Cygnuksen kulissien takana

Matti T. Salo:

Kesän 2014 Cygnus on tätä kirjoittaessani onnellisesti takana päin. Tavalliselle tähtiyhdistykselle tällaisen leirin isännöinti on samalla sekä kunnia, että suuri ponnistus. Vaikka Ursan Jaostotoimikunta vastaakin monista järjestelyistä, jää paikalliselle isännälle lukuisia asioita hoidettavaksi. Näistä tietysti selviää hyvällä suunnittelulla ja kokemuksella sekä ahkeralla ja vastuuntuntoisella talkooporukalla.

Keski-Uudenmaan Altairin kohdalla vaikutusta oli erityisesti kokemuksella ja aktiivisilla tekijöillä. Altairin Cygnus-historiahan alkaa osallistumisten kannalta kesästä 1991, jolloin yhdistyksen jäseniä oli ensikertaa mukana. Ensimmäinen isännöity leiri oli puolestaan jo kesällä 1994. Siis 20 vuotta sitten, Tuusulan Rusutjärvellä. Jäsenistö on kerännyt sen jälkeen kokemuksia Cygnuksista tasaiseen tahtiin ja järjestyksessään toista kesäleiriä Altair isännöi tasan kymmenen vuotta myöhemmin 2004, Järvenpään Seurakuntaopistolla, Tuusulanjärven rannalla.

Oman yhdistyksen isännöimien leirien ohella seuran väkeä on ollut mukana talkooporukoissa ilman paikallista isäntää järjestetyillä Cygnuksilla sekä moninaisissa tehtävissä muiden paikallisyhdistysten toimiessa isäntinä. Tässä voitaneen mainita sekin seikka, että tuon 1994 Cygnuksen järjestäjinä toimi Ursan ja Altairin lisäksi lyhyen, mutta kirkkaan elämän elänyt Inkoon Albireo. Sekaantumatta erinäköisiin numerologisiin kaavioihin, toi kevät 2013 eteen houkuttelevan numerosarjan 94-04-14.

Kesäleirin järjestäminen ei nostanut yhdistyksen jäsenistön tai hallituksen keskuudessa suurta ja valtavaa innostusta, muttei sen enempää kielteistäkään aaltoa. Henkilökohtaista kokemusta Cygnus-järjestelyistä oli vain kourallisella toimijoita. Suurella osalla ei kokemusta ollut edes osallistujana. Päätös isännyyden hakemisesta tehtiin kuitenkin helposti ja iloksemme saimme pian kuulla, että hakemuksemme oli hyväksytty. Taisimme olla ainoita hakijoita.

Leirin järjestelyt jakaantuivat luonnostaan neljään osaan; leiripaikan hankintaan, fyysisiin käytännön järjestelyihin, ohjelman kokoamiseen sekä tiedotukseen ja ilmoittautumisten vastaanottoon. Kahden viimeisen kulkiessa aluksi käsi kädessä.

Järvenpään seurakunnan omistama Leiriniemi oli ollut jo alkuperäisissä suunnitelmissa ensisijainen leiripaikka ja kuin sattuman kaupalla siellä oli vielä yksi vapaa viikonloppu, määritellyssä aikahaarukassa. Pienen neuvottelun jälkeen näkemykset tilojen käytöstä sekä niistä ja leirikeskuksen palveluista perittävistä hinnosta kohtasivat ja varaus voitiin vahvistaa. Tämä oli onnekas tapahtuma, koska tämän jälkeen ei järjestelyporukan tarvinnut kantaa suurta huolta majoitustiloista tai ruokailuista. Viestintä, ohjelman kokoaminen ja ilmoittautumiskuviot niputtuivat yhdelle henkilölle, koska Jaostotoimikunnan puheenjohtaja sattui olemaan myös järjestävän yhdistyksen sihteeri.

Aktiivisen jäsenistön rooli nousi esille aivan leirin aattona, jolloin koottiin hyvin nopealla aikataululla loput tarpeelliset materiaalit ja tarvikkeet sekä jaettiin niin info-vuorot, kuin muutkin fyysistä tekemistä tai läsnäoloa edellyttäneet tehtävät. Alun perin oli sovittu, että paikalle ei raahata useita autokuormallisia sekalaisia tarvikkeita, vaan juuri sen verran, jota varmasti tarvitaan. Tämä päätös osoittautui oikeaksi. Tavaraa toki tuli, mutta vain se määrä, mitä myös käytettiin. Kokemus siirteli tässä pelinappuloita.

Leirin infopisteestä huolehti vuorolistan mukaisesti, koko leirin järjestelyistä vastannut kymmenen talkoolaisen joukko ja lähes koko ajan myös pari kolme vapaavuorolaista. Hyvä työnjako olikin tarpeen, koska info vastasi myös puffetista ja Ursan kirjojen myynnistä.

Nyt, pari viikkoa leirin jälkeen on mukava katsella taaksepäin. Leiri sujui pääosin kommelluksitta ja hyvässä hengessä. Kokeneet Cygnuskävijät osasivat hoitaa tavaransa ja roskansa pois ja isäntäyhdistyksen väelle jäi hyvin helppo tehtävä järjestellä pöydät paikoilleen, tyhjentää roska-astiat ja puhdistaa muutaman tilan lattioilta pahimmat hiekat pois. Kesän 2014 Cygnukselle asetettiin erilaisissa pulinaporukoissa joitakin tavoitteita. Näitä olivat muun muassa ohjelman väljyys, pienet uudet ohjelmaideat musiikkiesityksen ja basaarin kera ja koko tapahtuman rento, pingoittamaton henki. Isäntänä on vaikea sanoa kuinka hyvin näissä onnistuttiin, mutta ainakin yritettiin.