Matti Helin
Kesä ja kesäloma. Molemmat tuntuvat tulevan aina niin hitaasti. Valitettavasti ne kyllä kuluvat vauhdilla. Saitko tehtyä kaikkea mitä koko pitkän talven olet haaveillut? Maata nurmikolla, uida, syödä jäätelöä, bongata ukkosia tai yöpilviä?
Kesän meno ei onneksi tähtiharrastajaa haittaa, luonnollisesti päin vastoin. Syksyn pimeät yöt, linnunrata ja pohjoisessa häälyvät revontulet ovat taas täällä. Kauniita ilmiöitä, joilla kuitenkin on taustalla muutakin kuin vain esteettinen arvo. Mutta eikö se riitä että ilmiöt ovat kauniita? Täytyykö niitä ymmärtää? Sehän vie pois ihmeen ja mystiikan… Eikö?
Fyysikko Herman Von Helmholtzin kerrotaan jääneen ystävineen ukkosmyrskyn saartamaksi. Tarinan mukaan Van Helmholtz haki kynän sekä paperin ja alkoi tekemään laskelmia ja hahmotelmia ukkosmyrskyn synnystä. Yksi hänen ystävistään kysyi Helmholtzilta, eikö tuo pilaa arvostustasi luonnosta? Ei, vastasi Helmholtz. Se vahvistaa sitä.
On aina humalluttava tunne katsoa syksyistä taivasta. Tietoisuus, että ne revontulet aiheutuvat auringosta saapuvan materian osumisesta Maan ilmakehään. Linnunradan hehku taas muodostuu miljoonista ja miljoonista tähdistä… Näistä jokaista todennäköisesti kiertää planeettakunnat ja joillakin niistä saattaa olla elämää, ehkä jopa älyllistä.
Mikään ei ole niin typerryttävää ja upeaa kuin ymmärtää miten maailmankaikkeus toimii, mitä se sisältää ja mitkä ovat sen mittasuhteet, edes auttavasti.
