Jari Heikkinen:
Suomessa on muun Euroopan tapaan käytössä gregoriaaninen kalenteri, joka määrittää vuoden 365 päivän mittaiseksi. Suunnilleen siinä ajassa maapallo ehtii kiertämään radallaan yhden kerran päätähtemme Auringon ympäri. Maapallon kiertorata ei ole täydellinen ympyrä: se on hieman ellipsin muotoinen, jonka toisessa polttopisteessä on Aurinko. Etäisimmässä kohdassaan välimatkaa Aurinkoon tulee 152 miljoonaa kilometriä, kun lähimmillään matkaa on viisi miljoonaa kilometriä vähemmän. Keskietäisyys on noin 150 miljoonaa kilometriä.
Vanhin tunnettu monumentti, joka osoittaa muun muassa Auringon nousu- ja laskusuunnat on Englannissa sijaitseva Stonehenge. Se rakennettiin 3000–5000 vuotta sitten. Rakennelma osoittaa suunnat kesä- ja talvipäivänseisauksien aikana.
Kesäpäivänseisaus ajoittuu juhannuksen tienoille. Vaikka silloin Suomessa on kesä, on maapallo kauimpana Auringosta. Maapallon akseli on kaltevuudeltaan noin 23 astetta, jolloin pohjoinen pallonpuolisko on suoraan kohti Aurinkoa. Vuodenaikojen vaihtelu johtuu juuri akselin kaltevuudesta.
Talvipäivänseisaus tapahtuu vähän ennen joulua ja silloin tilanne on juuri päinvastainen: maapallo on lähimmillään Aurinkoa ja tällä kertaa eteläinen pallonpuolisko osoittaa kohti päätähteämme.
Näiden kahden seisauksien väliin mahtuu tasaukset eli kesäpäiväntasaus ja syyspäiväntasaus. Olemme ohittaneet jälkimmäisen tasauksen, joka oli tänä vuonna 23. syyskuuta. Syyspäiväntasaus tarkoittaa sitä, että Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Karkeasti sanottuna silloin päivä ja yö ovat samanpituisia kaikkialla. Sen jälkeen täällä pohjoisessa valoisa aika lyhenee. Keväällä, kun tulee vastaan kevätpäiväntasaus, niin Aurinko siirtyy takaisin pohjoiselle pallonpuoliskolle ja valo voittaa hämärän.
Stonehenge Englannissa. Kuva: Jaana Korhonen
Jonkinlainen lähdeviitekin, jonka takaa löytää lisätietoa olisi hyvä olemassa. Varsinkin, kun tässä annettu selitys on virheellinen. Tasauksilla ja seisauksilla ei itse asiassa ole mitään tekemistä sen kanssa, millä kohden rataansa Maa on, vaan niiden ajankohdat riippuvat nimenomaan Maan akselin asennosta. Eli kun Maan akselin pohjoispää osoittaa mahdollisimman tarkoin poispäin Auringosta, meillä on talvipäivänseisaus ja niin edelleen. Vaikka Maa sattukin olemaan tammikuun alkupäivinä lähimpänä Aurinkoa radallan, sillä ei ole mitään vaikutusta päivän ja yön pituuksien keskinäiseeen suhteesen.