Kaukoputki kohti punaista planeettaa

Paula-Christiina Wirtanen:

Mitä kaikkea voimme Marsista nähdä kaukoputkillamme? Entä kuinka havainto kannattaa tehdä? Mistä voi löytää kartan, jonka avulla pinnanmuotoja voi tunnistaa? Näihin kysymyksiin saamme vastauksen tässä artikkelissa.

Edellisessä numerossamme (Zeniitti 2/2020) kerrottiin Marsin lokakuisesta oppositiosta, joka on paras pitkään aikaan. Marsin kulmaläpimitta on tämän syksyn aikana sen verran suuri, että planeetan havaitseminen on mahdollista harrastajakaukoputkellakin ja sen pinnalta voidaan erottaa tummempia ja vaaleampia alueita. Nyt tutustumme punaisen planeetan pintaan hieman tarkemmin. Mars nousee yö toisensa jälkeen paremmin havaittavaksi!

Havaintovälineistä

Vaikka Mars näkyykin kirkkaana, se ei silti ole helppo havaintokohde pienehkön kulmaläpimittansa takia. Kunnolliseen havainnointiin tarvitaan keskikokoinen kaukoputki, jonka objektiivin on syytä olla lähempänä 150 mm:ä.

Opposition läheisyydessä pienemmälläkin laitteella voi erottaa Marsin pinnalta yksityiskohtia. Mikäli kuitenkin pystyy hyödyntämään paikallisen tähtiyhdistyksen tähtitornia, se kannattaa tehdä. Helsinkiläishavaitsijat esimerkiksi ovat tottuneet ihailemaan Marsia Kaivopuiston tähtitornin 135-millisellä Merz-refraktorilla.

Planeettojen havaitsemisessa yleensä refraktori (eli linssikaukoputki) mielletään reflektoria (peilikaukoputkea) paremmaksi, mutta seeing ja optiikan laatu vaikuttaa yksityiskohtien näkemiseen kaukoputken tyyppiä enemmän. Marsia havaittaessa käyttökelpoinen suurennus on 150-kertainen, hyvällä seeingillä tietysti 200–400-kertainenkaan ei ole yhtään liioittelua.

Kaukoputkessa voidaan käyttää lisäksi suotimia. Oranssi tai punainen parantaa kontrastia ja tuo tummien ja vaaleiden alueiden eroja selkeämmin näkyville. Sininen tai violetti taas tuo paremmin esille napakalotin reunoja sekä mahdollisia pilviä.

No mitä Marsista kaukoputkella sitten voi nähdä?

Vaihe ja napakalotit

Kaukoputkellakin katsottaessa Mars näyttää selvästi oranssinpunaiselta. Värin lisäksi voidaan nähdä pinnanmuotoja ja vaihe. Marsilla ei ole kaikkia vaiheita samaan tapaan kuin Kuulla tai sisäplaneetoilla, mutta punainen planeetta ei silti aina näy täysin pyöreänä. Opposition lähettyvillä Mars näkyy kokonaisena, mutta muina ajankohtina valaistu alue vaihtelee. Heinäkuisella taivaalla Marsista on valaistuna 84 %, jolloin planeetta näkyy lievästi munanmuotoisena. Tätä pienempää vaihetta Marsilla ei voikaan havaita. Oppositiota lähestyttäessä vaihe kasvaa vähitellen kohti ”täyttä”. Opposition jälkeen vaihe alkaa jälleen pienenemään ollen joulukuun puolivälissä 90 %.

Marsin kulmaläpimitta ja vaihe syksyllä 2020. Kaavio: Veikko Mäkelä.

Kun vaiheen aiheuttamasta hämmennyksestä on selvinnyt, huomio saattaa seuraavaksi osua ympäristöään selvästi kirkkaampaan ja vaaleampaan alueeseen, napakalottiin. Marsilla on, kuten Maallakin, napajäätiköt ja nämä erottaa helposti muuten punertavan Marsin pinnalta.

Marsissa vuodenajat näkyvät napakalottien laajenemisena tai sulamisena. Kalotit ovat jäätynyttä vettä ja hiilidioksidia ja niiden ympärillä saattaa näkyä myös tumma reunus varsinkin sulamisen aikana Marsin keväällä ja kesällä. Kiinnostavan havaintoprojektin saakin seuraamalla napakalotin kasvamista tai sulamista.

Nyt syksyn 2020 oppositiossa Maahan näkyy Marsin eteläinen napakalotti. Kesätaivaalla näkyessään sen pitäisi näkyä vielä selvästi. Kalotin ennustetaan joka tapauksessa pienenevän eli havaitessaan voi seurata sen koon muuttumista. Varsinkin valokuvahavainnoista, mutta myös tarkoista piirroksista, voidaan kalotin koko mitata ja verrata lopputulosta annettuihin ennusteisiin.

Kesäpäivänseisaus Marsin eteläisellä pallonpuoliskolla on 3.9. ja napakalotti saattaa sulaa Marsin kesän aikana jopa kokonaan. Pohjoinen napakalotti ei näy Maahan tänä syksynä, sillä katselemme Marsia hieman etelän suunnalta.

Kartoista ja ohjelmista

Napakalotin lisäksi Marsissa näkyy myös tummempia ja vaaleampia pinnanmuotoja. Mars ei ole lainkaan tasainen punainen kiekko kaukoputkessasi.

Damian Peach laati tämän kartan omien havaintojensa pohjalta vuoden 2005 opposition aikana. Karttaan on merkitty yksityiskohdat, joita harrastajan kaukoputkella voi Marsista havaita. Hän antoi luvan tämän kartan käyttöön verkkolehdessämme. Napsauttamalla saat kartan ja artikkelin kuvat suuremmiksi.

Toisin kuin Kuun tapauksessa, emme näe Marsista aina samaa puolta, vaan eri havaintokerroilla voimme nähdä hieman eri kohdan Marsin pinnasta. Keskimeridiaanin (CM) eli Marsin kiekon keskikohdan kautta kulkevan pituuspiirin tietäminen havaintohetkellä kertoo, minkä alueen planeetan pinnasta näemme.

Mars on Maan tapaan jaettu pohjoisiin ja eteläisiin leveysasteisiin. Pituuspiirien ja Marsin kartan reunan suhteen on kahtalaista käytäntöä. Toisissa nollameridiaani on kartan reunassa ja joissain, kuten tämän artikkelin kartassa, se on sijoitettu Maan karttojen tapaan keskelle. Pituuspiirien merkintä on kuitenkin aina 0–360° itäistä pituutta. Ylläolevassa kartassa pohjoinen on alhaalla ja se vastaa melko lailla maisemia sellaisena, kuin ne kaukoputkella näkyvät.

Marsin pyörähdysaika on melko lailla sama kuin Maan. Marsin vuorokausi kestää 24 tuntia ja 37 minuuttia, eli seuraavana iltana täsmälleen samaan aikaan havaittuna Marsista näkyy suunnilleen sama alue. Näkymä kiertyy vähitellen uusiin maisemiin noin puolentoista viikon kuluessa. Marsin suhteen siis kannattaa vaihdella havaintoaikoja tai havaita uudestaan myöhemmin samana iltana. Jo kolmen tunnin kuluttua näkee eri alueen Marsista.

Tietokone tulee avuksi, kun haluaa jo etukäteen selvittää keskimeridiaanin ja nähdä mitä Marsin pinnalta on mahdollisesti nähtävillä. Sky & Telescope -lehden sivuilla on työkalu nimeltä Mars Profiler. Se toimii selaimella ja näyttää lyhyesti Marsin keskimeridiaanin, kulmaläpimitan ja näkyvillä olevat peruspinnanmuodot. Toinen suositeltava selaimella toimiva vastaava on Ade Ashfordin Nightskies.net -sivustolla oleva Mars Mapper 2020-2021. Tämä näyttää näyvillä olevan alueen kartan pyöreänä ja vaihekin on mukana.

Marsin keskimeridiaanin ja muita tietoja kullakin ajanhetkellä osaa näyttää myös moni tähtikarttaohjelma, kuten Cartes du Ciel (Sky charts).

Myös monelle havaitsijalle ennestään tuttu WinJUPOS osaa laskea keskimeridiaanit sekä vaiheen niin Marsille kuin monelle muullekin kohteelle. Linux- ja macOS-ympäristöön taas tarkoitukseen löytyy monipuolinen XEphem. Tässä artikkelissa käytetyt esimerkkikarttakuvat Marsista on tehty jommalla kummalla edellä mainituista. Ohjelmien oletuskartta on vaihdettu Mario Frassatin ja Paolo Tangan laatimaan Mars-karttaan Marte 1988–1999: La mappa dell’Unione Astrofili Italiani. Linkki kyseiseen karttaan Damian Peachin kartan tavoin löytyy artikkelin lopusta.

Varsinainen kartasto välineeksi havainnon suunnitteluun on esimerkiksi Virtual Planets Atlas Windowsille ja Linuxille. Tämän ongelmana kaukoputkihavaitsijan kannalta on kuitenkin liiallinen tarkkuus. Se näyttää paljon sellaisiakin yksityiskohtia, joita ei voi nähdä kaukoputkella.

Tässä mainitut ohjelmat ovat maksuttomia ja vapaasti käytettäviä.

Marsin kaksi nimistöä

Marsin kartoitus alkoi 1800-luvulla. Giovanni Sciaparelli julkaisi vuonna 1879 Marsin kartan, johon oli merkitty pinnanmuotojen nimiä. Vuonna 1929 Eugène Antoniadi julkaisi hieman täydellisemmän kartaston Marsista. Heidän ja joidenkin muiden kartoittajien käyttämä nimistö virallistettiin IAU:ssa vuonna 1958 ja se kattaa 128 pinnanmuodon nimeä. Tämä tunnetaan nykyisin klassisena nimistönä.

Suurin osa Marsin pinnanmuodoista nimettiin tutunkuuloisten maanpäällisten paikkojen mukaan ja sitten nimistöä jatkettiin antiikin Kreikan mytologiasta ja kirjallisuudesta. Kuun tapaan Marsin vaaleat alueet miellettiin ”ylängöiksi” ja tummat alueet ”meriksi” – vaikka Marsinkaan ”merissä” ei ole sen enempää vettä kuin Kuussakaan.

Noihin aikoihin oli kuitenkin alkamassa avaruustutkimuksen aikakausi ja myös Marsiin lähetettiin luotaimia. Niiden tutkimuksista ja kuvista saatiin tietoa paljon enemmän, kuin mitä tehokkaimmallakaan kaukoputkella voi nähdä Maasta käsin. Niinpä nimistöä täydennettiin vähitellen ja nykyaikaisista Marsin kartoista voidaan nähdä kraatterien ja sellaisten yksityiskohtien nimiä, joita Maan päältä ei voi havaita. Myös joitain ennestään hyväksyttyjä klassisia nimiä uudistettiin vastaamaan uuden aikakauden näkemystä Marsista.

Moderneissa kartoissa käytetäänkin tätä uutta nimistöä. Se on samantapainen, mutta esimerkiksi meriä ei Marsissa enää nimistön puolesta esiinny. Niinpä uusissa kartoissa saattaa lukea Terra Sirenum siinä, missä havaitsijoiden käyttämissä klassisissa kartoissa vastaavalla alueella nimenä on Mare Sirenum – Seireenien merestä onkin tullut siis Seireenien maa.

Havaitsijoiden keskuudessa ymmärrettävästi klassinen nimistö elää ja on edelleen käytössä. Ja tämä karttanimistö onkin kaukoputkihavaitsijan kannalta suositeltavampi.

Marsin kolme puoliskoa

Kenties helpoiten erottuva ja kuuluisin pinnanmuoto Marsissa on Syrtis Major. Se on ensimmäinen toisen planeetan pinnanmuoto, joka on saanut nimen. Tämä on peräisin Christiaan Huygensilta vuodelta 1659. Kiinnostavaksi alueen tekee vielä sekin, että siinä tapahtuu muutoksia Marsin vuodenaikojen mukaan ja siksi sitä aikoinaan on luultu joko mereksi tai vuodenaikojen mukaan vaihtelevaksi kasvillisuudeksi. Avaruusluotainten aikakautena selvisi muutosten johtuvan yksinomaan tuulen puhaltamasta hiekasta ja pölystä. Merta sen enempää kuin kasvillisuuttakaan ei tuolta alueelta löydetty.

Syrtis Major on se selvärajainen, kolmionmuotoinen tumma alue lähellä ekvaattoria. Sen voi nähdä napakalotin ohella vähän pienemmälläkin kaukoputkella oppositioaikaan. Tämän eteläpuolella on pyöreähkö selvästi vaaleampi alue. Se on Hellas eli Hellaksen tasanko. Se on todellisuudessa suuri törmäysallas ja vaaleana kohteena se saattaa sekaantua jopa napakalottiin. Tällä alueella on myös Star Trekista tuttu Utopian tasanko.

Kartalla tämä alue on pituuspiirien 225–315° välistä aluetta.

Mars, keskimeridiaanin (CM) ollessa 263°.

Kuvan osoittamassa asennossa, jossa sekä Syrtis Major että Hellas on nähtävillä tulevana syksynä, Mars on esimerkiksi 30.9. puolenyön jälkeen, samoin 2.11. klo 20 ja 6.12. klo 17.30 jälkeisinä tunteina. Juuri opposition ajankohtana tämä suunta Marsista jää meiltä nähtynä päiväajalle, mutta lokakuun alkupuolella se on havaittavissa aamuyön puolella ennen auringonnousua.

Edellä mainittujen ohjelmien avulla saat hyvän käsityksen Marsin pyörimisestä ja siitä, mitä milloinkin siellä on näkyvillä.

Karttakuvassa pohjoinen on alhaalla, etelä ylhäällä ja itäreunan suunnalta (oikealta) tulee esiin uusia maisemia. Kuten on nähtävissä, Syrtis Major ja Hellas ovat vielä melko lailla itäreunalla ja vasta tulossa keskemmälle näkyviin. Mikäli on mahdollista ja jaksaa odottaa muutaman tunnin, voi planeetan pyörimisen huomata. Ensin kohde tulee melko keskelle planeettaa ja sitten pyörii hiljalleen ohitse länsireunan taakse. Tämä kestää useita tunteja.

Syrtis Majoriksesta itään kulkee Marsin nollameridiaani, jonka kohdalla sijaitsee Sinus Meridiani. Se on myös tumma ja hieman kolmiomainen muodostelma. Sen läheisyydessä erottuvia tummia yksityiskohtia ovat Niliacus Lacus, Mare Erythraeum ja Mare Acidalium sekä vaaleampi Chrysen tasanko. Myös niin ikään populaarikulttuurista tuttu Cydonia sijaitsee nollameridiaanin tuntumassa, lähellä Marsin pohjoisnapaa. Se ei tosin Utopian tasangon tavoin näy kovin hyvin tämänkertaisessa oppositiossa Maan suuntaan, koska katselemme Marsia eteläpuolelta.

Kartalla tässä ollaan nollameridiaanin molemmin puolin, pituuspiirien 315–90° välillä.

Mars keskimeridiaanin ollessa nollan tuntumassa. Syrtis Major on kääntynyt reunan taakse piiloon, mutta paljon muita kiinnostavia albedoeroja on nähtävillä. Juuri itäreunan takana on odottamassa esiintuloaan Solis Lacus, joka tunnetaan lempinimellä ”Marsin silmä” sen muodostaessa vaalean Thaumasian kanssa hieman pupillia muistuttavan yksityiskohdan. Syrtis Majoriksen tapaan myös tämän alueen tummuus vaihtelee ja elää.

Marsin pyörähtäessä vielä hieman enemmän voidaan nähdä se ”kolmas puoli” eli Tharsis, Arcadia ja Amazonis alueineen. Tällä alueella sijaitsee aurinkokuntamme suurin tulivuori, Olympos Mons, joka klassisen nimistön kartoissa löytyy nimeltä Nix Olympica (”Olympoksen lumet”). Tämä on kenties hieman tylsempi näkökulma Marsiin, koska tummempia alueita on siellä nähtävissä vähemmän. Tummempina alueina tuolta voidaan erottaa Mare Sirenium ja Mare Cimmerium. Kartalla tämä tarkoittaa pituuspiirien 90–180° välistä aluetta. Kyllä tätäkin puoliskoa tietenkin kannattaa katsella, ja kun malttaa odottaa, sieltä tulee aikanaan Mare Tyrrhenum, Syrtis Major ja muita yksityiskohtia esille.

Marsin ”kolmas puoli”, keskimeridiaanin ollessa 180°.

Ahkera ja näppärä havaitsija voi piirtää tai valokuvata vaikka itse oman Marsin kartan! Tämä tosin vaatii kymmeniä havaintoja koko pinnan alueelta ja ei oikein sovi satunnaiselle kiikaroitsijalle. Mutta kuinka olisi tavoite tehdä sellainen yhdessä? Mikäli saamme runsaasti kuvia Marsista tällä kaudella, voimme tehdä Ursan ihkaoman kartan ihailtavaksi. Samalla näkisimme konkreettisesti havaintojemme tuloksia. Näissä karttakuvissa käytetty Frassatin ja Tangan karttakin pohjautuu juuri italialaishavaitsijoiden useiden vuosien aikana tekemiin havaintoihin.

Toivokaamme havaintointoa, suostuisan selkeitä säitä ja hyvää seeingiä tämän projektin toteuttamiselle!

Pölymyrskyjä ja pilviä

No niin. Olet nyt sitten havaitsemassa Marsia, seeing on hyvä ja planeetta korkealla. Katsot kaukoputkeesi – ja näet vain punaisen pallon! Kun olet tarkistanut, ettei optiikka ole huurussa, tarkennus on kunnossa ja olet vielä vaihtanut okulaarinkin toiseen, on tulos silti sama. Onneksi olkoon, olet havainnut planeetan laajuisen pölymyrskyn.

Marsin pääsääntöisesti hiilidioksidista koostuva ilmakehä on hyvin ohut ja myös ilmanpaine on alhainen, siellä voidaan kuitenkin nähdä pölymyrskyjä. Ne ovat tuulen ilmaan nostattamaa pölyä. Silloin vaikkapa ne edellisenä iltana niin selvästi näkyneet yksityiskohdat eivät enää erotu. Tuulen nopeus Marsissa saattaa olla jopa parisataa kilometriä tunnissa ja laaja pölymyrsky voi peittää muutamassa päivässä mannerten kokoisia alueita ja huonossa tapauksessa sumentaa näkyvyyden pitkäksikin aikaa.

Pölymyrskyjä on varsinkin Marsin kesäaikana, mutta onneksi tällaiset koko planeetan laajuiset pölymyrskyt ovat harvinaisia. Alueellisia pölymyrskyjä saattaa kyllä esiintyä ja mahdollisten pölymyrskyjen seuraaminen on tärkeä ja tutkimuksellinen havaintokohde.

Marsissa on myös pilviä. Planeetan ohuen ilmakehän pilvet eivät ole paksuja ja ne muistuttavat oman ilmakehämme cirruksia. Pilvien huomaaminen vaatii kuitenkin hyvää havaitsemisen kautta saatua pinnanmuotojen tuntemusta ja satunnainen havaitsija huomaa pilviä varsin harvoin. Ne näkyvät kuitenkin vaaleampina alueina Marsin pintaa vasten ja sininen suodin auttaa niiden erottamisessa. Pilvien havaitseminen onnistuu Marsin kiekon reuna-alueilla.

Havainto ja kuinka se tehdään

Vasemmanpuoleisessa havainnossa näkymää hallitsevat Syrtis Major ja Mare Tyrrhenum yhdessä Iapigian kanssa muistuttaen muodoltaan hieman Afrikan mannerta. Sinus Meridiani ja Sinus Sabaeus on tulossa yhtenäisenä alueena näkyviin ja Pandorae Fretumista ne erottaa vaaleana kannaksena näkyvä Deucalionis Regio. Oikeanpuoleisessa havainnossa Mare Sirenum erottuu selvästi ja Solis Lacus on menossa poispäin. Mare Cimmerium on tulossa näkyville. Kuten huomaatte, kartalla nämä alueet erottuvat luonnollisesti tarkemmin ja paremmin, mutta tavallisella harrastajakaukoputkellakin voidaan nähdä aivan tunnistettavia pinnanmuotoja. Kaukoputkena on ollut RET-50 (114/1000) ja havaisijana Jari Kuula.

Seeingin merkitys havaitaan tässä. Vieressä vertailukohteeena karttakuva kyseiseltä hetkeltä. Huono seeing on kuitenkin pilannut yksityiskohtien näkyvyyden mössöksi. Havainto on tehty 13.10.1988 klo 00.30, seeing 5 (erittäin huono), CM = 81°. Havaintovälineenä oli RET-50 ja havaitsijana Jari Kuula.

Marsia voit katsella kaukoputkella ja ihailla aivan omaksi iloksesikin, mutta on hyödyllistä kirjata havainto ylös. Perinteinen tapa on piirtää havainto. Piirtämisen lisäksi Marsia voi tietenkin myös valokuvata.

Piirroskaavioksi käy mainiosti pyöreä ympyrä, noin viisi senttimetriä halkaisijaltaan. Piirrät sitten siihen, mitä kaukoputkestasi näet. Marsin yli 24 tunnin pyörimisajasta johtuen aikaa yhden piirroshavainnon tekemiseen on noin 20 minuuttia. Kannattaa muistaa, että pikavilkaisulla ei ehdi nähdä kaikkea. Seeing vaihtelee koko ajan ja näkymää kaukoputkessa kannattaa katsella kaikessa rauhassa. Niin katselemalla erottaa myös silmän tottuessa vähitellen enemmän yksityiskohtia.

Ensiksi kannattaa kaavioon merkitä vaihe, mikäli se on selvästi havaittavissa. Seuraavaksi kannattaa merkitä ilmansuunnat ja akselin kallistuma. Tämän jälkeen voitkin aloittaa varsinaisen havainnon teon.

Kun vaihe on merkitty, on helpointa aloittaa piirtäminen napakalotista. Sen jälkeen hahmotellaan suurimmat tummat ja vaaleat alueet, lopuksi sitten merkitään yksityiskohtia. Tässä vaiheessa voi myös kokeilla erilaisten suotimien käyttöä kontrastin parantamiseksi.

Lopuksi on hyvä vielä merkitä muistiin piirroksen olennaiset tiedot, kuten havaitsija, havaintopaikka, havainnon alku- ja loppuaika, kaukoputki, käytetyt okulaarit, mahdolliset värisuotimet, keskimääräinen seeing (asteikolla 1–5, 1=paras) ja keskimeridiaani.

Sitten havainto onkin valmis! Kuten edellä on käynyt ilmi, havaintoja kannattaa tehdä Marsin hieman erilaisissa asennoissa mahdollisimman monen erilaisen pinnanmuodon näkemiseksi.

Toinen mainio tapa ikuistaa havainto on valokuvaaminen. Marsin valokuvaamisesta on artikkeli toisaalla tässä numerossa.

Entäs ne kanavat?

Marsin havaitsemisessa ei voi olla mainitsematta Marsin kanavia. Kanavakeskustelu kävi kuumimmillaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Osa visuaalihavaitsijoista näki kanavia ja osa taas ei sitten millään. Varsinkin Giovanni Schiaparelli ja Percival Lowell näkivät ja piirtelivät niitä. Marsin kanavat osoittautuivat näköharhaksi; yksittäiset pilkut ja varjostumat näkyivät yhtenäisinä viivoina ja ihmisen vilkas mielikuvitus sitten täydensi loput.

Marsin kanavista ja niiden havaitsemisen historiasta on Tähdet 2020 -vuosikirjassa laaja, Markus Hotakaisen kirjoittama artikkeli Mars – hetken aikaa asuttu maailma.

Kanavina näkyvän näköharhan voi todeta itse katsomalla tätä kuvaa vaikka muutaman metrin päästä. Yksittäiset kohteet näkyvät helposti viivoina. Kuva Eugène Antoniadin kirjasta La planète Mars.

Lopuksi

Millä tavalla sitten havaitsetkaan, voit halutessasi raportoida havainnon Taivaanvahti-palveluun. JÄTÄ HAVAINTO >AURINKOKUNTA > Havainnon kohde: Mars.

Havaintoon merkitään päivämäärä, kellonaika (alku ja loppu), havaintopaikka, seeing sekä teknisiin tietoihin informaatio käytetystä kaukoputkesta ja okulaarista suurennuksineen. Mikäli käytät lisäksi suodinta, se on myös hyvä mainita.

Taivaanvahdin lisäksi havaintoja voi halutessaan raportoida myös kansainvälisiin tietokantoihin. Tällainen on esimerkiksi PVOL (Planetary Virtual Observatory & Laboratory). Muita havaintoja ja mahdollisia uutisia yllättävistä muutoksista (kuten pölymyrskyistä) voi seurata PVOL:in lisäksi myös Association of Lunar and Planetary Observersin (ALPO:n) Mars-sivulta.

Mutta se tärkein! Mars nousee loppukesän taivaalle ja tänä syksynä sen havaitsemiseen on aivan loistava tilaisuus. Toivokaamme selkeitä ilmoja ja sellaisen tullessa mars mars marssaamaan ja havaitsemaan punaista planeettaa!

Kiitokset

Kiitos erityisesti Damian Peachille, joka antoi luvan käyttää karttaansa tässä artikkelissa, samoin kuin Unione Astrofili Italiane -yhdistykselle Frassatin ja Tangan kartan käyttämiseen. Veikko Mäkelälle kiitos artikkelin oikoluvusta sekä tietenkin kaikille havainnoillaan harrastusryhmää muistaneille.

Ohjelmistoja

Virtual Planets Atlas
Asford, A., Fienberg, R., 2017. Mars Profiler: Which Side is Visible? Sky and Telescope.
Mars Mapper 2020-2021. Nightskies.net.
WinJUPOS
Xephem
Cartes du Ciel

Karttoja

Asford, A., Fienberg, R., 2017. Mars Profiler: Which Side is Visible? Sky and Telescope.
Mars Mapper 2020-2021. Nightskies.net.
Mars Observer’s Map. Ralph Aeschliman’s Planetary Cartography and Graphics.
Marte: mappe e nomenclatura. Sezione Pianeti, UAI.
Maps of Mars. British Astronomical Association.
Artikkelissa käytetty kartta Damian Peachin kotisivuilla

Linkit

Wirtanen, P.C., 2020. Havaitsemaan, Mars! Zeniitti 2/2020.
Haavisto, A., 2020. Marsin yksityiskohtien kuvaaminen. Zeniitti 3/2020.
Taivaanvahti
ALPO:n Mars-sivut
Planetary Virtual Observatory & Laboratory

Lisätietoja ja lähteitä

Classical albedo features on Mars. Wikipedia.
Mason, B., 2016. What Mars Maps Got Right (and Wrong) Through Time. All Over the Map, 19.10.2016. National Geographic.
Mason, B., 2018. How Mars’s Close Encounters Helped Us Map the Red planet. All Over the Map, 27.7.2018. National Geographic.
Mäkelä, V. et al (toim.), 2019. Tähdet 2020. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Helsinki. s. 76–77, s.130, s. 138–139.
Kukkonen, I., 1983. Planeettojen havaitseminen. Teoksessa Kaila, K. & Määttänen, H. (toim.): Tähtitieteen harrastajan käsikirja 2. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Helsinki.
Venable, R., 2020. A Preview of the 2019–2021 Perihelic Apparation of Mars. The Strolling Astronomer 1/2020, s.70–78. ALPO.
Marsin piirroshavainnot. Ursa.
Hotakainen, M., 2019. Mars – hetken aikaa asuttu maailma. Teoksesta Mäkelä, V., et al (toim.): Tähdet 2020, s. 120–123. Tähtitietieteellinen yhdistys Ursa, Helsinki.