Lukijoiden kuvia

Haloja alkoi ilmaantua taivaalle puoli yhdeksän maissa ja tunnin aikana näkyikin yhtä ja toista. Mukana olivat ainakin 22° rengas Sivuaurinko , 22° ylläsivuava kaari, 22° allasivuava kaari, 46° rengas 

Harvinaisuuksista kuviin tarttuivat

9° rengas , Ylempi 23° parhelia   ja 9° sivuava kaari

Pyramidihaloja 27.5.2020. Kuvat: Paula Mattila

23.5.2020 Iltaa koristivat hienot ruskosäteet. Olin siitepölykehä-katsausta tekemässä, joten kuvallinen lopputulos ei ollut ihan siitä aiheesta mitä piti, mutta kai tämä nyt kelpaa siitepölykehän sijaan. Olivat kyllä yhdet parhaista ja selvimmistä sädekimpuista, mitä olen nähnyt!

Ruskosäteet, kuva: Pirjo Koski

Rauno Päivinen kuvasi Venuksen lähellä yläkonjunktion aikaan. Kuvassa näkyy Venuksen ilmakehä täydellisenä ympyränä:

Kahdeksan vuoden odotus saada otettua kunnollinen kuva Venuksen sirpin venymisestä 360 asteen mittaiseksi palkittiin tänään.

Olen harjoitellut tätä varten useita kertoja ja hakenut sopivia suotimia, valotuksia ja tuntumaa laitteisiin. Kirkkaan auringon peittämiseksi rakensin erillisen maskin, ja se toimikin ihan hyvin.

Kuvasin tätä aamusta asti, tietenkin heti ensimmäisten videoiden jälkeen saapui utupilvilauttoja jotka sitkeästi kulkivat auringon kohdalta muun taivaan pysyessä kirkkaana. Vihdoin yhdentoista jälkeen taivas kirkastui kokonaan ja pääsin ottamaan videoita.

Videolta näki, että ilmassa oli uskomaton määrä porriäisiä, voikukan höttöä, myös siitepöly alkaa heikentää kontrastia jo selvästi.

Hiukan ennen kello 13 sain parhaat videot, jouduin siirtämään putkeakin talon toiselle puolelle välillä kun pilvien poistumisen myötä tuuli alkoi heilutella putkea.

Lopputuloksena oheinen kuva Venuksen ilmakehän renkaasta, videolta tuota ei erota kokonaisena, pinotussa kuvassakin erottuu vaivoin.

Venuksen etäisyys auringosta kuvaushetkellä oli 2 astetta

Venuksen ilmakehä. Kuva: Rauno Päivinen

Kesäkuun alussa näkyi Kuusamossa hieno ylläsivuava halo, jonka Jani Päiväniemi sai kuvattua:

Olimme matkalla Kuusamoon kun taivaalla näkyi komeasti ylläsivuava kaari eikä muita muotoja. Harvoin tällälailla näkyy. 22´rengasta ei kyllä silmin havainnut mutta kuvassa hieman viitettä näemmä on. 

llädivuava kaari auringon yllä. Kuva: Jani Päiväniemi

Siitepölykehiä näkyi monin paikoin pitkin kevättä ja alkukesää. Pirjo Koski kuvasi männyn siitepölykehän kesäkuun kymmenentenä päivänä:

Joka kesä ainakin kerran suoritettava “pakko-bongaus” eli männyn siitepölykehä auringolla.

Tällä kerralla sattui kuviin erityisen näyttävä kehä.

Männyn siitepölykehä. Kuvat: Pirjo Koski

 

Kesä 2020 oli yöpilvien suhteen hyvä. Kauniita näytöksiä nähtiin jo kesäkuussa:

Katselin pimenevää taivasta. Ensin näytti siltä, ettei yökköjä tule. Lopulta loin silmäyksen zeniittiin.  Hetkonen. Aaltomaisia kuvioita… Yöpilviä. Laitoin hälynyksen  eteenpäin, viskasin vermeet autoon ja suuntasin pellolle.

Ajoin auton parkkiin ja pellon kastelu-uraa pitkin juosten ladolle, jota olen himoinnut pitkään etualalle yökköskuviin.

Kesäkuun yöpilvet, kuva: Pirjo Koski

Paikoin todella kirkkaana käynyt vyö oli kesäyössä upeaa nähtävää. Zeniitissä ollut aaltomainen yöpilvilautta ehti valitettavasti hiipua ennen kuin pääsin kuvauspaikalle.

Mammatukset ilmaantuivat illalla kuolevan ukkospilven alapuolelle. Olin lähdössä iltalenkille (onneksi!) ja lenkkiä sitten tulikin, näiden muodossa. Kamera oli ukkospäivän jäljeltä vielä autossa, joten nappasi sen mukaan ja pinkaisin matkaan kylätietä kuin vireeni konsanaan.

Olivat todella laaja-alaiset ja näyttävimmät mammatukset omalle harrastusuralleni.

Mammatuspilvet. Kuvat: Pirjo Koski

En ollut aiemmin etsinyt Venusta niin läheltä Aurinkoa, se kuitenkin löytyi muutamassa sekunnissa kameran läpi. Tässä peittymisen video. Jälkimmäisen rajaus ei onnistunut kovin hyvin, mutta onneksi Venuksen katoaminen tallentui kokonaan.

Heinäkuun kymmenennen päivän yönä taivaalla oli monenlasita nähtävää, esimerkiksi pyrstötähti Neowise. Kari Heinonen kuvasi komeetan Helsingin yössä:

Siinä se nyt on: C/2020 F3 Neowise:

Pyrstötähti Neowise. Kuva; Kari Heinonen

 

Near-Earth Object Wide-field Infrared Survey Explorer oli se luotain joka tuon havaitsi 27.3.2020 ja siitä nimi.Kolmas yö peräjälkeen kyttäystä.Tällä kerralla pilvet ei tulleet eteen.

Paljain silmin sitä ei kyllä näe kun taivas on niin vaalea. Mutta kun ensin löysi Cappellan (alkaa näkyä hiukan ennen puoltayötä Helsingissä), ja siitä puoli tuntia myöhemmin tulee näkyviin Menkalinan (joka juuri ja juuri saattaa näkyä paljain silmin vaaleaa taivasta vasten). Niitä kiintopisteinä käyttäen löytyi komeetta. Kiikarit se vaati. Ja sitten vielä kamera oikeaan suuntaan, mutta löytyi kamerallakin, kun tiesi mitä kohtaa taivaasta pitää haravoida. Lopuksi vielä tietokoneella suurennus ja savyjen erottelu hiukan paremmin. Mut tuossa se nyt on.

Kesätaivaan tähtiä, Neowise ja yöpilvet. Kuva: Kari Heinonen

Kiikarilla sai viime yönä näkymään myös Ajomiehen kuviosta oikealla jäävän Al Anz -tähden sekä Ajomiehen kaksoistähdet Hoedus I ja II, mutta näitä ei kuvissa nyt näy eikä niitä nähnyt paljain silmin.

Taivas oli  alunperin pilvetön, mutta sitä mukaa kuin yö tummui,  valaisevat yöpilvet lisääntyi. Lopulta noin kahden aikoihin lakkasi hetkeksi jopa Capella näkymästä niiden läpi. Noita sinällään kauniita pilviä oli taas tänäkin yönä yli puoli taivasta. Kuvasin niitä kännykällä, kun en viitsinyt sotkea kameran suuntausta. Ja sekin onnistui vaikka kännykän pimeäkuvausominaisuukset on minulla ihan surkeat. Valoisaa oli.

Valaisevat yöpilvet. Kuva: Kari Heinonen

 

Pirjo Koski sai viettää ikimuistoisen yön valaisevien yöpilvien äärellä:

Saatuani harrastajakollegalta hälytyksen yöpilvistä,  ajoin Pyhärantaan. Ajomatkalla ehdin mielessäni tekemään pari sommittelua jotka saikin sitten toteuttaa yön aikana. Matkalla kiinnitin huomiota todella hyvin näkyvään vyön pätkään, joka hukkui vielä horisontin kirkkauteen. Ikinä en ole vastaavia yökkösiä nähnyt. Ylivoimaisesti upein oli epätavallinen vyö jossa oli todella outoja kohtia, mm. mammatuksilta näyttäviä “rypäleitä”. Paremmin en osaa luonnehtia.

 

Yleensä yökkösiä kuvatessa ei tule hiki, mutta nyt tuli. Joka puolella taivasta tapahtui jotakin. Osa muodoista oli suorastaan psykedeelisiä ja ennen kaikkea uskomattoman kirkkaita!! Muotoja piisasi taivaalla ja osaa en tunnistanut. Koko taivaan halki kulkenut vyö oli kyllä ylivoimainen ykkönen tänä yönä. Kuvauspaikkani tarjosi haastetta haasteen perään kuvakulmissa sekä sommitteluissa, koska yökkönäytelmä levistyi peittämään lopulta koko taivaan.

Yöpilvet. Kuva: Pirjo Koski

Oli vyötä, harsoa, pyörrettä ja kuvioita joita en ole kovin useasti (tai ollenkaan) nähnyt. Suurinpiirtein leuka polvissa ihmetyksestä roikkuen vaeltelin pitkin öistä louhosta kuvauskulmia etsien. Millään ei olisi halunnut lähteä kotiin, mutta silmät lurpsuivat pahasti puoli kolmen aikaan ja pilviä alkoi saapumaan lisää ja lopulta taivas tukkeentui tyystin. Yökköset loistivat silti ohuen pilvipeitteen takaa, melko mielettömän näköistä!

Matkaa kotiin on jonkin verran, joten päätin lähteä ajamaan ja kurvata Laitilan Untamalan kautta. Sumu olikin laskenut paikoin pois, joten tietäähän sen miten miten kävi… Nähtyäni edessäni levittyvän maiseman ja muotoaan muuttaneet yököt ei väsyttänyt enää yhtään. Unihiekat ropisivat hiekkatielle. Tavarat ulos autosta ja sommittelua kehiin. Kovin kauaa ei sitä riemua kestänyt, kun sumu alkoi nousemaan takaisin.

Yöpilvet. Kuvat: Pirjo Koski

Hieman haikein mielin pakkasin kameran jälleen laukkuun. Näkyvyys katosi tyystin, joten läksin ajamaan kotiin. Toisaalta, yöunetkin kelpaisivat jo. Me asumme hieman korkeammalla paikalla joten yllätys oli tiedossa kun kotona ei sumua ollutkaan ja setti oli edelleen näkyvissä höystettynä uusilla kuvioilla! Ei siinä sitten mihinkään nukkumaan ehtinyt.

Karkasin kylätielle kännykkä kädessä unihiekat asfalttiin ropisten ja räpsin muutaman muistokuvan illasta. Yöllä pötköttelin verannalla selälläni ja katselin settiä neljään asti. Taoin loppuillan kuvat puhelimella, järjestelmäkameran runko ja obiska kostuivat melko kovin Untamalassa, mutta pakko oli kuvata viimeiseen asti, vastaavaa näytelmää ei ehkä pääse enää todistamaan.

Kun kesä eteni, alkoivat yöpilvet näkymään pohjoisempana. Marko Haapala kuvasi mukavat pilvet Kempelellä heinäkuun viimeisenä päivänä:

Selkeää yötä oli luvassa ja löytyi innokkuutta lähteä kamerareppua raahaamaan pyörällä, onneksi Fatbike-pyörästä saatiin ylimääräiset natina äänet rasvattua pois. Ulos päästyä oli heti selvää että jotain himmeätä siellä taivaalla on, sitten oli jälleen ongelmana kuvauspaikan valinta.

Pyörä eteni ja eteni ja lopulta oltiin Vihiluodon lintutornilla mutta perspektiivi oli surkea ja jälleen manattiin seutua ja hidasta kulkuvälinettä. Lopulta oltiin ihan uimarannalla ja sieltä nyt sentään jotain vähän miellyttävämpää edustaa löydettiin kuin pelkkää mustaa. Sitten sai taas hetken miettiä että miten sitä kuvattiin. Laajakulma objektiivi rikki ja himmeä oli yleisobjektiivi ja lopulta oli tyytyminen edes johonkin.

Valaisevat yöpilvet. Kuvat: Marko Haapala

Pitkään siinä ei ehtinytkään kun pilvet katosivat ja havahduin että kellohan on jo 2:00 joten alkoi 40 minuutin pyöräily vastatuuleen kotia.

Kiitos kuvaajille! Seuraavaksi onkin vuorossa pimenevät syksy-yöt, linnunrata ja toivottavasti revontulet.