Matti Helin:
Pitkä, kylmä ja pimeä vuodenaika on ohi. Tällaiselle valokuvaavalle tähtiharrastajalle kulunut talvi oli kohtalaisen turhauttava. Pilvinen sää sotki liian monta yötä. Revontulimyrskyjä jäi harmaan maton alle, ”superkuu”, kuun puolivarjopimennys ja lukuisat muut taivaan kohteet ja ilmiöt jäivät monin paikoin näkemättä.
Nyt on edessä kesä. Yöt eivät pimene, joten voisi ajatella, että taivaan tarkkailijalle tämä vuodenaika olisi samanlaista tuskaa kuin pilvinen talvi.
Vielä mitä!
Itselle ja monelle muullekin taivaan tutkijalle kesä on parasta. Ei siksi, että päälle ei tarvitse pukea kerroksittain vaatetta, vaan siksi, että suven taivas on täynnä ihailtavaa ja havaittavaa. Halot, ukkosmyrskyt, valaisevat yöpilvet, loppukesän tähdenlennot… Mikä sen hienompaa kuin käyskennellä valoisassa kesäyössä pitkin kasteista pellonreunaa, kuunnella ruokokerttusen laulua ja katsella punahehkuista kuuta etelätaivaalla ja vaaleita yöpilvivöitä pohjoisessa.
Siispä otetaan kesästä ilo irti! Ennen kuin huomaakaan, sen yöt pitenevät ja kohta päästään taas uudella tarmolla syvän taivaan, revontulien ja muiden himmeämpien yötaivaan ihmeiden pariin.
Kunhan vain pilvet pysyvät poissa.
