Paula-Christiina Wirtanen:

Helmikuussa 2021 tulee täyteen 50 vuotta Apollo 14:n laskeutumisesta Kuuhun Fra Mauron alueelle. Tämä artikkeli kertoo siitä, miksi alue valittiin lennon kohteeksi ja miltä se näyttää harrastajan kaukoputkella katsottuna.

Zeniitissä 3/2020 muisteltiin Apollo 11:n matkaa ja ihmisen ensimmäistä laskeutumista Kuun pinnalle sekä kerrottiin havaitsijan kannalta kiinnostavista kohteista laskeutumisalueen lähellä. Tottahan toki ketä tahansa kuuhullua kiinnostaa nähdä kaukoputkella alue, missä Neil Armstrong otti kuuluisan pienen askeleensa ihmiselle, mutta jättiharppauksen ihmiskunnalle!

Muut Apollo-lennot ja niiden astronautit ovat suurelle yleisölle vähemmän tuttuja, mutta se ei suinkaan tarkoita niiden olleen vähemmän merkityksellisiä. Myöhemmillä Apollo-lennoilla Kuussa vietettiin pidempiä aikoja ja kuukävelyitä tehtiin laajemmalle. Koska lennot suuntautuivat myös erilaisille alueille Kuussa, saatiin erilaisia kuuperänäytteitä ja uutta tutkimustietoa.

Jo vuonna 1969 tapahtui toinen lento, kun Apollo 12 laskeutui Oceanus Procellarumiin. Tämän lennon 51-vuotispäiviä saimme viettää marraskuussa ja mediahuomio oli jo aikoinaan paljon ensimmäistä laskeutumista pienempää. Ensimmäiset ajatukset Apollo-ohjelman lakkauttamisestakin alkoivat tuolloin olla jo ilmassa: olihan Yhdysvallat voittanut avaruuskilpailun jo poliittisesti, vaikka tieteellisessä tutkimuksessa paikan päällä oltiin vasta alussa.

Kuluneena vuonna emme päässeet juhlistamaan yksiäkään viisikymppisiä Kuuhun laskeutumisen osalta, koska vuoden 1970 ainoa lento, Apollo 13, ei laskeutunut Kuuhun.

Apollo 13 -lentoa pidetään usein epäonnisena matkalla tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. Huoltomoduulin happisäiliö räjähti kesken lennon, jolloin sähkön ja hapen saanti komentomoduuliin katkesi. Tuon verran huonoa onnea siinä olikin. Todellisuudessa Apollo 13 oli hyvin onnekas, koska onnettomuus olisi voinut tuhota koko aluksen. Miehistö saatiin takaisin Maahan hengissä ja terveinä heidän käyttäessään kuumoduulin sähkö- ja happivaroja paluumatkaan. Tarkoituksena oli laskeutua tutkimaan Fra Mauron aluetta, mutta laskeutumisesta oli kuitenkin luovuttava. 

Apollo 13 onkin luultavasti tunnetuin lento Apollo 11:n ohella siihen liittyvän dramatiikan takia, onhan aiheesta tehty näyttävä elokuvakin.

Apollo-ohjelmaa kuitenkin jatkettiin ja seuraava lento, Apollo 14, lähti matkaan 31. tammikuuta 1971 – määränpäänään Apollo 13:lle suunniteltu alue, Fra Mauro. Kuuhun laskeutuminen tapahtui 5. helmikuuta ja silloin onkin aika juhlia taas viisikymppisiä! 

Tällä kerralla juhlistammekin paitsi kertomalla tästä lennosta myös tutustumalla laskeutumisalueeseen kaukoputken avulla sekä katsomalla, mitä kaikkea tavalliselle havaitsijalle sieltä on nähtävissä. Tervetuloa mukaan matkalle!

Fra Mauron alueen sijainti Kuussa. Kartta: Virtual Moon Atlas / LRO WAC / P.C. Wirtanen.
Napsauttamalla saat artikkelin kartat ja kuvat suuremmiksi.

Laskeutumisalue Imbriumin heitteleillä

Fra Mauron alueen valintaan kohteeksi vaikutti Mare Imbriumin syntyhistoria. Imbriumin allas on syntynyt protoplaneetan törmäyksestä Kuuhun 3,8 miljardia vuotta sitten, niin sanotun myöhäisen pommituksen aikana. Fra Mauron taas oletettiin syntyneen Imbriumin altaan aiheuttaman iskun heitteleistä. Niinpä tärkein tavoite lennolla oli hakea näytteitä tältä alueelta. Niiden toivottiin olevan heitteleitä pintakerrosta syvemmältä, kenties jopa kymmenien kilometrien syvyydestä. Tältä alueelta Apollo 12:n jättämät seismometrit havaitsivat myös kuunjäristyksiä, joten ei muuta kuin paikan päälle tutkimaan! 

Laskeutumisalueen ”maamerkiksi” valittiin nuori ja selväpiirteinen kraatteri, jolle astronautit olivat antaneet nimen Cone. Sen läpimitta on noin 330 metriä. Kraatterin avulla laskeutumisalueelle olisi helppo suunnistaa kuumoduulista käsin.

Tällä kertaa laskeutuminen ylängölle onnistui, vieläpä varsin lähelle suunniteltua paikkaa. Apollo 14:n laskeutuminen Kuuhun oli Apollo-ohjelman tarkin kuumoduulin tutka- ja tietokoneongelmista huolimatta. Apollo 14 onnistui muutenkin tehtävässään tuoden mukanaan Maahan lähes 43 kg kuukiviä. Ne osoittautuivat analyysissä sopivan ikäisiksi ja, kuten uskottiinkin, olivat Imbriumin heitteleitä.

Sittemmin teoria myöhäisestä pommituksesta on ollut myös kritiikin kohteena, ja Imbriumin altaan heitteleiden epäillään saastuttaneet kaikki Apollo-laskeutumisalueet. Toistaiseksi lopullinen totuus on vielä ratkaisematta ja lisätietoon tarvittaisiinkin uusia kuunäytteitä.

Uusien näytteiden osalta tulevaisuus näyttää onneksi valoisammalta kuin aikoihin. Apollo-ohjelman jälkeen kuunäytteitä Maahan oli saanut edellisen kerran Neuvostoliitto Luna 24 -luotaimellaan vuonna 1976, mutta joulukuun puolivälissä kulunutta vuotta Kiinan miehittämätön Chang’e-5 -luotain onnistui tehtävässään ja Kuusta saatiin uusia näytteitä tutkittavaksi yli neljän vuosikymmenen tauon jälkeen! Vaikka miehittämättömien alusten Maahan lähettämät näytteet ovat määrältään Apollo-lennoilta saatuja vähäisempiä, niin uudet näytteet ennestään tutkimattomalta alueelta joka tapauksessa merkittävä asia.

Apollo 14:n miehistö

Apollo 14:n komentomoduulin nimenä oli Kitty Hawk, joka on tätä nykyä esillä Kennedyn avaruustutkimuskeskuksessa. Kuumoduulin nimenä oli Antares. Kolmihenkisen miehistön komentajana toimi Alan B. Shepard Jr. (18.11.1923–21.7.1998), komentomoduulin pilottina Stuart A. Roosa (16.8.1933–12.12.1994) ja kuumoduulin pilottina Edgar D. Mitchell (17.9.1930–4.2.2016). 

Roosalle ja Mitchellille tämä olikin heidän ainoa avaruuslentonsa, mutta varmasti sitäkin ikimuistoisempi.

Alan Shepard oli tullut jo tunnetuksi ensimmäisenä avaruudessa käyneenä yhdysvaltalaisena ja toisena avaruudessa käyneenä ihmisenä. Hänen ensimmäinen avaruuslentonsa, Mercury-Redstone 3, tapahtui 5.5.1961, 23 päivää Juri Gagarinin lennon jälkeen. Shepardin oli tarkoitus osallistua myös myöhemmille Mercury- ja Gemini-lennoille, mutta hänellä todettiin Ménièren tauti ja hän joutui jäämään pois lennoilta. Sisäkorvaan tehdyn leikkauksen jälkeen vuonna 1969 hän sai kuitenkin jatkaa Apollo-ohjelmassa.

Alan Shepard oli ainoa Kuun pinnalla kävellyt jäsen Mercury-lentoja varten kootusta seitsenhenkisestä ns. Valiojoukosta, vaikka joitain heistä oli mukana myös Apollo-ohjelmassa. Kuussa hänellä oli mukana myös golfmaila ja kaksi palloa, joten tämä lento muistetaan myös kuugolfin peluusta. 

Miltä alue näyttää kaukoputkessa?

Fra Mauron alue sijaitsee kannaksella Mare Cognitumin itäpuolella. Jo aiemmista Zeniitin artikkeleista tutussa Chuck Woodin Lunar 100 -luettelossa ylänköalue on saanut numeron L67: Fra Mauron ylänkö. 

Alue on parhaiten nähtävissä, kun Kuun ikä on 9–10 päivää uudestakuusta. Tietenkin myös puolikuun ajankohtaa voi käyttää apuna. Tällöin ajankohta on 1–2 vrk puolikuusta.

L67 (Fra Mauron ylänkö), Fra Mauro, Bonpland, Parry, Tolansky, Rimae Parry, Guericke (+H ja D) ja Apollo 14 laskeutumisalue. Kartta: Nasa / ASU / LRO WAC / Quickmap / P.C. Wirtanen.

Itse Fra Mauron kraatterin koko on noin 95 km, joten se on samaa kokoluokkaa Copernicus-kraatterin kanssa. Aivan vieressä, lähes Fra Mauroon sulautuneena, ovat kraatterit Bonpland ja Parry. Bonplandin läpimitta on 60 kilometriä ja Parryn hieman pienempi, 48 kilometriä. Alue voidaan hahmottaa hieman Mikki Hiiren päätä muistuttavana yksityiskohtana ja kraatterit löytää Kuun pinnalta helposti pienelläkin kaukoputkella.

Kraatterit ovat laavapohjaisia, matalia, vanhoja ja varsin kuluneita eikä niillä ole keskusvuorta näkyvillä. Kaukoputkella kyseessä on kuitenkin aika hieno kohde! 

Kraatterien pohjalla voidaan nähdä rilleverkosto, joka tunnetaan nimellä Rimae Parry. Pisin rilleistä halkaisee Parryn lisäksi myös Fra Mauroa ja Bonplania jatkuen lähellä sijaitsevan Tolanskyn (Parry A) alitse kraatterin katkaistessa sen. Se jatkuu kuitenkin vielä pitkälle eteenpäin.

Kraatterien pohjalla on myös pikkukraattereita, joista suurimpien halkaisija on neljän kilometrin luokkaa. 

Varsinainen luettelon kohde L67, Fra Mauron ylänkö, on kraatterista pohjoiseen. Alue on Imbriumin heittelettä. Siellä sijaitsee Apollo 14:n laskeutumisalue. Tarkkaa laskeutumispaikkaa ei Maasta käsin tosin voi erottaa.

Esimerkkihavainnon tarjoaa Jerry Jantunen, joka kuvasi aluetta 24.2.2018 kello 17.57. Kuusta oli tuolloin valaistuna 65 % ja Kuun ikä oli hieman alle yhdeksän vuorokautta. Ajankohta Fra Mauron havaitsemiseen on ollut loistava, sillä kohde on juuri tullut terminaattorin takaa valoisalle vyöhykkeelle.

Valokuvahavainto on tehty Ursan tähtitornin linssikaukoputkella, jonka objektiivi on 135 mm. Tämänkokoisella laitteella yksityiskohtia näkee visuaalisestikin jo runsaasti. Kuvaan on tarttunut myös pikkukraattereita Fra Mauron pohjalta. Hyvissä olosuhteissa suuremmalla kaukoputkella niitä voi yrittää havaita visuaalisestikin. Myös muutama rille erottuu selvästi, samoin kuin ylänköalue. Mikäli haluat tunnistaa rillejä tai pikkukraattereita havainnosta tarkemmin, on linkeissä tarkempi kartta alueesta.

Fra Mauro kuvattuna 24.2.2018 klo 17.57. Laitteistona on ollut RF135/1950 mm (Merz), 2× Barlow, suotimet Baader Contrast Booster & Astronomik L, kamera DMK21AU04. Kuva: Jerry Jantunen.

Toisen esimerkkihavainnon tarjoaa Jef de Wit. Havaintovälineenä hänellä on ollut linssikaukoputki, jossa objektiivin halkaisija on ollut 80 mm. Suurennus on ollut 111-kertainen, mikä onkin tämänkokoiselle putkelle erittäin hyvä. Pääpaino havainnossa on ollut ylängön yksityiskohdissa. Rillejä tai pikkukraattereita ei ole näkynyt visuaalisesti, mutta katseltavaa on ollut silti varsin paljon.

Havainto on tehty 6.4.2017 klo 0.30–1.30 (Suomen aikaa), jolloin Kuusta on ollut valaistuna 72 %.

Fra Mauron ylänkö havaittuna 6.4.2017 klo 0.30–1.30 (Suomen aikaa). Havaitsija: Jef de Wit, Oostkapelle, Alankomaat.

Fra Mauron alueesta eteläkaakkoon, kannaksen kärjessä, kannattaa myös huomata Guericke. Yhdessä Fra Mauron alueen kanssa tämä kraatteri tarjoaa paljon yksityiskohtia sekä valon ja varjon leikkiä keskikokoisella kaukoputkella katsottuna. Reunavallissa on aukkoja, ja satelliittikraatteri Guericke H on kauniisti juuri lounaisen reunavallin sisäpuolella. Toinen helposti Guericken pohjalta erottuva satelliittikraatteri on Guericke D. Kraatterit ovat parhaimmillaan Fra Mauron ollessa juuri vielä terminaattorin pimeällä puolella.

Se toinen laskeutumisalue

Kuun vaiheen tässä vaiheessa voidaan myös kurkistaa Apollo 12:n laskeutumisalueelle, koska se sijaitsee melko lähellä. Lento laskeutui Oceanus Procellarumin alueelle Mare Cognitumista pohjoiseen.

Mare Cognitum, Fra Mauro, Apollo 14:n laskeutumisalue ja Apollo 12:n + Surveyor 3:n laskeutumisalue.
Kartta: Nasa / ASU / LRO WAC / Quickmap / P.C. Wirtanen.

Apollo 12 laskeutui edeltäjänsä tavoin tasangolle, mutta Kuun läntiselle puolelle, jotta myös tuolta alueelta saataisiin näytteitä. Kaukoputkella katsottaessa ei harrastajalle alueella ole mitään varsinaista maamerkkiä paikkaa osoittamaan, mutta ainakin minusta on kiehtovaa ihailla Kuun alueita, joissa ihminenkin on joskus käynyt. 

Apollo 12 laskeutui lähelle huhtikuussa 1967 lähetettyä Surveyor 3 -luotainta, jonka kuntoa myös kuukävelyn aikana käytiin tutkimassa.

Lopuksi

Kun Kuun vaihe on sopiva, himottaisiko katsoa näitä alueita? Ne ovat kiinnostavia ja Fra Mauron ympäristö tarjoaa runsaasti katseltavaa ja ihmeteltävää. Havainnot ovat tervetulleita Taivaanvahtiin, jossa muutkin voivat niitä ihailla. Fra Mauron alueen havaintoja kaivataan sinne vielä enemmänkin. Avaruus.fi -foorumilla voi myös keskustella vapaasti sekä näistä että muista Kuun kohteista ja niiden havaitsemisesta.

Selkeitä ja kirkkaita havaintoilmoja myös vuodelle 2021! Siellä se vanha, tuttu Kuu odottaa edelleen ihmettelijöitä.

Lunar 100 -luettelosta

Mikäli artikkelissa mainittu Lunar 100 -luettelo on entuudestaan vieras, voit tutustua siihen tarkemmin linkkien kautta löytyvistä lähteistä.

Taulukko

L         kohde                        lat (°)    long (°)
L67    Fra Mauron ylänkö    3,6S       17,5W

Kiitokset ja huomioita

Kiitos Veikko Mäkelälle kielenhuollosta ja parannusehdotuksista sekä Jari Kuulalle vinkeistä. Kiitos myös Jerry Jantuselle ja Jef de Witille, joiden havaintoja sain ystävällisesti käyttää tässä artikkelissa.

Artikkelia on täydennetty 18.12.2020 Chang’e-5 -luotaimen osalta.

Karttoja

Tarkempi kartta alueesta. The Lunar and Planetary Institute.
Tarkempi kartta rilleistä. The Lunar and Planetary Institute.
Laskeutumisalueen kartta, johon merkitty myös avaruuskävelyt. The Lunar and Planetary Institute.

Linkkejä

Wirtanen, P.C., 2020. Mare Tranquillitatis – rauhallisuuden tukikohta. Zeniitti 3/2020.
Wood, C.A., 2012. The Lunar 100. Sky & Telescope.
Wirtanen, P.C., 2019. Lunar 100 – kuukohteiden Messierin luettelo. Zeniitti 4/2019.
Taivaanvahti
Avaruus.fi -foorumi > Kuu

Lähteitä ja lisätietoa

Öhman, T., 2019. Apollo 12 Myrskyjen valtamerellä. Hieman Kuusta, 26.11.2019.
Apollo 13 Motto: Ex Luna, Scientia. Latin 2 Everyday, 13.9.2019.
Uri, J., 2020. 50 Years Ago: Three Months Until Apollo 14. Nasa.
Apollo 14 Mission: Landing Site Overview. The Lunar and Planetary Institute.
Öhman, T., 2020. Hiipuuko myöhäinen pommitus? Hieman Kuusta, 27.5.2020.
Öhman, T., 2016. Ed Mitchell (1930–2016). Hieman Kuusta, 6.2.2016.
Alan B. Shepard, Jr. Encyclopædia Britannica.
Freudenrich, C., 2001. How Project Mercury Worked: The Right Stuff. HowStuffWorks, 4.5.2001.
Fra Mauro. The Moon-Wiki.
Wood, C.A., 2005. Buried and Textured. Lunar Photo of the Day, 7.5.2005.
Garfinkle, R.A., 2020. Luna Cognita. Volume 2, s. 14–32, 14–33, 14–34. Springer, New York.
Apollo 12 and Surveyor 3. Nasa.

Mies nimen takana

Paula-Christiina Wirtanen:

Fra Mauro oli venetsialainen munkki ja kartografi, joka eli noin 1400–1464. Mauron elämästä tiedetään varsin vähän. Nuorempana hän työskenteli sotilaana ja kauppiaana pääsääntöisesti Lähi-idän alueella ennen siirtymistään luostariin kartografiksi. Hän on tullut tunnetuksi maailmankartastaan, joka edusti oman aikansa parasta tietoa.

Karttaa laatiessaan Fra Mauro täydensi tietämystään merimies ja kartografi Andras Biancholta saamillaan tiedoilla ja sai karttansa, ”mappa mundin”, valmiiksi vuoden 1450 paikkeilla. 

Lopullinen kartta on varsin suurikokoinen, 2,4 metriä kanttiinsa. Kartan kehys on kullattua puuta ja itse kartta on tehty laadukkaalle pergamentille. Ilmansuunnat kartassa ovat sikäli erikoiset, että etelä on asetettu ylöspäin. Syitä tähän on pohdittu. On mahdollista, että hän oli tottunut etelän asemoimiseen ylös työskennellessään Lähi-idässä, koska silloiset arabien kartat esittivät maailman näin. Ratkaisu on saatettu tehdä myös siksi, että tuon ajan kompassien neulat osoittivat kohti etelää. 

Kartan reunoille oli sisällytetty tietoa Maasta ja aurinkokunnasta. Vasemman yläkulman kaavioon oli piirretty silloinen ptolemaiolainen (maakeskinen) maailmankäsitys: Maa on aurinkokuntamme keskellä ja taivaanpallo koostuu useammasta sisäkkäisestä kehästä, jotka liikuttavat taivaankohteita. 

Oikeassa yläkulmassa oli klassiset alkuaineet (maa, ilma, tuli ja vesi) ja tarkempi kuvaus Maasta itsestään oli merkitty oikeaan alakulmaan. Tuon perusteella Maa oli tietenkin pallo, mutta sen toista puoliskoa peitti ainoastaan valtavan suuri meri, koska Amerikan mannerta ei tuolloin vielä tunnettu. Myös pohjoisnapa oli merkitty, samoin ekvaattori ja kääntöpiirit. Maapallon ympärysmitta oli kuitenkin arvioitu liian pieneksi.

Vasempaan alakulmaan oli sijoitettu Eedenin puutarha, jonka Fra Mauro sijoitti maapallon ulkopuolelle.

Itse kartta pyrki antamaan myös mahdollisimman paljon tietoa silloin jo tunnetusta maailmasta. Esimerkiksi Skandinaviassa kerrottiin asuvan pitkiä ja vahvoja ihmisiä – sekä tietenkin jääkarhuja! Nimeltä tunnettiin ruotsalainen Pyhä Birgitta.

Portugalin kuningas Alfonso V tilasi maailmankartasta kopion prinssi Henrik Purjehtijalle. Tämä Henrikille lähetetty kopio on kadonnut aikojen saatossa, mutta alkuperäinen on tallessa Museo Correrissa Italian Venetsiassa Pyhän Markuksen aukion vierellä.

Fra Mauron maailmankartta, tässä käännettynä pohjoinen ylöspäin. Kuva: Wikimedia Commons / Piero Falchetta.

Lisätietoa

Kessler, A., 2017. The 15th-Century Monk Who Crowdsourced a Map of the World. Atlas Obscura, 3.4.2017.
Fra Mauro Map. Wikipedia.
Garfinkle, R.A., 2020. Luna Cognita. Volume 2, s. 14–33, 14–34. Springer, New York.