Matti Helin:
Niin on taas yksi kerta kerretty aurinkoa ja edessä on vuosi 2019. Kulunut vuosi oli tapahtumarikas. Saimme kokea muun muassa kaksi kuunpimennystä, hyvän (ja kuuman) yöpilvikesän sekä havaita loppuvuodesta komeetta 46P/Wirtasta. Toisaalta revontulien ja ukkosten osalta vuosi olisi voinut olla parempikin.
Tuleva vuosi alkaa mukavasti tammikuun kuunpimennyksellä. Lisää odotettavaa taivaan tarkkailijalle tulee olemaan. Helmiäispilvisesonki on kunnolla alkamassa. Keskitalven taivaalla näkyvät tutut Orion, Härkä ja Kaksoset, joista syvän taivaan tarkkailija löytää lukemattomia kaasusumuja, tähtijoukkoja ja kaksoistähtiä. Myöhemmin kevättalvella katsomme poispäin linnunradan tasosta, kohti Neitsyen galaksijoukkoa. Kevätpäiväntasauksen aikoihin onkin sitten revontulilien tarkkailun sesonkiaikaa. Ennenkuin huomaammekaan, ensimmäiset ukkoset jymisevät jossain kaukana ja yöpilvet loistavat pohjoistaivaalla.
Taivaanilmiöiden tarkkailu voikin tuntua ennustettavalta. Sitä se onkin, osittain. Toisaalta, taivas ei ole koskaan samanlainen. Kesken revontulten tarkkailua taivaan valaisee tulipallo. Galaksiin syttyy supernova. Ukkospilven alle muodostuu suppilo tai auringon ympärille ilmestyy uusi halomuoto. Tästä syystä tämä harrastus on niin koukuttavaa. Koskaan ei voi tietää mitä taivas seuraavaksi tarjoaa.
