Juhani Harjunharja, Ohcejoga Ursa:
Andaras Kitti hallitsi ajan määrittämisen Seulasten avulla. Kuva: NASA, ESA, AURA/Caltech, Palomar Observatory
Andaras Kitin kuolemasta tulee kuluneeksi 90 vuotta viikon 11 torstaina Kerttulin päivänä 17.3. armonvuonna 2016. On alkuun kuitenkin hyvä tutustua hieman Kittien sukuhistoriikkiin, josta alla lainaus. Marja-Riitta Vehviläisen tekemä sukuselvitys löytyy kokonaisuudessaan Andaras Hannunpoika Kitin sukuseuran sivuilta.
Samoihin aikoihin kuin Tshalkut, vaelteli Utsjoen tuntureita myös suuri Kittien suku. Silloin kuin Länsmanit tulivat Taka-Lapin tuntureihin Ruijasta käsin, Kitit saapuivat muistelusten mukaan etelästä Kittilämaasta, missä jo aikoja sitten oli elänyt Kitti-niminen lappalainen antaen nimensä koko seudulle. Ensimmäsenä Kittinä merkittiin Utsjoen kirjoihin Andaras Hansinpoika, 1786 syntynyt tunturimies, jolla oli emäntänä Andaras Jomppaisen Magga, vanhan Heugmannin rouvan systeri, oikein herrastalosta.
Andaras Kitti (19.2.1844—17.3.1926) Utsjoen Outakoskelta oli yksi keskeisimmistä Samuli Paulaharjun kansantieteellisen tutkimuksen asiantuntijalähteistä saamelaisalueella. Kitti erityisesti antoi tutkimuksille pohjaa saamelaisen tähtitaivaan selvittelyissä. Tähtien tarkkailulla oli ennen ja Kitinkin aikoina huomattava käytännön merkitys, paitsi meteorologisen ja muun ennustamisen kannalta, erityisesti ajan määrittämisessä. Tähtitaivas oli kaamoksen ja pimeiden öiden kello.
Näin Andaras kertoili Samuli Paulaharjulle:
”Nieida käreg (Seulaset, Plejadit)… niistä katsotaan aikaa, ne on melkein laella puoliyön aikaan. Aamuyöstä ne laskeutuu maan rajalle. Oaggug (Aaronin sauva) ja Jakta (todennäköisesti Kallanpojat) ovat niinkuin punnitsemislaitteita, jotka punnitsevat taivaan menoa ja avaruutta, jota enemmän yö kuluu, sitä enemmän alkaa painaa vaakaa ja se kallistuu toiselle puolelle. Jaktan tähet pysyvät pystyssä, ja Oaggug kallistuu. Ne ilmaa punnitsevat. Kun tulee pimeämmäksi, niin ilma tulee raskaammaksi.”
Selonteossaan Andaras Kitti tulee samalla nimittäneeksi Plejadit nimellä Nieida käreg (ilmeisesti kirjoitusasu on tuon ajan ortografian mukaista) eli Neitokäräjät. Tämä kansainvälisesti hyvin tunnettu avoin tähtijoukko on saanut paljon erilaisia nimiä ja kansanperinteen tulkintoja, joten Kitin kertoma nimi ja tähtien tulkinta on yksi, mutta samalla keskeinen tähtitaivaan kohteen saamelaisnimike ja tulkinta, joka rikastuttaa saamelaisen tähtitaivaan perinnetietoutta. ”Nieida käreg” on nyttemmin nähtävillä taiteilija Brita Turusen maalauksellisena saamelaistulkintana Utsjoen Aligas-talossa.
Kitti kuvaili saamelaisten ajanmääritystä Paulaharjulle tarkemmin seuraavasti:
”Reiggig on kaksi isoa tähteä etäämpänä toisistaan, melkein keskellä taivasta, kun tähet illalla rupeavat näkymään. Ne kulkevat perätysten, kun ne tulevat puolipäivän piirin kohalle tasan kohakkain, niin koite alkaa. Ne on niinkuin viisarit. Illan kuluessa ne kääntyvät enemmän länteen päin.”
Voidaan perustellusti sanoa, että saamelaisten tähtitaivas oli asiantuntijoilleen kaamoksen ja yön kellojärjestelmä. Se muodostui toki useammasta tekijästä kuin vain Seulasista (Nieida käreg), kuten aiemmin jo havaittiin. Osa tähdistä mittasi aikaa ylimalkaisesti ja osa tarkemmin tiettyinä yön hetkinä. Kitin tapainen taitava perinteen tuntija saattoi todella lukea tähtitaivasta kuin kellon osoittimia. Mutta Seulasten on kerrottu ennustavan erityisesti ihmisen eliniän; kun syksyllä näkee ne ensi kerran, voi niistä päätellä seuraavaa: 20 vuotta on perusikä ja niihin lisätään 10 vuotta jokaista selvästi näkyvää plejadia kohden.
Andaras Kitin muistoksi on hankkeilla myös historiikki, jota hanketta työstää Ohcejoga Utsjoen Ursa ry.
