Paula-Christiina Wirtanen:
Marraskuun 11. päivä 2019 oli mahdollisuus seurata Merkuriuksen ylikulkua. Koko Suomen alueella ilmiö peittyi paksujen pilvien taakse, mutta ulkomailla ilmiötä saatiin seurattua. Seuraava mahdollisuus on vuonna 2032.
Marraskuisessa ylikulussa Merkurius kulki kauniisti Auringon keskiosan yli.
Kaavio: Ursa / Veikko Mäkelä.
Merkuriuksen ylikulkuja tapahtuu harvakseltaan. Ne ovat mahdollisia, kun Aurinko ja Merkurius ovat Maan ja Merkuriuksen ratatasojen leikkauspisteiden eli ns. solmujen lähellä. Auringolla, Kuulla ja planeetoilla on muutaman asteen eroja radan inklinaatiossa (eli suomeksi sanottuna kaltevuudessa) Maan ratatasoon nähden.
Merkuriuksen inklinaatio on noin seitsemän astetta ja kiertoaika Auringon ympäri 88 vuorokautta. Ratojen kaltevuuseron takia jokaisella kierroksellaan se ei Maasta nähtynä kulje Auringon editse – vastaavasti kuten emme myöskään kerran kuukaudessa näe kuun- tai auringonpimennyksiä. Mutta silloin tällöin planeetta kulkee Auringon edestä ja voimme nähdä Merkuriuksen päiväntähtemme pintaa vasten. Tätä tapahtumaa kutsutaan Merkuriuksen ylikuluksi.
Merkuriuksen ylikulut ovat siis mahdollisia solmupisteiden lähellä, ajallisesti toukokuussa ja marraskuussa. Toukokuussa on ns. laskeva solmu, silloin Merkurius siirtyy Maan ratatason eteläpuolelle, marraskuussa on vastaavasti nouseva solmu. Vuosituhansien aikana tässä tietenkin tapahtuu vähitellen muutoksia, mutta touko- ja marraskuun solmupisteillä mennään pitkälle 3000-luvulle saakka; ensimmäinen laskeva solmu kesäkuun puolella on vuonna 3890, ja ylikulku tapahtuu joulukuussa ensimmäisen kerran vuonna 3426.
Ylikulut toistuvat säännöllisesti ja limittäisinä sarjoina. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että toukokuista ylikulkua seuraa marraskuinen ylikulku 3,5 vuoden päästä ja marraskuista ylikulkua taas toukokuinen 9,5 vuoden päästä. Tällainen rytmitys jatkuu muutamia ylikulkuja peräkkäin, kunnes sarja katkeaa ja ylikulkuja on 7 tai 13 vuoden välein. Ilmiöt toistuvat myös samanlaisina aina 46 vuoden välein. Juuri nyt olemme sellaisessa tilanteessa, että seuraavaan ylikulkuun on 13 vuotta. Mainittakoon, että myös Maan radan sisäpuolella kiertävällä Venuksella voidaan havaita ylikulkuja, mutta ne ovat vielä paljon harvinaisempia.
Taulukko Merkuriuksen ylikuluista
päivämäärä näkyvyys Suomessa
9.5.1970 näkyi hyvin
10.11.1973 näkyi, loppu ei näkynyt pohjoisessa ja idässä
12.5.1983 ei näkynyt
13.11.1986 loppu näkyi idässä ja etelässä
6.11.1993 ei näkynyt
15.11.1999 ei näkynyt
7.5.2003 näkyi hyvin
8.11.2006 ei näkynyt
9.5.2016 näkyi hyvin, loppu ei näkynyt idässä ja etelässä
11.11.2019 alku olisi ollut nähtävissä
13.11.2032 näkyy matalalla
7.11.2039 näkyy matalalla
7.5.2049 näkyy hyvin
9.11.2052 ei näy
10.5.2062 alku näkyy
11.11.2065 ei näy
Ylikulkuja tarkkaillaan samaan tapaan, kuin auringonpilkkuja eli missään tapauksessa ei saa katsoa suoraan Aurinkoon ilman asianmukaista aurinkosuodinta – ei edes paljain silmin ja vielä vähemmän optisella apuvälineellä. Aurinkoa voidaan myös projisoida kaukoputken läpi valkoiselle levylle, josta sekä auringonpilkut että ylitsekulkeva planeetta voidaan havaita.
Ylikulku pilvien takana
Karttakuva Suomessa tehdyistä havainnoista. Napsauttamalla saat auki karttaikkunan.
Kuva: Taivaanvahti / GoogleMaps
Edellinen Merkuriuksen ylikulku 9.5.2016 näkyi Suomessa hyvin. Nyt marraskuisena iltapäivänä 11.11.2019 tapahtunut ylikulku oli lähtökohtaisesti vaikeampi havaittava Auringon pienen korkeuden takia, mutta ilmiön alku olisi ollut kyllä mahdollista nähdä aivan pohjoisinta Suomea lukuunottamatta. Marraskuinen sää peitti vain havainnon alleen.
Taivaanvahdissa raportoitiin kaikkialla Suomesta varsin pilvinen, paikoitellen sateinenkin, sää. Havaitsijoita oli kyllä valmiina odottamassa mahdollista rakoa pilvisyyteen, mutta Suomen taivaalta ylikulku jäi tällä kertaa havaitsematta. Seuraavaa tilaisuutta saammekin odottaa melko pitkään. Kiitos kuitenkin kaikille havaintoa yrittäneillekin ja pilvien taakse jääneiden havaintojen raportoimisesta. Sekin on kuitenkin arvokasta dataa.
Juha Ojanperä, Hannu Määttänen ja Vesa Puistovaara kertovat omasta havaintoretkestään seuraavaa:
Kokoonnuimme pienellä porukalla Ulvilan tähtitornille yrittämään Merkuriuksen ylikulun havaitsemista todennäköisyyksiä uhmaten. Uhka oli kuitenkin turhaa, koska säiden haltija oli jo päättänyt toisin ja se todennäköisin skenaario realisoitui. Koko ylikulun ajan taivas oli lähes täysin tasaisen harmaa ja pilvinen ja kevyttä lumisadettakin saatiin. Ainoastaan juuri ennen ylikulun alkua Aurinko hetken aikaa vähän pilkisti pilven raosta, mutta ylikulun alkuun mennessä Aurinko oli jo tukevasti tasaisen pilviverhon takana. Joimme kuitenkin ylikulkukahvit ja seurasimme ylikulkua livelähetyksenä Youtubesta.
Oma havaintokertomukseni on samantapainen:
Olin kytiksellä tarkkailemassa mahdollista säätilan muutosta. Melko selvältä näytti, että täyspilvisyys kyllä säilyy tiiviisti ja niinhän siinä sitten kävikin. Ylikulku paksun pilvikerroksen takana. Onneksi olen havainnut ilmiön aiemmin.
Vastaavanlaisia havaintokertomuksia tuli kaikkialta Suomesta, mutta osa havaitsijoista oli jo valmiiksi suunnannut etelämmäksi paremmille havaintomaille tätä ylikulkua ajatellen.
Onnistuneita havaintoja ulkomailta
Asko Hakala havaitsi ylikulkua Barcelonassa, Espanjassa. Hänelläkin ilma meni hieman utuiseksi ylikulun aikana, mutta havaitseminen kuitenkin onnistui.
Merkurius on helppo erottaa pilkuttoman Auringon pinnalta tässä Asko Hakalan Barcelonassa ottamassa kuvassa. Kuva otettu 11.11.2019 klo 15.38. Kamera: EOS 7D 560 mm, ISO 200, f/8, valotus 1/500 s, aurinkosuodin.
Napsauttamalla saat artikkelin kuvat suuremmiksi.
Reima Eresmaa seurasi ylikulkua Iso-Britanniassa (Reading, Berkshire). Hän oli kuvannut tapahtumaa viisituumaiseen linssikaukoputkeen kiinnitetyllä järjestelmäkameralla onnistuneesti, vaikka pilvisyys jonkin verran kiusasi myös hänen havaintojaan ja aukotonta sarjaa koko tapahtumasta ei saanut koostettua. Tässä hänen koostekuvassaan näkyy kuitenkin mainiosti Merkuriuksen kulku Auringon pinnan ylitse.
Reima Eresmaan koostekuva ylikulusta aikavälillä 13.04–14.54 (UTC), Reading, Berkshire, Iso-Britannia.
Kuva: Markku Nyfelt, 11.11.2019 klo 13.58, Thalwil, Sveitsi. Kamera Nikon D610, objektiivi 210 mm.
Markku Nyfelt oli työmatkalla Sveitsissä (Thalwil) ja ehti havaita ylikulun alun ensimmäistä puolta tuntia. Ohutta yläpilveä oli kiusana, mutta muutoin kuvausolosuhteet olivat hyvät. Nyfeltin kuvassa erottuu Merkurius, mutta pientä kohdetta oli vaikea saada kuvattua paremmin ilman pidemmän polttovälin teleobjektiivia.
Kari A. Kuure oli valmistautunut ylikulkuun huolella jo kuukausia etukäteen. Havaintopaikaksi oli valittu Funchal Madeiralla, Portugalissa. Hänen matkansa oli erittäin onnistunut. Tampereen Ursan Radiantti-blogista voi lukea Kuuren pitkän matka- ja havaintokertomuksen kokonaan. Sää ei hänelläkään ollut aivan täydellinen, mutta paljon parempi kuin marraskuisessa tihkusateessa koto-Suomessa.
Panostus ja valmistautuminen kannattivat ja lopputuloksena oli onnistunut havainto ylikulusta. Kuure pystyi seuraamaan koko ylikulun alusta loppuun, vaikka näytöksen loppupuolella kuvausolosuhteet menivät hieman huonommaksi. Havaintokertomuksessaan hän toteaa seuraavaa:
Havaintokeli osoittautui toivottua heikommaksi, vaikka keskipäivällä se oli vielä varsin kelvollinen. Samoin ilmakehän läpinäkyvyydessä (runsas kosteus) olisi ollut toivomisen varaa. Visuaalisesti Merkurius näkyi hienosti kaukoputkella suurimman osan ylikulusta, joten ainakin se puoli onnistui. Valokuvissa kuitenkin näkyi huonohko keli, mutta onneksi aina silloin tällöin syntyi kuitenkin käyttökelpoinen kuva. Kuvasin yhteensä noin 1400 kuvaa ylikulun aikana. […] Onneksi visuaalisesti näin ylikulun loppuun asti.
Ylikulun keskivaiheilla kello 15.20 otetussa kuvassa Merkurius näkyy melkein keskellä Auringon kiekkoa. Kuva: Kari A. Kuure, Funchal, Madeira, Portugali. Kamera Panasonic Lumix DC-FZ82 (1200 mm, aukko f/8, valotusaika 1/2500 s, ISO 100.
Lisäksi vielä Dennis Lehtonen oli onnistunut ylikulun havaitsemissa. Hänen sijaintipaikkansa oli kotimaamme kamaralla, mutta havaintolaitteena oli etäkäytettävä aurinkoputki Anagassa, Teneriffalla, Kanarian saarilla. Varsin hyvä ratkaisu tämäkin ja ylikulun seuraaminen onnistui.
Kuva: Dennis Lehtonen, 11.11.2019 klo 16.30–16.31. 60 mm double stack aurinkoputki, 500 mm polttoväli.
Seuraavat tilaisuudet Merkuriuksen ylikulun havaitsemiseen on 13.11.2032 sekä 7.11.2039. Nämä näkyvät Suomessa, joskin matalalla. Toivokaamme pitkää ikää ja menestystä seuraavaan kertaan!
Mikäli haluat tutustua sekä menneisiin että tuleviin Merkuriuksen ylikulkuihin ja niiden näkymiseen, käy tutustumassa Tähdet 2016 -kirjan lisämateriaaleihin ja muuhun Lisätietoja ja lähteet -osiossa mainittuun materiaaliin.
Kiitokset
Kiitos kaikille, joiden havaintoja sain luvan käyttää sekä Veikko Mäkelälle artikkelin oikoluvusta ja parannusehdotuksista.
Linkit
Merkuriuksen ylikulkuhavainnot Taivaanvahdissa.
Kuure, Kari A.: Havaintomatka Madeiralle. Tampereen Ursa, Radiantti.
Lisätietoja ja lähteet
Karttunen, H., Manner, O., Mäkelä, V., Suhonen, M., 2018. Tähdet 2019, s. 84,85.
Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Helsinki
Mäkelä V., 2016. Merkuriuksen ylikulku 9.5.2016. Zeniitti 2/2016.
Lisämateriaalia Tähdet 2016 -vuosikirjaan: Merkuriuksen ylikulut. Ursa.
Auringon tarkkaileminen turvallisesti. Ursa.
