Matti Helin:
Kevät ja alkukesä ovat tarjoilleet vaihtelevasti kaikenlaista havaitsijoille. Toimitukseen tuli kesän ensimmäiset myrskykuvat, mutta myös havaintoja revontulista ja haloista talvimaisemissa.
1.4.2018 Kohtuullisen pyöreä Kuu nousi sopivassa linjassa suhteessa Limingan Tupoksen kalaravintolaan. Kaikki ennakkotarkastelu kuvauslinjan suhteen oli vasta teoreettista joten ei muuta kuin käytännössä kokeilemaan.Pyöräily runsaan 5 km:n päähän ja sitten vanhan nelostien yli ja askeltamaan lumiselle pellolle. Toisinsanoen tarpomaan polvia myöten ja välillä käytiin vyötäröä myöten ja hiki tuli muutamien ojien läpi “kahlatessa”. Venus vastapuolella hiukan helpotti linjaamista ja vähän jäi aikaa tampata polkua pitemmälle. Sitten vain odoteltiin.Linjaus oli vähän haastavaa. Pellolla ravintolan vasemmalle puolelle jäi lato ja oikealla puolella tuli vastaan tiheää puustoa oleva oja.Jotain puustoa oli tulla myös ravintolan eteen jos pitemmälle olisi mennyt mutta onneksi nyt ei ollut lehtiä puissa. Tätä kun on yritetty useaan kertaan, jopa muutama vuosi mutta aina väärään aikaan. Etäisyyttäkään ei voinut enempää ottaa sillä selän takana oli vitikko ja se tie.Lopulta Kuu nousi ja kohtuudella selvittiin ja valitettavasti ei omisteta mitään valovoimaista pitkää putkea mutta ainakin luonnollisen pimeältä maisema näyttää. Tarpominen tukevalle maaperälle kävikin vähän nopeammin ja sitten taas viisi kilometriä pyöräilyä kotia lämpimään.
Kuun nousu, 1.4.2018. Marko Haapala
Seuraavaa kertaa varten, sitten joskus, uusia ideoita tulvi mieleen. Nähtäväksi jää että ovatko tuolla paikalla vielä käytännössä toteutettavissa.
Ilta koitti ja vielä jaksoi tuuliseen keliin lähteä maanläjityskasan päälle. Asunnosta ulos päästyä ja vähän matkaa eteenpäin postilaatikolle, näkyi taivaalla jo kaari ja säteitä hämärtyvässä illassa.Seitsemän kilometriä mutkitellen pyöräillen ja alettiin olemaan perillä. Matkan aikana näytelmä lössähti eikä perillä näkynyt mitään. Aikani kuluksi katselin maisemia sinne kaukaisuuteen ja tietysti etelään päin. Vilkaisu selän taakse koilliseen ja taivaalla olikin jo kaari ja näytelmää koillisessa.
Revontulivyö ja säteitä, Marko Haapala
Luonnollisesti melkoisella vauhdilla jalusta esiin ja kamera ja objektiivi mutta kun ne asetuksetkin olivat mitä olivat lentävien lintujen kuvaamisen jäljiltä ja vielä piti muuttaa näytön kirkkauttakin ja asettaa kaukolaukaisin ja vihdoin kun kaikki oli valmista niin siihen lössähti.No, jalokiviäkin hioneena, kärsivällisyyttä riittää joten odottelu jatkui. Kello 23:00 aikoihin pääsi taas vähän kuvaamaan mutta edelleen otettiin rauhallisesti. Kyseiseltä paikalta suolle päin kyllä kuvaa kohtuullisesti mutta Ouluun päin vaaditaankin jo vähän näyttävämpää ja kirkasta näytelmää.Onnistuttiin jälleen kuvaamaan Ouluun päin, ylivalottamatta viereisen pyörätien valaistusta. Näytelmä oli sen verran vauhdikas että valotusta oli pudotettava 0.5 sekuntiin, herkkyyden kustannuksella tosin. Budjetti kun ei salli minkään todella valovoimaisen objektiivin hankintaa.
- Revontulia, Marko Haapala
Lopulta meno hyytyi ja pääsi pyöräilemään kotia.Aavistus ennen puolta yötä sitten pläjähtikin vähän näyttävämpää.
- Revontulivyö, Marko Haapala
Seuraavana yönä Marko oli jälleen revontulten matkassa:
Jälleen päiväliikunnan päätteeksi pyöräily Kempeleen maanläjityskasan päälle. Liikuttua tullut jo sen verran että reisilihakset tahtovat räjähtää kehosta ulos. Päiväliikunta taisi kestää vajaat kahdeksan tuntia jos oikein enää muistan.23:30 yllättäen alkoi vähän näyttävämpää tulitusta ja puolen yön aikaan kun pyörätien valaistus oli jo sammunut oli lisää aktiivisuutta mutta edellisyötä vaisumpaa. Vielä kolmen aikaan aamulla sai kuvata kohtuullisesti yhdeltä pyörätieltä ja ympärillä valaistusta riitti.
- Aktiivisia revontuilia, Marko Haapala
Sitten taas kotia ja aamu neljältä ehti nukkumaan.
1.4. alkoi railakkaasti. Touhuilin pihalla ja samalla katselin nousevaa ohutta pilveä. Kohta voi halottaa. Kävin laittamassa kameran valmiiksi. Palasin ulos. En ehtinyt haravan vetoa vetämään, kun alkoi näyttämään siltä, että olisi syytä ruumiillistaa itsensä tuonne parin sadan metrin päähän rinteelle. Ja nopeasti. Kipaisin kameran mukaan.Alkuun halo näytti vain laimeaa kakskakkosta, sitten se sai seurakseen ylläsivuavan ja sivuaurinkojen ilmaantuessaallekirjoittanut juoksi. Yllättävän lujaa.Juostessani naputtelin hälyviestejä ympäriinsä.
Tuntui, että vähän joka puolella oli jotakin kaarta. Pään yläpuolella oli kaari, joka jatkui sivulle. Pyörin ympyrää ja otin kuvia joka puolelle. Hihhuloidessani kameran kanssa tuolla suulinmäessä ei yhtään käynyt mielessä, että olisiko ohikulkijoille vaan pitänyt huudella, kattokaa, halo :)Noh, ihmiset lienee jo tottuneet tähän säntäilyyn ja pyörimiseen…Tunnin verran siellä tuli trampaattua ympyrää. Ihan mielettömän hieno kokemus.
- Pyramidi- ja tavallisia haloja, Pirjo Koski
Tulee vähämmän bongattua haloja ärhäkän migreenin vuoksi, mutta jos tämmöstä settiä sataa niin silloin kyllä yleensä mennään.
Taivaanvahdissa havis sai ruksit kohtiin:
-Alempi 9° parhelia (elämäni ensimmäinen!!)
-9° rengas [Van Buijsen] (vähän tutumpi)
-46° rengas
-Zeniitinympäristön kaari
-22° ylläsivuava kaari
-Sivuaurinko
-Auringonpilari
-22° rengas
Kaiken kaikkiaan todella hyvä päivä.
Myös Oulussa havaittiin pyramidihaloja. Marko Haapalan 11.4. tekemässä havainnoissa riitti ihmeteltävää:
Neljä tuntia ehdittiin nukkua kun rutiinilla jo herättiin aamulla ja hetken päästä taas pyöräiltiin kuvauspaikalle, tarkoituksena kuvata lintuja tai yli lentäviä lentokoneita.Halohuhtikuu päättikin järjestää muuta kuvattavaa. Kuvausympäristö oli tällä kertaa vähän haastava. No, läskirattainen toimi tällä kertaa aurinkoa varjostamassa siihen asti kun lumessa maaten kuvaten alkoi olemaan vaatteet vähän märät. Puuskittainen voimakas tuuli kaatoi pyörää vähän väliä mutta onneksi ehdittiin aina kiinni ottaa. Kamerajalusta ei ollut matkassa tällä kertaa, minunhan piti vain niitä lintuja ja lentokoneita kuvata.
Halonäytelmä, Marko Haapala
Sykäyksittäin aina tarjosi uutta näytelmää ja epätoivoisena yritin etsiä parempaa kuvauspaikkaa siinä onnistumatta. Lopulta jo käsikin väsyi peukuttamisista ja erilaiten kapuloiden pitämisestä auringon edessä joten reilusti vain aukkoa pienentämään jne…
- Halonäytelmä, Marko Haapala
Paljon uusia henkilökohtaisia ennätyksiä sai tehtyä mitä tulee haloihin Auringon ympärillä.Päivä lopulta vierähti yli 15:00 ja hetkeksi pääsi jo 16:00 jälkeen taas nukkumaan.
Repojahdin jälkimaininkeja, jäin ihailemaan upeaa linnunrataa, violetteja soihtuja ja tähtitaivasta, kun tulipallo suhahti taivaan poikki. Tästä jäi jopa vanaa ja näytti hajoavan palasiksi.
Olin hetkeä aiemmin mielestäni laittanut kameran ottamaan kuvaa linnunradasta.
Vai olinko?
Oliko oliko vaiko eikö, seurasi hermostunutta odotusta-jess, oli se ottamassa kuvaa! Ja jäi kennolle! Loistavaa, pitkästä aikaa.
Revontulet, Pirjo Koski
Oli melko kirkas ja herätti kyllä huomion. Savua en saanut enää pyydystettyä vaikka yritin. Satelliitteja painoi koko ajan ristiin rastiin-kuvista päätellen.
Kevätiltoina näkyi myös kapea kuunsirppi hienosti:
Maatamo näkyi hienosti mutta tallentui kehnosti. Vähän oli vaikeuksia tarkentamisessa, jotain utusuttua oli taivaalla.
Upea keväinen ilma.
Kuunsirppi. Pirjo Koski
Pihahommia paiskiessa bongasin erittäin mallikkaan siitepölykehän.
Ehdin napsimaan muutaman kuvan, ennen kun meno hyytyi.
Viisastuneena tästä otin kameran ulkoilemaan ja odottelin seuraavaa tuulenpuuskaa. Mikä tuli vasta myöhemmin, mutta kamera oli valmiina. Ja minä en. Siis tavallaan.
Kakkos ja kolmoskuvat nimittäin on otettu vahingossa polarisaatio suodatin nokalla. Olin edellisehtoolla ollut kuvaamassa pilviä ja harjoittelemassa suodattimen käyttöä noin yleensäkin. Heh..
Kehä kyllä näkyi aurinkolasit päässäkin aika mainiosti tuona päivänä, tosin iltapäivän jälkeen nuo värikkäimmät kehät olivat karanneet ja iltaa kohden kehä kävi enemmän soikioksi.
Männyn siitepöly nämä kehät on tainnut aiheuttaa, otaksun?
- Siitepölykehä, Pirjo Koski
Ehtoolla oli niin upea ilma, että päätin heittää jalkaisin lenkin ja käydä katsomassa näkyisikö laskevalla auringolla kehää. Männyn läheltä alamäestä löytyi lopulta paikka, missä kehän sai talteen ja tällä kertaa ilman suodattimia 🙂
Toukokuinen täysikuu nousi kauniina 28.5.
Päätin ehtoolla ajella Untamalan kylään katsomaan, saisiko nousevasta kuusta minkäänlaista kuvaa.
Sulloin auton parkkiin peltotielle ja laitoin jalustan valmiiksi. Kameraa ei tohtinut asentaa ennekuin aivan viimeiseksi-ympärilläni leijailevaa pölyä oli todella paljon ja tuulenpuuskat nostivat sitä lisää.
Oli köyhälläkin ystäviä tuolla peltoaukealla. (strateginen paikkavalintani meni siis niin sanotusti poskelleen)
Luulin, että pääsen noita iniseviä maailmanloppuja karkuun kuten aina ennenkin, eli sijoittamalla itseni ja tavarat avaralle peltoaukealle. Ei onnistunut tällä kertaa.
“Hyttysdeodorantti” ainakin taisi pettää heti alkuvaiheessa, päätellen sankkenevasta hyttyspilvestä, joka liikkui kuvaajan kannoilla…
Maisema oli todella hieno, kuu pomppasi nopeasti taivaalta näkösälle.
- Kuun nousu, Pirjo Koski
- Kuu, Koski
Maaseudun tuoksut, rapsirypsipellon tuoksu, lintujen äänet, kauempana pörräävä traktori ja maaseudun rauha. Mitä muuta tarvitaan nollaamaan aavistuksen stressaava päivä?
Aikani räpsittyä (ja öttiäisiä läpsittyäni) päätin nostaa kytkintä ja vaihtaa takaisin kotikylään ottamaan kuusta “lähikuvat”.
Kuu näkyi yllättävän hyvin ja sen sai jopa tarkaksi. Kun maan varjo alkoi nousemaan, hiljennyin täysin, annoin silmän levätä ja seurasin juhlavaa tapahtumaa. Värit olivat aivan sanoinkuvaamattomat.
Kuun näkymistä eri vuodenaikoina havaitsi Heikki Kauppinen. Hän teki todellisen urakan:
Sain kaksi vuotta sitten inspiraation siitä, milloin Kuun voi oikeasti nähdä.
Tein pienen sovelluksen ja olen nyt kirjannut kaikki Kuu-havainnot kahden vuoden ajan (1.7.2016-30.6.2018). Asetin rajaksi sen, että uutta havaintoa ei voi tehdä ennenkuin edellisestä on kulunut kolme tuntia. Havainnot ovat paljain silmin tehtyjä. Havaintoja on 520.Ohessa kuva, jossa vaaka-akselilla on Kuun vaihe ja pystyakselilla kellonaika (piittaamatta kesä-/talviajoista). Jokainen havainto on merkitty yhdellä merkillä, kuukauden numero tai L,M,J loka- joulukuulle.Kuun näkyminen eri ajanjaksoilla, Heikki Kauppinen
Täytyy sanoa, että tulos oli hieman yllättävä. Olen ollut Ursan jäsen yli 50 vuotta ja Kuun näkyvyys oli toki ihan tuttu. Mutta silti se, että havainnot jakautuivat noin selkeästi, oli minulle hienoinen yllätys.
Kesän edetessä eri myrskyilmiöt lisääntyivät. Touko-kesäkuun vaihteessa nähtiin kuivien peltojen yhteydessä pölypyörteitä. Esimerkkinä Pirjo Kosken tekemä havainto 2.6.2018 Laitilassa:
Olen missannut kuvallisesti tällä kaudella ainakin kolme pölypyörrettä.
Tultuani peltosuoralle oli edessä melko korkeahko pyörre joka valitettavasti oli ohi ennenkuin sain auton parkkiin ja tulehtuneen bursani autosta ulos..se näkyi jopa puuston yläpuolelle kilometrin päähän ja ensin luulinkin, että traktori on kyntämässä peltoa. Ripeäliikkeinen oli tämä pyörre ja voi bersa tätä bursaa!
Kävin kotona viemässä kauppaostokset, otin järkkärin ja parkkeerasin itseni peltosuoralle vähäksi aikaa.
Tuuli teki pyörivää liikettä ja eipä aikaakaan, kun ensimmäinen pyörre ilmaantui. Siinä niitä seilasi parhaimmillaan pari ihan miniä (mutta vahvan oloista) pyörrettä pitkin peltoa.
- Pölypyörre, Pirjo Koski
Kovin korkealle nämä eivät-harmi kyllä, nousseet. Mutta kyllä nämä erottuivat muusta maisemasta ja liikkeen näki selvästi.
Kesän ensimmäiset kunnon ukkoset saatiin toukokuun puolessavälissä. Jo huhtikuun alussa eteläisen Suomen alueella ukkosti, mutta kyseinen ukkonen sisälsi lähinnä pilvisalamoita.
Eero Karvinen kuvasi erittäin menestykkäästi päiväukkosta Turussa 17.5.2018:
Varsin komea, nauhamaiseksi muodostunut ukkossolu mantereen puolella Turun kaupungin yllä. Itse kuvauspaikalla sai olla kohtalaisen rauhassa sateelta merituulirintaman avustuksella. Salamointi oli varsin pirteätä. Salamat otettu triggerin avulla.
- Salamointia Turussa, Eero Karvinen
- Salamoita, Eero Karvinen
Kesätaivaalta saattaa löytää salamoiden ja Kuun lisäksi myös vaikkapa planeettoja. Kari Kalervo kuvasi päivätaivaalta yhtä ja toista:
Venus, Kuu ja tervapääsky kohtasivat päivätaivaalla 16.6. Etsin Venuksen ja Kuun
ensin kiikarilla, jonka jälkeen ne erottuivat melko helposti paljain silminkin.
Kuvassa Venus näkyy pienenä pisteenä tervapääskyn yläpuolella.Kuu, Venus ja kirskulintu, Kari Kalervo
Kuvaustuokio oli lempeän aurinkoinen ja lämmin, mutta samalla myös traaginen.
Tervapääsky oli vapaa kuin taivaan lintu ja tavallaan onnekaskin, kun tallentui
valokuvaan. Muutamaa minuuttia aikaisemmin ikkunaan tömähti epäonninen
laulurastas, jonka virkoamista turhaan odottelin.
Kesäkuussa näkyi myös ukkosia ja sateenkaaria:
7.6.2018 18:01 toistaiseksi itselläni kesän ainoa havainto sateenkaaresta.Sateenkaari, Marko Haapala
Aurinko paistoi ja vettä satoi oikealla suunnalla. Kempeleen Köykkyrin laella ensin tuli oltua mutta lopulta päätin vaihtaa paikkaa ja sinä aikana kaari jo ilmaantui ja loppumatka piti jo juosta ja ehti kuin ehtikin kuvaksi taltioimaan.
19.6.2018 Laitilaan ilmaantui hetkellisesti pääsateenkaari sekä sivusateenkaari.Ukkosmyräkkä poistui hitaasti ja arvokkaasti kohti uusia huudeja.Mammatukset riemastuttivat pelkällä läsnäolollaan.
- Ukkospilvi ja sateenkaari, Pirjo Koski
