Kadonneen sirpin metsästys

Paula-Christiina Wirtanen:

Koko kevään kirkkaana loistanut Venus oli havaitsijoiden ilona myös kesän kynnyksellä, jolloin se oli lähellä Merkuriusta. Venuksen kapeaa sirppiä havaittiin myös päivätaivaalla lähellä alakonjunktiota.

Toukokuinen kohtaaminen

Edellisessä Zeniitin numerossa (2/2020) kerrottiin Venuksen havaitsemisesta sekä erinomaisesta tilaisuudesta löytää Merkurius planeettojen ollessa lähellä toisiaan toukokuun lopulla.  Toukokuinen kohtaaminen saikin useat kiikaroimaan vaaleaa taivasta ja kuvaamaan kohtaamista.

Tehtävä ei ollut helppo, sillä luoteinen taivas on toukokuun lopulla varsin vaalea. Venus löytyi paljain silmin helposti, mutta Merkuriuksen löytäminen tuotti vaikeuksia sen piiloutuessa Auringon kajoon. Kovin moni ei sitä varmuudella paljain silmin nähnyt, mutta kameran kennoille se tarttui ja kiikarilla kohteen löysi vaivatta. Taivaanvahtiin raportoitiinkin useita hienoja kuvia kohtaamisesta.

Jussi Poutiainen kuvasi kohtaamisen keskiviikkoiltana 20. toukokuuta. Merkurius oli tuolloin Venuksen alapuolella. Venuksen hän erotti taivaalta selvästi, mutta Merkuriusta ei näkynyt ilman kiikaria. Veikko Mäkelä ja allekirjoittanut niin ikään saivat Merkuriuksen löydettyä taivaalta ainoastaan kiikarin ja kameran avulla, mutta samana iltana havainneista Toni Veikkolainen mainitsi nähneensä myös Merkuriuksen paljain silmin, kunhan oli tarkan sijaintipaikan saanut kameran näytön avulla paikannettua.

Merkurius ja Venus kuvattuna 20.5.2020 klo 23.02. Kamerana Nikon D750, objektiivi 90 mm, aukko f/5,6, valotusaika 1/13 s., ISO: 100. Kuva: Jussi Poutiainen. Klikkaamalla saat artikkelin kuvat suuremmiksi.

Planeetat olivat lähimmillään lähes rinnakkain taivaalla kaksi päivää myöhemmin, perjantai-iltana 22. toukokuuta.

Merkurius ja Venus kuvattuna 22.5.2020 klo 23.30. Nikon D7000, 105 mm, aukko f/5,6, 10/25 s., ISO: 160. 22.5.2020 klo 23.30. Kuva: Veikko Mäkelä.

Mäkelä kertoo havainnostaan: ”Paljain silmin en Merkuriusta nähnyt sitten millään. Voi olla, että se vilahti pariin otteeseen ihan silmänräpäyksen verran, mutta lasken asian enemmän kuvittelun piikkiin <…> Kuvaan Merkurius tarttui, mutta piti hiukan järeämpää kuvankäsittelyä harrastaa, jotta se tuli näkyviin.”

Itse onnistuin näkemään Merkuriuksen paljain silmin, kun osasin katsoa täsmälleen oikeaan kohtaan ja olin ensin etsinyt kohteen kiikarilla. Ilman tarkkaa sijaintitietoa planeetta olisi jäänyt löytymättä. Omakin havainto oli tosin enemmän vilkahdus silmäkulmassa, kuin selkeä havainto. Pimeämmältä taivaalta Merkuriuksen olisi kuitenkin nähnyt vaivatta ilman kiikariakin.

Samana iltana Heidi Rikala oli tutkimassa planeettojen kohtaamista Ikaalisissa. Hyvin vaalealta taivaalta lopulta ne löytyivät kiikarin avustuksella ja Venuksen sirppimäinen vaihe erottuu selvästi kuvassakin.

Merkuriuksen ja Venuksen kohtaaminen kuvattuna 22.05.2020 klo 23.42. Nikon D7500, 450 mm, f/8,0, 1/25 s., ISO: 320. Kuva: Heidi Rikala.

Myös Kari Helander oli tarkkaillut planeettakaksikon lähestymistä useampana iltana ja sai sen kuvattua planeettojenollessa lähimmillään. Kuvassa on myös mukana erikseen kuvat kummastakin planeetasta. Kokoeron kaksikon välillä huomaa selvästi. Huono seeing hankaloitti Merkuriuksen tarkempaa tutkimista melkoisesti, Venuksen vaiheen hän sai kuitenkin kuvattua hienosti.

Merkurius ja Venus 22.5.2020 kello 23.45 Espoon taivaalla. Kuva: Kari Helander.

Planeetat olivat 24.5. jo jonkin verran etääntyneet toisistaan, mutta kapea kuunsirppi tuli kaveriksi taivaalle. Selkeitä vaihehavaintoja voi tehdä sisäplaneetoistamme sekä Kuusta. Markku Poutanen sai otettua kuvan, jossa tämä kolmikko on rinnakkain.

Merkurius, Venus ja Kuu kuvattuna 24.5.2020 klo 23.43 Parikkalassa. Canon EOS6D, 100 mm, f/3,5, 1/13 s., ISO: 200. Kuvassa Merkurius ja Venus (oikeassa reunassa) merkitty nuolella. Kuva: Markku Poutanen.

Poutanen kertoo:

”Sää oli mitä mainioin, näkyvyys lähes taivaanrantaan, ei tuulta, ei hyttysiä. Niin ja olihan tässä myös nätti maisema, tyyni järven pinta, kalat kävivät kurkkimassa mitä tapahtuu, joutsen lipui ohitse ja kevätyö oli mitä parhain. Enkä löytänyt Merkuriusta paljain silmin, vaikka tasan tarkkaan tiesin, missä sen pitäisi olla Kuun ja Venuksen välissä. Ja kun alkoi hämärtää hieman enemmän, niin kolmikko oli painunut jo varsin alas. Mutta sieltähän Merkurius onneksi löytyi kuvasta.”

Petri Martikainen kuvasi Juvalla kolmikon myös erikseen, leikkaamalla peräkkäisistä ruuduista kuvat planeetoista ja Kuusta. Objektiivina oli Nikonin 2000 mm:n zoom. Merkuriusta hänkään ei onnistunut näkemään paljain silmin, mutta kiikarilla erottui helposti. Kuu ja Venus erottuvat kuvassa hienosti kapeina sirppeinä. Merkuriuksen vaihe on ollut 64 %, vaikka kuvasta vaihetta ei erota.

Kuu, Venus ja Merkurius kuvattuna 24.5.2020 kello 23.40-23.50. Kuva: Petri Martikainen.

Runsaasti lisää havaintoja kohtaamisesta löytyy Taivaanvahdista, joihin kannattaakin käydä tutustumassa.

Päivätaivaan Venus

Venus katosi toukokuun loppupäivinä vähitellen Auringon loisteeseen. Mikäli halusi vielä kapeaa sirppiä ihailla, oli havainto tehtävä päivätaivaalta. Lähellä Aurinkoa oleva kohde vaati kuitenkin huolellisuutta ja tarkkuutta sekä erikoisjärjestelyjä, jotta hyvin kapean sirpin havaitseminen onnistui turvallisesti. Alakonjunktio Venuksella oli 3. kesäkuuta.

Antti Taskinen Joensuusta kuvasi Venuksen kapeaa sirppiä 25. ja 26. toukokuuta. Venuksesta oli tuolloin valaistuna alle 3 %. Laitteistona Taskisella oli Sky-Watcher Explorer 200 PDS, Celestron NexImage Burst Color, Baader UV/IR-cut-suodin ja Tele Vue 4x. Kuvat ovat 200 ruudun pinoja. Käytetyt ohjelmistot ovat FireCapture, As!3, RegiStax6 ja Lr.

Rauno Päivinen Imatralta oli odottanut tämänkertaista alakonjunktiota tavoitteenaan kuvata Venus mahdollisimman lähellä Aurinkoa. Planeetta ei näy silloin kunnolla edes sirppinä, mutta sen kaasukehästä valo saattaa sirota ja Venuksen voi saada kuvattua rengasmaisena.

Kesäkuun alussa Päivinen onnistuikin nappaamaan kuvan Venuksesta, jonka vaihe oli huikeat 0,2 %.

Hyvin kapea Venuksen sirppi kuvattuna 1.6.2020 kello 14.43. Sky-Watcher Skymax 127 Maksutov, IOptron AZ Pro goto -jalusta, ZWO ASI185MC -kamera. Baaderin 685 IR pass -suodin. Kuva: Rauno Päivinen.

Havaintokertomuksessaan hän kertoo:

”Venus lähestyy edelleen Aurinkoa ja sirppi pitenee sitä mukaa. Tämä on kuvattu 2 päivää ennen Auringon ohitusta. Aurinko on varjostettu erillisellä onkivavan päähän tehdyllä varjostimella, sekä putki että varjostin olivat kiinni Alt-Az Goto -jalustassa, jossa on kaksi kiinnityspaikkaa. Lisäksi tuon varjostimen paikkaa pystyy säätämään, jotta sen saa oikeaan kohtaan. Vaatii siis erikoisjärjestelyt. <..> Kuvaushetkellä Venuksen etäisyys Auringosta oli 3,5 astetta, koko 57 kaarisekuntia ja vaihe 0,2 %. Kuvaan on pinottu 50 parasta otosta 1000 ruudun videosta.”

Tavoite saada kuvattua täysin rengasmainen Venus täyttyi seuraavana päivänä:

”Kahdeksan vuoden odotus saada otettua kunnollinen kuva Venuksen sirpin venymisestä 360 asteen mittaiseksi palkittiin tänään. Olen harjoitellut tätä varten useita kertoja ja hakenut sopivia suotimia, valotuksia ja tuntumaa laitteisiin. Kirkkaan Auringon peittämiseksi rakensin erillisen maskin ja se toimikin ihan hyvin.

Kuvasin tätä aamusta asti, tietenkin heti ensimmäisten videoiden jälkeen saapui utupilvilauttoja, jotka sitkeästi kulkivat Auringon kohdalta muun taivaan pysyessä kirkkaana. Vihdoin yhdentoista jälkeen taivas kirkastui kokonaan ja pääsin ottamaan videoita. <..>

Lopputuloksena oheinen kuva Venuksen kaasukehän renkaasta, videolta tuota ei erota kokonaisena, pinotussa kuvassakin erottuu vaivoin. Venuksen etäisyys Auringosta kuvaushetkellä oli 2 astetta”

Onnea Raunolle hienosta havainnosta ja onnistuneesta kuvasta!

Venuksen kaasukehän rengas kuvattuna 2.6.2020 kello 12.49. Kuva: Rauno Päivinen.

Venuksen alakonjunktion jälkeen kapeaa sirppiä uskaltautui kuvaamaan Antti Taskinen 7.6. puolenpäivän aikoihin. Venuksesta oli valaistuna 0,5 % ja sirppi näkyi hienosti yli 180° pituisena. Myös Vesa Vauhkonen Rautalammilta havaitsi Auringosta vähitellen etääntyvää Venusta 15.6.2020. ”Venus on jo sen verran Auringosta länteen elongoitunut (noin 17 astetta), että sitä uskalsi amatöörilaittein lähestyä. Vaihe oli n. 4–5 %.”, hän kertoo.

Venus aamuvirkkujen ilona

Koko kevään kirkkaana myöhään iltaan loistanutta Venusta ei voinut olla huomaamatta. Loppuvuonna Venus tekee paluun yhtä loistavasti, mutta aamutähtenä.

Venus ilmestyi aamutaivaalle heinäkuussa ollen jo varsin korkealla Auringon noustessa. Suurin läntinen elongaatio on 13. elokuuta, jolloin Venuksen vaihe on puolikas. Tuolloin se on Auringon noustessa lähes kolmenkymmenen asteen korkeudessa ja nousee taivaalle neljä tuntia ennen Aurinkoa. Tämän jälkeen planeetan vaihe alkaa kasvaa kohti täyttä.

Pimeän syksyn aamuissa Venus tervehtiikin meitä joulukuulle saakka. Kuun alussa Venus nousee taivaalle vielä hyvissä ajoin ennen Aurinkoa, mutta katoaa nopeasti aamuhämärään joulukuun aikana.

Linkit

Toukokuinen kohtaaminen Taivaanvahdissa
Wirtanen, P.C. & Mäkelä, V., 2020. Iltatähti vaalenevalla kevättaivaalla. Zeniitti 2/2020