Jari Heikkinen:
Vaikka on pilvinen sää, on silti valoisaa. Valo hiipuu vasta, kun Aurinko painuu horisontin alapuolelle. Aurinko loistaa ja säteilee koko ajan. Yöllä me emme näe sitä, koska olemme silloin maapallon aikaansaamassa varjossa.
Lähellä horisonttia ollessaan Auringon valo punertuu ja samalla se värjää myös ympäröivän maiseman punertavaksi. Kuva: Jari Heikkinen.
Mutta mitä valo on? Se on sähkömagneettisen spektrin osa, jonka ihmissilmä näkee. Parhaiten me näemme keltaista ja kellanvihreää valoa. Valolla on kolme perusominaisuutta, jotka ovat kirkkaus, väri ja polarisaatio. Valo koostuu fotoneista eli valokvanteista, jotka ovat sähkömagneettisen vuorovaikutuksen välittäjiä.
Eri aallonpituudet liikkuvat valonnopeudella ja taittuvat eri tavalla. Mitä lyhyempi aallonpituus on, sitä enemmän se sisältää energiaa. Silmä näkee aallonpituudet erivärisinä. Saman spektrin eli kirjon saa näkyville vaikka prisman avulla. Se jakaa säteilyn eri lajeihin ja värit ovat aina samassa järjestyksessä: punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen ja violetti. Sen pystyy helposti toteamaan vaikka sateenkaaresta, joka syntyy, kun valo taittuu vesipisaroiden läpi.
Aurinkomme valo on voimakkainta keltaisen valon alueella. Laskeva Aurinko näyttää punaiselta, koska valo kulkee pidemmän matkan ilmakehän läpi. Samalla valtaosa sinisestä valosta katoaa.
Ilmakehän typpi- ja happimolekyylit sirottavat valoa joka puolelle. Taivaan sininen väri johtuu siitä, että lyhytaaltoinen sininen valo siroaa tehokkaammin kuin punainen.
Mutta näkyvä valo on vain kapea aaltoalue spektristä, jota Aurinkomme säteilee. Kun hajotetaan sähkömagneettinen säteilyjakauma osiinsa, saadaan esille seitsemän erilaista aaltoaluetta: gammasäteily, röntgensäteily, ultraviolettisäteily, valo, infrapunasäteily, mikroaallot ja radioaallot. Gammasäteilyn aallonpituus on pienin ja radioaaltojen suurin.
Radioaaltoja käytetään muun muassa radio- ja tv-lähetyksiin. Röntgensäteilyä käytetään lähinnä lääketieteellisiin tarkoituksiin. Loputkin säteilyn alueet ovat tutunomaisia: gamma-, ultravioletti-, infrapuna- ja mikroaaltosäteily.
Onneksemme ilmakehä ei päästä läpi kaikkea säteilyä, josta osa on haitallista. Vain näkyvä valo ja radiosäteily pääsevät esteettä maan pinnalle.
Yölliseltä taivaalta erottuvat tähdet tuikkivat kirkkauden lisäksi myös aikaa. Se valo, jonka näemme, on voinut saada alkunsa satoja miljoonia vuosia sitten. Tähtitieteen harrastaminen on siis kurkistus historian.
