C/2015 V2 (Johnson), 16.4.2017, C415/3320, SBIG 1001E, L-suodin, 12 × 120 s, rajattu alkuperäisestä kuvasta. Komeetta Johnson oli kevään luottokomeetta, vaikka jäikin vähän kirkkausennusteestaan. Kuva: Kari Laihia, Olli-Pekka Joronen, Tomi Taskinen, Veikko Mäkelä, Hannu Määttänen.
Veikko Mäkelä:
Kevät 2017 soi komeettahavaitsijoille runsautta. Kauteen oli ladattu odotuksia, mutta komeetoille tyypillisesti koettiin yllätyksiä – pieniä pettymyksiä, mutta myös positiivisia ilonaiheita.
Ennakkotiedotuksessa komeettakevään valokeilassa oli kolme kiikaritason komeettaa, mutta joulukuu 2016 mukaan lukien nähtäväksi tuli peräti kuusi magnitudia 10 kirkkaampaa pyrstötähteä. Tuota kirkkautta lienee pidettävä aktiiviharrastajille kelpo komeetan rajana, vaikka yleisön ja riviharrastajien vaatimukset ovatkin korkeammalla.
Komeettojen 41P/Tuttle-Giacobini-Kresak, 45P/Honda-Mrkos-Pajdusakova ja C/2015 V2 (Johnson) ohella näkyviin tulivat myös C/2016 U1 (NEOWISE), 2P/Encke ja C/2017 E4 (Lovejoy). Näistä ensimmäisenä ja viimeisenä mainitut olivat enemmän yllätyksiä, mutta Encke jäi vain liian vähälle huomiolle tiedotuksessa.
Joulukuusta 2016 kesään 2017 mainituista komeetoista kertyi Taivaanvahtiin peräti parisataa havaintoa. Taulukkoon 1 on kerätty vähän tilastotietoa kohteista.
Komeetta mag havaintoväli nr hav C/2015 V2 (Johnson) 7,5 3.4.2016–10.6.2017 69 22 C/2016 U1 (NEOWISE) 9,0 3.12.2016–11.12.2016 6 8 45P/Honda-Mrkos-Pajdusakova 6,5 4.1.2017–31.3.2017 40 18 2P/Encke 8,5 20.1.2017–14.2.2017 7 4 41P/Tuttle-Giacobini-Kresak 6,5 20.1.2017– 1.5.2017 87 35 C/2017 E4 (Lovejoy) 6,0 8.4.2017–19.4.2017 6 9
Taulukko 1. Tietoja kauden komeettahavainnoista. mag suurin kirkkaus havaintojaksolla, nr on havaintojen ja hav havaitsijoiden määrä (yhdellä havainnolla voi olla useampi havaitsija).
C/2016 U1 (NEOWISE) – karkasi nopeasti
C/2016 U1 (NEOWISE), 11.12.2016, Kuva: Voitto Pitkänen.
C/2016 U1 ei oikeastaan kuuluisi alkuvuoden komeettoihin, sillä se näkyi meillä joulukuussa 2016. Komeetta oli löytynyt 21.10.2016 magnitudin 19 kohteena Nasan NEOWISE-satelliitin (Near-Earth Object Wide-field Infrared Survey Explorer) kuvista.
Kohde oli kirkastumassa hyvää vauhtia ja saavutti 10 magnitudin rajan joulukuun alkupäivinä. Samalla Tapio Lahtinen nappasi siitä ensimmäisen havainnon Suomessa 3.12.2016. Komeetta olisi kyllä näkynyt jo hiukan aiemminkin, mutta marraskuun säät eivät oikein tainneet suosia.
Reilun viikon aikana komeettaa havaittiin kuusi kertaa. Se oli hyvää vauhtia kirkastumassa, mutta samalla kohde karkasi meillä Herkuleen ja Käärmeenkantajan kautta Jousimieheen matalalle ja samalla lähemmäs Aurinkoa. Perihelissään komeetta oli tammikuun puolivälissä ja saavutti jopa 6 magnitudin kirkkauden. Tämä jäi meillä näkemättä.
45P/Honda-Mrkos-Pajdusakova – vaatimaton?
Komeetta 45P:hen oli kasattu kosolti odotuksia. Se ohitti Maan vain 0,08 au:n (12,4 miljoonaa km) etäisyydeltä. Sen ennustettiin kirkastuvan 6,5 magnitudiin perihelissään 31.12.2016 ja toisen kerran ollessaan lähinnä Maata helmikuun puolivälissä. Näiden välissä kirkkaus ei paljon hiipuisi.
Haasteita kuitenkin riitti. Kiikarikohteena 45P/H-M-P:n piti olla vain kolmisen viikkoa helmikuussa, jolle jaksolle pahaksi onneksi osui täysikuu.
41P/Honda-Mrkos-Pajdusakova, 4.1.2017. Komeetta näkyi vaatimattomana matalalla, kuva: Harri Kiiskinen.
Ennustelin, että komeetta tulisi meillä näkyviin Auringon läheisyydestä helmikuun 5. päivän tienoilla. Huomioimatta jäi, että vuoden alussa oli pieni havaintoikkuna, jolloin komeetta liikkui Kauriissa Auringon ollessa Jousimiehessä noin 30 asteen etäisyydellä. Tokihan komeetta oli hyvin matalalla, mutta kirkkaus antoi mahdollisuuden saalistaa sitä kuvaamalla. Ja tätä tilaisuutta Harri Kiiskinen käytti hyväksi 4.1.2017 ja teki arvokkaan bongauksen komeetasta kuukautta ennen kuin muita.
Komeetan 41P/Honda-Mrkos-Pajdusakova ja Auringon paikat tammi–helmikuussa. Komeetan rata on merkitty harmaalla, kun sen kulmaetäisyys Auringosta on ollut liian pieni. Komeetan paikat Harri Kiiskisen 4.1. sekä helmikuun 7. päivän havaintojen aikaan on myös merkitty.
Tämän jälkeen komeetan elongaatio Auringosta kutistui niin pieneksi, etteivät havaitseminen missään ollut mahdollista. Seuraavat havainnot Suomessa tehtiin aamulla 7.2. (Timo Kantola, Juha Parvio, Toni Veikkolainen ja Tapio Lahtinen) sekä 9.2. (Jorma Ryske). Komeetta loittoni Auringosta kovaa vauhtia. Seuraava hyvä sää tuli vasta 4–5 päivän myöhemmin.
Vaikutelmat odotetusta komeetasta olivat pettymys. Kohde tuntui kovin vaikealta ja tarttui vain valokuviin. Komeettaa haukuttiin ”alisuoriutujaksi” ja ”vaatimattomaksi”. Hiipuiko kirkkaus ennustetusta? Ei oikeastaan, sillä maailmalla tehdyissä havainnoissa komeetta saavutti ennustetun noin 6,5 magnitudin kirkkauden. Hajontaa toki oli 6–8 magnitudin välillä. Mikä sitten loi vaikutelman kehnosta kohteesta? Selitys piile luultavasti komeetan lähiohituksessa. Läheltä kulkevan komeetan koma on laaja, suomalaisissa havainnossa 20 kaariminuutin, ulkomaisissa parhaimmillaan jopa asteen luokkaa. Koman tiivistymisasteen ollessa hyvin pieni (DC = 1–2) kirkkaus levisi laajalle alueelle ja pintakirkkaus oli huono. Kun tähän vielä lisätään täysikuu 11.2. ja talven havaintokelit, lopputulos on melko ilmeinen.
Komeetta 45P/Honda-Mrkos-Pajdusakovan rata aurinkokunnan sisäosissa.
Vaatimatonta vaikutelmaa lisäsi pyrstöttömyys aluksi. Spaceweather.com väitti 8.2. komeetan menettäneen kaasua ollessaan lähimpänä Aurinkoa. Uutiselle en kyllä onnistunut löytämään ammattilaislähteitä. Toki tämä on mahdollista, vaikkei komeetta mikään auringonhipoja olekaan (perihelietäisyys 0,5 AU). Mietin itse, josko ratageometriallakin olisi ollut osansa. Komeetta nimittäin lähestyi meitä jossain määrin Auringon suunnalta.
Pyrstö ilmestyi näkyviin 17.2. ja näkyi kuvissa jo viikon päästä pisimmillään melkein asteen pituisena. Pituus kutistui maaliskuulle pariinkymmeneen kaariminuuttiin. Pieni muutaman kaariminuutin vastapyrstökin oli nähtävissä 22.2. alkaen.
Komeetan liike oli nopeaa. Lähimmillään ollessaan 11.2. se liikkui taivaalla peräti 9° vuorokaudessa eli 20’ tunnissa. Kuvaamiselle tästä oli haastetta. Toisaalta kuvaajat saivat näyttäviä animaatioita.
41P/Honda-Mrkos-Pajdusakova, 14.2.2017, Nikon D7000, 300 mm, f/5.6, 124 s, ISO 1600. Komeetan liike kahden tunnin aikana näkyy selvästi. Kuva: Voitto Pitkänen.
45P/Honda-Mrkos-Pajdusakova, 21.2.2017, L80/352, Canon 600D, 8 × 30 s. Pyrstöä oli näkyvissä jo 40′. Kuva: Jani Laasanen.
Komeetta 45P/Honda-Mrkos-Pajdusakovan koman halkaisijan kehitys.
Komeetta 45P/Honda-Mrkos-Pajdusakovan pyrstöjen pituuksien kehitys.
2P/Encke – nopea visiitti
2P/Encke, 6.2.2017, L80, ASI 174MC, 20 × 60 s, kuva: Tapio Lahtinen
Encke oli pieni väliepisodi tammi–helmikuussa. Sen kirkastuminen oli täysin odotettua, mutta jaksollinen komeetta jäi turhan vähälle huomiolle. Syynä lienee ollut se, että kohteelle on tyypillistä, että se kirkastuu parissa kuukaudessa noin 18 magnitudista kirkkauteen 6 mag. Kun kohde on riittävän kirkas se alkaa olla jo lähellä Aurinkoa. Havaintoikkuna on siis kovin lyhyt.
Niin vain valpas havaintoverkkomme onnistui kuitenkin saalistamaan kohteesta seitsemän havaintoa 20.1.–14.2. välisenä aikana. Komeetan kirkkaus oli tuolla jaksolla 9–11 mag. Kuvissa näkyy pieni vihreä koma, joka kirkastuu ja tiivistyy mentäessä helmikuulle.
Kovin lähellä periheliä ei komeettaa meillä voinut havaita ja sen jälkeen pyrstötähti siirtyikin ekliptikan ja deklinaatiossa Auringon eteläpuolelle.
41P/Tuttle-Giacobini-Kresak – pieniä yllätyksiä
Kevään toiselle komeetalle povattiin myös odotuksia, jopa suurempia kuin 45P:lle. Aivan yhtä läheltä tämä komeetta ei kulkenut, mutta ohitusetäisyys oli kuitenkin kunnioitettavat 0,14 au (25 miljoonaa km). Lähimmän Maa-etäisyyden ja perihelin välillä oli vain muutamia päiviä. Lisäksi komeetan rata kulki läheltä taivaanlakea. Kirkkaudeksi povattiin 5,5 mag ja pieni mahdollisuus oli yllättäviin purkauksiin, jotka nostaisivat kirkkautta entisestään. Luvassa oli siis paljain silminkin erotettava kohde. Toisaalta täysikuu 11.4. asetti myös tämän komeetan näkymiseen haasteita.
Pienen yllätyksen aiheuttivat komeetan rataparametrit. Alustavilla rata-arvoilla piirretty komeetan ratakartta poikkesi merkittävästi toteutuneesta. Tämä olisi pitänyt muistaa huomioida. Näin läheltä kulkevan komeetan elementit pitäisi tarkastaa uudelleen, kun havaintoja kohteesta alkaa tulla. Pienikin poikkeama muuttaa ennustettua radan paikkaa taivaalla. Tämä näkyi esimerkiksi niin, ettei komeetta kulkenutkaan Ison karhun Dubhe-tähden vierestä, vaan Otavan laatikon keskeltä. Perihelin paikka ei sentään muuttunut paljon, mutta lähin Maa-etäisyys siirtyi nelisen päivää aiemmaksi.
Komeetta 41P:n rata vanhoilla ja uusilla korjatuilla rataelementeillä.
Ensimmäiset havainnot 41P/T-G-K:sta saatiin jo 20.1. Tähtikallion havaintokeskuksen havaintoryhmän Miettinen–Laihia–Määttänen toimesta. Samana yönä seuraavan vuorokauden puolella myös Jorma Ryske kuvasi kohteen. Siitä havaintokausi jatkuikin reilut neljä kuukautta. Viimeisestä havainnosta vastasi puolestaan Tapio Lahtinen 1.5. Kangasalla. Komeetta oli runsaimmin havaittu kevään pyrstötähdistä.
Kirkkausennuste ei ihan pitänyt kutinsa, sillä huippukirkkaudesta jäätiin suuruusluokan verran, noin 6,5 magnitudiin. Purkauksia ei tullut, joka lopulta oli vähän odotettavissakin, sillä tämä aktiviteetti on vähitellen hiipunut 1970-luvun huippuarvoista. Viimeiset kirkastumiset nähtiin vuonna 2001.
Varmuutta paljain silmin näkymisestä ei saatu, vaikka pieni aavistuksia siihen suuntaan olikin. Useamman havaitsijan erikseen vahvistamattomana jääkööt kirjaamatta tähän kategorian komeettojen listaan.
Koma kasvoi tammikuun vajaan kaariminuutin mittaisesta lähiohitushetken jopa 30–40’ läpimittaan hiipuen taas toukokuun alkuun noin 15 kaariminuuttiin. Havainnoissa on paljon hajontaa, mutta ne kuvastavat aika hyvin komassa näkynyttä kolmiosasta rakennetta. Havainto-olosuhteet, instrumentin koko ja käytetyt valotusajat tuovat esiin kunkin rakenneosan. Sisimpänä näkyy vajaan 10’ keskuskirkastuma, sen ulkopuolella melko helposti erottuva noin 20’ peruskoma ja parhaiten valotetuissa kuvissa himmeä laaja 30–40’ mittainen ulko-osa. Huhtikuun lopulle tultaessa erottuvat enää keskuskirkastuma ja peruskoma.
Komeetta 41P/Tuttle-Giacobini-Kresakin rata aurinkokunnan sisäosissa.
Pyrstö komeetalla oli vaatimaton. Se näkyy vain vajaassa parissakymmenessä havainnossa, aluksi vain muutaman kaariminuutin tynkänä ja parhaimmillaan huhtikuulla reilun 10’ mittaisena. Parista havainnoissa on erotettavissa myös jonkinlaista vastapyrstöä. Vähäiseen pyrstön näkymiseen vaikutti varmaan paljon havaintogeometria. Komeetta kulki Maan radan ulkopuolelta ja liki vastakkaiselta puolelta kuin Aurinko. Pyrstö lienee pääosin ollut komeetan takana.
41P/Tuttle-Giabobini-Kresak, 26.3.2017, Canon EOS 6D, EF 200 mm, f/2.8, 9 × 60 s, kuva: Harri Kiiskinen
Kaaviokuva viereisestä Harri Kiiskisen viereisestä kuvasta. Kaavioon on merkitty koman keskuskirkastuma (punainen pisteviiva), peruskoma (sininen) ja ulompi koman himmeä osa (vihreä).
Komeetta 41P/Tuttle-Giacobini-Kresak koman halkaisijan kehitys. Kuvaan on merkitty koman eri osien kehitys.
Komeetta 41P/Tuttle-Giacobini-Kresak pääpyrstön pituuden kehitys.
41P/Tuttle-Giacobini-Kresak, 5.4.2017, Canon 5D, 200 mm, f/2.8, ISO 800, 13 × 90´s, kuva: Mika Yrjölä.
C/2017 V2 (Johnson), 21.1.2017, M200/800, Atik 314L, 180 × 60 s, kuva: Jorma Ryske.
C/2015 V2 (Johnson) – luottokomeetta
Komeetta Johnsonia voidaan pitää pääosin kevään luottokohteena. Sen havaitsemisen etuihin kuului tasainen kirkastuminen kohti kesää ja hidas liike samalla taivaanalueella. Oikeastaan ennakkoon ainoaksi ongelmaksi nähtiin, ettei komeetta ehdi kirkastua huippulukemiinsa ennen öiden valkenemista toukokuussa.
Havaintokausi alkaa jo niinkin kaukaa kuin 3.4.2016, joilloin havaintokaksikko Kari Laihia–Hannu Määttänen kuvasivat Tähtikalliolla 20 kaarisekunnin mittaisen koman, jolla lienee ollut kirkkautta noin 15 magnitudia. Kautta jatkui pitkälle 10.6.2017 asti, jolloin Tapio Lahtinen onnistui Tampereella saalistamaan komeetan kesätaivaalta. Tähän väliin mahtuu reilut 65 havaintoa. Pitkästä kaudesta huolimatta Johnson jää kuitenkin havaintomäärässä suosikkikomeetta 41P:lle.
C/2015 V2:n ilmiasun kehitys oli hidasta ja tasaista. Koma kasvoi vähitellen alle kaariminuutin tuhnusta parhaimmillaan yli 10’ kokoiseksi. Tälläkin komeetalla komahavaintojen hajonta on suurta. Syy tähän löytyy siitä, että useimmat näkivät vain kirkkaimman muutaman kaariminuutin soikion pyrstön etupäässä. Pitempään valotetuista kuvista löytyy jo vuodenvaihteesta lähtien ulompi pyöreä ja himmeämpi hehku, joka siis parhaimmillaan mitattiin jopa 13’ läpimittaiseksi.
Pyrstö kasvoi syyskuun 2016 alusta alle kaariminuutista huhtikuun 2017 lopun jopa 28 kaariminuuttiin. Varsinkin maaliskuulta lähtien pyrstön rakenteessa nähtiin kehitystä sen levitessä tyvestään. Mahdollisesti vihertävän kaasupyrstön rinnalle alkoi kehittyä pölypyrstö. Pitemmillä polttoväleillä otettujen värikuvien niukkuuden vuoksi tämän todentaminen on kuitenkin hiukan hankalaa.
Johnsonillakaan ei vältytty aivan yllätyksiltä. Pitkään näytti, että komeetta pysyy hyvin kirkkausennusteessaan ja kohoaa noin 6,5 magnitudiin perihelissään kesäkuussa. Kevään mittaan kuitenkin todettiin, että kirkkaus jää magnitudin ennusteestaan. Tästä huolimatta pyrstötähti pysyi hyvänä ja näyttävänä kuvauskohteena.
C/2015 V2 (Johnson), 15.4.2017. 305 mm, f/4, Atik 314L+, 5 × 10 min. Huomaa pyrstön alareunan leviäminen, kuva: Timo Kantola.
Kaaviokuva viereisestä Timo Kantolan viereisestä kuvasta. Kaavioon on merkitty koman sisäosa (punainen pisteviiva) ja ulompi himmeämpi osa (sininen).
Komeetta C/2015 V2 (Johnson) koman halkaisijan kehitys. Kuvaan on merkitty koman ulko-osan kehitys.
Komeetta C/2015 V2 (Johnson) pyrstön pituuden kehitys.
Komeetta C/2015 V2 (Johnson) pyrstön suuntakulman kehitys.
C/2017 E4 (Lovejoy) – yllättäjä
C/2017 E4, 16.4.2017, C415/3320, SBIG 1001E, L-suodin, 16 × 120 s, kuva: Kari Laihia, Hannu Määttänen, Veikko Mäkelä, Tomi Taskinen, Olli-Pekka Joronen.
Komeetta C/2017 E4 oli kauden yllättäjä. Australialainen Terry Lovejoy löysi jälleen yhden uuden komeetan 9.3.2017. Tämä oli jo hänen kuudes komeettalöytönsä. Kohde oli löytyessään kirkkaudeltaan 15 mag.
C/2017 E4 kirkastui hyvin nopeasti. Maaliskuun jälkipuoliskolle tultaessa se oli jo saavuttanut 10 magnitudin rajan. Komeetalle povattiin peräti kirkkautta 4,5 mag juuri ennen huhtikuun 23. päivän periheliään.
Kohde kulki Jousimiehestä Kauriin ja Vesimiehen kautta kohti Pegasusta ja alkoi tulla meilläkin näkyville huhtikuun alkupäivinä. Suomessa kohteesta ensimmäisen havainnon nappasi Toni Veikkolainen Järvenpäässä 8.4.2017.
Juuri noihin aikoihin tai jo muutamia päiviä aiemmin komeetassa tapahtui jotain odottamatonta. Sen kirkastuminen alkoi hiipua ja lopulta 9.4. kääntyä nopeaan laskuun. Komeetan ydin hajosi, eikä voinut enää ylläpitää kirkkautta.
Suomessa ehdittiin 19.4. mennessä saada kuitenkin kuusi havaintoa, joissa näyttäytyy vahva koma ja komea pyrstö. Komeetta ehti magnitudin 6 pintaan ollen näin kevään kirkkain pyrstötähti. Jos ydin olisi kestänyt, se olisi ollut sitä ylivoimaisesti.
Muutama huomio havainnoista
Kuvia käsitellessä huomasin, että pohjoisen suunta niissä vaihteli paljon. Tämä ei vielä ollut iso ongelma, mutta joissakin havainnoissa tähtitaivas oli peilikuvana.
Kellonajat olivat porukalla pääosin jämptisti, joskin havainnoissa voisi ilmoittaa sekä alku- että loppuajan. Ihan muutamasta havainnosta paljastui tunnin heitto (normaali- vs. kesäaika). Nämä on jo korjattu Taivaanvahtiin.
Aika moni puhuu ytimen näkymisestä. Ydin on tyypillisesti niin pieni, ettei se harrastajavälineillä erotu. Kirkas täplä koman keskellä on sen keskuskirkastuma, joka muutaman tuhannen kilometrin kokoinen tihein kaasupilvi ytimen ympärillä.
On kuitenkin hienoa, että havaintoverkko on aktiivinen, seuraa uutisia ja bongaa vaikeita ja yllättäviäkin kohteita.
Kevään tilinpäätös
+ runsas havaintomäärä
+ ei vain kolme, vaan peräti kuusi komeetta
+ C/2017 E4 (Lovejoy)
+ Harri Kiiskisen 4.1.2017 bongaus 45P:stä
+ Tapio Lahtisen havainto C/2016 V2:sta vielä 10.6.2017
+ 2P/Encken havainnot tammi–helmikuussa
– C/2016 U1 (NEOWISE): karkaaminen etelään ennen kirkastumistaan
– 45P/H-M-P: vaatimattomuus, vaikka kirkkaus pysyi ennusteessa
– 41P/T-G-K ja C/2015 V2 (Johnson): jääminen magnitudin ennusteesta
– C/2017 E4 (Lovejoy): ytimen hajominen ennen aikojaan
Linkkejä ja lähteitä
Seiichi Yoshidan komeettasivut
COBS – Comet Observation Database
Spaceweather.com 8.2.2017
Zeniitti: Kevään komeetat herättävät odotuksia
Taivaanvahti:
2P/Encke
41P/Tuttle-Giacobini-Kresak
45P/Honda-Mrkos-Pajdusakova
C/2015 V2 (Johnson)
C/2016 U1 (NEOWISE)
C/2017 E4 (Lovejoy)
