Lukijoiden kuvia: auringonpimennys ja revontulten leiskuntaa

Alkuvuodesta pohjoisella taivaalla hyvin näkyvissä ollut komeetta C/2014 Q2 (Lovejoy) on ollut suosittu havaintokohde vuoden alkupuoliskolla. Maaliskuun alkupuolella komeetta oli hyvin näkyvissä Kassiopeian tähdistössä, jolloin se oli varsin kuvauksellinen kohde. Komeettaa kävi kuvaamassa myös Kari Kalervo, joka kertoo havainnostaan seuraavasti:

Lovejoy ja Kassiopeija

Helmi-maaliskuun vaihteessa komeetta Lovejoy siirtyi Kassiopeijan tähdistöön. Kuvasin tuttua tähtikuviota ja pyrstötähteä 12.3. Puolangan valosaasteettomassa korvessa.

Kuvassa piskuinen Lovejoy on merkitty nuolella. Oikealla oleva kuvaupotus on osakuvasuurennos nuolen kohdalta.

Komeetta C/2014 Q2 (Lovejoy) Kassiopeian tähdistössä. Kuva: Kari Kalervo.

Poikkeuksellisen komeat revontulet ilmestyivät taivaalle 17./18.3.2015. Tuolloin Auringosta Maata kohti syöksynyt purkauspilvi törmäsi Maan magnetosfääriin ja laukaisi voimakkaan magneettisen myrskyn. Myrskyn aikana magneettikentän häiriöisyytta kuvaava Kp-indeksi saavutti tason 8, mikä tarkoittaa erittäin voimakasta myrskyä. Tuona yönä revontulet ilmestyivät taivaalle jo varhain illalla, kun taivas ei edes ollut vielä kunnolla pimeä! Yön aikana komeita revontulia nähtiin Etelä-Suomea myöten ja revontulet loimusivat taivaalla aamunkoittoon asti.

Myös Urpo Hietala Polvijärveltä kuvasi Kassiopeiassa liihottavan Lovejoyn. Alla Urpon tyylinäyte:

Komeetta Lovejoy 12.3.2015. Kuva: Urpo Hietala.

Ilpo Liimatainen havaitsi revontulia Laukaan Vehniällä. Ilpo onnistui ikuistamaan samaan kuvaan sekä revontulia että Otavan.

Ilpo Liimatainen ikuisti Otavan ja revontulisäteitä 17.3.2014 Laukaan Vehniällä. Kuva: Ilpo Liimatainen.

Kari Kalervo havaitsi revontulia Vaalassa Jerusaleminsuon maisemissa. Kari kertoo havainnostaan seuraavasti:

Revontulia Jerusaleminsuolla

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut vaeltelusta jossakin suolakeudella revontulien loimottaessa taivaalla. Siinä puuhassa tähtivalokuvaus ja luontoharrastus yhdistyisivät perin eksoottisella tavalla. Vihdoin maaliskuussa hankikanto, selkeä sää ja pohjoisen luonnon valot osuivat kohdalleen.

17.3. astelin öisellä Jerusaleminsuolla. Kaikkialla ympärilläni levittäytyi kelojen, suon ja metsäsaarekkeiden mosaiikki. Oli oudon valoisaa. Ilman otsalamppuakin näki helposti väistellä oksia ja männyntappuroita.

Heti alkuyöstä taivas oli jo peittynyt vaaleisiin revontuliharsoihin. Sitten luonnon valonäytelmä voimistui ja kehittyi monimuotoiseksi. Taivaalle ilmestyi erivärisiä säteitä, koronaa ja mutkittelevia vöitä. Sumumainen kaari syttyi yllättäen etelähorisonttiin.

Kun revontulet hiipuivat, yön kolkko pimeys alkoi laskeutua maiseman ylle. Sitten tulet taas kirkastuivat.

Valokuvauksessa ongelmana oli suorastaan runsaudenpula. Toisaalta pohjanpalot olivat myös oikullisia. Kun kuvan sai sommiteltua, alkoikin näytelmä sammua ja uusi esitys leimahtaa vastakkaisessa ilmansuunnassa.

Tuona yönä olin varmaankin ainoa ihminen, joka vaelteli Vaalan ja Utajärven takamailla sijaitsevalla neljäntoista kilometrin pituisella suolakeudella. Mutta en suinkaan ollut yksin. Talven koettelemuksista selvinnyt helmipöllökoiras jaksoi puputtaa metsäsaarekkeesta revontulien valaistessa aavan.

Peter von Bagh havaitsi revontulia Porvoossa Linnakosken lukion tähtitieteen kurssilaisten kanssa. Peter kertoo havainnostaan seuraavasti:

Linnankosken lukiossa, Porvoossa, on tähtitieteen kurssi ja tietysti olemme myös koettaneet päästä ulos tähtitaivaan alle havaitsemaan tähtiä. Talvi on ollut vietävän pilvinen ja sateinen ja ensimmäinen ilta joksi saimme sovittua tähtientarkkailua oli niinkin myöhään kuin 17.3.

Kokoonnuimme auringon laskettua Porvoon Linnamäelle joka on harvoja siedettävän pimeitä paikkoja jonka kaikki tuntevat ja johon on helppo tulla yöllä. Kokosin mäelle vanhan ison 20 cm Tal-teleskoopin Jupiterin tarkkailua varten. Oppilaita tuli toistakymmentä ja seurasimme vielä valoisassa illassa Jupiterin pilvivöitä ja kuita ja planeetta Venusta, löysimme matalalla olevan Marsin ja Orionin kaasusumun. Selostaessani yhä vaalealta taivaalta esiin tulevia tähtikuvioita taivas syttyi täyteen leimuavia värejä. Oli punaista, vihreää, valkoista… ja ehkäpä sinistäkin. Revontulet voittivat Porvoon valot ja peittivät loimullaan tähdet alleen. Värinäytelmää kesti noin tunnin ja katselimme sitä haltioituneina. Sitten revontulet hiipuivat vaaleanharmaiksi sykkiviksi ja liikkuviksi valoiksi, välillä näkyi ihan hieno revontulikorona. Parin tunnin kuluttua maltoimme etsiä kaukoputkella vielä joitakin kaksoistähtiä ja ihailimme vielä Jupiteria ja lähdimme sitten kotiin, sillä seuraavana aamuna odotti uusi koulupäivä. Mahtava ilta.

Kotimatkalla kävin vielä Ruskiksen lintutornissa katsomassa revontulia ja nyt sykkivät punaiset tulet olivat muuttuneet vihreiksi revontuliverhoiksi.

Urpo Hietala havaitsi revontulia Polvijärvellä. Alla Urpon kuvakooste revontulista.

Maaliskuun 20. päivä koko Maassa havaittiin sangen syvä auringonpimennys, jonka maksimin aikana Kuu peitti Auringon kiekosta 82-94% riippuen siitä, missäpäin Suomea pimennystä havaitsi. Sää suosi pimennyksen havaitsemista monin paikoin, ainoastaan Lapissa ja Koillismaalla runsas alapilvisyys esti pimennyksen havaitsemisen. Etelärannikollakin pilviharso kiusasi, joskaan ei kokonaan estänyt havaitsemista.

Pimennyksen aikana harrastajat havaitsivat pimennystä monin eri tavoin. Monet kuvasivat pimennystä perinteisellä tavalla ja lisäksi jotkut havaitsijat innostuivat myös tekemään havaintoja pimennyksen vaikutuksesta maiseman valaistukseen.

Ilpo Liimatainen havaitsi auringonpimennystä Laukaan Vehniällä varsin hyvien havainto-olosuhteiden vallitessa. Ilpo teki havaintoja sekä auringonpimennyksen etenemisestä sekä maiseman valoisuuden muutoksista, jotka on esitetty alla olevassa kuvasarjassa. Kuvat: Ilpo Liimatainen.

Jorma Koski havaitsi auringonpimennystä Porvoon Sondbyssä ja teki havainnoistaan allaolevan kuvakollaasin:

Kuvakollaasi auringonpimennyksen etenemisestä. Kuva: Jorma Koski.

Myös Kari Kalervo teki havaintoja auringonpimennyksen aikana sekä itse auringon- että maiseman pimentymisestä. Kari kertoo havainnostaan seuraavasti:

Auringon- ja maisemanpimennys Ylikiimingissä

Puolangalla auringonpimennysaamu valkeni harmaan pilvisenä. Lännen horisontissa näkyi kuitenkin pieni selkeän taivaan kaistale, johon luottaen suuntasin kohti Oulua.

Kuudenkymmenen ajokilometrin jälkeen lähellä Ylikiiminkiä sää alkoi olla varsin selkeä. Löysin pienen suon, jonne virittelin kamerani. Kiirettä piti, sillä pimennys oli jo ehtinyt alkaa!

Otin nopeasti kuvan suomaisemasta ja aloin ikuistamaan itse Aurinkoa. Pimennyksen syvimmän vaiheen jälkeen kuvasin taas maisemaa.

Kuvasarjaa on valotettu neljän minuutin välein syvimmän vaiheen molemmin puolin. Myös taivaansineä ja pilviä on napattu mukaan kuvaa elävöittämään. Päivätähtemme kulki taivaalla täysin vaakasuoraan, kun pimennys tapahtui keskipäivällä.

Maisemakuvaparissa vasen puoli on valotettu klo 11.37 ja oikea klo 12.26. Valotuksissa on käytetty tismalleen samoja asetuksia ja samanlaista kuvankäsittelyä. Maiseman hämärtyminen näkyy selvästi, mutta mielestäni auringonvalon väri ei muutu. Myös kuvaamisen tuoksinassa hämärtymisen pystyi helposti aistimaan.

Auringonpimennyksen vaiheet Polvijärvellä. Kuva: Urpo Hietala.