Matti Helin:
Lopputalvi oli pilvinen, kuten tavallista. Onneksi aika ajoin alapilvet ja vesisade väistyivät ja taivaan tarkkailijoille oli, ainakin hetkiksi, muutakin tekemistä kuin lahjojen paketointia.
Joulukuun ensimmäisenä päivänä pilkahti linnunrata, josta Pirjo Koski nappasi kuvan:
1.12.2019. Illalla kävin lähijärvellä itsekseni tulistelemassa. Onneksi olin ottanut kameran mukaan, sillä kesken kaiken taivas avautui ja linnunrata lipui hetkeksi näkyville. Meni hetki selvitä tähtien näkymisestä johtuvasta järkytyksestä (mitä nuo ovat?), jonka jälkeen oli pakko ottaa kuva ennen pilvien lopullista lipumista (taas) paikalle.
Linnunrata. Kuva: Pirjo Koski
Joulukuun taitteessa näkyi useamaan päivän kestoinen helmiäispilvinäytös. Näitä havainnoitiin sekä Laitilassa että Vaasassa.
Heräsin kellonsoittoon, vanuin rappuset alas kahvinkeittoon ja varauduin tuijottamaan sateen kasteleman ruudun läpi ikuiseen harmauteen.. vaan mitä ihmettä? Ulkona on valoa lunta ja valoa! Ikkunasta ulos katsellessani ja kahvin tippumista odotellessani näin, että auringonnousu tulee olemaan todella kaunis. Taitaisi olla paras ottaa kamera kantoon ja hipsiä lähipellon reunaan. Siinä en hirveän kauan fundeerannut, vaan aloin pukeutumaan kylmään ja tuuliseen säähän.
Kuvauspaikalle kävellessäni totesin, että taas taisi alkaa kilpajuoksu pilviä vastaan. Jälleen, eihän se ole ollut teemana kuin pari kuukautta.
Helmiäispilviä. Kuva: Pirjo Koski
Ihmettelin pellon reunassa varsin helmiäismäistä auringonnousua. Samassa näin ohuet, hohtavat laineet osittain muiden pilvien takana sekä sivulla. Kyllä, helmiäiset näkyivät hetken ennen auringonnousua. Ei voi käydä näin mahtavaa kauden aloitusta! Kuvista löytyivät tyypin I helmiäispilvetsekä helmiäisrusko.
Helmiäispilviä näkyi Laitilassa myös illalla.
1.12.2019. Olin jo heittänyt kaiken toivon iltahelmiäisten suhteen, normaaleja pilviä parveili taivaalla jälleen huolestuttavan paljon. Kävin viimeistä kertaa ulkona ja huomasin, että pilvipeitteeseen on muodostumassa aukko, jonka takana helmiäiset taas hohtivat hyvin kutsuvasti.
Näkyvyys kuvauksellisesti on tästä meiltä etelään erittäin huono, rakennuksia, puita, sähkölankoja joiden seurauksena Focus lähti pihalta kuin hauki makuupussista kohti eteläistä peltosuoraa, mikä oli paikkavalintana hieman kyseenalainen. Mieleeni ei juolahtanut hiukkaakaan, ettei peltosuoria pruukata talvella aurata ja koska tie kulkee siellä ”aakean laakean” pellon keskellä, se saattaa tuiskuta umpeen. Enhän minä sitä suinkaan ajatellut, vaan lähinnä maisemaa. Pelipaikalle pääsy matalalla etuvedolla osoittautui varsin riemukkaaksi kokemukseksi! Ensimmäisen mutkan jälkeen tie loppui tielle tuiskunneen lumen vuoksi, eikä tilaa auton kääntämiselle enää ollut. Oli vaan mentävä eteenpäin, jalkaa ei saa nostaa kaasulta, muuten tulisi tilausta lavetille. Hanki tervehti auton pohjaa muutaman kerran ihan kunnolla ja renkaiden pito tuntui olevan höttölumessa pelkkä käsite.
Ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen sain auton parkkiin ja kameran ulos.
- Tyypin I helmiäispilviä. Kuvat: Pirjo Koski
Tyypin 1 helmiäiset olivat hyvin samantyyppisiä kuin aamullakin, mutta todella paljon näkyvämpiä ja niissä oli enemmän yöpilvimäisiä piirteitä. Yllättäen kuitenkin normaalit pilvet saapuivat jälleen peittäen kaiken. Paluumatka oli menomatkan peilikuva eli lyhyesti hulvattoman hauskaa..
Vaasassa Timo Alanko ihaili luoteistuulen tuomia pilviä 5.12:
Näitähän voi alkaa pitää jo peruskaurana 🙂 Kirkkaimmat helmiäiset joutuivat pilvien taakse Gerbyn iltapäiväruuhkassa madellessa. Venesatamaan pästyä oli vielä tämän verran juhlaa jäljellä. Pikkuisia vesijääpilviäkin putkahteli loistamaan ykköstyypin rinnalle. Onhan tämä kyllä mannaa masentavien tihkusadepäivien jälkeen!!
-
- Helmiäispilviä. Kuvat: Timo Alanko
Paula Mattila kuvasi melko harvinaiset heijastuneet pilvisäteet joulukuun 10. päivänä
Joulukuista valoa ja heijastuneet pilvisäteet näkyi Ruissalon aamussa. Nuo tulevat aina vähän yllätyksenä; jos olisi ollut vähemmän pilviä, ei olisi näkynyt. Hienoahan se on, että oli edes yhden päivän jotain muuta kuin vesisadetta.
Heijastuneet pilvisäteet. Kuva: Paula Mattila
Joulukuun alussa näkyi kesäinen vieras, kun sateenkaari ilmestyi Laitilan taivaalle:
Päivällä kävi ihan älytön flaksi. Otin kameran mukaan kauppareissulle, koska myös päivällä oli helmiäisten mahdollisuus. Tuliaisina kotiin oli kauppaostosten lisäksi kuvat sateenkaaresta. Ensimmäinen oma kuvallinen koppi talvikaudella.
Joulukuinen sateenkaari. Kuva: Pirjo Koski
Hetkellisen selkeän jakson lopulla Kuun ympärille muodostui kauniita haloja
Alkuilta 10.12 alkoi taivastelemalla kovaan ääneen kuun näkymistä. Hirmuisella kiireellä vaihdoin objektiivin ja ravasin reippaasti ulos. Oli se kuu ja näköjään kiirettä ei ollut, pilvet loistivat poissaolollaan (mitä ihmettä..?) Asetuksia ei tahtonut löytyä ja taustanäytön kirkkauskin oli alkuun väärä. Muistikortti oli näköjään tyhjentämättä ja akut lataamatta. Jalustalevy oli missä..? Tilanne kertoo karua kieltä viime ajoista. Viime kuukausina sade on ollut melkein taukoamatonta, samoin alati vallitseva pilvisyys eli ”fifty shades of grey”-teemaa on ollut taivaan täydeltä enemmän kuin tarpeeksi. Näin ollen jo pelkkä kuun näkyminen voi muodostua spektaakkeliksi. Päätin ottaa kuvallisen dokumentti-aineiston heti eikä hetken päästä..
Seuraavaksi päätin pakata puita ja kuvausrepun autoon sekä suunnistaa pitkästä aikaa tulistelemaan lähijärvelle. Oli kyllä todella nättiä, lunta olisi saanut olla enemmän kuvia ajatellen. Kiipesin kohti nuotiopaikkaa ja onneksi kengissä oli nastat. Kallio oli paikoin pahasti mustassa jäässä. Repun jalustoineen jätin kallion alapuolelle rannan tuntumaan.
Tulet tehtyäni istuskelin hetken ja pyrin olemaan ajattelematta yhtään mitään. Laskeuduin selälleni penkille katselemaan tähtiä. Nuotio lämmitti mukavasti ja huomasin ihailevani kuuta, jolla oli kirkas ylläsivuava ja 22 rengas. Siis hetkinen, kuulla on mitkä? Samassa ponnahdin pystyyn.
- Kuu ja halot. Kuvat: Pirjo Koski
Kyllä, selkeä 22, ylläsivuava ja ysi, nyt nainen liikettä. Hyvästi rauha. Luistelin kalliota alas ja nappasin kameran ja jalustan kantoon. Juoksin rannan toiseen päähän, jossa normaalisti on hieman paremmat näkymät kuun suuntaan. Tällä kertaa juoksuni toppasi järveen, jonka pinta oli noussut niin paljon, ettei kuvauspaikkaan olisi päässyt kuin kahluuhousut jalassa. Ankarasti noituen pystytin jalustan jäätikölle samalla kiittäessäni päivällä tekemääni tekoa eli nastojen vaihtoa jalustan jalkoihin. Päätin kuvata kuun niiltä sijoiltani, koska ei olisi mitään järkeä juoksennella jäisellä rannalla etsimässä muka parempaa kuvauspaikkaa. Naputtelin pari hälyä eteenpäin kameran ottaessa kuvaa. Ylläsivuava oli niin kirkas, etten muista vastaavaa kuulla nähneeni, se oli tosiaan huomiota herättävä. Mielettömän komea ilma, näitä iltoja soisi olevan enemmän kuin yksi per 1kk.
9- ja 22 asteen halot. Kuva: Pirjo Koski
Joulukuun 19. päivän iltana pakasti. Jääsumua muodostui, jonka ansiosta keinovalopilareita näkyi monin paikoin.
Iltakävely pilvisessä säässä muuttui vähemmän masentavaksi, pitkästä aikaa näkyi kv-pilareita!Palatessani kotiinpäin huomasin keinovalopilarin metsän yläpuolella, sitten toisen, kolmannen..ja juoksin kotiin hakemaan kameraa.Ihan mukavaa vaihtelua harmauteen.Keinovalopilareita. Kuva: Pirjo Koski
Vuoden loppuessa helmiäispilvet tekivät paluun. Pohjois-Suomessa näkyi värikkäitä vesijäähelmiäisiä, joita Tuula-Anneli Baas kuvasi
Enontekiöllä näkyi 29.12.2019 aamupäivästä iltapäivään mahdottoman kauniita helmiäispilviä. Edes digikamerani ei pystynyt kuvaamaan niiden “oikeaa kauneutta”, vaikka otin niistä parikymmentä erilaista kuvaa. Parhaat kuvat ovat aina muistikuvia. 🙂
- Helmiäispilviä. Kuva: Tuula-Anneli Baas
Kiitos kaikille tästä vuodesta! Toivottavasti tuleva vuosi tuo mukanaan välkkyviä revontulia, kauniita yöpilvinäytöksiä ja ukkosrikkaan kesän. Ja mahdollisimman vähän muita alapilviä.
