Jari Luomanen:
14. toukokuuta 2014 on päivämäärä, jota suomalaiset haloharrastajat tulevat
muistelemaan vielä pitkään. Tuolloin laajoilla alueilla Suomessa havaittiin
erittäin kirkas yläpilvinäytelmä, jossa havaittiin lukuisia harvinaisuuksia
ja poikkeuksellisen hyvin kehittyneitä yleisiä halomuotoja.
Paras näytelmä havaittiin Ylivieskan ja Nivalan ympäristössä. Siinä missä
Ylivieskan havaitsijat saattoivat ihailla mm. erinomaisesti kehittynyttä
korkean auringon Trickeriä ja ala-aurinkokaarta (kuva 3) visuaalisesti, esimerkiksi
Tampereen näytelmästä ne tulivat heikkoina esiin vasta myöhemmin kuvia
pinoamalla ja kontrastikäsittelemällä. Ylivieskassa havaittiin myös
poikkeuksellisen rajut sivuavat kaaret (kuva 1) ja korkeimmilta osiltaan selvästi
värilliset Wegenerin vasta-aurinkokaaret (kuvat 2 ja 3), joiden voitiin havaita jatkuvan
myös horisonttirenkaan alapuolella.
Näytelmän erityisherkkua olivatkin voimakkaat pylväs- ja
Parry-orientoituneiden jääkiteiden muodot. Myös sinijuova
horisonttirenkaalla oli poikkeuksellisen vahva (kuva 4). Auringon korkeus oli
sellainen, että oli mahdollista seurata kuinka sinijuovat
horisonttirenkaalla lähestyivät auringon vastapistettä ja miten ne lopulta
sulautuivat yhteen ennen häviämistään kun auringon korkeus ylitti 32
astetta.
Kuva 1. Näytelmälle leimallinen piirre oli erittäin hyvin kehittyneet sivuavat kaaret. Kuvassa näkyvät täydet 22 asteen sivuavat kaaret sekä hyvin kirkas 46 asteen allasivuava kaari. Kuva on otettu Nivalassa. Kuva: Jyrki Liikanen
Kuva 2. Nivalan seudulla cirrostratus-pilvi oli aivan erityisen tasainen ja halot kirkkaita ympäri koko taivaanpallon. Kuva: Marko Mikkilä
Kuva 3. Marko Mikkilän kuvassa erottuu todellisia yläpilviharvinaisuuksia: Värilliset Wegenerin vasta-aurinkokaaret lävistävät kirkkaan horisonttirenkaan vasta-aurinkopisteessä. Horisonttirenkaan alapuolelle erottuu Trickerin kaari ylösalaisena V-muotona. Sen yläpuolella sitä sivuaa ala-aurinkokaari. Kuva: Marko Mikkilä
Kuva 4. Sinijuova horisonttirenkaalla oli huomiota herättävän selvä. Pinottu kuva. Kuva: Jari Luomanen
Näytelmän synnyttänyt mittava yläpilvialue liittyi Venäjän puolella olevaan
matalapainesysteemiin, jonka keskus oli Vienanmeren yllä. Sitä ympäröivät
isobaarit kulkivat Suomen yli kutakuinkin etelä-pohjois suunnassa ja
samoin järjestäytyivät näytelmän aiheuttaneet pilvet. Matalapaineen
keskusta ympäröivien pilvien cirrostratus-vyöhyke ulottui näet läntiseen
Suomeen asti: maan länsiosissa halonäytelmää havaittiin laajoilla alueilla
kun taas idässä siis lähempänä matalapaineen keskusta oltiin suurilta
osin paksun pilvipeitteen alla ja monin paikoin saatiin sadetta. Ala- ja
keskipilvisyys haittasi havainnointia myös paikoin maan keski- ja
länsiosissa.
Rintaman sijainti ja liike oli sellainen, että parhailla paikoilla
erinomaiset havainto-olosuhteet jatkuivat huomattavan pitkään. Monilla
paikkakunnilla näytelmä viipyi monimuotoisena ja kirkkaana taivaalla
useiden tuntien ajan. Päivän säätilaa esittävä satelliittikuva on kuvassa 5.
Kuva 5. Satelliittikuva 14.5.2014 klo 12:00. Kuva: Eumetsat/Ilmatieteen laitos
Itse kuvasin noin 2800 ruutua, joista koostin useita pinoja (kuva 6) etten vain
hukkaisi pienintäkään tilaisuutta harvinaisuuksien taltioimiseen. Eräs
piirre, mikä nousi esiin pinoissa, mutta näkyy myös yksittäisissä
ruuduissa, on ajallisesti pysyvä kirkastuma 46 asteen allasivuavalla
kaarella. Se osuu yksiin simulaatiossa (kuva 7) näkyvän 46 asteen alaprimäärin
Parryn kanssa. Tähän liittyen olisi syytä analysoida kaikkien näytelmän
kuvanneiden havaitsijoiden kuvia, jotta muodolle mahdollisesti saataisiin
lisävarmistusta.
Kuva 6. Pinottu kokotaivaskuva näytelmästä Tampereella. Pino on tehty HaloStack -ohjelmalla. Kuva: Jari Luomanen.
Kuva 7. Kuvaa 1 vastaava simulaatio. Simulatiossa muodot ovat hieman selvemmin esillä kuin valokuvassa. simulaatio. Simulaatio on tehty HaloPoint 2 ohjelmalla. Kuva: Jari Luomanen.
Voidaan sanoa, että näytelmä oli ainakin suomalaisittain historiallinen.
Näin mittavia ja kirkkaita yläpilvinäytelmiä nähdään ehkä kerran
kahdessakymmenessä vuodessa. Lisäksi tietyiltä piirteiltään tätä näytelmää
voi pitää jopa ainutlaatuisena. Niinpä kuvissa riittää tutkittavaa vielä
pitkäksi aikaa. Myös Tähdet ja avaruus lehden seuraavassa numerossa
käsitellään tätä näytelmää.
Katso myös:
» Kuvalliset havainnot toukokuun neljänneltätoista päivältä
