Jari Heikkinen:
Kesä, tuo valoisa vuodenaika, tuo tähtiharrastajalle tauon aktiivisesta harrastamisesta. Samalla tarjoutuu aikaa omien havaintolaitteiden huoltoon tai vaikka kokonaan uuden optiikan hankintaan. Ikuinen kysymys harrastajien keskuudessa on tarvitsenko oman kaukoputken vai en? Ja miten suuri sen pitää olla?
Helposti voi ajatella, että ilman omaa kaukoputkea ei tule toimeen, mutta se ei pidä paikkaansa. Harrastaja tulee hyvin toimeen kiikareiden tai vaikka kameran kanssa, joten kaukoputken hankinta ei ole välttämätöntä. Pääasia on tähyillä yötaivaalle ja silloin oivallisin apuväline on tukevat kiikarit. Niiden avulla aukeaa upeita taivaan kohteita. Silti takaraivossa voi sykkiä ajatus hieman paremmasta laitteistosta. Hieman suuremmasta suurennuksesta, jolla näkisi hieman enemmän ja selkeämmin.
Ennen kuin juoksee kauppaan aikomuksena hankkia kaukoputki, on syytä pohtia ainakin seuraavia huomioita.
Halvimmat linssikaukoputket kannattaa kiertää kaukaa. Usein näissä halpisputkissa on kohtalainen optiikka, mutta jalusta on onnettoman hutera. Sen takia laitteen miellyttävä käyttäminen on hankalaa. Hankintaan kannattaa sijoittaa hieman enemmän rahaa, jolloin vastineeksi saa kunnollisen havaintovälineen. Euroja voi laittaa menemään niin paljon kuin haluaa oman tyytyväisyystasonsa mukaan. Hintahaitarin yläpäässä ovat täysin tietokoneohjelmoidut lähes puolen metrin halkaisijalla varustetut peilikaukoputket.
Jos tiedossasi on hyvä pimeä havaintopaikka, johon voit asentaa kaukoputken kiinteästi, niin järeämmän luokan sijoitus voi tulla kyseeseen. Iso kaukoputki vie runsaasti tilaa ja se painaa tukevan jalustan kanssa useita kymmeniä kiloja. Sellaista yhdistelmää ei kannella, joka yö paikasta toiseen.
Hyvälle kaukoputkelle pitää olla valosaasteeton paikka ja sellainen yleensä löytyy maaseudulta. Taajamasta matkaa tulee helposti kymmeniä kilometrejä.
Pienet peilikaukoputket, joiden peilin halkaisija on alle 15 senttiä, ovat kätevämpiä liikuttaa. Vaikka itse havaintolaitteiden koko on vaatimaton, niin ne ovat hämmästyttävän suorituskykyisiä ja valovoimaisia. Vaikka ei olisi kiinteää havaintopaikkaa, niin pienempi putki on vaivattomampi ottaa mukaan ja palauttaa yön jälkeen varastoonsa.
Mutta tärkein tekijä kaikissa kaukoputkissa on se, että osaa itse niitä käyttää. Niin yksinkertaiselta tuntuva asia kuin putken suuntaaminen kirkkaaseen tähteen on aluksi hämmentävän hankalaa. Vaikka käytössä olisi Goto-toiminnot ja muut tekniikan ihmeet. Kaiken havainnoinnin perustana on, että tuntee tähtikuviot ja osaa silmämääräisesti suunnistaa tähtitaivaalla.
Suurimman ongelman tuo havaintolaitteen suppea näkökenttä ja ihmissilmään verrattuna ylivoimainen erotuskyky. Sen takia kaukoputken käyttämistä pitää harjoitella ennen aktiivisen havaintokauden alkua. Kesällä siihen on hyvä mahdollisuus, jotta syksyllä saisi näkökenttään vaivattomasti noita ihmeellisiä valopisteitä, jotka rei’ittävät yötaivasta.
Havaintotoiminnasta, kaukoputken hankinnasta, käytöstä ja huollosta voi kysellä muilta harrastajilta Avaruus.fi-palvelun foorumilla.