Lukijoiden kuvia -Myrskyjä ja ilmakehän valoilmiöitä

Matti Helin:

Kesä 2017 oli valitettavan pilvinen ja sateinen sekä kylmä. Osittain kylmyydestä johtuen ukkosia saatiin selvästi keskivertoa kesää vähemmän. Myös yöpilvikausi alkoi myöhässä, eivätkä näytökset suurilta osin olleet kovinkaan laajoja tai kirkkaita. Ahkerat lukijamme kuitenkin puristivat todella hyvän saaliin, keleistä huolimatta! Hienoa!

Pirjo Koski pääsi avaamaan yöpilvikauden heinäkuun alussa:

Pääsin ekan kerran bongaamaan yöpilvet vasta 1.7.2017. Hauskaa näissä oli se, että ne näkyivät selvästi myös läntisellä taivaalla.

Yöpilvijahdissa onnistui myös Kari Kalervo:

Kirkkaiden yöpilvien ja revontulien näytelmissä on jotakin samankaltaista. Tiedän mistä puhun, koska olen kokenut molempia, useita. Mutta toisin on niiden valokuvaamisen laita, ainakin omalla kohdallani. Kun revontulien kuvaaminen on tyypillisesti rauhallista odottamista, yöpilvien kohdalla iskee paniikki. Yöpilvet syttyvät loistoonsa usein vasta vuorokauden vaihtuessa, ja hämärän hetki on kovin lyhyt.

Heinäkuun myöhäisiltana vilkaisen taivaalle viimeisen kerran ennen nukkumaanmenoa. Ehdin nähdä valaisevat yöpilvet, jotka ovat peittymässä harmaisiin pilviin. Eipä muuta kuin yömyssy pois päästä, valokuvauskamat autoon ja tien päälle. Ajelen risteykseen, jonka tiedän ratkaisevan koko pelin: lähteäkö oikealle vai vasemmalle, pohjoiseen vai etelään?

Saavun jonnekin Karkkilan takamaille, vihdoin selkeän taivaan alle. Parkkeeraan auton metsätien varteen ja ampaisen korpeen. Polulla astellessani takaani kuuluu tömähdys. Käännyn ympäri ja otsalampun valossa löydän kalliin kamerani ja vielä kalliimman objektiivini polun varresta pusikosta. Kiireessä olin unohtanut sulkea kamerarepun.

Lopulta sommittelen kuvaa hämyisessä metsämaisemassa. On keskiyö ja aivan tyyntä ja hiljaista. Tämä kesän yöpilvinäytelmä on yhtä lumoava kuin talven revontulimyrskytkin.

Yöpilvet 17.7.2017, Kari Kalervo

Pirjo Koski oli jälleen yöpilviä kuvaamassa 28.7.2017, tällä kertaa Porin Yyterissä :

Valaisevat yöpilvet, jotka bongasin vahingossa 5-v Emilia-tyttösen avustuksella :).  Itselleni kauden parhaat ja kirkkaimmat. Ollut aavistuksen huono yöpilvikesä. 

Yhdet kesän viimeisimmistä yöpilvistä tallentuivat upeiksi kuviksi Marko Haapalan ansiosta Oulunsalossa:

Sunnuntai-ilta lähestyi ja televisiossa olisi ollut yleisurheilun MM-kisojen viimeinen ilta mutta ei jaksanut enää töllötintä töllöttää.Ilta kahdeksan tienoilla alkoi pyöräily Oulunsalon Papinjärven maisemiin ja ehti paikalle ennen auringonlaskua ja ehti kävellä tai tarpoa uimarannalta itäiselle rannalle suoperäiseen maastoon. Auringonlasku tarjosi sitten oikein punertavan taivaan ja ehti siinä kuvauspaikkoja vaihdella oikein juosten takaisin uimarannalle.

Sitten alkoi useamman tunnin odottelu jos vaikka taivas selkiintyisi mikä oli odotettavissa tutkakuvan perusteella.

Lopulta jo puolen yön jälkeen alkoi pilvet rakoilemaan ja yöpilvet vielä ylempänä kuultamaan. Edelleen sai odotella jopa 1:30 asti jotta kohtuu puhdas oli taivas muista pilvistä.

Kaksi perseidiä vilahti itäisellä taivaalla, Venus oli jo korkealla kun vihdoin pilvien väistyttyä tuli näkyviin. Kuviin ei mitään muuta yllätystä sattunut esim. tulipallon tai himmeiden revontulten muodossa.

3:30 jälkeen alkoi taas taivas vaalenemaan ja tähdet kaikkoamaan taivaalta ja yöpilvet hiipumaan joten kotimatka alkoi ja kotona oltiin noin 4:40. Nopeasti se kävikin myötätuulivoittoisella osuudella.

Marko kuvasi myös harvinaisen kahdentuneen sateenkaaren ja revontulia:

Elokuun 1. päivä alkoi loistavasti kuvaten vasta toista kertaa elämässäni “täydellisen sateenkaaren” myös kahdentuneen sateenkaaren onnistui kuvaamaan.

Vuorokauden vaihduttua elokuun neljänteen päivään eli yöllä 1:28 onnistuttiin kuvaamaan kauden ensimmäiset revontulet Oulun Oulunsalon Papinjärvellä ja haastavaa oli kuvaaminen ja nopeasti oli taltioitava asetuksista juurikaan välittämättä (aikaa kun kulutettiin lähinnä usvaista järvimaisemaa kuvaten kun heikot revontulet yllättivät pään yllä). Edellinen ennätys oli 15.8 joten henkilökohtainen ennätys parani reilusti. Siihen se hieno elokuun alku lopahti vesisateiden ja pilvisyyden muodossa.

Revontulet Oulunsalossa, Marko Haapala

Luontoretken mausteena tihkusateen tuomia sateenkaaria Laukaassa 27.8.

Aluksi ilmiö rajoiltaan epäselvänä ja diffuusina. Sateen lähestyessä kaari muuttui selvärajaisemmaksi.

Pirjo Koski nappasi lmakehän ilmiöistä kauniin siitepölykehän  Laitilassa 14.6.2017 :

Siitepölykehä, Pirjo Koski

Ilmakehän valoilmiöistä siirrymmekin kesän myrskyihin. Ukkoset olivat kortilla. Etelä- ja Itä-Suomeen 12.8.2017 iskeneen voimakkaan Kiira -myrskyn lisäksi nähtiin lähinnä vain satunnaisia ukkoskuuroja eri puolilla maata.

Pirjo Koski kertoo kesän ensimmäisestä ukkoskuurostaan seuraavaa:

25.6.2017 ukkosteli Laitilassa, mutta lähes tulvimalla satanut sade ei antanut mahdollisuutta päästä kuvaamaan kuin vasta ukonilman mentyä. Upea pääsateenkaari ja sadejuovat jäivät kuviin. 

Pirjo Kosken seuraava kohtaaminen ukkosen kanssa oli jopa hivenen pelottava:

Tässä kuvat reippaasta ukonilmasta, jonka keskelle jäimme isännän kanssa vahingossa satimeen, koska rintama muuttikin yllättäin kulkusuuntaansa.

Salama löi niin lähelle latoa, (jonne juoksimme sateelta turvaan) että allekirjoittaneella lähti kuulo molemmista korvista vuorokaudeksi. Kuului vaan tasaista tuut-piip ääntä…
Myrskybongaus on jännittävää..

Pirjo jatkoi myrskybongausta vielä seuraavana yönä. Saaliiksi jäi elosalamoita ja kalevantulia:

Ukkosbileet jatkuivat Laitilassa myöhään yölle ja seuraavalla vuorokaudelle. Huolimatta illalla sattuneesta “läheltä piti” tilanteesta lähdin kuvaamaan yöukkosta heti saderintaman väistyttyä Laitilan ilmatilasta…

Komiasti leiskuivat tavalliset salamat, kalevantulet ja elosalamat kuvissa. Ensimmäinen onnistunut yöukkos-bongaukseni! Oli upeaa katsella salama settiä pimenevässä elokuisessa yössä

Samaisena yönä ukkosteli myös pohjoisempana. Marko Haapala oli valppaana:

Elokuun 2. ja 3. yö tarjosi salamoiden kuvaamisen, kaukana räiskyivät ja lähimmillään Lumijoen takana. Kuva Siikalatvan salamoinnista Kempeleen Köykkyrinteeltä kuvattuna.

Kempele, Köykkyrinne. Salamointia Siikalatvalla, Marko Haapala

Ville Miettinen lähti ystäviensä kanssa johtaamaan kesän rajuinta ukkosmyrskyä, Kiiraa, 12-13.8.2017:

Neljän hengen chasetiimi starttasi Siilinjärvi – Kuopio – Juva akselilta kohti rannikkoa. Etukäteen olimme suunnitelleet chasea, joka onnistuessaan varmasti jäisi mieleen.

Suunnitelmana oli mennä vastaanottamaan myrskyrintama meren ääreen, paikaksi valikoitui Kalkkirannan pysäköintialue Myrskybongarien chasekartan avustuksella. Komean vyörypilven saattelemana rantaan iski hyvin yllättäen syöksyvirtaus jota bongariporukka sukelti pakoon auton suojiin. Meren rannassa kokemus, vaikka hurja olikin, oli suhteellisen turvallinen sillä mereltä ei tule mitään kiinteää yleensä mukana tuulilasiin. 

Siitä selvittyämme lähdimme ajamaan takaa myrskyn eturintamaa, onneksi tielle ei ollut kaatunut puita sillä chase olisi voinut silloin loppua hyvin lyhyeen. Matka jatkui rankkasateessa, rakeiden pommituksessa ja salamoiden välkkyessä pitkin rannikkoa. Huonot keliolosuhteet kuitenkin pakottivat ajamaan 30-40km alle nopeusrajoituksen eikä myrskyn edelle enää päästy niin paljoa että tavoittaisimme vyöryn uudestaan. Joskin kovia puuskia, upeaa salamointia ja taatusti seudun pähein ikkunanäkymä kyllä saatiin pidettyä kiikarissa yhteensä kuutisen tuntia.

Chase päättyi Lappeenrantaan Konnunsuon lintutornin juurelle. Itärajalle oli linnuntietä matkaa enää 8.8km joten myrskyä emme enää voineet seurata pidemmälle. Tornilta kuitenkin näimme vielä muutamia elosalamia ennen nokan kääntämistä kohti Juvaa jossa ensimmäinen bongari pudotettiin pois. Loput sitten Kuopiossa ja Siilinjärvellä.

Tein myös pienen vlogin aiheesta jonka voi käydä kurkkamassa osoitteesta: https://www.youtube.com/watch?v=l7lHy-YrRFE&t=5s

Viille Miettinen otti myös yhden kesän komeimmista ukkoskuvista:

Tätä voisi pitää jonkinmoisena erävoittona tämän vuoden ukkosille, ehdottomasti parhaat omalle kohdalle. Yhdentoista jälkeen puhelin alkoi piippaamaan, myrskybongarien whatsapp ilmoitti lähestyvästä rintamasta. Vilkaisin ukkostutkaa ja luulin jo olevani myöhässä, toisin kävi kun ensimmäinen solu vyöryi juuri sopivaan aikaan puiden välistä näkösälle. Show kuitenkin hiipui pikkuhiljaa ja suurin osa muista bongareista paineli nukkumaan. Lupaavan oloista kumpuilua syntyi koilliseen ja ei mennyt kauaa kun solu kehittyi melko mukavasti kipunoivaksi alasimeksi. Toki mitään salamaennätystä ei tullut, mutta kuvausmielessä saanti oli pitkän valotusajan takia lähempänä 100% nähdyistä salamoista. Laskin kuvista noin 50 välähdystä, horisontissa varmasti olisi lisää jos jaksaisi kaikki tuhatkunta kahlata läpi.

Alasinpilvi Kuopiossa, Ville Miettinen

Loppukesän pimenevät yöt mahdollistivat myös syvän taivaan havainnoinnin. Jarkko Suominen havaitsi Andromedan Galaksia Porissa:

Olin kuvailemassa Porin lentokentän läheisyydessä 20-21.8 välisenä yön ja olin jo luovuttaa pilvisen taivaan vuoksi, kunnes pilvet antoivat 1h

odotuksen jälkeen periksi ja väistyivät! Valoitusta kertyi sitten 1h 26sec, ISO oli 800. Kaukoputki TS-Optics Ed 80/560 f7, kamerana Canon Eos 1000D

(astromodaus), HEQ-5 Pro Syntrek jalusta (ohjaus tietokoneelta).

M31, Jarkko Suominen

Elokuussa sattui myös kaksi pimennystä, osittainen kuunpimennys ja täydellinen auringonpimennys. Näistä kerrotaan lisää toisessa artikkelissa.

Pimentymätöntä Kuuta kuvasivat Marko Haapala ja Ilpo Liimatainen.

Marko Haapalan havainto 8.7.2017:

Pitkäaikainen tavoite vihdoin onnistui käyttämättä mitään apuohjelmia sijainnin ja Kuun laskun kohdan määrittämiseen. Taaemmas on vain ehtinyt nousta vähän useampi tuulivoimala. Juuri ja juuri riitti ranta-alueella tila kuvaamiseen esteettä ja juoksemaan joutui aina uuteen paikkaan jotta sai useamman kuvan Kuu voimalan takana.

Täysikuu Lumijoen Varjakan taakse laskeutuen 8.7.2017 3:03,, Marko Haapala

 

Ilpo Liimatainen kertoo omasta kuuhavainnostaan seuraavaa:

Illan pimenemistä ja tähdenlentoja odotellessa nousevan kuun seurantaa Laukaassa 11.8.2017. Nousun ”mittatikkuna” Kuun edessä ollut ohut pilvikerros. Katselupaikka korkealla (210 m mpy) ja kuu tuolloin matalalla horisontissa.

Kuu klo 22:50, Ilpo Liimatainen

Kuu klo 22:52, Ilpo Liimatainen

Kuu klo 22:54, Ilpo Liimatainen