Lukijoiden kuvia – kuunpimennys, revontulia ja planeettojen kohtaaminen

Planeetat alkoivat lähestyä toisiaan syyskuussa 2015. Matti Helin ikuisti aamulla 11.9.2015 Kuun, Venuksen ja Marsin kohtaamisen. Matti kommentoi kuvaansa seuraavasti:

Venuksen ja Marsin kohtaaminen Kuun kanssa 11.9.2015:
Kaunis aamu. Kiipesin kotini lähellä olevan kallion päälle seuraamaan Kuun,
Venuksen ja Marsin kohtaamista. Talvinen fiilis; Orion ja Sirius näkyivät.

Kuu pimeni täydellisesti syyskuun lopussa. Pilvisyys haittasi tai kokonaan esti pimennykse näkymisen monin paikoin. Pimennystä päästiin kuitenkin havaitsemaan monin paikoin. Erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla pimennys näkyi hyvin. Alla Jarkko Alatalon kuva pimentyneestä Kuusta 27./28.9.2015. Jarkko havaitsi kuunpimennystä Raahessa, Pohjois-Pohjanmaalla.

Syyskuun lopun kuunpimennys ajoittui sellaiseen hetkeen, jolloin Kuu on radallaan lähimmillään Maata. Erityisesti iltapäivälehdistö on innostunut käyttämään tästä tilanteesta termiä “Superkuu”. Vaikka Superkuu ei oikeasti juuri tavallista isommalta näytä, niin on täysikuussa silti aina jotain lumoavaa ja kiehtovaa. Tätä täysikuun lumoavuutta pääsi kameroineen todistamaan myös Kari Kalervo, joka kuvasi lähes täyttä Kuuta syyskuun lopun kuunpimennystä seuraavana yönä. Kari kertoo kuukuvauksestaan seuraavasti:

”Superkuu” nousee

Syyskuun lopulla tiedotusvälineet olivat taas innostuneita superkuusta. Kiertolaisemme näennäinen koko oli pienimmillään uudenkuun aikaan, jolloin sen halkaisija oli reilut 29 kaariminuuttia. ”Jättikuu” puolestaan loisti 28.9. runsaan 33 kaariminuutin levyisenä. Täysikuu oli siis suunnilleen pari kaariminuuttia eli kolmen Jupiterin halkaisijan verran suurempi kuin keskimäärin.

Näin pientä eroa on tietenkin paljain silmin liki mahdotonta aistia, kun vertailukohtaakaan ei ole. Ja onhan silmän erotuskykykin vain yhden tai kahden kaariminuutin luokkaa. Mutta kyllä kuutamossa tunnelmaa oli. Sekä visuaalisesti että valokuvaesteettisesti varsinaista superia olivat kuunvalossa leikittelevät tummat pilvet. Niiden lumovoimasta mediat eivät kuitenkaan muistaneet mainita mitään.

Alla Karin kuva “Superkuusta” 28./29.9.2015.

Komeetta 67P/Churyumov-Gerasimenko on ollut loppukesän ja syksyn aikana koko avaruustutkimusta seuraavan kansan huomion keskipisteenä komeettaa tutkivan Rosetta -luotaimen myötä. Myös Jesse Kyytinen innostui yrittämään komeetan kuvaamista Jyväskylässä 3.10.2015. Kuvausvälineenä Jessellä on ollut Canon 70D runko ja Samyangin f/1.4 85mm objektiivi. Kohdevalinta ei ollut sieltä helpoimmasta päästä, sillä komeetan kirkkaus oli kuvaushetkellä noin 14 magnitudia. Olosuhteet eivät muutenkaan olleet erityisen suotuisat, sillä puolikuu oli taivaalla ja pilvetkin häiritsivät. Kuitenkin Jessen kuvaan tarttunut himmeä läntti on mahdollisesti juuri komeetta 67P/Churyumov-Gerasimenko.

Lokakuun alussa havaittiin kirkkaita revontulia Etelä-Suomea myöten. Alla Elina Lahden kuvia revontulista Kauhavan taivaalla 7./8.10.2015.

Revontulia havaitsi 7./8.10.2015 myös Matti Helin, joka kuvasi revontulia Kurjenrahkan kansallispuistossa, Nousiaisten pitäjän alueella Turun pohjoispuolella. Matti kertoo revontulihavainnoistaan seuraavasti:

Revontulet 7-8.10.2015

7.10. aamulla lupaus revontulista oli suuri. Kp pyöri neljän ja seitsämän
välillä. Hermostutti, koska ei ollut varmuutta pysyisivätkö arvot korkealla
pimeän tuloon saakka.
Ilta saapui ja ensimmäiset säteet syttyivät vielä hämärälle taivaalle.
Kohta ne riehaantuivat todella komeiksi ja kutsuinkin tyttäremme katsomaan.
Olivat erittäin innoissaan elämänsä toisista revontulista.

Ilta eteni ja lapsien nukahdettua lähdin Nousiaisiin Kurjenrahkan
soidensuojelualueelle. Perille päästyäni petyin hieman. Revontulet olivat
vain vihertävä, muodoton massa taivaalla. Pohjoisen ja idän seutuvilla
kiemurteli laiskahko kaari. Pikkuhiljaa vihertävä massa alkoi kuitenkin
kirkastumaan ja sitten, puoli tuntia ennen vuorokauden vaihtumista
räjähti! Punertavia, lähes sokaisevia säteitä alkoi tanssimaan
koillistaivaalla. Ne olivat niin kirkkaita, että niiden valossa olisi
helposti pystynyt vaikka lukemaan lehteä. Kameran arvoja täytyi laskea
reippaasti; Iso 1600, f4 ja 2-4 sekuntia olivat sopivat 0_o

Kuvailin, kiertelin suota ja palelin varpaista, kiitos saapaassa olleen
reiän. Yhden maissa olin jo valmis lähtemään kotiin  kunnes tulet taas
roihahtivat. Tuntui, etten  pääse koko yönä nukkumaan! Hieman ennen kahta
pakotin kuitenkin itseni lähtemään kotia kohti, koska työpäivä oli
vastassa. Puoli kolmen maissa olin kotipihassa, jossa jäin vielä hetkeksi
katsomaan todella nopeasti välkkyviä reposia.

Hieno yö. Varsinkin kello 23:30 revontulet olivat kirkkaudeltaan
ehdottomasti  parhaat noin kahdenkymmenen vuoden repostarkkailujeni aikana.
Kuitenkaan laajuudeltaan eivät vastanneet esimerkiksi 17-18.3.2015
revontulia.

PS: Jälkikäteen kuvista löytyi yllätyksenä  tulipallon viiru.

Alla Matti Helinin kuvia 7./8.10.2015 revontulista.

Myös Jesse Kyytinen Jyväskylästä kuvasi revontulia 7/8.10.2015. Alla Jessen kuvia tuon yön revontulista.

Jesse Kyytinen ikuisti planeettojen yhteispotretin Jyväskylän taivaalla aamulla 8.10.2015. Kuvassa kuunsirpistä vasemmalle Venus, Mars ja Jupiter. Venuksen vieressä on Leijonan Regulus.

Venus, Jupiter ja Mars olivat lähellä toisiaan aamutaivaalla lokakuun aikana. Alla Tero Hiekkalinnan dokumentaatio tästä planeettojen kohtaamisesta Helsingin taivaalla aamulla 28.10.2015.

Sumut kuuluvat syksyyn. Usein sumun yhteydessä esiintyy myös näyttäviä valo- ja varjoilmiöitä, kuten esimerkiksi sumusäteitä. Alla kuvia Matti Helinin kuvaamista komeista sumusäteistä 3.11.2015. Matti kommentoi kuviaan seuraavasti:

Sumusäteet 3.11.2015:
Olipa aamu, viimeisen päälle. Sumu liikkui epämääräisesti luoden kuin
tyhjästä mahtavia säteitä, jotka sitten katosivat kuin taikaiskusta.

Lukijoiden kuvia -palstan koostaminen ja toteutus: Juha Ojanperä