Kuuma Cygnus

Veikko Mäkelä

Cygnus 2019 järjestettiin 25.–28.7. Haminassa. Hommasta vastasi Ursan Cygnus-tiimi. Etäorganisoidussa tapahtumassa oli haasteensa, mutta ilmeisesti lopulta onnistuttiin ihan hyvin. Cygnus-historian lämpöennätys rikottiin.

Plan B – ilman paikalliskumppania

Käytiin jo pitkälle alkuvuotta 2019, kun selvisi, ettei kesän Cygnus-tapahtuman järjestäjiksi potentiaalisilla paikallisyhdistyksillä ollut mahdollisuutta ottaa sitä kontolleen. Harrastustoimikunnassa, jonka vastuulla järjestäjän etsiminen on ollut, oli tiukan pohdinnan paikka. Jos ei nyt aivan paniikki, niin kiire alkoi iskeä. Pöytälaatikosta kaivettiin suunnitelma B: tapahtuman järjestäisi Ursan erikseen koottava Cygnus-tiimi.

Cygnuksen järjestäminen ilman paikallista kumppania ei ole tavaton tilanne. Tähän on turvauduttu tämänvuotinen mukaan lukien jo viisi kertaa. Edellistä on aikaa kuitenkin jo 12 vuotta. Järjestely on tapahtunut tilanteen pakosta tai omasta halusta.

Lähdettiin kuumeisesti kokoamaan tiimiä ja etsimään paikkaa. Järjestelyporukan ydin löytyi harrastustoimikunnan lähipiiristä.  Tiimi täydentyi kevään mittaan mm. Turun suunnalta.

Paikkaa haettiin ensin läheltä, mutta oltiin jo niin pitkällä vuotta, että isojen paikkakuntien liepeiltä ei sopivaa paikkaa sopivaan aikaan löytynyt. Etsinnät piti ulottaa kauemmas. Lopulta tärppäsi Kymenlaakson kaakkoiskolkalta Haminan seurakunnan Vehkarinteen leirikeskus. Etsinnässä suuren työn teki Toni Veikkolainen.

Toimiva paikka

Vehkarinteen leirikeskus sijaitsee Haminasta 15 km pohjoisluoteeseen pienen Valklampi-järven rannalla entisen Vehkalahden kunnan alueella. Paikasta tuli déjàvu-tunne, nimittäin reilu parikymmentä vuotta sitten, järjestettiin Cygnus 1998 Mustaniemessä, Vehkalahden Pyhällön kylässä, vain noin 20 km päässä tämän vuoden paikasta. Silloinkin järjestelyistä vastasi Ursan Cygnus-tiimi. Nykyisestä tiimistä oli tuolloin mukana ainakin allekirjoittanut sekä Matti Salo.

Paikan valinta tehtiin verkkosivujen ja seurakunnalta saatujen materiaalien varassa.  Koska järjestelyillä oli  kiire, ei asian suhteen pitkään pähkäilty.

Tapahtuman järjestäminen etänä on haastavaa. Karttojen, ilmakuvien, valokuvien ja fasiliteettilistojen perusteella ei saa täysin luotettavaa mielikuvaa paikasta. Aivan sokkona emme halunneetkaan lähteä järjestelyihin, vaan toukokuulla retkikunta allekirjoittanut, Toni Veikkolainen ja Jani Helander vierailivat Vehkarinteessä. Paikka todettiin toimivaksi ja alue sopivan kompaktiksi.  Tarkastuslistaa käytiin läpi ja alustavia suunnitelmia laadittiin.

Sähköisen viestinnän varassa

Järjestelijän näkökulmasta tehtävä oli haastava. Ennakkoon yhteydenpito hoitui perinteisellä sähköpostilla, vaikka dokumentteja kerättiinkin pilvipalvelun hakemistoon. Vain harvat meistä tapasivat kasvokkain, saati piti palavereita.

Lisähaasteena kaksi tiimin jäsentä (allekirjoittanut ja Toni) olivat liki kaksi viikkoa Chilessä auringonpimennysmatkalla hektisimpään valmisteluaikaan kesä-heinäkuun vaihteessa. Monia asioita helpotti tiimiin liittynyt Rintamäen Jonna, joka päivysti Ursan toimistolla hoitaen siinä sivussa tapahtumaan liittyviä valmisteluja.

Tapahtuma käsillä

Heinäkuun puolivälissä alkoi tuntua, että tapahtuma on kohta käsillä. Viestejä ja muistutteluja lähetettiin jo osallistujille.

Ennakkoilmoittautuneiden määrä kipusi jo yli sadan, joten Cygnukselle oli tulossa hyvä joukko.  Lopulta jälki-ilmoittautuneet ja peruuntuneet huomioiden määrä kipusi 115:een.  Se on niukemmin kuin muutamana edellisenä vuonna, mutta silti hyvä määrä, jonka vuoksi ei kannata olla huolissaan, että tapaamisen suosio olisi hiipumassa. 

Vaikka muutama henkilö ilmoittikin tulonsa esteeksi perhe- ja lomakiireet, on vaikea sanoa, onko loma mikään este harrastustapahtumaan tulolle. Monille Cygnus on yksi kesäloman kokokohdista. Lisäksi tapahtumaan sisältyvä viikonloppu mahdollistaa myös kesätyöläisten mukaan pääsyn. Cygnuksen ajankohdan vaihtelulla ei myöskään näyttäisi olevan suurta vaikutusta osallistujamääriin. Enemmän niihin vaikuttaa sijainti.

Vielä yksi haaste ennen tapahtumaa: Järjestelyporukan piti ehtiä paikalle eri puolilta Etelä-Suomea vastaanottamaan Cygnus-vieraita. Aikaisimmat innokkaat olivat jo ehtineet paikalle, ennen kuin järjestelyorganisaatio oli saanut koneiston käyntiin.  Info avautui torstaina noin klo 16:een mennessä, kuten oli luvattu.

Ohjelmaa laidasta laitaan

Tapahtuman ohjelmaruudukko täyttyi lopulta ihan kunnolla, vaikka hetken näytti ainakin harrastusryhmien suunnalta hiukan nihkeältä. Vielä alusviikolla säädimme ohjelmarunkoa, jotta kaikki tarjottu olisi saatu mahtumaan.

Esitelmiä oli monipuolisesti, ehkä liiankin kanssa. Onneksi teemat olivat vaihtelevia ja onneksemme luentotilan jäädytys toimi, vaikka happi meinasikin ajoittain loppua. Tehostettu ilmastointi vaikutti ilmeisesti muualle taloon ja ilmalämpöpumppu keskittyi lähinnä jäähdyttämiseen.

Ammattilaisesitelmää emme tällä kertaa saaneet, mutta onneksi porukassa on vahvaa osaamista myös tutkimuspuolelta.  Tonin Aurinkopilkkujakso 25?, Haukan Harrin Marsiin ja takaisin sekä Takalan Matiaksen Satelliittitutkimusta Sodankylässä toivat tuulahduksia tieteen ja tekniikan sektoreilta.

Harrastusta tuotiin esille myös tulevien ja menneiden tapahtumien muodossa. Tiukempaakin harrastus­asiaa olisi kaivattu lisää. Tällaista sentään edusti Samulin Vuorisen esitys halojen simuloinnista tieto­ko­neella.

Chilen pimennysmatkaa ja sen tunnelmia tuotiin esille enemmänkin, toivottavasti ei liikaa. Tarjolla oli kuvien muodossa niin observatoriovierailuja VLT:lle ja ALMA:lle kuin Chilen tähtitaivasta ja luontoakin. Janne Pyykön jo lähes perinteiseksi muodostunut pimennysreissuesitys sai täydennykseksi myös Ursan ja Tiedetuubin matkalaisten pimennyskokemuksia.

Parin vuoden takaiseen tapaan saimme vieraita Pietarista SPAGO-yhdistyksestä. Matkahan heille Haminaan oli varsin kohtuullinen. Kielimuuri kyllä aiheutti vähän haasteita, kun alun perin englanniksi tarkoitettu esitelmä pitikin tulkata venäjästä suomeksi. Kiitokset jälleen kerran Yrjö Pulliselle. Tulkkaus vähän heilautti aikataulua. Esitelmän materiaalit ovat saatavilla englanniksi ja niihin voi tutustua jälkikäteen.  Venäjällä on kyllä paljon harrastajia, mutta toiminta ei ole kovinkaan yhtenäistä. Suurin tapahtumista, Astrofest Moskovan liepeillä, vetää kyllä tuhatkunta osallistujaa.

Huolimatta kommunikaatiohankaluuksista vieraamme olivat varsin tyytyväisiä. Kaiken kaikkiaan tällainen yhteydenpito on hyödyllistä harrastuksellemme.

Apollo-kuulennot olivat myös pinnalla, vietettiinhän Kuuhun laskeutumisen 50-vuotisjuhlaa. Teemaa ehkä hauskimmin toi esille Eeva-Kaisa Ahlamo kertoessaan kaiken maailman salaliittoteorioista, joiden mukaan Kuussa ei olisi koskaan käyty.

Ohjelmaa lapsille

Cygnus on pitkään ollut myös perhetapahtuma. Jälkikasvua oli osallistujista noin 15, ikähaitarin vaihdellessa alle kouluikäisistä teini-ikäisiin. Lapsille Cygnus tarjoaa toki kesäaktiviteetteja. Tällä kertaa uiminen lienee ollut yksi suosituimmista. Mahdollista on myös tavata uusia ja vanhoja kavereita. Ohjelmassakaan ei lapsia täysin unohdettu. Lukunurkkaus toteutui päärakennuksen kuistille. Kiitoksia vaan Juha-Matti Koljoselle, kun järjestelytiimistä ei löytynyt tähän apua. Vesirakettien rakentelua ja lennätystäkin saatiin aikaa useampana päivänä.

Lapset oli huomioitu myös lauantai-illan ylimääräisessä ohjelmassa, jonka Jonna Rintamäki ja Katariina Salo pistivät kasaan.  Joukko aikuisia joutui tiukan paikan eteen, kun heidän piti vastata lasten esittämiin kysymyksiin avaruudesta. Palkinnot oli järjestänyt Thaimaan yhteyksiensä kautta Rauno Päivinen. Kilpailussa pisimmän korren vie Mika Aarnio, joka sai valita ensimmäisen palkinnon, sitten palkittiin kysyjät eli lapset ja lopulta muut osallistuneet aikuiset saivat jäljelle jääneet palkinnot.

Apollo-nurkkaus, basaari ja kirpputori

Basaari alkaa vakiinnuttaa asemansa Cygnuksen perinteisenä ohjelmaelementtinä. Ensimmäistä kertaa sitä kokeiltiin Matti Salon ideoimana jo Mäntsälän Cygnuksella 2014. Kyseessä on ohjelmalohko, jossa harrastajat ja ryhmät pitävät auki samanaikaisesti erilaisia esittelypisteitä. Osallistujat voivat kierrellä noissa vapaaseen tahtiin. Basaari on kehittynyt vähitellen varsin toimivaksi ja pidetyksi ohjelmanumeroksi. Tällä kertaa kattaus oli harvinaisen laaja mikrometeoriiteista myrskybongarin autoon ja Auringon havaitsemisesta neulanreikäkameraan. Oikeastaan ainoa huono puoli on, että yksin esittelypisteellä päivystävä ei pääse itse kiertelemään basaarissa.  Basaariin oli saatu myös kaupallinen esittely Sigman jälleenmyyjältä.

Kuulennot olivat pinnalla, kuten jo mainittiin. Niiden tiimoilta Cygnukselle pystytettiin Jari Kuulan ideoimana Apollo-nurkkaus, johon osallistujat saattoivat tuoda näytteille kaikenlaista kuulentoihin liittyvää materiaalia. Nurkkaus toimi paitsi yhtenä basaaripisteenä, myös pysyvänä näyttelypisteenä koko tapahtuman ajan.

Kirpputori on ollut perinnettä jo vuosia Cygnuksella. Tällä kertaa se oli harvinaisen laaja. Ja kauppakin kävi. Pisteen pystytyksessä myyjät, varsinkin Janne Kari osoitti kiitettävää omatoimisuutta.

Kuumaa!!

Ainakin yksi ennätys Cygnuksella tehtiin, nimittäin lämpötilaennätys. Helteisiä Cygnuksia on kyllä ollut aiemminkin, mutta en muista tapahtuman 32-vuotisesta historiasta, että 30 asteen rajaa olisi rikottu useina päivinä.  Tämä kyllä veti mehuja osallistujista ja väen järveen uimaan. Jotkut urhoollisimmat kapusivat viereiselle Siliävuoren näköalapaikalle, vaikkakin joidenkin hyödyntämä yöaika olisi ollut tähän otollisempi.

Välillä sisätiloissa, varsinkin luentotilassa viihtyi paremmin. Perjantaina kerho- ja yhdistystoimintaryhmän työpajaa suunniteltiin terassille, pian Matti Salo tuli kuitenkin sanomaan, että josko sittenkin oltaisiin sisällä. Toden totta, kun ovesta astui ulos, vastaan iski samanlainen lämpöseinä, kun joskus talvella etelän maille matkustaessa iskee lentokoneesta ulos astuessaan.

Varsinkin lauantaina kaakkoiskulmalla saattoi olla Suomen lämpimintä. Korkein mittaus taisi olla Utissa, joka ei kauhean kaukana Haminasta ole. Vielä sunnuntaina ainakin länteen matkustaneet saivat tuta lämpöä etelärannikolla. Sen sijaan itään ja pohjoiseen matkaavia vastaan tuli kylmä aalto.

Illat olivat leppeitä ja illanhämyssä nähtiin uskomattomia iltaruskoja, joiden aiheuttajaksi uumoillaan Siperian metsäpaloja tai tulivuorituhkaa. Sen sijaan tämä Cygnus jäi yöpilvettömäksi.

Selvittiin kunnialla

Ilmeisesti järjestelyporukka onnistui hyvin. Olihan niin, että vaikka hommaa tehtiin aika ohuella organisoitumisella, Cygnus-kokemusta oli kasassa kertaaluokkaa suurempi annos ja monet orastavat ongelmat pystyttiin taklaamaan nopeasti. Toki järjestelijänä on jäävi arvioimaan onnistumista.  Palaute on toki ollut enimmäkseen positiivista.

Iso kiitos kuitenkin täytyy antaa osallistujajoukolle oma-aloitteisuudesta ja talkoohengestä. Tämä valaa uskoa siihen, että osallistuvan yhteishengen aika ei ole vielä ohi. Toivottavasti tätä nähdään tulevillakin Cygnuksilla.  Osallistujat tekevät tapahtuman.

Pientä opittavaa meillä on edelleen yöllisten melutasojen pitämisessä kohtuullisissa rajoissa. Onko se huutaminen vieruskaverille alle metrin päässä tarpeen?

Toivottavasti ensikertaisille syttyi kipinä tulla uudelleen Cygnukselle. Kenties, jollekin lukijallekin heräsi kiinnostus tulla seuraavana kesänä mukaan.   Sitä ennen on mahdollisuus vierailla ryhmätapaamisissa Tähtikalliolla ja Tähtipäivillä keväällä Tampereella. Ne ovat kuitenkin luonteeltaan erilaisia tapahtumia.

Vuoden 2020 Cygnuksen haku on nyt auki tähtiyhdistyksille.  Tieto ensi vuoden paikasta pyritään saamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa syksyä.

Linkit

Cygnus 2019 (myös tarinaa, kuvia ja havaintoja)
Cygnus-tapahtuma yleisesti