Leo Wikholm:
Valoisat kesäyöt tuovat tauon tähtien tarkkailijan arkeen. Lämmin ja selkeä kesäyö houkuttelee tosin nauttimaan hämärän lyhyistä hetkistä normaalia myöhempään. Jos jaksaa valvoa pitkään kesäyön selkeä taivas palkitsee tarjoamalla ainakin Etelä-Suomessa pienen joukon tähtiä ja satelliitteja.
Kirkkaat ja hitaat välähdykset ovat lähtöisin Iridium-satelliiteista (kuva 1), jotka sijaitsevat noin 800 km korkeudessa. Satelliitin parimetriset tasopeilimäiset tietoliikenneantennit heijastavat erittäin tehokkaasti Auringon valoa – jopa niin hyvin, että välähdys voi aiheuttaa varjojakin. Välähdys on usein kuitenkin niin kirkas, että se kiinnittää vaistomaisesti satunnaisenkin taivaan tarkkailijan huomion.
Iridiumin välähdys näkyy voimakkaimmillaan, kun satelliitin ylikulkureitti on havaitsijaa lähinnä eli käytännössä, kun satelliitti on mahdollisimman korkealla horisontissa. Tuolloin välähdyksen kirkkaus voi yltää jopa -8 suuruusluokkaan. Kirkkain näkymisalue ulottuu muutamien kymmenien kilometrien levyiselle alueelle ja noin 50 km sivumpana välähdyksen kirkkaus putoaa jo +0 suuruusluokkaan, joka sekin on tosin vielä kirkas ja helposti havaittava.
Välähdys on laakea ja se kestää useiden sekuntien ajan. Tuon jälkeen satelliitti katoaa usein näkymättömiin. Varsinkaan vaalealta kesätaivaalta sitä ei enää erota.
Iridium-satelliittien välähdyksiä näkyy joka yö. Niiden tarkempia välähdysaikoja voi käydä laskemassa omalle horisontille mm. Heavens Aboven sivustolla. Kirkas välähdys houkuttelee kuvaamaan taivasta, sillä välähdys on melko helposti ikuistettavissa kameralla. Kesäöinä tästä saakin mukavan kokeilun.
Kuva 1. Iridium-satelliittien välähdysten aiheuttajina ovat tasomaiset tietoliikenneantennit (Kuva: Wikimedia Commons)
Avaruusasema näkyy yöllä
Kesäyön taivaalla näkyy myös ISS-avaruusasema (kuva 2), joka on tunnetuin ja kirkkain taivaan perinteinen satelliittikohde. Tämä jalkapallokentän kokoinen jättiläinen suurine aurinkopaneeleineen ja moduuleineen heijastaa hyvin auringon valoa ja näkyy meille helposti paljain silmin havaittavana kohteena. Se lipuu hitaasti eteläisen horisontin poikki lounaasta kaakon suunnalle.
ISS näkyy parhaiten Etelä-Suomessa, jossa se nousee noin 19 asteen korkeudelle. Alhainen horisonttikorkeus aiheuttaa avaruusasemalle hieman kellertävän värisävyn, joka on helposti erotettavissa paljain silminkin. Vaikka kyseessä on varsin kookas rakennelma, ei siitä voi erottaa yksityiskohtia paljain silmin tai pienen kiikarin avulla. Jos avaruusasemaa onnistuisi tarkkailemaan kaukoputkella, saattaisi erottaa jo sen rakenteen muotoja.
ISS on leppoisa kohde taivaan tarkkailijalle. Se näkyy illasta tai aamusta kymmenkunta minuuttia kerrallaan 1-2 viikon pituisissa jaksoissa. Kuukauden välein ISS vaihtaa vuoroin ilta- tai aamutaivaalle. Nyt kesällä ISS näkyy meillä keskiyöllä kesäkuun alkupuoliskolla ja uudelleen heinäkuun lopulta elokuun puoleen väliin.
Kuva 2. Avaruusasema ISS on kirkkain perinteinen satelliitti (Kuva: NASA)
Muita satelliitteja
Japanilainen IGS 1A (2003-009A) kuuluu taivaan kirkkaimpien satelliittien joukkoon. Parhaimmillaan se voi loistaa -1 suuruusluokan kohteena. Kesätaivaaltakin se voisi löytyä pienen kiikarin avustuksella, mutta ensin täytyy hahmottaa kesäyön tähtitaivas suunnata kiikari oikeaan paikkaan.
Useat tavallisesti kirkkaat satelliitit ovat vaatimattomia ilmestyksiä kesäyössä. Aurinko on verraten korkealla horisontin takana ja taivas on vaalea, joten ne usein himmentyvät +4 tai +5 suuruusluokan tienoille, jolloin niitä on hyvin vaikeaa löytää. Kesäyönä näkyvät satelliitit ovat matalilla radoilla liikkuvia uusia tulokkaita tai sitten niiden sijainti on optimaalinen havaitsijaan nähden ja ne ennättävät kirkastua helposti paljain silminkin havaittaviksi.
Satelliittien kesätauko on lyhyt, sillä jo pari viikkoa Juhannuksen jälkeen taivas alkaa taas tummenemaan ja yöaikaan alkaa näkymään satelliitteja enemmän. Kesätauosta kannattaa nauttia ja varsinainen havaintokausi on hyvä aloittaa vasta heinä-elokuun vaihteessa, jolloin taivaalta löytyykin jo monenlaisia vaeltajia.
