Matti Helin
Näin digivalokuvauksen aikakautena tuntuu yksi havainnoinnin ala jääneen valitettavan paljon taka-alalle. Tämä on piirroshavaintojen teko. Vielä parikymmentä vuotta sitten piirroshavainnointi oli tähtitieteen harrastajien keskuudessa se eniten käytetty metodi. Zeniitin toimitus haastaakin nyt lukijat retroilemaan!
Oman aurinkokuntamme kohteista piirroshavainnointiin ehkä antoisin kohde on Kuu. Tässä ensimmäisessä osassa kerromme, mitä Kuusta voi havaita ilman mitään apuvälineitä.
Mitä Kuusta voi nähdä?
Varmasti kaikki ovat huomanneet, että Kuun kiekosta näkyy paljaalla silmällä erilaisia yksityiskohtia, tummempia ja vaaleampia alueita. Ajallisesti kaukaisemmat piirroshavainnot Kuun pinnan yksityiskohdista on arvioitu tehdyn noin 4800 vuotta sitten.
Mare-alueet
Nämä ovat tummia, laavan peitämiä, pyöreähköjä alueita. Ajallisesti mare-alueet ovat suhteellisesti nuoria Kuun pinnanmuotoja. Mare -alueet ovat paljaalla silmällä selkimmin näkyvät Kuun yksityiskohdat.
| 1 | Mare Frigoris |
| 2 | Mare Imbrium |
| 3 | Mare Serenitatis |
| 4 | Mare Crisium |
| 5 | Mare Vaporum |
| 6 | Mare Insularum |
| 7 | Mare Tranquillitatis |
| 8 | Mare Fecunditatis |
| 9 | Oceanus Procellarum |
| 10 | Mare Cognitum |
| 11 | Mare Nectaris |
| 12 | Mare Humorum |
| 13 | Mare Nubium |
Ylängöt
Nämä ovat ajallisesti vanhempaa Kuun pintaa, joka on kauttaaltaan meteorikraatereiden kirjoma. Kraatereita ylängöiltä ei paljaalla silmällä näe, mutta kirkkauseroja ja nuorten törmäysten aikaansaamia säteitä kyllä. Ylängöt ovat selvästi kirkkaampia kuin mare-alueet.
Kraaterit
Kuusta on paljaalla silmällä hankalaa, jos ei ihan mahdotonta, nähdä yhtäkään kraateria suoraan. Kuitenkin useiden, suhteellisen uusien kraatereiden, olemassaolon pystyy todentamaan niiden ympäristöään kirkkaampien heitteiden ansiosta.
Tällaisia ovat esimerkiksi Tycho ja Copernicus. Näiden kraatereiden, tai pitäisikö sanoa, törmäysjälkien näkyminen on sitä selvämpää mitä lähempänä ollaan täydenkuun hetkeä.
| 1 | Aristarchus |
| 2 | Kepler |
| 3 | Copernikus |
| 4 | Tycho |
| 5 | Sinus Iridum |
| 6 | Langrenus |
Kuten kuvasta näkyy, yksi ei kuulu samaan sarjaan. Sinus Iridum, tuttavallisesti Kultainen kädensija, ei ole kirkas tai uusi kraateri. Se on suuri, osittain Mare Imbriumin laavaan uponnut kraateri, josta voi paljaalla silmällä nähdä häivähdyksen noin kymmenen päivän ikäisellä Kuulla.
Kuva: Pirjo Koski
Piirtäminen
Kuun piirtäminen on sekä helppoa että hankalaa. Sinänsä piirtämisessä ei ole mitään hankalaa tai se ei vaadi taiteellisia lahjoja, mutta juuri ja juuri silmän erotuskyvyn rajalla olevien yksityiskohtien tallentaminen tuntuu välillä haasteelliselta.
Paras ajankohta piirtämiseen on aamu- tai iltahämärä, jolloin kontrasti taustataivaaseen on loivempi. Pimeän aikana, etenkin kirkkaan täysikuun piirtämisessä kannattaa harkita aurinkolasien käyttöä, niin hassulta kun se saattaakin kuullostaa.
Kuun piirtäminen sujuu mukavasti myös sisätiloissa. Oheisin kuvan piirsin keittiön poydän ääressä.
Piirtämisen tekniikka on helppoa. Tarvitset vain puhtaan paperin ja perinteisen, terotettavan lyijykynän sekä hyvän, suttaamattoman pyyhekumin. Piirtäminen kannattaa aloittaa tekemällä suurehko ympyrä, halkaisijaltaan noin 10-15 senttimetriä ja rajaamalla sitten Kuun vaihe. Itse olen värittänyt pehmeästi Kuun kiekon ensin kauttaaltaan lyijykynällä ja sutannut alueen pyyhimällä sormella grafiitin pehmeäksi, harmaaksi taustaksi.
Tämän jälkeen kannattaa aloittaa helpoimmista kohteista, eli mare-alueista. Niiden piirtäminen aloitetaan varovasti, eli liian tummaksi niitä ei heti kannata värjätä. Täten mahdollisten virheiden korjaaminen onnistuu helpommin. Kun tummat aluet ovat valmiita, kannattaa niitäkin hiukan pyöritellä sormella, jotta lyijykynän viivat saadaan piiloon.
Seuraavaksi onkin vuorossa vaaleampien alueiden lisääminen. Tämä kannattaa aloittaa piirtämällä himmeästi katkoviiva, joka ympyröi kirkkainta aluetta. Tämän jälkeen alue nostetaan esiin pyyhekumilla. Lopulta tutkitaan kuvaa ja koitetaan lisätä siihen vaikeimmin näkyvät yksityiskohdat. Tällaisia ovat esimerkiksi mare- ja ylänköalueiden tummuuserot sekä mahdollisen terminaattorialueen epätasaisuudet sekä tummuuserot. Tärkeintä on olla kärsivällinen ja lisätä vain yksityiskohtia ja valoisuuseroja, joita varmasti näkee.
Viimeiseksi kuvan taivasalue voidaan värjätä vaikkapa tussilla mustaksi tai puuvärikynillä sinertäväksi. Taustan voi myös tehdä kuvankäsittelyssä digitoituun kuvaan.
Valmis kuva kannattaa skannata tai kuvata vaikkapa kännykällä ja lähettää Taivaanvahtiin.
-
- Piirretty ja…
-
- …valokuva
Onneksi olkoon, olet piirtänyt reilun kolmensadan tuhannen kilometrin päässä olevan taivaankappaleen yksityiskohtia ilman mitään optisia apuvälineitä!
Toimitus odottaakin seuraavaan numeroon runsaasti piirroshavaintoja. Seuraavassa osassa tutustumme haastavampaan aiheeseen, eli Kuun yksityiskohtien piirtämiseen.
