mahdollisuutena Betlehemin kuuluisan joulutähden selitykseksi. Ajankohta on melko varhainen Jeesuksen syntymälle, joten selitystä on epäilty. Toinen epäilyksen aihe on siinä, että planeettojen etäisyys noissa kohtaamisissa oli asteen verran ja ne eivät näkyneet yhtenä tähtenä. Aikakauden astrologeille tuolla konjunktiolla on kuitenkin ollut merkitystä ja mm. tunnettu arkeologi ja assyriologi Simo Parpola pitää tätä selitystä Betlehemin tähdelle todennäköisenä.

Toinen, tietokoneiden kehittymisen myötä tullut uudempi selitys, on Jupiterin ja Venuksen kesken tapahtunut konjunktio v. 3-2 eKr. Vuoden 3 eKr. elokuussa Jupiter ja Venus kohtasivat Leijonan tähdistössä, lähellä Regulus-tähteä. Seuraavan vuoden kesäkuun 17. päivänä planeetat kohtasivat uudelleen ja tuolloin ne näkyivät yhtenä tähtenä. Suomalaisille tähtiharrastajillekin tuttu lääninrovasti Risto Heikkilä kannattaa tätä kohtaamista Betlehemin tähden selitykseksi.

Myös muita tähtitieteellisiä selityksiä, kuten komeettaa tai novaa (vuonna 5 eKr.), on tarjottu aikojen saatossa selitykseksi Betlehemin tähdelle. Lopullista totuutta asiasta emme tiedä.

Kolme seuraavaa suurta konjunktiota

Seuraavan kerran Jupiter ohittaa Saturnuksen marraskuussa 2040, silloin kohtaamisessa ne ovat vajaan asteen etäisyydellä toisistaan. Sitä seuraavassa konjunktiossa 8.4.2060 planeettojen etäisyys toisistaan reilun asteen verran.

Sen sijaan sitä seuraavassa konjunktiossa 15.3.2080 planeetat ovat jälleen hyvin lähekkäin etäisyyden ollessa kuusi kaariminuuttia eli kutakuinkin yhtä lähekkäin, kuin vuoden 2020 kohtaamisessa. Tämä on kosmisessa mittakaavassa melko pian ja sitä seuraavaa kertaa saakin odotella jälleen kauan.

Kesän kaasujättiläisten lähentyminen

Parin kuluneen vuoden ajan Jupiter ja Saturnus ovat olleet kesäöidemme ilona, joskin varsin matalalla: Pohjoisimmassa Suomessa planeetat eivät ole nousseet lainkaan edes horisontin yläpuolelle. Etelämmässä ne ovat kuitenkin erottuneet kirkkaina loppukesän ja alkusyksyn taivaalla.

Planeettojen keskinäinen etäisyys oli heinäkuussa muutamia asteita ja ne olivatkin mukavan näköinen pari taivaalla. Etäisyys oli huomattavasti edellistä kesää pienempi ja houkutti pimeneviin iltoihin ihailijoita.

Jupiterin ja Saturnuksen lähestymistä Tuomaanpäivän konjunktioon saattoi seurata hyvin jo kesätaivaalla öiden hämärtyessä. Otin itsekin kesän virtuaalisesti järjestetyn Cygnuksen aikoihin kaukoputken käyttöön katsomalla mitä kaasujättiläisillemme kuuluu. Parivaljakosta sai myös hienoja maisemaplaneettakuvia.

Lasse Nurminen Maskusta sai planeetat kuvattua yhdessä Kuun ja uhkaavan oloisten pilvien kanssa 7.7.2020. Hän kertoo:

”Kotiinpäin kasitietä huristellessa alkoi jo Laitilan kulmilla Jupiter kivasti erottumaan hämärältä eteläisemmältä taivaalta. Siinä matkan edetessä sitten nouseva Kuukin pilkahteli komeana pilvien takaa.

Maskun tietämillä piti ottaa sen verran sivuun, että pääsi Jupiteria sihtailemaan. Haastavaksi tuon teki melko runsas alapilvisyys. Siinä sitten totesin Saturnuksenkin hetkittäin näkyvän ja piilossa ollut Kuukin putkahti sen verran tyrkylle, että sain koko kolmikon talteen.”

Kuu, Saturnus ja Jupiter 7.7.2020. klo 1.15. Kuva: Lasse Nurminen.
Napsauttamalla saat artikkelin kuvat suuremmiksi.

Antti Taskinen kuvasi Joensuussa planeetat 8.8.2020. Jupiter ja Saturnus loistivat hienosti etelässä Kuun valaisemassa maisemassa.

Jupiter ja Saturnus 8.8.2020 klo 0.40. Kamerana Canon EOS 6D, 61 mm, aukko f/5,6, valotusaika 4 s, ISO 3200.
Kuva: Antti Taskinen.

Markku Siljama kuvasi kolmen taivaankappaleen kohtaamisen Jousimiehen tähdistössä 26.8.2020 Mäntyharjulla. ”Hankala kuvaussuunta matalalle etelähorisonttiin, ja Kuu oli jo laskemassa puiden taakse. Kuun punertava kehä johtuu kuvaamisesta sumuisen pellon yli.”, hän mainitsee havaintokertomuksessaan.

Kolmen taivaankappaleen kohtaaminen 26.8. klo 23.08. Kamera Canon EOS 1100D, 49 mm, aukko f/5,6, valotusaika 10 s, ISO 800. Kuvassa näkyy hienosti myös Jousimiehen tähtiä. Kuva: Markku Siljama.

Syksyä kohti mentäessä huomasi kaasujättiläisten lähestyvän toisiaan niiden samalla laskiessa yhä aiemmin.

Läheneviä planeettoja kuvasi Petri Martikainen 19.11.2020 alkuillasta Juvalla. Mukaan pääsi jälleen kerran myös Kuu.

Kuu, Jupiter ja Saturnus kuvattuna 19.11.2020 klo 16.53. Nikon Coolpix P900, 125 mm, aukko f/4,0, valotusaika 1 s, ISO 1600. Kuva: Petri Martikainen.

Joulukuun alussa, etäisyyden ollessa hieman yli yhden asteen, usealla havaitsijalla olikin kamera jo valmiina konjunktiota odotellessa.

Markku Siljama kertoo havainnostaan 7.12.2020 iltapäivällä seuraavaa:

”Kaksi jättiläisplaneettaa, Jupiter ja Saturnus, lähestymässä toisiaan aurinkokunnan toisella puolella. Klo 16 aikoihin alkoi näkyä Jupiter pienenä pisteenä ja puolta tuntia myöhemmin selvästi.

Kuvassa Jupiter on kirkkaampi oikealla ja Saturnus himmeämpänä vasemmalla. <…> Sää oli selkeä, pari astetta pakkasta ja kylmä etelätuuli suoraan järveltä.”

Jupiter ja Saturnus 7.12.2020 klo 16.37. Canon EOS 1100D, 55 mm, aukko f/5,6, valotusaika 2 s, ISO 800. Kuva: Markku Siljama.

Samoihin aikoihin oli liikkeellä myös Veikko Mäkelä Helsingissä:

”Kun tuli pitkästä aikaa selkeä ilta, piti käydä kurkkaamassa, mitä Jupiterille ja Saturnukselle kuuluu. Piipahdin ulkona ensin klo 16 maissa. Aluksi en tahtonut löytää planeettoja, mutta etsin aluksi väärästä suunnasta. Sitten löytyivät kiikarilla helposti. Jupiter näkyi paljain silminkin. <…> Välimatkaa planeetoilla oli vielä reilut 1,5°.”

Saturnus ei tarttunut kännykameran kennolle, joten hän teki kiikarin näkökentästä havainnepiirroksen valokuvan avulla 7.12.2020 klo 16.27. Hieman myöhemmin havaitsemassa ollut Vesa Puistovaara Porista onnistui saamaan kuvaansa myös ISS-avaruusaseman liikkeen iltahämärissä!

Myös seuraava ilta hämärtyi selkeänä. Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivänä Kari Helander kuvasi lähestyvää konjunktiota. Hänen kuvassaan näkyy selvästi myös Jupiterin kuut kauniina helminauhana. Vasemmalla puolella Jupiteria on Europa, oikealla näkyvät Io, Ganymedes ja Callisto.

Antti Lampio Kontiolahdelta sai samantapaisen havainnon puolisen tuntia aiemmin. Kuvassa erottuu Jupiterin kuiden lisäksi myös Saturnus hieman kiekkomaisena. Renkaat ovat selvästi halunneet mukaan kuvaan!

Veikko Mäkelä kertoo Helsingissä kelin olleen edellistä iltaa parempi ja myös Saturnuksen erottuneen paljain silmin hienosti. “Tämä saattoi jäädä viimeiseksi mahdollisuudeksi nähdä kohtaaminen, myöhemmät päivät ovat olleet pilvisiä.”, hän kommentoi.

Planeettakaksikko Viikinrannan taivaalla Helsingissä 8.12. 2020 kello 16.45 . Kamera: Nikon D7000, 90 mm, aukko f/8, 6 s, ISO 400. Kuva: Veikko Mäkelä.

Lähestyvää kohtaamista oli havaitsemassa myös Mika Yrjölä. Hänen kuvansa on otettu kello 17.28 Espoossa. Havaintokertomuksessaan hän pelkää pahinta sään puolesta:

”Vaikka Jupiterin ja Saturnuksen näennäinen etäisyys tuleekin lähiviikkoina vähenemään vielä reilusti nykyisestä, piti jo vähän käydä mallailemassa sopivia kuvauspaikkoja ja samalla vaivalla ottaa yksittäinen kuva siltä varalta, että sää trollaisi useamman viikon pilvisellä jaksolla.”

Jupiter ja Saturnus lähestymässä toisiaan 8.12.2020 klo 17.28. Canon EOS 5D Mark IV, Sigma 50 mm, aukko f/1,4,
valotusaika 13 s, ISO 200. Kuva: Mika Yrjölä.

Ah ja voi, Suomen sää näytti ikävää puoltansa melkoisella pilvisyysjaksolla. Seuraava viikko olisi mitä lupaavin lähenevien planeettojen seuraamiseen, mutta sääennuste ei luvannut kovin hyvää. Ja pilvinen jakso tuosta tulikin.

Silloin tällöin kuitenkin pilvipeite rakoili. Timo Alanko sai kuvattua planeetat 14.12. Vaasan Gerbyssä, jossa planeetat olivatkin sopivasti pilviverhon reunalla. Jupiter erottui paljain silmin, valokuvaan kuitenkin tuli myös Saturnus mukaan iloisena yllätyksenä. ”Eivät ne niin kovin lähellä toisiaan vielä olleet. Polttoväliä lienee tuolla telejatkekokoonpanolla reilut 800 mm.”, hän kirjoittaa. Etäisyyttä näillä kahdella planeetalla oli silloin vajaa aste, hieman vähemmän, kuin kaksi kertaa Kuun halkaisija.

Jupiter ja Saturnus Vaasassa pilviverhon reunalla 14.12.2020 klo 16.00. Kuva: Timo Alanko.

Planeetat olivat toisistaan puolen asteen (eli yhden Kuun läpimitan verran) etäisyydellä torstaina 17.12. Lupaavasti näytti siltä, että jo varsin lähekkäin olevat planeetat voisikin nähdä taivaalla! Eteläisesssä Suomessa pilvipeite hetkiseksi rakoili päivällä, mutta ilo jäi lyhytaikaiseksi. Sen sijaan pohjoisemmasta Suomesta havaintoja saatiin.

Pekka Kangas Kiimingistä tarkkaili planeettoja vielä melko vaalealla taivaalla 17.12. klo 15.15–15.50 ja sai kuvattuakin kohteen. Hän kertoo: ”Tiukille meni, mutta sää selkeni juuri ajoissa <…> Saturnuksen erotti paljain silmin vain vaivoin, kun magnitudi oli +1.28 luokkaa.”

Lähikuvaa on pinottu useammasta raakakuvasta ja siinä on täysikokoisena havaittavissa Saturnus hieman kiekkomaisena. Myös kaksi tai kolme Jupiterin kuuta erottuu juuri ja juuri kuvasta, vaikka kiikarilla ne olivat visuaalisesti jääneetkin näkymättä.

Samana iltapäivänä hieman myöhemmin Joni Virtanen Kokkolasta sai kuvan parivaljakosta.

Jupiter ja Saturnus 17.12.2020 Kokkolan taivaalla klo 16.21. Kamera Nikon D800, 240 mm, aukko f/5,3, valotusaika 1/13 s, ISO 1600. Kuva: Joni Virtanen.

Hetkellisen selkenemisen myötä sai lähestyvää kohtaamista kuvattua myös Jouni Ikonen Muhoksen taivaalta. Mukaan pääsi myös laskemassa oleva Kuu tuomaan mittakaavaa. Planeettakaksikko on kuvassa mukavasti oikeassa yläreunassa.

17.12. raportoi kohtaamisesta myös Iines Sillman Suomussalmelta ja Lila Patrikainen Oulusta. Ikoselle, Sillmanille ja Patrikaiselle nämä olivatkin heidän ensimmäiset (mutta toivottavasti ei viimeiset!) Taivaanvahtiin raportoimansa havainnot.

Jesse Kyytinen Kempeleeltä huomasi myös vahingossa taivaan hetkisen selkenemisen. ”Saa nähdä jäikö parhaaksi näkymäksi kaksikosta sääennusteiden näyttäessä huonoilta. En ollut varustautunut taivaan selkenemiseen, onneksi nykykännykällä pystyy ihmeisiin pimeässä.”, hän toteaa havaintokertomuksessaan.

Planeetat Suomussalmen taivaalla 17.12.2020 klo 15.58. Kuva: Iines Sillman.

Jupiter ja Saturnus kuvattuna Kempeleellä 17.12.2020 kello 16.38. Huawei P30 telekamera, 3×0,3 sekunnin pino.
Kuva: Jesse Kyytinen.

Peittyminen pilvien takana

Arvelu sään oikukkuudesta itse tapahtuman aikaan oli aivan perusteltua. Torstai 17.12. jäi viimeiseksi selkeäksi illaksi pitkään aikaan ja kun maanantainen Tuomaanpäivä ja talvipäivän seisaus 21.12. koitti, oli koko Suomen taivas pilvien peitossa.

Onneksi sentään pilvikatto ei ollut planeetan laajuinen ja siellä täällä muualla maailmassa kohtaamista saatiin ihailtua. Suomessa ikävä kyllä lähikohtaaminen jäi näkymättä.

Jouluinen yllätys

Ikävä kyllä myös lähipäivät kohtaamisen jälkeen olivat pilvisiä. Jouluaattona 24.12.2020 kuitenkin taivaan pilvisyys repeili osassa maatamme lyhyeksi ajaksi ja muutama onnekas sai havaittua planeettakaksikon niiden ollessa 19 kaariminuutin päässä toisistaan. Taivaanvahtiin saatujen raporttien perusteella pilvipeitteen aukkoja on ollut Turun suunnassa sekä Mäntyharjulla.

Lasse Nurminen huomasi taivaan äkillisen selkenemisen Turussa. Havaintoaikaa oli tunnin verran kello 16.25-17.20. Jupiterin kuut (järjestyksessä Io, Europa, Callisto ja Ganymedes) ovat päässeet myös mukaan kuvaan.

Jupiter ja Saturnus Turussa 24.12.2020. Kuva: Lasse Nurminen.

Matti Helin Liedosta sai myös kaksikon bongattua aattoiltapäivän hämärässä klo 16.40-17.00. Hän kertoo:

“Kun pukki oli käynyt, kurkkasin takaikkunasta. Siellä odottikin yksi joululahja lisää. Taivas oli lähes pilvetön. Nappasin muutaman kuvan ja jatkoin varsinaisten pakettejen availua.

Menin kohta uudelleen ulos, mutta taivas olikin umpipilvessä. No, saa olla tähänkin tyytyväinen. Hyvää joulua! “

Jupiter ja Saturnus kuvattuna Liedossa jouluaattona kello 16.47. Kamera: Nikon D750, 600 mm, aukko f/6,3, aika 1/20s, ISO 2200. Jupiterin kuiden lisäksi erottaa myös Saturnuksen renkaat. Kuva: Matti Helin.

Mäntyharjulla lyhytaikaisen raon pilvipeitteessä havaitsi Markku Siljama. “Pieni rako pilvissä ja siellä ne oli – Jupiter ja Saturnus. Jupiter on jo kurvannut ohi Saturnuksesta. Rako pilvissä kesti alle puoli tuntia ja sitten olivat jo pilvet päällä.”

Jupiter ja Saturnus kurkkasivat pilvenraosta Mäntyharjulla jouluaattona kello 16.43. Kamera Canon EOS 1100D, 55 mm, aukko f/5,6, valotusaika 1 s, ISO 800. Kuva: Markku Siljama.

Joulupäivänä planeettojen etäisyys toisistaan oli vielä alle puoli astetta. Joulupäivän taivas oli myös pilvinen, mutta Toni Veikkolainen onnistui näkemään ja kuvaamaan kaksikon pilvien raosta Järvenpään taivaalla. Hän kirjoittaa havaintokertomuksessaan:

“Hauraat mahdollisuudet planeettakonjunktion näkemiseen ja kuvaamiseen jo jouluaattona olivat valuneet vielä sulana virranneeseen Keravanjokeen, mutta joulupäivänä onnistuminen viimein koitti. Hieman neljän jälkeen tajusin matkalla roskakatokselle, että pilviaukko on tulossa. Siispä jätehuollon jälkeen suuntasin kameran kanssa läheiselle pellolle ja odotin kärsivällisesti, että pilvipeitteen repeämä oli viimein oikeassa paikassa.

Jupiteria ei kirkkautensa vuoksi voinut olla heti huomaamatta paljain silmin, mutta Saturnus oli huomattavasti hankalampi. Onnistuin kuitenkin senkin näkemisessä, kun tajusin planeettojen olevan toisistaan noin täysikuun mitan päässä. Kuvassa planeetat muodostivat hienon parin Etelä-Järvenpään horisontin ylle.

Kädet olivat ehtineet jo muuttua hieman kohmeisiksi mutta kannatti silti lähteä kuvaamaan! Ruokakin maistui onnistuneen havaintoretken jälkeen varmasti paljon paremmalta kuin olisi muuten maistunut.”

Jupiter ja Saturnus Järvenpään taivaalla 25.12.2020 kello 16.36. Kamera: Nikon D3200 + Samyang 85 mm, aukko f/1,4, aika 1/250 s, ISO 800. Kuva: Toni Veikkolainen.

Onneksi olkoon kaikille mainion jouluisen yllätyksen saaneille ja kaksikon vielä hyvinkin lähekkäin taivaalla nähneille!

Lisää havaintoja ja havaintokertomuksia lähestymisestä löytyy Taivaanvahdista.

Linkit

Kohtaamisen havainnot Taivaanvahdissa
Jouluaaton havainnot kohtaamisesta Taivaanvahdissa

Lähteitä ja lisätietoa

Kohta koittaa vuoden 2020 suuri konjunktio – Jupiter ja Saturnus lähestyvät toisiaan. Tähdet ja Avaruus, 14.12.2020.
Jupiter ja Saturnus kohtaavat taivaalla 21.12. Ursa, 14.12.2020.
Ojanperä, J., 2020. Jupiterin ja Saturnuksen harvinainen lähikohtaaminen joulukuussa 2020. Zeniitti, 9.12.2020.
Great conjunction. Wikipedia.
Triple conjunction. Wikipedia.
Haasola, N., 2002. Wise Men Guided by a Star. Universitas Helsingiensis, Winter issue 2002.
Oja, H.,2013. Aikakirja 2013, s. 162-163. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, Helsinki.
Helin, P., 2015. Oliko Jupiter Betlehemin tähti? Rauhan Tervehdys, 16.12.2015.
Liljeström, A., 2013. Joulun tähden jäljillä. Otsikon takana, 20.12.2013.
Carter, J. & Lawrence, P., 2020. Great Conjunction of Jupiter and Saturn, 21 December 2020. BBC Sky at Night Magazine, 18.12.2020.
Suominen, M. & Pekkola, M., 2020. Jupiter ja Saturnus kohtasivat – Suomen sää ei suosinut. Tähdet ja Avaruus, 21.12.2020.