Juha Ojanperä:
Tämänkertaisessa Zeniitin Lukijoiden kuvia -palstalla esitellään muun muassa lukijoiden kuvia kevään revontulista, Hyadien tähtien peittymisestä sekä harrastajan ottama kuva kääpiöplaneetta Makemakesta.
Arja Siikström kuvasi näyttävät revontulet 3.4.
Kangastukset kuuluvat kevääseen! Ilpo Liimatainen kuvasi komeita kangastuksia Laukaassa 3.4.
Jesse Kyytinen havaitsi komeita revontulia Jyväskylässä 7./8.4.2016.
Kari Kalervo valokuvasi Vihdissä Hyadien tähtien peittymistä 10.4.2016. Alla näette Karin havaintokertomuksen ja animaation, jossa näkyy hyvin Kuun liike Hyadien yli.
Tähdenpeitto
77 ja 78 Tauri -tähdet peittyivät Kuun taakse 10.4.2016. Valokuvasin tapahtumaa Vihdissä Olympus OM-D E-M5 -kameralla, 70 – 200 mm f/2,8 zoomobjektiivilla ja 4–5 sekunnin valotusajoilla. Kuvauksessa käytin seurantaa.
Animaation ensimmäinen ruutu (Kuu pienenä ja pilvet) on otettu klo 22.52.27. Seuraavat ruudut klo 22.54.51, 22.55.15, 22.56.35 ja 22.56.59.
Tähdet tallentuivat kuviin hienosti ja näkyivät hyvin myös kameran sähköisessä etsimessä. Sekunnintarkkaa peittymishavaintoa en pystynyt tekemään, koska keskityin kuvaamiseen. Jokaisen kuvanoton yhteydessä kameran etsin pimeni noin kymmeneksi sekunniksi kuvan ja pimeän ruudun valotuksien ajaksi.
Jesse Kyytinen havaitsi revontulikaarta matalalla Jyväskylän horisontissa 13/14.4.2016.
Kevään mittaan saatiin nauttia hienoista revontulista Etelä-Suomea myöten. Alla Antti Rinteen havaintokertomus ja kuvia revontulista 14./15.4.2016 Lapualla. Antti kertoo havainnoistaan näin:
14. huhtikuuta illalla ennusteet uhkailivat taas revontulilla ja
vaikka edellinen yö jäi revontulikuvauksien takia lyhyeksi, päätin
taas lähteä Lapuan alajoelle katselemaan miltä se maailma siellä
näyttää. Ilta kun hämärtyi, tulivat revontulet heti näkyviin. Aluksi
oli himmeää ja rauhallista vyötä, joka välillä innostui jopa hieman
kirkastumaan. Hetken aikaa kuuntelinkin, että kuulenko nyt vihdoin
sitä revontulien ääntä vai tuleeko ääni jäätyvästä olkipellosta.
Revontulikuvauskollega ja olkipeltoasiantuntija Kimmo Kantola
Kuortaneelta tiesi kyllä sitten seuraavana päivänä vahvistaa, että
kyllä se nimenomaan on olkipelto joka pitä jäätyessään sellaista
jännää ääntä. Kutsuisiko sitä nyt sitten silinäksi.Kyllästyin kun revontulet alkoivat olla kovin rauhallisia. Pohjoisen
taivaalla kyllä rauhallinen kaari hinasi itseään koko ajan ylöspäin…
pitäisi tässä vaiheessa harrastusuraa jo tietää mitä se tarkoittaa…
(usein jos taivaalla on rauhallinen revontulikaari/harso joka
hiljalleen hinaa itseään ylös taivaankantta pitkin, enteilee se sitä,
että taivas jossain vaiheessa räjähtää vauhdikkaiksi kirkkaiksi
revontuliksi) Siitä huolimatta, lähdin ajelemaan kotiin.Päätin vielä kiertää kylän kautta, kun eihän tässä mitään kiirettä
ollut. Katselin kyllä vähän väliä, että ihan kivastihan nuo reposet
tuolla taivaalla näkyy… Lapua onneksi säästää, eikä keskustassakaan
pala katuvalot enää huhtikuussa.
Parisataa metriä ennen kotia oli sitten pakko ensimmäisen kerran
pysäyttää auto keskelle tietä. Aivan hemmetin kirkkaat ja
nopealiikkeiset säteet ja vyöt tanssahtelivat keskitaivaalle asti.
Hetken ihmettelin ja sitten äkkiä loppumatka kotiin ja kamera
peräkontista. Ehdin ottaa pari ylivalottunutta kuvaa, ennen kun
tajusin lyhentää valotusajan vastaamaan revontulikuvien kirkkautta.
Kirkas ja vauhdikas vaihe vaihtui sitten siihen usein tälläisen
“tykityksen” perässä tulevaan himmeiden mutta nopealiikkeisten tulien
vaiheeseen. Himmeät aallot löivät yli koko taivaan. Hieman kuin
17.03.2015, mutta pienemmässä mittakaavassa.Kun tämäkin vaihe laantui, oli lopulta aika kerätä kamat kasaan ja
lähteä nukkumaan. Jos tämä oli revontulikauden 15-16 päätös, niin oli
kyllä oikeinkin asiallinen. Hyvä maku jäi kaudesta.Yhtään ei harmita
päätös muttaa viime kesänä 400 km pohjoisemmaksi ja kauemmaksi
valosaasteesta. 🙂
Revontulten loimotus taivaalla jatkui myös seuraavana yönä. Alla Arja Siikströmin kuva revontulista 15./16.4.2016.
Auringossa näkyi huhtikuussa jättiläismäinen auringonpilkku! Muun muassa Tommi Ropponen innostui kuvaamaan tätä jättiläistä. Alla Tommin kuvia pilkusta 16.4.2016. Viidennessä kuvassa oleva punainen rengas on suunnilleen Maapallon kokoinen. Tämä kuva havainnollistaa hyvin jättiläismäisen pilkun mittasuhteet!
Revontulten loimotus jatkui huhtikuun aikana monena yönä. Alla Jesse Kyytisen kuvat revontulista 16./17.4.2016 Jyväskylän horisontista nähtynä.
Jesse Kyytinen onnistui havaitsemaan varsin myöhäiset keinovalopilarit Jyväskylässä 23./24.4.2016
Revontulia havaittiin vielä vapun tienoilla aina Keski-Suomea myöten. Alla Jesse Kyytisen kuvat 1./2.5.2016 revontulista Laukaan horisontista kuvattuna.
Alla Karri Pasasen kuvat 1./2.5.2016 revontulista Kontiolahdelta kuvattuna.
Tapio Lahtinen onnistui tallentamaan kameransa kennolle Kääpiöplaneetta Makemaken. 7./8.5.2016.
Kevään myöhäisimmät revontulet havaittiin 8./9.5.2016 välisenä yönä. Tuolloin revontulia havaitsi muun muassa Satu Juvonen Rääkkylässä.
Myös Jesse Kyytinen onnistui kuvaamaan revontulia Jyväskylän valoisalta taivaalta 8./9.5.2016.
Alla Karri Pasasen näkemys 8./9.5.2016 revontulista Kontiolahdella.
Myös Markku Ruonala Akaassa onnistui tallentamaan revontulet kameransa kennolle 8./9.5.2016.
Kari Kalervo havaitsi ja kuvasi Kirkkonummen Porkkalanniemellä nousevaa Kuuta 23.5.2016. Alla Karin havaintokertomus ja animoitu kuva Kuun noususta.
Kuu horisontin alapuolella
23.5. odottelin Porkkalanniemellä Kuuta nousevaa. Kiertolaistamme vahtiessani silmäilin Viron rannikon valojen kangastuksia. Sitten yllättäen merihorisonttiin syttyi punaista valoa. Onko tuo Kuu? Ehdin napata ilmestyksestä ensimmäisen kuvan klo 23.14.32. Tähtikarttaohjelman mukaan Kuun yläreunan piti nousta vasta reilua minuuttia myöhemmin.
Valoilmiö paljastui hieman etuajassa nousseeksi Kuuksi, jonka editse seilasi mikä lie loistoristeilijä. Laiva näytti mitättömältä höyheneltä meren aavalla, mutta yritin samastua risteilyn illanviettoon baaritiskeineen ja diskoineen. Minulla oli retkieväinä vettä ja pussillinen pähkinöitä. Ja Porkkalanniemen illan musasta vastasivat kaksi huuhkajaa, jotka vuoronperään huhuilivat toisilleen ja saivat aikaan hienon, aavemaisen tunnelman.
Animaatiokuvan ensimmäisen ruudun siis nappasin, kun Kuun yläreuna oli vielä muutaman kaariminuutin horisontin alapuolella. Valon taittuminen ilmakehässä eli refraktio muutti valonsäteitä sen verran, että kuukuvan saaminen oli ylipäänsä mahdollista. Seuraavan kuvan risteilijöineen otin klo 23.16.46, jolloin Kuun yläreuna todellisuudessa vasta saavutti horisontin. Viimeisen tunnelmakuvan ikuistin klo 23.22.07 Kuun noustua kokonaan horisontin yläpuolelle. Animaation ruudut vaihtuvat viiden sekunnin välein.
Kevään aikana on havaittu myös siitepölykehiä. Alla Arja Siikströmin kuvat komeasta männyn siitepölykehästä 29.5.2016.
Keväällä on hyvä havaita Aurinkoa! Alla Tommi Ropposen kuva Auringon protuberansseista 31.5.2016.