Pirjo Koski:
Millainen on Myrskybongarit-ryhmän syystapaaminen ensikertalaiselle? Siitä otti selvää Pirjo Koski.
Vihdoinkin omat sekä muiden aikataulut kohtasivat täydellisesti ja edessä oli elämäni ensimmäinen osallistuminen Myrskybongareiden syystapaamiseen. Lähdimme perjantaina 27.9. kohti Artjärvellä pidettävää tapahtumaa. Kyseessä oli viikonlopun kestävä tapahtuma, jossa pääasiallinen ohjelma oli lauantaina. Ojanperän Juha luotsasi meidät ensin Helsinkiin, josta poimittiin mukaan Mäkelän Veikko.
Heti perille päästyämme minulle kävi ilmi, että vastassa on todella mahtava porukka. Paikalla vallitsi käsittämätön samanhenkisyys, jollaista en ole kokenut hetkeen. Tunsin itseni tervetulleeksi porukkaan välittömästi, vaikkei oma osaaminen ole vielä järin korkealla myrskyjen suhteen.
Illalla ja yöllä saimme vielä etelän mittakaavalla messevät revontulet kopattua ja illalla ei uni tahtonut itselle tulla millään, fiilikset olivat vieläkin koetuissa reposissa ja kivassa sekä hieman erilaisessa kuvaus kokemuksessa.
Luentojentäyteinen lauantai
Lauantaina lyhyet yöunet eivät haitanneet. Tunnelma oli aamulla iloinen ja porukkaa saapui tasaisella tahdilla paikalle. Oli uusia ja vanhoja kasvoja. Edellisyön reposet ja etenkin niiden yhteydessä esiintynyt Steve-kaari olivat yleinen puheenaihe. Lopulta kaikki ilmoittautuneet olivat paikalla jotenkuten ja ohjelma sai alkaa.
Karvisen Eero avasi ohjelman aiheella vapaan datan käyttö salamoiden ennustamisessa ja tulkinnassa. Luennossa pisti korvaan erittäin mielenkiintoinen tieto. Se on tärkeä salamakuvaajalle jonka käytössä on salamatriggeri. Lopultakin tyhjien ja valaistuneiden ruutujen valtaisa määrä sai selitystä. Mikäli salama lyö kuvaajasta yli 15 km päähän, se ei yleensä tallennu edes triggerin avulla. Silmä kyllä näkee salaman. Syy ruudun tyhjyyteen on salaman sijainti (liian kaukana) kuvaajaan nähden, sekä triggerin että kameran tuottamat mahdolliset merkkikohtaiset viiveet laukaisuvaiheessa. Myöskään esisalaman valopulssi ei näy riittävän voimakkaasti joten triggeri ottaa signaalin vasta pääsalamasta – siis mikäli ottaa ja usein siinä kohtaa ollaan jo myöhässä.
Eero Karvinen luennoi
Seuraavana tulille pääsi Palmin Esa. Luvassa oli osio mitä kaikkea pitää ottaa huomioon mikäli haluaa matkustaa Jenkkilään bongaamaan myrskyjä. Samalla esitettiin hinta-arvio matkasta ja miten lopulta sitten kävikään. Vuorossa oli mielettömän mukaansa tempaava jenkeissä käyty seikkailu kertomus höystettynä upeilla kuvilla, joita olisi kyllä katsellut enemmänkin.
-
- Esa Palmi
Yliojan Jari sai estradin seuraavana. Ohjelmassa käytiin lävitse jenkkien rajujen säätilojen aiheuttamia yhdistelmiä sekä mitkä kaikki asiat edesauttavat niiden syntyä.
Jari Ylioja ja Eero Karvinen
Ruokailun jälkeen oli vuorossa Fmi:n keväällä startanneen myrsky projektin yhteenveto, jonka parissa allekirjoittanutkin on mukana. Käytännössä me mukana olleet avustajat toimitimme sää raportit ilmatieteenlaitokselle reaaliajassa kuvilla tai ilman keskeltä myrskyä tai heti sen jälkeen. Sähköiseen kaavakkeeseen merkittiin satoiko, tulviko, tuliko vahinkoja, ukkostiko ja niin edelleen.
Projekti toi itselleni todella hyvää tietoa rajuilmoista ja kuvauksellisesti ajatellen lisätyökaluja pystyä ottamaan myrskyaiheisia kuvia jatkossa enemmän. Alussa homma vaati hieman aikaa sisäistää asioita, koska kaaviot, kartat jne piti ohjelmoida omaan huteraan nuppiin rivakasti kauden alkua ajatellen. Loppuvuoden ja kevään uhrasin niiden tulkintaharjoituksiin ja ukkosteoriaan. Saimme käyttöömme laitokselta upean myrsky apin ja reaaliaikaisen salamatutkan, eli tutkan saattoi laittaa vahtimaan salamointeja valitsemalleen alueelle.
Lauantain ohjelman viimeistelivät Taivaanvahdin raadin valikoimat parhaat kuvat- kooste sekä osallistujien mukanaan tuomien kuvaesitykset. Virallisen ohjelman hajaannuttiin kuka minnekin. Itse säntäsin ulos grillaamaan makkaraa (luonnollisesti). Yöllä oli mielettömän hieno, tähtikirkas taivas, joskin oli infernaalisen kylmä. Välillä kävin kuvaamassa ja ihailemassa linnunrataa. Näkyi nimittäin paremmin kuin kotipuolessa. Tähtitornit piti ikuistaa linnunradan kera-tottakai. Lauantai vaihtui varkain sunnuntaiksi nuotiotarinoita kuunnellen ja ihmisten kanssa rupatellessa.
Sunnuntaina ennen lähtöä kävin tutustumassa tähtitorniin elämäni ensimmäistä kertaa. Vinha kokemus, kun en ole koskaan aiemmin käynyt. Sen jälkeen lähdettiin kotimatkalle. Viikonloppu oli niin toiminnan täyteinen, että monen kanssa jäi sanoja vaihtamatta, hieman jopa jäi harmittamaan. Ensi miitissä sitten?
Täytyy tähän loppuun todeta, että myrskybongaus on haastavuudeltaan ja vaativuudeltaan omaa luokkaansa. Esimerkiksi revontuliarvoja pystyy tulkitsemaan helpommin eteenpäin, mutta ukkoset, -ne vaan voivat yllättää. Revontulikuvauksessa syntyneet univelat voi ehkä kuitata jossain vaiheessa päivällä, mutta ukkosbongauksessa välttämättä ei. ”Nuku kun ehdit, lepää kun ehdit, syö kun ehdit ja juo ne kahvit vaikka lennossa” Näillä eväillä pääsin viettämään elämäni hurjimman ja kovimman ukkoskesän.
