Jarno Malaprade:
Tervetuloa vuoden 2015 viimeisen Zeniitin pariin! On erityisen hienoa olla mukana tuottamassa Ursan harrastelehtiä kun tukena on osaavat ja aktiiviset harrastajat. Jokainen Zeniitti on itselleni paitsi osoitus Ursan jäsenten intohimosta harrastustaan kohtaan ja ennenkaikkea syvästä osaamisesta, minkä näemme tämänkin numeron artikkeleissa. Zeniitti tähtitieteen ja ilmakehän harrastajien lehti harrastajille ja kokoaa sellaisena harrastuskentän rikkaan ilmiö- ja havaintomaailman kompaktiksi ja ajankohtaiseksi katsaukseksi noin viisi kertaa vuodessa.
Vuoden viimeisessä numerossa tutustumme muun muassa sateliittien kuvaamiseen, ilmakehän sädeilmiöiden anatomiaan, avaruusromuun, omaan taivaalliseen seuralaiseemme Kuuhun ja sen vaiheisiin sekä kataklysmisiin muuttujiin, joita Zeniitin podcastissa haastateltu Arto Oksanen havainnoi Chilessä ja Suomessa sijaitsevilla etähavaintoasemilla.
Arto Oksanen toimii Jyväskylän Siriuksen hallituksessa ja on myös palkittu muuttuvien tähtien havainnoistaan. Oksasen haastattelussa sivuamme myös hänen kenties kuuluisinta havaintoaan gammapurkauksen jälkihehkusta vuodelta 2007. Hän on toinen harrastaja maailmassa, joka on havainnut gammapurkauksen jälkihehkun näkyvän valon aallonpituuksilla. Kaiken kaikkiaan harrastajat ovat löytäneet kolme jälkihehkua, joista Oksanen on löytänyt kaksi (GRB 071010B ja GRB 140206A). Jälkimmäisenä mainitun hän löysi yhdessä Petri Kehusmaan ja Caisey Harlingtenin kanssa.
Nykyään Oksasta kiehtoo erityisesti kataklysmiset muuttujat ja tyypin 1a supernovat. Kataklysmisissä muuttujat koostuvat ainetta keräävästä valkoisesta kääpiöstä ja usein punaisesta kääpiöstä, mikä luovuttaa ainetta. Kun kriittinen ainemäärä (arviolta 1,44 kertaa Auringon massa) on kertynyt, syntyy valkoisessa kääpiössä fuusioreaktio, mikä laajenee räjähdysmäisesti ja näkyy tyypin 1A supernovana. On ajateltu, että tyypin 1a supernovat ovat massakertymänsä vuoksi aina yhtä kirkkaita ja siksi sopivia mm. etäisyyksien mittatikuiksi. Uusimmissa havainnoissa on kuitenkin huomattu, että ainekertymä ei välttämättä olekaan tämän tyypin supernovissa aina sama ja näin ollen myös etäisyyksien mittaamiseen ns. standardikynttilöinä käytettyjen supernovien kuluttamat massat saattavat vaihdella. Tämä saattaa pistää uusiksi paitsi maailmankaikkeuden mittasuhteet niin myös laskelmat sen laajenemisesta.
Toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi Zeniitin pariin. Voit kuulla lisää tyypin 1A supernovista podcastissa.
