Matti Helin
Viime vuonna olimme lomamatkalla Kreikassa. Lämpöä oli noin +27 ja meriveden +24. Tänä kesänä kävimme Rovaniemessä. Ilman lämpötila Joulupukin kotikaupungissa oli +32 ja Kemijoen +26. Ja tätä hellettä riitti toukokuusta syyskuun alkuun asti. Nyt syksy tekee tuloaan ja monen helpotukseksi ilmat ovat viilentyneet.
Syksy on myös monelle tähtiharrastajalle helpotuksen aikaa. Valoisat kesäyöt ovat takana ja tuhannet tähdet kirjovat yötaivasta. Ylväs linnunrata tummine pölyjuovineen halkoo taivaan, sateliitit ja meteorit tuovat eloa muuten ikuisen staattisen tuntuiseen yöhön.
Tai ainakin näin voisi toivoa.
Valitettavasti yötaivaita ei enää voi monin paikoin nähdä koko komeudessaan, vaan taivaan peittää tähtien sijasta keltaoranssi hohde. Valosaaste. Saaste, joka on levinnyt ja muodostunut vuosi vuodelta pahemmaksi uhaksi tähtiharrastukselle. Eikä pelkästään sille. Nykypäivänä moni ihminen ei ole nähnyt tähtitaivasta koko komeudessaan, koskaan. Korkeintaan himmeän aavistuksen elokuvateatterissa pauhaavan avaruusoopperan taustoissa.
Tämä on sääli. Ilman tähtitaivaan näkemistä, väitän, ihminen jää paitsi yhdestä suuremmoisimmista kokemuksista. Nähdä maailmankaikkeus omin silmin. Ymmärtää oma pienuutensa, mutta toisaalta se, että olemme osa tätä kokonaisuutta. Ja nähdä meidän todellinen synnyinkotimme; Tähdet. Niiden sisällä syntyi hiili, happi.. Kaikki raskaammat alkuaineet, joista koostumme.
Ursa onkin nyt lisännyt taivaanvahtiin osion, jossa voit sekä ilmoittaa oman hyvän pimeän paikan tai etsiä sellaista. Eli, jos et ole kunnolla tähtitaivasta nähnyt, nyt sopivan havaintopaikan löytäminen on huomattavasti helpompaa.
Tähtirikasta syksyä!
