Matti Helin
Outoa. Muutama viikko sitten etelässäkin satoi vielä lunta. Nyt nurmikot vihertävät, västäräkit lurittelevat ja koivujen lehdet ovat jo esillä. Kevään ensi ukkosetkin on jo koettu sekä jätetty hyvästit pimeille tähtitaivaille. On vuoro valon vuodenajalle.
Pitkä, erikoinen ja monin tavoin musertava kevät on ohi. Onneksi. Kesän lähestyminen on varmasti monelle helpotusta ja iloa antava asia. Myös itselleni. Vaikka poikkeustilanne jatkuukin vielä, saapuva suvi luo uskoa tulevaan ja kevittää mieltä. Voin jo tuntea kesäöisten niittyjen tuoksun, tuntea viileän usvan. Pelkkä ajatuskin siitä, mitä kaikkea tuleva kesä voi antaa, pakahduttaa mieleni. Valaisevat yöpilvet, sumuisen joen yllä kelluva kuu. Lähestyvän ukkosen kumina. Olkoonkin, että syksyinen linnunrata on upea, tai lumisen metsän yllä leiskuvat revontulet huumaavat, eivät nämä vedä vertoja taianomaisille kesäöille.
Voin toki olla ajatuksieni kanssa yksin… No, tuskin. En kuitenkaan ihmettele, vaikka moni tähtitieteen harrastaja tuskailee kesän saapumista. Olkaa kuitenkin huoleti. Kuten kesäkin, niin syksykin saapuu vääjäämättä, huomaamatta, liiankin nopeasti. Toivottavasti ennen loppuansa tämä lyhyt pohjolan suvi kuitenkin antaa meille monta kaunista päivää ja myrskyisää yötä. Hetkiä. joita sitten taas kaihoten muistella pimeinä ja sateisina marraskuun iltoina.
Kesä, kiitos että pääsit tulemaan.
