Emma Bruus
Pääsin vuosien 2018 ja 2019 aikana osallistumaan mielenkiintoiseen harrastusprojektiin, jonka lopputuloksena saatiin selitys harrastajien löytämälle uudelle revontulimuodolle. Julkaisua varten tiimi kävi läpi suuria määriä havainto- ja kuva-aineistoja. Silmiemme editse viuhui yli kymmenen tuhatta valokuvaa. Samalla opimme paljon uutta siitä, miten meidän pitäisi käsitellä ottamiamme valokuvia, jos haluaisimme niillä olevan jatkossakin tutkimuksellista arvoa. Ahaa -elämykset olivat niin tärkeitä, että haluan myös sinun tietävän, miten hyviä havaintoja tehdään.
Kalastamassa dyynihavaintoja
7.10.2018 dyynirevontulet olivat näkyvissä laajalla alueella ympäri maata. Ilmiö oli monelle tuttu jo Mikko Peussan 7.10.2015 revontulinäytelmästä tehdystä havainnosta, mutta aiemmasta poiketen nyt ilmiöstä oli kiinnostunut myös avaruusfysiikan asiantuntija prof Minna Palmroth. Jotta tutkija Maxime Grandin pystyisi laskemaan dyynien sijainnin taivaalta, tarvittiin ainakin kaksi kuvaa samaan ilmansuuntaan ja samalta ajanhetkeltä.
Ainoa ongelma oli, ettei meillä aluksi ollut kahta kuvaa samalta ajanhetkeltä. Tiimin ensimmäinen tehtävä oli löytää sopiva kuvapari.
Asian teki monimutkaiseksi se, ettei tutkimushankkeesta voinut keskustella avoimesti. Emme siis vielä vuonna 2018 voineet suoraan pyytää lisää havaintoja raidallisista revontulista. Ainoa menetelmä, jolla saatoimme edetä, oli hiljaa kartoittaa ilmiön esiintymistä vanhoissa havainnoissa ja verkkoon laitetuissa valokuvissa. Kävimme ensin läpi Taivaanvahdin yli 6 500 revontulihavaintoa ja merkitsimme niistä nelisenkymmentä dyynejä sisältänyttä. Tämä oli suhteellisen helppo operaatio ja kiitos siitä kuuluu havaintoja sinnikkäästi Taivaanvahtiin kirjanneille harrastajille.
Tämän jälkeen lähdimme tutkimaan, löytyisikö dyynivalokuvia samalta yöltä myös Ruotsista. Se oli paljon vaikeampaa, sillä naapurissa ei tutkimushetkellä ollut käytössä mitään keskitettyä, Taivaanvahdin kaltaista havaintojärjestelmää. Ainoa keino päästä käsiksi länsisuunnan kuviin oli plärätä sinnikkäästi somea.
Havainto vs. kuva?
Tässä vaiheessa sisäistimme syvällisesti sen eron, mikä on valokuvalla ja havainnolla. Asia ei sinänsä ollut uusi: tähtiharrastusyhteisössä on vuosikymmenten takaa pitkät perinteet harrastajahavaintojen teosta. Havainnon käsitteeseen on kuulunut nähdyn ilmiön huolellinen dokumentointi sidostiedoin, kuten havaintopaikka, havaintoaika, tiedot siitä mitä laitteita ilmiön tarkkailussa oli käytetty ja kuva ilmiöstä. Kuvalla ei välttämättä tarkoitettu valokuvaa, vaan kokenut havaitsija saattoi mahdollisimman tarkalla piirroksella ikuistaa ilmiön.
Havaintokuvan ei tarvitse aina olla valokuva. Myös itse piirtäen pystyy dokumentoimaan tapahtuman. Pekka Rautajoki ikuisti täydellisen kuunpimennyksen Tampereella 21.1.2019 klo 6.20 – 8.10.
Kameroiden yleistyminen toi havaintojen tekoon mukaan valokuvauksen ja digikuvauksen aika suorastaan räjäytti harrastajien mahdollisuuden tallentaa ympäristönsä tapahtumia. Sosiaalisen median läpilyönti 2000 -luvulla käynnisti suoranaisen luontokuvien jakobuumin. Niinpä moderni somekanava on täynnä valokuvia.
Kauhistus! Facebook tuhoaa kuvat
Kävimme käsiksi ruotsalaisten revontuliharrastajien suosimiin Facebook-sivuihin tavoitteena löytää dyynien korkeuden määrittelyssä käyttökelpoista materiaalia. Havaintojen teon perinteestä poiketen harva somejulkaiseva revontulikuvaaja kuitenkaan oli muistanut kirjata postaukseensa myös havaintopaikan ja havaintoajan. Kuvaajan kannalta tämä ei ole ongelma, sillä kamera tallentaa tiedot valokuvan sisään exif-formaatissa. Tutkijan kannalta ongelma kuitenkin säilyi, sillä Facebook poistaa exif-tiedot sisään ottamistaan kuvista. Ellei aineiston lähettäjä kerro kuvauspaikkaa ja aikaa, ei tietoa saa tutkimuskäyttöön mistään.
Selasimme revontuliin keskittyneitä Facebook-ryhmiä kuukausia taaksepäin ja havahduimme toiseen ongelmakokonaisuuteen: epäjäsennellyssä aineistossa peruuttaminen oli hidasta ja mitä pidemmälle historiaan pääsimme, sen huonolaatuisempaan aineistoon törmäsimme. Lopulta oli mahdotonta sanoa, olisiko kuvissa voinut olla dyynejä vai ei.
Suuren liikenteen somealustojen kannalta on luonnollista, ettei kaikkea lähetettyä kuvamassaa voida pitää tallessa parhaimmalla laadulla. Aineistoa siihen on aivan liian paljon, jotta mikään levytila siihen riittäisi. Niinpä vanhoja kuvia pakataan. Ja mitä vanhemmasta kuvasta on kyse, sitä raa’emmin sitä pakataan. Operaatiolla tiedostokoko saadaan alustan kannalta siedettäväksi, mutta samalla katoaa dataa. Ajan kanssa Facebookkiin postattujen valokuvien tutkimusarvo tuhoutuu täysin. Päädyimme nopeasti lopputulokseen, ettei massasome ollut paikka havaintojen tallennuksen. Ei edes siinä tapauksessa, että kuvaaja oli muistanut liittää mukaan harvaintoarvon tuovat tiedot.
Bling-blingiä, famea ja näyttävyyttä: himmeillä kohteillakin on väliä
Dyynejä löytyi somesta suhteellisen vähän myös siitä syystä, että ihmiset keskittyvät jakamaan lähinnä näyttävimpiä otoksia revontuliyötä. Ilmiö on hyvin inhimillinen: komeimmilla otoksilla on helpointa saada positiivista kohkausta, tykkäyksiä ja palautetta.
Etsimämme uusi ilmiö oli kuitenkin suhteellisen himmeä ja se jäi auttamatta kirkkaimpien revontulivöiden varjoon. Dyynejä löytyi helpoiten vain useampien kuvien aineistoista, joissa tallennettiin revontulinäytelmän kulkua alusta loppuun.
Laiskuus kuvien siivoamisessa on hyve
Kovalevytila saattaa olla tiukalla myös muualla kuin some-alustoilla. Valokuvaajilla on tapana karsia pois huonoimmat otokset, joskus liian rankalla kädellä. Pahimmassa tapauksessa revontuliyöstä jää jäljelle vain kourallinen otoksia aivan kirkkaimpien revontulten hetkeltä.
Joskus hyvin harvoin tulee kuitenkin tarve palata vanhoihin havaintokuviin. Dyynien tapauksessa näin kävi. Tiimimme selasi tietysti omat valokuvat läpi jo artikkelin valmisteluvaiheessa, mutta löydön julkaisun jälkeen myös monet harrastajat palasivat vanhoihin aineistoihin, elleivät olleet deletoineet niitä liian raskaalla kädellä.
”Page not found”
Ennen dyynilöydön julkaisua Matti Helin ja Pirjo Koski käyttivät merkittävän määrän aikaa kartoittaakseen, paljonko dyynikuvia maailmalla oli otettu. Kartoituksen pohjana oli Taivaanvahdista saatu pohjatieto tunnistetuista dyyniöistä.
Dyynejä löytyi mm. Kanadassa, Skotlannissa, Virossa ja Norjassa otetuista kuvista. Hampaiden narskutusta operaatiossa aiheuttivat puuttuvat tiedot ja sivut. Monista verkkoon laitetuista valokuvista ei selvinnyt, kuka ne on ottanut, missä kuvat on otettu tai koska ne on otettu. Tietojen puute romutti monien otosten havaintoarvon.
Toinen tuskastuttava piirre on verkkoon laitettujen aineistojen katoaminen. Osa sivuista oli niin vanhentuneita, ettei dyynikuvakandidaatista löytynyt enää suuremman kuvantarkkuuden otosta tai kokonaisia sivuja puuttui.
Positiivisia poikkeuksiakin paperin julkaisua odotellessa tehdyn, hiljaisen kartoituksen myötä löytyi. Kävi ilmi, että vanhimmat kuvat dyynirevontulista löytyivät Pekka Parviaisen havainnoista vuodelta 2004. Parviainen on valokuvauksen ja taivaanilmiöiden tallennuksen konkari, joka on vuosikausia tallentanut ilmiöitä huolellisin muistiinpanoin ja tiedoin. Hänen aineistonsa ja muistiinpanot olivat säilyneet kaikkien vuosien läpi verkossa ehjänä ja pystyimme helposti palaamaan niihin. Pekan aikaiset dyynihavainnot on nykyisin koostettu myös Taivaanvahtiin.
Kuinka sitten tallentaa havaintoja?
Olen aina katsonut maailmaa voimakkaiden Taivaanvahti-silmälasien läpi. Dyynihavaintojen kalastelun myötä olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että on hyödyllistä tallentaa havaintoja keskitetysti ja jäsennellysti yhteen paikkaan.
En usko, että kellään tutkijalla on hankettaan varten aikaa tehdä niin laajaa verkko-aineiston kartoitusta, kuin minkä tiimimme teki. Jos siis haluamme osallistua kansalaishavaintojen teon avulla tutkimushankkeisiin, meidän pitää pystyä tarjoamaan luotettavaa ja jäsenneltyä dataa helposti, yhdestä paikasta. Ja mielellään niin, että sitä on tuhoutumatta saatavilla mahdollisimman pitkälle historiaan.
Joskus ymmärrys tiettyjen havaintojen arvosta syntyy vasta jälkikäteen. Tämä tuli positiivisena yllätyksenä monelle ennen vuotta 2020 Taivaanvahtiin havaintoja kirjanneelle revontulibongarille: heidän havaintonsa päätyivät mukaan tieteellisen julkaisun viitelistaan.
Emme voi etukäteen tietää, mitä uusia ilmiöitä kuvien kätköissä piileksii. Havaintojen järjestelmällinen keruu kannattaa aloittaa jo etukenossa: toivottavasti juuri sinun kuvistasi paljastuu jotain ymmärrystämme laajentavaa.
