Illalla 23.8.2020 ukkosti lounaisilla merialueilla. Niitä seurasi Laitilasta käsin Pirjo Koski:
Hieman liian kauas jäivät salamat tällä kertaa, mutta siitä huolimatta oli sairaan komea reissu! Aluksi piti yrittää ennakoida ukkospilvien suunta, sadealueet ja mahdollisten uusien välkehtijien syttymisalueet. Nuo kaikki onnistuivat ihan jees, mutta… Se ukkonen. Se pääosan esittäjä. Se, joka jäi lopulta odotettua valjummaksi ja lopulta meille näkyvä ukkostava alue pieneni kuin pyy maailmanlopun edellä. Kuvallisesti ei ehkä parasta settiä, koska kuvattavat kohteet olivat kaukana, mutta visuaalisesti ne olivat erittäin vaikuttava.
Komeinta koko hommassa oli se, että tämän reissun suunnittelu ja toteutus onnistui! Nähtyjen salamien määrä oli erittäin runsas. Ensin arvioimme määräksi noin 60, mutta sitten muistimme, että kappas, nähtiinhän me vielä Lapin ja Porin välkkeet eli…ehkä 80 kalevantulta ja elosalamaa yhteensä. Huisaa! Kuvien laatu ei ole kummoinen, salamoiden kaukaisuudesta johtuen.
Tämä oli yksi upeimmista seteistä mitä olen nähnyt. Edellisestä meriukkosesta on kulunut kymmeniä vuosia, joten oli aikakin nähdä sellainen pitkästä aikaa.
Seurailin tutkasta sadealuetta, joka punertui hyvää tahtia. Päätimme käydä puolison kanssa katsomassa tilannetta peltosuoralta. Kertavilkaisu vakuutti sen, että kohta sataa, sateen jalka kasvoi silmissä. Kun jyrinä alkoi ajoimme läheiselle ladolle. Pilvietä kumusi matalaa murinaa, mutta mitään ei sateen seasta näkynyt. Muutama pilvisalama välkähti ja sadealue saavutti ladon. Sade osui peltikattoon voimalla ja bunkkerimainen lato kaikui kunnolla ukkosen möristessä ulkona.
Sade loppui ihan yhtä äkkiä kuin alkoikin. Seurasimme pilvien hajoamista ja sitten hahmottui vyörypilvi, joka oli suoraan havaintopaikan yläpuolella.
Vyörypilvi 25.8.2020 Kuva: Pirjo Koski
Ryhdyiun sitä sitten kuvaamaan, sateenkaarikin ilmaantui. Vyöryn jatkettua matkaansa ja alapilvien haihduttua oli taivaalla parkeissa kummajainen, todella erikoisen näköinen pilvi, joka näytti pyörivän.
Puoliso otti timelapsea minun viihtyessäni kameran takana ja kännykän tiedotteita vilkuillen.
Video: Riku Poskiparta
Kului muutamia minuutteja, niin pilvi alkoi hajoamaan. Sadetta ei tullut kuin pari tippaa. Jyrinää kuului, mutta suuntaa oli hankala sanoa, koska sitä oli kuulunut vaimeasti taustalla melkein koko ajan. Komea vyörypilvi, ehkä näyttävin omalle uralle.
Pari yötä vyörypilven jälkeen oli vuorossa linnunrata:
Uudessakaupungissa Lepäisillä linnunrata näkuu upeasti. 28.8.2020 yönä onni suosi kuvaajia ja kuviin tarrautui linnunradan lisäksi komea ilmahehku! Jo pelkkä ajomatka Lepäisille osoittautui seikkailuksi.
Ajomatkalla erään tiukan mutkan jälkeen näimme tiellä jotain ylimääräistä, pysäytimme auton ja hämmästys oli suuri. Keskellä tietä oli kolme supikoiraa ja peura sellaisissa asetelmissa, että näytti siltä kuin niillä olisi ollut kokoontuminen tai ainakin jokin yhteinen tiivis puheenaihe. Peura hävisi tieltä ensimmäisenä varsin verkkaisesti, mutta supikoiria saikin odottaa. Lopulta ne lyllersivät, kylläkin hyvin hitaasti kaikki eri suuntiin.
Paluumatka sujui kohtalaisen tylsästi eli ei suurempaa draamaa, vain muutama supikoira lisää.
Kesä taittui syyskuuhun. 5.9.2020 Pirjo Koski kuvasi jälleen ukkosta.
Tarkkailin lupaavan näköistä sadealuetta ja sen saapumista lännestä. Sadealueiden muuttuessa vihreän keltaisista oranssiksi säntäsin ovesta ulos, huikkasin miehelle “määmeennyt” ja samalla tavaroita autoon tunkiessani kuulin jo etäistä jyrinää. Ampaisin nopeasti liikkeelle. Sadealueen ei pitäisi pilata kuvaamista tänä yönä, sen sijaan pilvikartta näytti huonolta. Auton valoissa näkyi toinenkin alkava ongelma, ilman kosteus ja viilenevä ilma muodostivat sumumattoja. Otin suunnan kohti aukeaa ja latoja,
Samassa pohjoisen-koillisen -idän pilviketju ryhtyi välkkymään. Ne välkkyivät epätasaisesti ja jääden aavistuksen liian kauas.Voi pahus, ajattelin. Valotukset eivät tahtoneet osua kohdilleen ja salamointirytmiin ei näin ollen päässyt. Lopulta kyllästyin veuhtomaan ylipitkiä valotuksia porin suuntaan, salamoiva pilvi jäi zoomattunakin liian kauaksi ja kokemuksesta tiesin ruutujen olevan täynnä kameran kennon rääkkäyksen tuottamaa kohinaa. Harmittelin ääneen hetken, päätin vilkaista sadetutkaa ja näin luoteessa vihreän ja rauhallisen sadealueen, jonka suuntaan käänsin kameran. Yritin arvioida, miten kaukana salama lyö jos se lyö, säädin isoja ja aukkoa ja valotusta kieli keskellä suuta.
Otin testikuvan, pimeässä tehty zoomaus ja sommittelu on edelleen heikko kohtani, joten nyt mentiin epämukavuusalueen ulkopuolelle. Sadealue kävi kartoilla punaiseksi sijaiten haastavimmassa ilmansuunnassa sateen suojan suhteen mikäli räimimään vettä. Pistin sormet ristiin ja kameran ottamaan toista testikuvaa. Valotuksen puolivälissä välähti!
Ensimmäisiä ruutuja ja heti saalista. Kannatti tosiaan dumpata koillisen suunta. Lounaan suunnilla alue oli aktiivinen hyvin vähän aikaa, n. 10 minuuttia, mutta sekään ei salamoinut tasaisesti kuvien jäädessä muutamaan ruutuun. Muutama pitkä pilvisalama näkyi ja yksi oikein mukava ja kauan odotettu kuva toteutui!
Kosteus oli suuri ja lopussa nousi tuttu kunnon rannikon sumu, joka ei pettänyt taaskaan vaan saapui lähes yhtä täsmällisesti kuin veroilmoitus. Linssi huurtui kunnolla ja siihen oli hyvä lopettaa sen öinen urakointi.
Hyvä reissu, todella hyvä. Ja ei muuten satanut koko aikan!
Toni Veikkolainen kuvasi kuplasumun Artjärvellä 20-9-2020.
Kassiopeian kuuluisa Kuplasumu valikoitui kohdesurffailun päätepisteeksi. Kohteen himmeys vaikkapa Kotelosumuun verrattuna yllätti melkoisesti.
Kuva: Toni Veikkolainen. Alluna RC16, C415/3320, Moravian G4-16000, suotimilla L, R, G ja B kaikilla 8 x 120 s, 20 x bias, 20 x dark, 5 x flat, 2x binnaus, kuvaa hieman rajattu
Kirsi Selus Kouvola 21.9.2020
Mökiltä lähtiessä huomasin ilmiön jotai pidin sateenkaarina, kunnes kuulin että se onkin haloilmiö. Näkyvissä oli ensin kaksi kaarta, mutta kuvaa katsoessa huomasin niitä olevan neljä
Kuva: Kirsi Selus
27.-28. ja 28-29.9.2020 välisinä öinä näkyi Suomen eteläisiä osia myöten kaunis revuntulinäytelmä. Laitilassa tulien saapuminen ei jäänyt huomaamatta:
Hyvän sään vallitessa ja revontuliarvojen ollessa vähintääkin kohtuullisia, päätimme puolison kanssa lähteä käymään Pyhärannassa. Tämä reissu oli hieman erilainen kuin muut, ehdimme tekemään tulet, syömään eväät ja juomaan kahvit ennenkuin itse äksöni alkoi.
Istuskelimme rauhassa ja seurasimme kaaren vaivihkaista nousua. Sitten kaareen ilmaantuu kuin tyhjästä säde. Ja sen perään toinen. Nyt tuli kiire. Ylhäällä kalliolla pitäisi jo olla. Pomppasimme ylös ja säntäsimme varusteiden kanssa eri puolille louhosta. Olin kiipeämässä kalliolla ylöspäin kohti katsomaani kuvauspaikkaa, kun takaani kuului tuttuakin tutumpi hihkaisu “jaaaaa kaari aktivoituu, juokse!”
Kiirehdin puolijuoksua ylöspäin ja asetin kamera jalustalle. Hieman näytöksen alusta jäi kuvia pois, koska juostessa on vähän hankalaa laukoa…
Revontulinäytös oli lyhyt mutta todella aktiivinen. Pinkki vyö ilmaantui kaaren alaosaan ja oli jälleen todella vaikea kopattava. Näytöksestä parhaiten jäivät mieleen korkeat, miltein zeniittiä hiponeet säteet ja revontulivyön pinkki alareuna. Kannatti lähteä liikenteeseen.
Seuraavana yönä oli jälleen tiedossa revontulia, joten Pyhärantaa kohti. Vaikka Rauman sataman valot tekevät kuvissa todella häijyä, niin parempi sekin kuin odottaa mantereella lähes varmuudella nousevaa sumua. Jo Pyhärantaan ajaessa sumu nousi paksuna peltoaukeilta ja ojista. Paikalle päästyämme emme ehtineet grillaamaan tai edes juomaan sitä kahvia, kuten eilen Eivät ole reissut keskenään veljeksiä. Revontulikaari aktivoitui miltein heti paikalle päästyämme ja huomio kääntyi meillä molemmilla todella dyynimäiseen kaaren yläosaan. Ja samassa tulivat pilvet, kaksi tuntia etuajassa ja kuvausretki päättyi.
Kaksi hyvää iltaa meni Sydänsumun sydänaluetta kuvatessa. Ensimmäisenä iltana otin pelkkää vedyn kapeakaistaa ja toisena iltana kuvasin luminanssin ja värit. Yhteensä sain talteen 10,7 tuntia käyttökelpoista kuvaa.Kuva: Jaakko Asikainen. SW200P, QHY9m, NEQ6 Pro, Baaderin LRGB filtterit, ZWO:n Ha-filtteri. 28x5min Ha, 25x5min L, 25x5min värit.
Melotte 15 on avoin tähtijoukko Perseuksen Sydänsumun keskellä. Sen nuorten ja kirkkaiden superjättiläisten säteily valaisee ympäröivän sumun. Tähdet ovat moin 1,5 miljoonaa vuotta vanhoja ja osa on suunnilleen 50 kertaa Auringon kokoisia.
Kokeilin 5.10.2020 yönä ensimmäistä kertaa havaita eksoplaneettaa ja sehän onnistui yli odotusten. Peräti 521 valovuoden päässä olevaa tähteä, ADS 16402 B (HAT-P-1), kiertää hieman Jupiteria suurempi kuuma eksoplaneetta HAT-P-1b. Planeetan kiertoaika tähden ympäri on vain 4,5 päivää.Otin mukaan reilut 400 kuvaa, kuvien kohdistukset ja kirkkausmittaukset itse kohteesta ja parista vertailutähdestä HOPS-ohjelmalla. Käyrästä näkee hienosti tähden himmentymisen planeetan kulkiessa sen editse.
Jouni Hovi bongasi Turun seudulla myöhäisen ukkospilven takaosissa näyttävät mammatus-pilvet.
Mukavat mammatukset aamukaffen lomassa. Ukkonen oli rysäyttänyt alas piikkiössä salaman ja melkoiset vallit rakeita.
- Mammatuspilvet. Kuvat: Jouni Hovi
Kotiin päästyäni huomasin että ADSL- päätelaite oli päättänyt antautua enkä ihmettele sillä naapurissa asustava äitini oli nähnyt valokaaren lyövän pistorasioista. Kahdessa paikassa jalkautunut salama oli ilmatieteenlaitoksen kommentin mukaan iskenyt jossain Hadvalanmäen ja Hepojoen alueilla.
Planeetta Mars on ollut tänä syksynä erinomaisesti havaittavissa Suomen taivaalla. Toimitus sai hienon kattauksen naapuristamme.
Tapio Lahtinen kertoo 3.10.2020 ottamastaan kuvasta seuraavaa:
Teimme kaverin kanssa täsmäiskun TaUrsan torniin tarkoituksena Marsin kuvaus opposition ollessa lähellä. Raakavideon katselu ei näyttänyt kovin lupaavalta ja pinoamisen jälkeen tulos oli tämä.
Kuva: Tapio Lahtinen
Jari Kankaanpää kuvasi Kauhajoella planeettaa. Kuvista löytyy muun muassa aurinkokunnan korkein vuori
Olympos Mons erottui selvemmin kuin viime kierroksella.Toinen silmiinpistävä albedo oli tumma kraatteri Caralis Fretumin kohdalla. Tumma täplä erottui selvästi luoden vastakohdan Olympoksen vaaleudelle.
Jani Virtanen suuntasi myös kaukoputken kohti ruosteista planeettaa.
Parempien planeettakameroiden puuttuessa käytin nyt opposition aikana aluksi kuukausi sitten kroppikameraa ja toisella kerralla pari viikkoa sitten MFT-kameraa. Pakko oli kokeilla seuraavaksi 17 vuotta sitten käyttämääni Philips 840K-webbikameraa. Sehän ei toiminut suoraan Windows 10-koneessa, joten onnistuin päivittämään sen Philips SPC900-kameran firmwarella ja se lähtikin toimimaan SharpCap + Win 10 -yhdistelmällä! Havaintoyö oli melko selkeä, mutta kosteutta oli taas riittämiin, ja lämpötila laski muutamassa tunnissa 6:sta nollaan asteeseen. Ennenkuin kaikki pinnat olivat ehtineet jäätyä, sain kuin sainkin hyppivästä Marsista muutamia minuutin pituisia avi-videoita. Tässä yksi käsiteltynä PIPP:illä, Astrostakkertilla, Registaxilla ja Lightroomilla.
Mars. Kuva: Jani Virtanen
Mars on vain noin 80 pikseliä halkaisijaltaan, mutta jotain siitä sentään erottaa. Keskimeridiaani 35 astetta.
Jerry Jantunen kuvasi Mars-planeetan hienoissa olosuhteissa, vaikkakaan alku ei luvannut hyvää.
Tihkusateessa Kaivopuistoa kohti tallustellessa oli usko Ilmatieteen laitokseen vähällä horjua. Ennustus kuitenkin kävi toteen ja taivas selkeni vähän ennen keskiyötä. Lisäbonuksena oli yksi syksyn parhaista seeingeistä.
Pääkuva on pinottu 1,5x drizzlellä videosta, joka on kuvattu klo 1.02-1.04. Toisessa versiossa se on pinottu ilman drizzleä. Oman läppärini pikkunäytöllä drizzletettyä versiota on mukavampi katsella, mutta isommalla näytöllä toinen versio lienee parempi. Kolmas kuva on kuvattu klo 23.53-23.56, se ei kestänyt drizzleä omalla näytöllänikään.
Kuva: Jerry Jantunen
Kuva: Jerry Jantunen
Vasemmalla on Sinus Meridiani kiertymässä meistä poispäin samalla kun oikealla Solis Lacus ja Valles Marineris tulevat paremmin näkyviin. Oikealla reunalla ovat Tharsiksen tulivuoret, joista Ascraeus Mons (tai mahdollisesti sen yllä oleva pilvi) erottuu parhaiten klo 1.02 otetussa kuvassa.
Aija Heikkilä kuvasi hienon harvinaisuuden. Jyväskylän taivaalla loistivat 13.10.2020 heijastussateenkaaret:
Päivän kuuropilvien seassa näkyi useasti lyhyitä sateenkaaren pätkiä. Töiden jälkeen kiirehdin kuvaamaan kirkasta sateenkaarta, joka päättikin yllättää iloisesti. Ensimmäisen kerran sain havainnon heijastussateenkaarista. Ei huono päivä ollenkaan.
- Pääsateenkaari, sivusateenkaari, heijastuspää- sekä sivusateenkaaret. Kuva: Aija Heikkilä
21.10.2020 Esa Lahtinen kuvasi erittäin näyttävän sumukaaren. Kaaressa näkyi myös sumukaarelle melko harvinaiset interferenssikaaret.
Aurinko oli noussut jo hetki sitten, pakkanen kiri -9. Harmi, että ainoa kuvausväline oli puhelin.
Kuva: Esa Lehtinen
Samana päivänä Aurinko loi ilmakehän avustuksella toisenlaisia kaaria Kolarissa. Iweta Seppälä kuvasi näyttävän jääsumuhalonäytöksen.
Ilmiö on kuvattu kahden hiihtokeskuksen välissä noin kello 11. Oli puolipilvistä. Halot näkyivät ainakin 5 minuttia ja ehdinkin ottamaan muutaman kuvan sekä pari videota.
Mukana olivat 22° rengas, auringonpilari, sivuaurinko, 22° ylläsivuava kaari, zeniitinympäristön kaari, 46° ylläsivuava kaari. Harvinaisista halomuodoista tallentuivat yläkovera Parryn kaari, yläkupera Parryn kaari, yläprimääri Tapen kaari, aurinkokaari sekä Moilasen kaari.
Syksyinen linnunrata on aina vaikuttava näky. Heidi Rikala havaitsi kotigalaksiamme Ikaalisissa 23.10.2020.
Linnunrataa pääsi jälleen näkemään ja kuvaamaan. Sumua nousi samaan aikaan, kun alkoi hieman pakastaa.
Kuva: Heidi Rikala
24.10.2020 näkyi laajalti revontulia. Perinteisten reposten lisäksi illalla näkyi himmeä SAR -kaari. SAR on punainen kaari, jonka ohessa saattaa välillä näkyä vihreitä läiskiä tai kaaren pätkiä. Ohessa kokoelma illan havainnoista.
Mänttä-Vilppulassa SAR -kaaren kuvasi Jere Kälvi.
Virpi Kaukolan videossa näkyy hienosti SAR -kaaren liikehdintä suhteessa normaaliim revontuliin.
Ennusteet lupailivat revontuliyötä eteläiseenkin Suomeen, ja kun monta päivää päällä ollut pilvimattokin hälveni, menin kameroineni ulos. Himmeä kaari pilkotti pilvenraosta vastarannan puunlatvoja hipoen klo 23:10, ja viimeisetkin pilvet tuuli puhalsi pois sopivasti n 23:15 kun alkoi näkyä yläosastaan punaisia säteitä. Punavihreä reposverho kirkastui ja lepatteli todella kauniisti. 23:30 ilmestyi punavihreän verhon eteen hailakamman vihreä harsomainen kaari. 23:40 mennessä punainen väri verhon yläosasta himmeni ja samalla edessä oleva kaari kahdentui. 23:46 alemman kaaren sijaan tuli uusi kirkastuva verho/säteitä, joiden punavioletit latvat jäivät osin ylemmän kaaren taakse. 23:50 jälkeen näytös himmeni ja vihertävän kaaren yläpuolelle alkoi ilmestyä aavistuksenomaista punaista kajoa, joka kirkastui SAR-kaareksi. 00:00 jälkeen vihertävä kaari katkeili vaihtelevan muotoisiksi laikuiksi. Otavan kohdalle ilmestyi uusia punalatvaisia säteitä, jotka liikkuivat länteen. 00:28 vihertävä kaari/laikut olivat hiipuneet olemattomiin ja punainen SAR-kaari jäi Linnunradan kohdille reposverhon yläpuolelle. 00:48 molemmat näkyivät enää hyvin himmeinä.
Kirsi Nikkola nappasi kaaren Seinäjoella
Kytikselle piti lähteä, kun sattui selkeä yö ja mittarit hehkuivat punaista. Hieno show olikin. Punaisia revontulia pitkään ja lopun kruunasi SAR-kaari, joka näkyi klo 0.01-1.01. SAR-kaaren alapuolella tai rinnalla sen välittömässä läheisyydessä näkyi vihreä kaveri 0.01-0.30 ja uudelleen 0.43-0.49 välillä otetuissa kuvissa. Välillä se oli pois tai vihreää oli etäämmällä SAR-kaaresta.
- Kuvat: Kirsi Nikkola
Taivaalla pohjois-etelä suunnassa oli myös kaksi rinnakkaista kaarta, joiden väri näytti kuvissa oranssin tai kellertävän harmaalta. Viimeisessä kuvassa linnunradan rinnalla SAR ja poikkisuunnassa menee toinen noista kaarista. Kuvauspaikalla on runsaasti valosaastetta, joten on vaikea päätellä olivatko ne pilviä vai jotakin muuta. Sumu ja kosteuden tiivistyminen objektiiviin alkoivat haitata lopuksi.
Minna Hintsala kuvasi SAR-kaaren Kokkolassa
Kuva: Minna Hintsala
25.10.2020 Reima Eresmaa kuvasi joukon harvinaisia halomuotoja. Mukaan osui myös erittäin harvinaiset Trickerin ja Greenlerin vasta-aurinkokaaret
Näytelmä kehittyi hiljaksiin kun kävelin kohti järvenrantaa, pääasiallisena tarkoituksenani kangastustilanteen tarkistaminen. Parahultaisesti matkustajasataman kulmille päästyäni 46 ylläsivuava oli kirkkaimmillaan ja pisimmillään, ja vasta-auringon suunnan himmeät kaaret erottuivat heti kun horisontti antoi myöten. Ala-aurinkokaari tuli mukaan pian, kuitenkin toispuoleisena: lännen suunnalla taivas oli jo keskipilvilautan peittämä. Pian keskipilvi jo veikin koko tikkukaramellin kädestä, viime rippeinä lyhyesti näkyi vielä horisonttirengasta ja mahd. 120 sivuaurinko.
- Kuvat: Reima Eresmaa
- hdrpl
- rhdr
- hdrpl
- hdrpl
- hdrpl
Viimeisenä kuvana oleva kahden kuvan kombi on viidestä yksittäiskuvasta vaivalloisesti työstämäni pino. Trickerin kaaren luuppi pääsee tässä paremmin esiin.
Kuva: Reima Eresmaa
Muuten kuvat ovat siis kännykkäkameralla kuvattuja kännykänsisäisesti prosessoituja yksittäissnapshotteja kaikki. Reissussa mukanaolleesta digijärkkäristä ei ollut mitään apua – typeryyksissäni otin vain telezoom-linssin mukaan kun toivoin näkeväni niitä kangastuksia, joiden osalta saalis jäi laihaksi.
Kiitos jälleen kaikille, jotka osallistuitte tämän palstan tekoon! Kirkkaita taivaita.
